Tiede vastaan Uskonto - Kumpi voittaa?

Satakunnan Kansa 9.4 julkaisi artikkelin, jossa käsiteltiin Kreationismia (luomisoppi) ilman, että kenenkään kyseisiä ajatuksista tietävän annettiin kertoa opin perusteita. Sen sijaan 'vastapuolen' ajatuksilla yritettiin tehdä oppi selkeäksi.

Niin artikkelin, kuin artikkelissa käytettyjen lähteidenkin, viitteet ja ymmärrys kreationismista olivat perustaltaan virheelliset. Lisäksi artikkelissa asetettiin uskonto ja tiede vastakkain.

Artikkeli antaa ymmärtää, että luomiseen uskominen on vain hihhuleiden hommia - niiden, jotka ovat tietoisesti unohtaneet faktat. Virheellisesti artikkeli myös kertoo, että kreationismi olisi valjastettu yksin kristinuskolle. Näin ei ole, vaan asiaa ajaa moni muukin taho mm. Intelligent Design liike (ID), Islamin usko, Jehovan todistajat ja tietysti juutalaiset. Näistä ID liike pyrkii lähestymään asiaa puhtaasti tieteellisesti nimeämättä kuka on suunnittelun takana. 

Totuus on aina ihmisestä riippumaton. Monet väittävät, että tieteessä on totuus ja osittain se pitääkin paikkansa, mutta tiede omien sanojensa mukaan on itseään korjaava. Aina löydetään jotain uutta, joka muuttaa sitä. Täten aikaisempi toteamus ei ollut oikeasti totuus, se oli vain vallitsevien asioista tietämisen tila. Tieteessä ikään kuin ei ole totuutta tämän hyväksytyn itsekorjaavuuden takia.

Raamattu on määritelmänsä mukaan Jumalan Sana ja sellaisena se ei voi koskaan olla ristiriidassa totuuden kanssa.

Tieteessä pitää erottaa kaksi asiaa: havainto ja johtopäätös. Tieteen havainnot eivät koskaan voi olla Raamatun totuuden kanssa ristiriidassa. Siten tiede ja Raamattu eivät ole toisiaan poissulkevia. Sen sijaan johtopäätöksiä voidaan vetää monella tavoin maailmankuvasta riippuen. 

Otsikon kysymyksenasettelu on siis täysin väärä: tiede ja uskonto eivät ole vastakkain.  Silti monet vastaavat, että minä uskon tieteeseen, kun heiltä kysytään uskoa Jumalaan. Tällä yleensä ihmiset tarkoittavat, että he itse asiassa uskovat evoluutioon ja haluavat kieltää täten Jumalan olemassaolon.

Totuus kestää kyllä tutkimisen ja kaiken kritiikin. Mitä enemmän tutkitaan sitä parempi, sillä sitä näkyvämmäksi totuus tulee. Ja kyllä maailmalla tutkitaankin. Evoluutio-oppi on viime vuosina kohdannut ennen näkemätöntä puhdasta tieteellistä kritiikkiä.

Kreationismi perustelee väitteensä tieteellisillä selkeillä ja ymmärrettävillä havainnoilla. Otan tähän kolme esimerkkiä kreationismin tieteellisistä lähteistä.

1)

Creation Ministries Internationalin sivustolla (creation.com) on yli 10 000 artikkelia, joissa viitataan yleisiin tieteellisiin tutkimuksiin. Sen lisäksi on olemassa Journal of Creation -tiedelehti, jota on julkaistu jo yli 30 vuotta ja jossa on vertaisarvioituja tieteellisiä tutkimusartikkeleita, jotka käsittelevät luomisoppia.

Lehden digiversion on saatavilla täällä:  http://www.journalofcreation.com

ja yli vuoden vanhojen lehtien kaikki artikkelit ovat ilmaiseksi luettavissa täällä: http://creation.com/journal-of-creation-archive-index

Kaikki nämä lehdet täyttävät tieteellisen tutkimustuloksen vaatimukset ja ovat tarkoitettu tieteentekijöille - ei niinkään tavalliselle kaduntallaajalle. Heitä varten on mm. Luominen-lehti, jonka voi tilata täältä: http://luominen.fi/ Suosittelen sitä kaikille asiasta kiinnostuneille tai vaikka lahjaksi nuorille.

