Miksi se on tärkeää?

Miksi on tärkeää tietää, mistä me tulemme? Jos syvällä sisimmässäsi olet sitä mieltä, että me olemme vain materiaa, emmekä tule mistään ja vain minä itse olen tärkeä, niin et olisi lukenut näitä blogeja. Otsikko Mistä me tulemme?  -ei olisi saanut sinussa mitään liikehdintää. Nyt tiedän, että teissä lukijoissa on satoja, joita kiusaa ajatus siitä, mistä minä tulen.

Jotkut tutkivat sukuhistoriaansa (johon nykyisin on muuten hyvät nettityökalut). Jotkut tähyilevät tähtiä. Toisen palvova tieteen tarinoita. Kolmannet luottavat Jumalaan. Monia kiinnostaa kysymys alkuperästä. Tämä myös erottaa ihmisen apinasta - yhtenä monesta erottavasta tekijästä. Eläimet eivät omaa kykyä pohtia alkuperäänsä ja tämän kyvyn kehittymiselle ei ole evoluutiotarinaa.

Tämä sama pätee monissa alkuperäisheimoissa, joita viimeisten vuosikymmenien aikana on tavoitettu ja joiden parissa on tehty lähetystyötä. Heitä kaikkia kiinnostaa, mistä he ovat tulleet. Heillä on tarinoita itsellään tästä, mutta he haluavat saada varmuuden ovatko ne totta vai ei. Tämä tulee esiin uudestaan ja uudestaan raamatunkäännöstyössä. Luomiskertomus on heille tärkeä lukea käännettynä omalle kielelle yhtenä ensimmäisistä Raamatun kirjoista.

Miksi tämä on tärkeää? No siksi, että haluamme elämällämme olevan merkityksen. Merkitys ja alkuperämme ovat aina kiinni toisissaan. Jos ajattelet, että et ole mistään kotoisin, niin sinulla ei myöskään ole merkitystä. Tämä koskee myös mahdollisia jälkeläisiäsikin: jos ne ovat vain kemiallisia sattumia (anteeksi evoluutio-opin mukainen ilmaisu), niin ei heilläkään ole mitään merkitystä. Alkuperä kertoo merkityksen.

Ihminen ei voi antaa itselleen merkitystä uskottavasti. Merkitys tulee aina ulkopuolelta.  Niin se on kaikessa ihmisenkin toiminnassa. Jos näet luvut 4 ja 7 peräkkäin tässä blogissa, siis näin 47, niin et vielä tiedä mitä ne merkitsevät. Vasta kun kerron, että ne merkitsevät ikääni, niin sinulla alkaa raksuttaa: Olet siis syntynyt silloin ja silloin, olet jo elämäsi ehtoo puolella :-)  ja mahdollisesti jo pitkään työelämässä ollut jne… Merkitys tuo sisällön.

Samoin on elämän laita. Merkityksellinen elämä tuo sisällön. Alkuperän ymmärtäminen tuo merkityksen. Evoluutio sanoo, ettemme tule mistään, alkuperällämme ei ole merkitystä, koska se on sattuma. Silloin ei ole elämällä muuta sisältöä kuin välitön tarpeen tyydytys. Minä, minulle ja minun haluni. Mutta se on turhaa, sillä onnellisuuden tavoittelu omasta lähtökohdasta jää aina saavuttamatta. Edellistä nautintoa lopetellessa pitää jo seuraavaa suunnitella.

Elämässä, jossa ei ole merkityksellistä alkuperää, sisältö on itsekeskeistä ja itse keksittyä.

Jos onnellisuus olisi elämän merkitys (niin kuin monet sanovat) ja me olisimme vain materiaa, niin näistä voisit laskea yhteen 1+1: ota kemiallinen yhdiste, joka tekee sinut onnelliseksi. Tällaisia kemiallisia yhdisteitä kutsutaan myös huumeiksi. Puu tunnetaan hedelmistään. Materialistiseen välittömään tarpeen tyydyttämiseen keskittyneen elämän hedelmät ovat kaikkialla nyky-yhteiskunnassa näkyvissä. 

Merkityksettömyys johtaa käsittämättömiin tekoihin: kouluampumisiin, perhesurmiin, itsemurhiin, masennukseen ja erilaisiin addiktioihin, kuten esimerkiksi alkoholismiin, peliriippuvaisuuteen tai pornoriippuvaisuuteen - tyhjiö täyttyy aina jollain. Monissa näissä tilastoissa Suomi on kärjessä. Suomalaiset eivät enää koe elämää itsessään kovin merkitykselliseksi. Eikä se ole ihme, kun katsoo millä arvoilla koululaitoksemme kansalaisiamme kasvattaa: vain materialistinen menestyminen merkitsee.