2)

Yli tuhat yliopistojen professoria ja tutkijaa ovat ilmoittaneet erimielisyytensä nykyisestä evoluutioteoriasta sivustolla https://dissentfromdarwin.org/ . Tällä sivustolle kelpuutetaan vain tiedettä tekevät tai tehneet tutkijat, joilla on ylin yliopistotutkinto (vastaa tohtorin tutkintoa Suomessa). 

Sivusto sanoo:

" Suhtaudumme epäilevästi väitteisiin, että sattumanvaraiset mutaatiot ja luonnonvalinta pystyisivät selittämään elämän monimuotoisuuden. Darwinin teorian puolesta puhuvien todisteiden kriittistä tarkastelua tulisi rohkaista."

Monelle tutkijalle juuri perinnöllisyystieteen alalla saavutetut viimeaikaiset tulokset ovat vahvistaneet käsitystä, että evoluutio ei sellaisenaan voi olla tapahtunut.

3)

Organisaatioita ja tutkijoita, jotka tekevät luomisopin mukaista tieteellistä tutkimusta on maailmalla kymmeniä edellä mainittujen lisäksi. Yksi tunnetuimmista on tohtori John Sanford, jolla on myös aiheesta tieteellisiä vertaisarvioituja julkaisuja sekulaarisessa tiedejulkaisussa, mikä aikaisemmin on yleensä ollut mahdotonta.

Alla olevalla sivulla on myös mainittuna muita vastaavia tutkimuksia samasta aiheesta. Nämä muut tutkimukset kuitenkin eroavat tästä yhdestä siinä, että niissä spekuloidaan miten mahdoton kuitenkin oli mahdollista ja annetaan näin spekulatiivinen tuki evoluutioteorialle. http://www.geneticentropy.org/latest-development 

Hänen tutkimuksensa ovat yhteiskunnallisesti hälyttäviä: ihmisen perimä rappeutuu hyvää vauhtia. Ihmisellä on jo yli 200 000 mutaatiota, jotka johtavat perinnöllisiin sairauksiin. Tutkimusten mukaan suurin osa näistä on tullut viimeisen muutaman tuhannen vuoden aikana. 

Mutta eläimet muuttuvat ja uusia lajeja syntyy.  Eikö se ole evoluutiota?

Toisin kuin SK:n artikkelissa annettiin ymmärtää tieteellinen kreationismi ei kiellä luonnonvalintaa eikä edes lajiutumista. Kukaan täysjärkinen tutkija ei kiellä niitä selkeitä tieteen havaintoja, joita voidaan ympärillä havaita. Kasvienjalostus ja vaikkapa koirarotujen syntyminen sudesta, ovat selkeitä todisteita eliöiden muuntelusta. Samoin populaatioiden sopeutuminen uusiin elinolosuhteisiin. Sen sijaan ei ole tieteen havaintoja siitä, että yhdestä toisen eliöluokan lajista olisi pienten muutosten kautta tullut toisen eliöluokan laji.  Eli että kalasta olisi tullut lintu ja suomusta olisi tullut sulka. 

Tätä keskustelua käydään merkittävästi tällä hetkellä. Useimmiten keskusteluissa tätä ns. makroevoluutiota puolustavat päättävät kommenttinsa siihen, että se tapahtuu niin hitaasti, ettei sitä voi havainnoida. Tästä voidaan johtaa siten suoraan, ettei se ole tieteen havainto, vaan johtopäätös, joka perustuu henkilön maailmankatsomukseen.

Pohjimmiltaan asia kulminoituu genetiikkaan. Syntyykö merkittävästi uutta geneettistä informaatiota vai ei? On tarkoin tiedossa, että geneettistä tietoa häviää mutaatioiden kautta, mutta vain muutama hyvin rajallinen väite, että sitä olisi syntynyt satunnaisten mutaatioiden avulla. Kuitenkin, jotta evoluutio todella toimisi uusia rakenteita tuottaen, pitäisi uutta geneettistä informaatiota syntyä merkittävästi. Tässä on se ristiriita, josta kiistellään. Lajiutumista ja muuntelua tapahtuu olemassa olevan geneettisen tiedon avulla, mutta mistä se tieto on alun perin tullut?