On oltava jotain muuta.

Olen näissä blogeissa pyrkinyt saamaan sinut ajattelemaan, että ehkä asiat eivät ole niin kuin meille tiedotusvälineissä kerrotaan ja kouluissa opetetaan. Palaan myöhemmin siihen miksi meille kerrotaan mitä kerrotaan. Nyt toivon vain saavani sinut rehellisesti ja vilpittömästi keskustelemaan itsesi kanssa: voiko elämä olla sattuman tulosta. Jos ei voi, mitä se merkitsee minulle itselleni? Mitä se merkitsee sinulle? Mikä oli alkuperäni ja mikä on merkitykseni ja mihin olen menossa?

Sisällöltään rikasta ja merkityksellistä Joulun aikaa.

Sami,

Ps. Joulu ei ole supernautintoa, vaikka näin se meille nykyisin myydään. Joulun todellinen sisältö ja merkitys on siinä, että se on Luojamme, Jeesuksen, ihmiseksi syntymisen muistojuhla. Raamattu kertoo hänestä: http://raamattu.fi/ 

Lopuksi mainos edellisestä blogista, jos se jäi lukematta joulukiireiden takia.
Tämä kertoo ihmissuvun tulevasta biologisesta kohtalosta: http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/12/13-ihminen-rapistuva-elio.html

13. Ihminen - Rapistuva eliö

Mitä ihmiskunta onkaan ollut aikaisemmin, kun nykyisin perimäämme kumuloituu koko ajan lisää perinnöllisiä sairauksia? Tarkoittaako tämä sitä, että olimme aikaisemmin terveempiä ja parempia?

Ihmisellä on jo yli 200 000 mutaatioita, joiden lasketaan aiheuttavan perinnöllisiä sairauksia. Lisäksi tämä luku kasvaa joka sukupolvi 100-300 uudella mutaatiolla. Suurin osa mutaatioista on ilmeisesti vain vähän haitallisia eli ei ihan sairaudeksi luokiteltavia. Tosin tämä luku perinnöllisistä sairauksista kasvaa koko ajan huimaa vauhtia, kun ihmisen perimästä opitaan enemmän ja enemmän. Onpa jo tutkimuksia, jotka vihjaavat, että flunssaan sairastaminenkin olisi perinnöllistä, koska on ihmisiä, jotka eivät ole koskaan flunssaa sairastaneet.

Luonnonvalinta on mekanismi, joka evoluutio-opin mukaan pitäisi valita aina vain parempia yksilöitä lisääntymään ja siten perimän pitäisi aina vain kehittyä paremmaksi. Päättele itse seuraavasta, onko tämä väittämä totta.

Tämä parempien yksilöiden valinta on kyseisen opin mukaan sama asia kuin kehittyneiden mutaatioiden valinta. Aikaisemmissa kirjoituksessa on esimerkkejä siitä, miten pienikin mutaatio (yhden nukleotidin muutos) voi olla fataali. Sen sijaan uusi hyödyllinen rakenne tarvitsisi useita tuhansia samansuuntaisia muutoksia, jotka tavoittelisivat jotakin uutta. (Katso: http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/12/12-mutaatiosta-mutantti.html)

Luonnonvalinta, siis luonnossa olevat olosuhteen (kilpailu ruuasta ja elintilasta), kyllä huolehtivat siitä, että fataalin mutaation omaava yksilö joutuu ruokaketjun osaksi. Sen sijaan vain vähän haitalliset tai neutraalit mutaatiot jatkavat elämäänsä perimässä sukupolvesta toiseen. Alla olevan kuvasarjan mukaisesti.

Kuvassa pienet punaiset pisteet ovat vähän haitallisia mutaatioita, jotka eivät estä yksilön suvunjatkumista. Iso punainen on fataali, joka estää joko yksilön kasvamisen tai suvunjatkamisen.

Näin vähän haitallisia mutaatioita kertyy ihmisiin kuin ruostetta autoon. Miten on samaisten vähän hyödyllisten mutaatioiden, näiden pienten kehitysaskelten, laita? (HUOM: fataalin mutaation vastakohta, erittäin paljon hyödyllinen mutaatio tarkoittaisin satojen ja tuhansien mutaatioiden tapahtumista kerralla ja tällaista ei yksikään tiedemies ole ehdottanut.)

Ensinnäkin nykyisin tiedetään jo, että hyödylliset mutaatiot ovat äärimmäisen harvinaisia (ja kiistanalaisia) haitallisiin mutaatioihin nähden.