Tiede on kehittynyt merkittävästi viimeisen 5-10 vuoden aikana tällä alueella. Uusimmat epigeneettiset löydöt osoittavat, että opitut asiat periytyvät liittyen esimerkiksi aktivoituun kykyyn käyttää tiettyä ravintoa. Yksin tämä on käänteentekevä löytö. Epigenetiikan avulla on helppo ymmärtää, miten lajien populaatiot sopeutuvat uusiin olosuhteisiin nopeasti muutamassa sukupolvessa olemassa olevan, mutta aikaisemmin käyttämättömän, geneettisen tiedon avulla. 

Eliöt kantavat paljon sellaista geneettistä informaatiota valmiina, mitä eivät tänään käytä, mutta alkavat käyttää olosuhteiden muuttuessa. Sopeutumiseenkaan ei uuden tiedon mukaan siis tarvita mutaatioita, ainoastaan olemassa olevan informaation päälle/pois kytkemistä. 

Lajien todellinen kehittyminen siis vaatisi paljon uutta geneettistä informaatiota, joka synnyttää uusia erilaisia proteiinirakenteita. Vasta tämä olisi sitä evoluutiota, minkä pitäisi olla totta, jotta ihminen olisi voinut tulla vähitellen kivestä. Tästä ei kuitenkaan ole merkittäviä tieteellisiä havaintoja - toisin kuin kouluissa annetaan biologian ja historian tunneilla ymmärtää.

Vauvalla valmius oppia mikä tahansa kieli

Historiallisista kielistä meille on jäljellä vain kirjoitettuja näytteitä - olisi hienoa jos olisi tuhansia vuosia vanhoja nauhoitteita. Äänteiden syntymisen tutkiminen on siis kovin hankalaa. Ja kirjoitetulla kielellä ja puhutuilla äänteillä ei ole mitään yhteistä tekijää muuta kuin sopimus ihmisten kesken. Siis kirjoituksesta ei näe, miten kyseistä kieltä on lausuttu.

Nykyisin kieliperheitä on joitakin kymmeniä vähän riippuen keneltä kysyy. Kieliä taas tuhansia ja murteita vielä enemmän. Rajanveto on monessa tapauksessa mahdotonta. Tässä yhteydessä riittääkin, että ymmärrämme sen, että joillakin kielillä ei tunnu olevan mitään yhteistä keskenään. Esimerkiksi kiinankielen ja suomenkielen yhteinen alkuperä on täysin tietämättömissä. Siksi niiden ajatellaan kehittyneen toisistaan riippumatta, alkeista asti erilailla.

Evoluutio-oppi sanoo, että kaikki ominaisuudet ovat kehittyneet vähitellen, jopa puhuttu kieli. Ensin se oli luolamiesten ölinää, jota sormella osoituksella voimistettiin, sitten siihen tuli kauniimmat nyanssit (tai toisin päin). Eri heimoissa syntyi vähitellen erilaisia kieliä, kun äännevarasto kasvoi ja ihmisen puhe-elinten rakenne kehittyi. Tästä tosin ei ole mitään havaintoja jäljellä, vain arvailuja ja tarinan kerrontaa.

Yksinkertaista kirjoitusta? 

Kirjoitetun kielen tutkiminen paljastaa ongelmia vähittäiselle kehittymiselle. Näyttäisi siltä, että kirjoitettu kieli on ollut aikaisemmin osin rikkaampaa kuin nykyisin. Kehitys on siis kohti yksinkertaisempaa ainakin viimeisen 4 500 vuoden ajalta. Esimerkiksi aikaisemmin verbeissä on ollut merkkejä, jotka kertovat millä mielellä tekeminen on suoritettu (juoksi iloissaan, juoksi kauhuissaan). Vanha englanti on esimerkiksi selvästi monimutkaisempaa kieliopiltaan kuin nyky-englanti, jossa moni asia on yksinkertaistunut ja täten merkityssisältö vähentynyt. (Lisää aiheesta lopussa olevan linkin takana.)

Yksinkertaistaminen on helppo ymmärtää, jos ensin ymmärrämme, ettei ihminen ole aikaisemmin ollut nykyistä vähemmän älykäs. Kun tämä oletetaan ja otetaan huomioon kuinka kiireiseksi elämä on nykyisin muodostunut ja kuinka paljon enemmän aikaisemmin panostettiin puheeseen ja kieleen, niin nähdään, että aikaisemmin historiassa puhutulla kielellä oli suurempi merkitys, siihen käytettiin aikaa enemmän. Kieli ja sen nyanssit olivat suurempi osa elämää.