Toiseksi sellainen yksilö, jolla on ihan pieni hyödyllinen mutaatio, ei itse asiassa erotu populaatiosta. Tämä mutaatio hukkuu kaikkeen muuhun kohinaan ja sattumaan. Tämän takia luonnonvalinta ei pysty näitä häviävän vähän parempia suosimaan.

Se joka pystyy jatkamaan sukuaan, on erityisen onnekas. Ajatellaanpa vaikka sammakkoja. On hyvin paljon kiinni sattumasta, mikä osuus sammakonkudusta joutuu kalojen tai lintujen ruuaksi. Vielä on onnesta kiinni, mitkä yksilöt kohtaavat toisensa ja jatkavat sukua. Tässä onnellisten sattumien ketjussa, yksittäinen vähäinen mutaatio ei pääse mitenkään erottautumaan. Tarvitaan tuhansia nukleotidi muutoksia, että se tuottaisia jotain uutta ja hyödyllistä. 

Lisäksi suvun jatkuessa valituksi ei tule se yksittäinen mutaatio yksin, vaan koko genomi, yksilön koko perimä. Ja tässä perimässä on mukana myös nämä vähän haitalliset mutaatiot, joita siis kertyy paljon nopeammin kuin näitä vähän hyödyllisiä mutaatioita. Tämä on yleisesti tunnustettu havainto. Näin vähän haitallisia mutaatioita kertyy jälkipolviin moninkertaisesti nopeammin kuin vähän hyödyllisiä mutaatioita.

Vähän hyödyllisen mutaation kanssa yksilön perimässä voi olla haitallinen mutaatio, joka lopettaa tämän sukulinjan kokonaisuudessaan ja samalla siis hautaa tämän vähän hyödyllisen mutaation. Näin hyödyllisen mutaation mahdollisuus odottaa seurakseen toista hyödyllistä mutaatiota keskeytyy. 

Tämä on hyvä ymmärtää syvällisesti: kuolema hävittää huonon mutaation täydellisesti, mutta suvun jatkaminen ei valitse yhtä hyvää mutaatiota, vaan koko yksilön perimän - mitä tahansa sieltä tulikin mukana.

Tästä seuraa se, että aikaisemmista väitteistä huolimatta, nykyisin näyttää siltä, että luonnonvalinta ei pysty jalostamaan mitään kehittyneemmäksi. Se pystyy vain poistamaan lisääntymiskyvyttömät yksilöt. Jos ihminen ei omalla toimellaan tee jotain poistavaa valintaa estääkseen, kuten on tapahtunut esimerkiksi koirien jalostuksessa, niin luonnonvalinta vain hidastaa vähittäistä korruptoitumista.

Olemmeko siis olleet aikaisemmin kehittyneempiä ja nykyisin tämä rappeuttavat mutaatiot ovat köyhdyttäneet meitä? Tämä vaatii lisää tarkastelua myöhemmissä blogeissa, mutta kovasti siltä näyttää.

HUOM: ihmisen keskimääräinen elinikä on noussut pääasiassa lääketieteen, hygienian ja ravinnon ansiosta. Jonkin ihmisryhmän yksittäinen vanhin yksilö sen sijaan elää korkeintaan yhtä vanhaksi kuin aikaisemminkin (80-120 vuotta).

Tällä videolla asiaa vuosia tutkinut asiantuntija kertoo asiasta havainnollisesti:

12. Mutaatiosta mutantti

Mutaatio on tiedon muutos DNA:ssa, biologisen elämän rakennusohjekirjassa. Esimerkiksi A muuttuu C:ksi. Näitä on havaittu tapahtuvat ja usein sanotaan, että ne tapahtuvat sattumalta tai ainakin ennalta aavistamatta. Silti niitä tapahtuu toisiin DNA:n osiin enemmän kuin toisiin. DNA:ta tarkastelemalla havaitsemme, että silloin tässä kaksoiskierteessä tai tikapuussa, kuten olen sitä nimittänyt, yksi puola muuttuu toiseksi. (On muitakin mutaatiotyyppejä kuten lisäykset ja poistot, mutta niistä myöhemmin.)

Tämä muutos sitten vaikuttaa siihen, millainen proteiini valmistetaan. Siinä mahdollisesti yksi aminohappo muuttuu toiseksi. 

Kärpäsillä tehdyt mutaatiokokeet johtivat rakenteen rappeumiin.