Toinen kielten kompleksisuuteen liittyvä selkeä havainto on, että historiassa on ollut paljon kieliä, joita ei enää puhuta. Uusia murteita syntyy koko ajan, mutta niillä on aina olemassa oleva lähde, josta ne muuttuvat. Tällä sivustolla on kartta, josta näkee kuinka paljon katoavia kieliä on: http://www.endangeredlanguages.com/ 

Katoavat kielet

Ajatus siitä, että tällainen vähittäinen kehitys murteista kieleksi ja sitten eri kieliperheiksi, ei saa tukea olemassa olevista havainnoista. Lähi-Idästä löytyy paljon tutkimusaineistoa, jossa lähekkäin asuneet kansat puhuivat aivan eri kieltä, eri kieliperheestä. Miten tämä olisi voinut kehittyä vähitellen, kun kansoilla kuitenkin oli paljon keskinäistä aktiivisuutta?

Jos kielet kehittyivät vähitellen kaukana toisistaan, niin silloin myös puheentuottamisen rakenteiden olisi pitänyt kehittyä erilaisiksi. Miksi ei toisessa heimossa, missä kehittyi toinen kieli(perhe), myöskin puheentuottamisen rakenteet kehittyneet vähitellen siten erilailla, että toisen kielialueen ihminen ei sitä pystyisi oppimaan? Puhumiseen käytetään paljon kaikenlaisia rakenteita, moninaisten lihasten lisäksi jopa säädeltävää hengitystä.*

Vauvan kyky oppia mikä tahansa kieli puhuukin voimakkaasti kielten evoluutiota vastaan. Eli ihmisen rakenteet eivät rajoita erilaisten kielten oppimista.

Näyttää siis siltä, että puheentuottamisen rakenteet olisivat ensin olleet olemassa kaikille ihmisryhmille samanlaisena ja vasta sitten ovat syntyneet eri kielet. Mutta miten evoluutio-opin mukaan ihmisen puheentuottamisen rakenteet olisivat voineet kehittyä ennen kuin puhe, ikään kuin valmiiksi odottamaan, että jospa joku alkaisi näitä kymmeniä lihaksia käyttämään vaikkapa swahilin kielen puhumiseen?

Ilman puhetta nämä monimutkaiset rakenteet eivät olisi antaneet mitään valintaetua kilpailussa elintilasta, joten evoluution mekanismin olisi pitänyt karsia ne pois tarpeettomina - eikä suinkaan jalostaa niitä eteenpäin.

Jäljelle jää siis vain se vaihtoehto, että ensin oli yksi kieli täydellisenä puhutun kielen vaatimien rakenteiden kanssa. Tästä kantakielestä muuttuivat kaikki muut kielet. Yhdestä yhteisestä kantakielestä ei ole kuitenkaan mitään merkkejä jäljellä - sekin on oletus. Mikä olisi ollut motivaatio aloittaa kielen rakentaminen alusta eri periaatteilla ja unohtaa aikaisempi kieli? Eri kieliperheiden synty on siis täysi mysteeri. Voidaan vain arvailla, onko joillakin kaukaisilla puhutuilla kielillä ollut historiassa yhteinen kantamuoto.

 

Onko kaikki kielet syntyneet yhdestä kielestä?

Kielten kehityksessä on siis paljon samanlaista problematiikkaa kuin elämän kehityksessä. Jos uskot evoluutioon kaiken lähteenä, joudut ottamaan myös kaiken edellä mainitun epäselvyyden uskosi ytimeen.

Raamattu antaa yksinkertaisen selityksen - muistatko sen? Se selittää havaintoaineiston paljon selkeämmin ja palaset loksahtelevat kohdalleen. Kielitutkimus Lähi-Idässä tukee tätä kuvausta hyvin. 

Raamatun mukainen kielten kehitys.

Tätä ei sekulaari tiede kuitenkaan voi hyväksyä, koska selitys on Raamatusta:

• Evoluutioon uskovat kielitieteilijät hylkäävät Baabelin tornin tapahtumat.
• Evoluutioon uskovat geologit hylkäävät Nooan vedenpaisumuksen.
• Evoluutioon uskovat biologit hylkäävät ihmisen luomisen.
• Evoluutioon uskovat astronomit hylkäävät tähtien luomisen.

Kysymys on siis Jumalan Sanan hylkäämisestä ja selkeiden havaintojen kääntäminen sellaisiksi johtopäätöksiksi, jotka omassa mielessä tukevat sitä maailmankuvaa, joka perustuu siihen, että ensin ei-mikään räjähti galakseiksi ja aurinkokunnaksi ei-mistään syystä ja sitten kivi muuttui ihmiseksi… kun aikaa oli tarpeeksi. Tällaisessa maailmankuvassa  juuri mikään ei ole varmaa, koska kaikki perustuu sattumaan. Sen sijaan Raamatun ymmärtäminen ja hyväksyminen Jumalan sanaksi avaa historian tapahtumat selkeällä tavalla. Juuri se on osoitus totuudesta.

*) Kirurgi Mikko Tuulirannan kertaa sen, mitä kaikkea puhumiseen tarvitaan:

" Ihmisen ja simpanssin aivoproteiinit eroavat toisistaan noin 80 %:sti. Simpanssin aivoista puuttuvat ns. Brocan alueet. Ne sijaitsevat vasemmalla otsa- ja parietaalilohkojen alueilla. Niissä syntyvät puheen tuottamiseen tarvittavat signaalit sekä kuullun ymmärtäminen. Brocan alue tekee mahdolliseksi sen, että ihminen voi kontrolloida hengityslihaksensa lähes täydellisesti. Kun ihminen alkaa puhua, Brocan alue ottaa kontrolliinsa paitsi kurkunpään lihakset, myös koko hengityslihaksiston eli kylkiluuvälilihakset, pallean ja vatsalihakset. Näin ihminen, puhuakseen, voi tietoisesti kontrolloida hengitystään.

Se tekee mahdolliseksi myös uimisen ja sukeltamisen; ihminen voi pidättää henkeään useita minuutteja ja sukeltaa kymmenien metrien syvyyteen ilman laitteita. Ihminen pitää vedestä ja jokainen terve vastasyntynyt pystyy pidättämään henkeään ja uimaan veden alla (vauvauinti). Simpanssi ei osaa uida ja sillä on automaattinen hengitys, jota ei siis voida tietoisesti kontrolloida. Ihmisellä, päinvastoin kuin millään muulla kädellisellä, on vesieläimen nielu ja kurkunpää: pehmeä kitalaki ja kitakaari sekä matalalla sijaitseva kurkunpää estävät veden joutumisen hengitysteihin.

Ihminen, paitsi että hän osaa puhua, osaa myös laulaa, viheltää ja imitoida. Ihminen pystyy ymmärrettävästi puhumaan, vaikka hänen kurkunpäänsä olisi syövän takia jouduttu poistamaan. Tämä on mahdollista hengityslihaksiston hallinnan vuoksi."

https://creation.com/how-did-languages-develop

Uusi jalanjälkilöytö - Lucy museon kellariin

Evoluutioteoria on ihmeellinen ja ihmisen kuvitteellinen sukupuu vielä ihmeellisempi. Kaikki voi muuttua yhdessä yössä ja se mitä eilen pidettiin täytenä totena ja sellaisena opetettiin koulussa, onkin huomenna vai osa tieteen itsekorjaavaa mekanismia. Ensin se oli fakta sitten vanhaa epätietoa. Evoluutiotieteeseen sopii hyvin termi vaihtoehtoinen-totuus. Mikä se sellainen voi olla? Katsotaan.

Gerard Gierlinski löysi ihmisen jalanjälkifossiilin Kreetalta jo vuonna 2002, mutta palasi tutkimaan niitä vasta vuonna 2010 yhdessa Grzegorz Niedzwiedzkin kanssa. Gerard on Puolan Geologisesta Instituutista ja erikoistunut jalanjälkiin. Yhdessä Grzegorzin kanssa he määrittelivät jäljet hominin (ihmis-suvun) jalanjäljiksi. Viime viikolla he julkistivat tutkimustulokset (7-vuotta löydön jälkeen) todeten, että jäljet ovat ihmisen jalan jälkien kanssa täysin samankaltaisia.

CREDIT: ANDRZEJ BOCZAROWSKI

Merkittäväksi tämän julkistuksen tekee se, että jalanjäljet löytyivät maakerroksesta, jonka iäksi on arvioitu 5.7 miljoonaa vuotta (mm. mikrofossiilien avulla suoritetulla kehäpäätelmällä). Kuuluisat Laetolin jalanjäljet ovat 'vain' 3.7 miljoonaa evoluutiovuotta vanhat ja on ajateltu kuuluvan etelänapinoille, joihin Lucykin kuuluu (Lue lisää Lucystä: http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/07/36-lucy-esi-aitimme.html). Kun taas 4.4 miljoona vuotta vanha Ardipithecus ramidus, joka on löydetty lähes kokonaisena luurankona Etiopiasta, omaa apinan jalan. 