(Jos genetiikan perusteet pääsivät unohtumaan, katso nämä aikaisemmat kirjoitukset: 
http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/10/6-elama-on-kopiointia.html
http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/10/7-porilaisen-dna-on-rna.html 
http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/11/8-tieto-muuttuu-rakenteeksi.html 
)

Tässä kuvassa tapahtuu yhden nukleotidin satunnainen mutaatio:

DNA:n mutaation mukaisesti siitä kohdasta valmistettava aminohappo muuttuu toiseksi:

Lopputuotteessa eli proteiinissa se taasen aiheuttaa rakenteellisen muutoksen (koneen käsivarsi lyhenee), joka johtaa virheelliseen toimintaan. Vasemmalla toimiva proteiinikone ja oikealla mutanttikone, joka ei enää pysty suorittaaan tehtäväänsä:

Tämä kuvitteellinen mutanttikone ei enää pysty toteuttamaan sitä, mitä sen alun perin piti eli syntetisoimaan jotain molekyylirakennetta yhteen (kuvassa oikealla alhaalla). Näin tätä molekyyliä ei enää tuoteta riittävästi solussa. Tästä kärsii ensin solu ja sitten koko ihminen, varsinkin jos tämä mutaatio on periytynyt eli on jokaisessa solussa.

Huomaa miten pieni muutos, yhden tikapuun puolan muutos, voi aiheuttaa aminohapon muuttumisen proteiinissa toiseksi ja tämä rampauttaa proteiinin toiminnan. Pienen pieni muutos tuhoaa toiminnan. Evoluutio-oppi kuitenkin nimeää nämä pienet satunnaiset muutokset uusia rakenteita luovaksi mekanismiksi, jonka avulla yksisoluisesta bakteerista on tullut vuosimiljoonien aikana ihminen.

Uuteen toimivaan rakenteeseen tarvitaan tuhansia tikapuun puolia, jotka ovat tarkoin järjestäytyneet. Hyvin helposti näkee, miten tulee näitä yhden nukleotidin muutoksia sattumalta ja mihin ne johtavat: ongelmiin. Samalla on vaikea kuvitella, miten tulisi tuhansia satunnaisia muutoksia useissa peräkkäisissä sukupolvissa uutta kehittynyttä rakennetta varten. Ja tämän pitäisi tapahtua niin, että välivaiheet eivät olisi haitallisia eri sukupolvissa eli eivät rikkoisi proteiinin olemassa olevaa toimintaa.

Tässä on rappeutumisen ja kehittymisen ero. Toinen on helposti ymmärrettävissä, toinen tuntuu käsittämättömältä. Toisesta on paljon havaintoja ja toisesta ei.

Tällä videolla muutamia esimerkkejä, mitkä havainnollistavat selkeästi, kuinka herkkiä nämä proteiinit ovat satunnaisille muutoksille. Videon ensimmäinen 1½ minuuttia käy animaatioin läpi sen minkä yllä esitin kuvin.

Jos kirjaan tehdään satunnaisia muutoksia muuttamalla kirjaimia sieltä täältä vähitellen kirjan sanoma rappeutuu. Tällä tavoin ei kirjaan synny uutta juonen käännettä, joka sopisi kirjan muuhun tarinaan. Ei vaikka jokaisen muutetun kirjaimen jälkeen kirjan sanoma joko hylätään tai hyväksytään sen pohjalta ymmärrettiinkö se ja sopiko se tavoitteeseen. Kymmeniä sivuja eripuolilla kirjaa pitäisi silloin olla koko ajan puolivalmiina, muodossa, josta ei ymmärretä mitään ja tällöin satunnaiset muutokset pitäisi hylätä. Kirja voisi vain rappeutua. DNA on rakennusohjekirja, jonka sisältö on tarkoituksenmukainen. Satunnaisilla muutoksilla se rappeutuu.

11. Nopeasti vanhentunut ymmärrys ihmisen alkuperästä

Miksi genetiikka ja molekyylibiologia ovat hirvittävän ajankohtaisia juuri nyt? Sen takia, että kymmenien vuosien sitkeän tieteellisen tutkimustyön ansiosta käytännön tuloksia on alkanut tulla. Tietysti tähän liittyy yhteiskuntien, teknologian ja erityisesti tiedonvaihdon (Internetin) kehityskin. Asiat tapahtuvat nyt kiihtyvällä tahdilla, kun viisaimmat aivot eripuolilla maailmaa toimivat ikään kuin yhdessä Internetin välityksellä. Kehitys kiihtyy.

Tämän takia oppi ja oppikirjat, jotka ovat kymmenen vuotta vanhoja, ovat auttamattomasti vanhentuneita. Samoin on vanhentunut näihin vanhoihin lähteisiin perustuva maailmankuva. Jokaisen olisi syytä nyt päivittää yleistiedon tasolla, mitä on tapahtunut viimeisten vuosien aikana. Ja tämän jälkeen tehdä asiaan kuuluvat johtopäätökset. Kukin oman tulkintansa mukaan. Vaarallisinta olisi pysyä vanhoissa tulkinnoissa, joista aika on jo ajanut ohitse.

(Nimeä tämä! Tällä kuvalla tosin ei ole mitään tekemistä genetiikan kanssa - pelkkää photosoppailua.)

Tässä lyhyt esimerkinomainen luettelo muutamista niistä asioista, mitkä ovat tapahtuneet ihan lähiaikoina. Tämä on kasvava ja nopeutuva trendi:

• CRISPR/Cas9 geenimanipulaatio ihmiselle 2016 - Koska syntyy ensimmäinen geeneettisesti manipuloitu vauva?
• Nobelin palkinto 2016 – solun sisäinen materiaalikierrätys. Ilman kierrätystä ihminen ei pystyisi elämään.
• Millenium palkinto 2016 – Ohjattu ”evoluutio”, osoittaa miten yhden geenin kehittyminen tapahtuu vain älykkäästi ohjaamalla.
• DNA:n ohjelmointi tietokoneella 2016 – MIT Yliopisto USA, todistaa yksiselitteisesti, että solussa on tietojenkäsittelyä.
• Nobelin palkinto 2015 – DNA korjauskoneet todistavat, ettei solu voinut jatkaa elämää ilman näitä koneita.
• DNA:n kaksoiskoodaus 2013 – sekä proteiinia että osoitteita (binding section) samassa kohtaa DNA:ta, hyödyllisten mutaatioiden haaste nousi pontenssiin kymmenen.
• Epigeneettiset löydöt – metyyliryhmän periytyminen, nopeat muutokset perimässä. Opitun ominaisuuden periytyminen.
• Ihmisen genomin toiminnan kartoitus 2003-2007 – koko genomi tarpeellinen, ei roska-DNA:ta (vuosia tämä oli evoluution suurin todiste).
• Apinan ja Ihmisen y-kromosomin vertailu 2010 – "tulokset kiusallisia evoluution kannalta".
• Neanderthal on ihminen, ei luolamies -2016 – DNA analyysi osoitti tämän. Lisäksi hän osasi kemiaa, lääketiedettä, ruuanlaittoa, taidetta, musiikkia.
• Denisovan ihmisellä samat geenit kuin nykyihmisellä 2016 - missä sitten on se kuuluisa luolaihminen?
• DNA:n tiedonkäsittelylogiikka, 2000-luku – Pyytää vastausta kysymykseen, missä on tiedonkäsittelyn ohjelman alkuperä?
• Dolly lampaan kloonaus 1996 – nykyisin kloonataan mitä vain: ravihevosia, koiria, lehmiä, … ihmisiä?

Näistä johtuen maailma on kovin erinäköinen kuin aikaisemmin tieteessä luultiin. Tieteen valtaapitävät jo harmaantuvat johtajat tosin pitävät vanhoista luutuneista käsityksistään kiinni kynsin hampain ja koulivat alaisensa pönkittämään heidän näkökulmaansa. 

Esimerkiksi vuosia oli irtisanomisuhalla kiellettyä tutkia dinosauruksen luissa olevaa pehmytkudosta (asiasta mm. laittomien irtisanomisiin liittyviä oikeudenkäyntejä USA:ssa ja lähes puolen miljoonan dollarin sovintokorvauksia). 

Siis maailmankatsomus, joka perustuu yli 10-15 vuotta vanhaan tieteelliseen tietoon, on auttamattomasti vanhentunut. 

Monesta näistä kohdista tulen kirjoittamaan yksityiskohtaisemmin jatkossa. Ne tulevat näyttämään, miksi väitän - siis monen muun asiaan perehtyneen tavoin -, että evoluutio-opissa ei ole mekanismiä, jolla yhdestä bakteerisolusta kasvaisi rakenteellisesti monipuolisempi eläin kuten susi. Sen sijaan en väitä, että sudesta ei voisi tulla kettua ja koiraa. Se miten tämä paradoksi ratkaistaan, että rakenteellisesti alemmasta ei voi tulla ylempää, mutta rakenteellisesti ylempi pystyy muuttumaan vähitellen rakenteelisesti kutakuinkin samantasoiseksi mutta erilaiseksi, selviää vähitellen talven aikana. 

Tutkitaan ja pohditaan mahdollisuuksia avoimin mielin, tekemättä johtopäätöksiä ennen kuin havainnot on esitetty.