Ajatus siis edelleen on, että vaikka ihminen ei ole tullut apinasta, vaan yhteisestä esi-isästä, niin tällä yhteisellä esi-isällä on kuitenkin ollut apinan jalka ja muutenkin se on ollut kovin apinamainen. Eli tämä uusi löytö on ajalta ennen kuin homineilla pitäisi olla ihmisen jalkaa ja kuitenkin nämä löytyneet jäljet olivat ihmisen jalanjälkien kaltaisia. Tässä kohtaa monen paleoantropologin rattaista kuuluu kriikzz. Kaikki tuhannet julkaisut menevät roskiin. Uskottavuus häviää. Kohta tulee selitysten tsunami siitä, miten tiede kehittyy ja korjaa itseään. Oikeastihan tämä ei ole tiedettä, vaan tarinan sepittämistä ilman todenperää.

Vielä on täysin epäselvää se, kuka on kenenkin esi-isä tai -äiti niin kuin Kauniissa ja Rohkeissa konsonaan. Lucyhan väen vängällä viilaten ja höyläten laitettiin pystyyn. Nyt se työ tulee menemään hukkaan, koska se ei voikaan olla osa ihmisen kuviteltua evoluutio, vaan joku apina kaiketi (niin kuin se aina on ollut) eikä siis pystykävelijä. Tosiasiassa apina tekee aina apinan jalanjäljen ja ihminen tekee aina ihmisen jalanjäljen.

Muuten miksi tutkimus julkaistiin vasta 7-vuotta löydön jälkeen? Epäilen siksi, että tämä sotiin niin kovasti ns. 'Ulos Afrikasta' mallia vastaan, jonka mukaan ihminen kehittyi Afrikassa. Koko alan tiedeyhteisö on kovasti sitoutunut tähän malliin. Mutta aikaisemmin tänä vuonna toinen ryhmä uskalsi julkaista tutkimuksen, että näin vanhoja hominideja on löydetty Euroopasta (oikeasti hammas ja leukaluu). Ehkä tästä rohkaistuna nämäkin julkaisivat oman tutkimuksensa jalanjäljistä, jota olivat tähän asti pitäneet pöytälaatikossa.

Evoluutio-opin maaginen tekijä on aika. Kun aikaa on riittävästi niin mahdotonkin muuttuu mahdolliseksi. Ennustinkin tuolla aikaisemmassa blogissa, että ihmisen sukupuuta aletaan räknäämään ajassa taaksepäin, kun aikaa ei vain ole tarpeeksi. Mutta ei hätään, ei sitä ole vieläkään.  Katsotaan missä vaiheessa huomataan, että maa on liian nuori ja aletaan laskemaan uudestaan, että 4.5 miljardia vuotta ei riitä. Sitten huomataan, että aikaisempi totuus olikin väärin laskettu. Aina kun näitä johtolankoja seurataan perille asti, päädytään siihen, että uskotaan evoluution olevan totta, vaikka näyttö on ristiriitainen.

Mahtaakohan maailmalla olevat luonnontieteelliset museot tämän jälkeen muuttaa Lucy-ihmisapinanäyttelyjään apina-apinanäyttelyiksi?

Linkki uutiseen: https://www.eurekalert.org/pub_releases/2017-08/uu-ffc083117.php

Rasismi sai voimaa evoluutio-opista

Evoluutio-oppi on läpeensä rasistinen. Sen historia suorastaan musta. Se nojaa ihmisen kehittymiseen. Tämä vääjäämättömästi tarkoittaa sitä, että jossain on vähemmän kehittynyt ihminen. Jopa vielä tänään, koska kehittyminen on vähittäistä ja yhä jatkuvaa opin mukaan. Eli tarkkaan ottaen jossain on vähän kehittymättömämpiä ihmisiä kuin jossain toisaalla. Kumpiahan suomalaiset sitten ovat?

Mitä historia kertoo?

Orjakaupan hiipuessa 1800-luvun lopulla siirryttiin uuteen vaiheeseen: Afrikan maiden hallitsemiseen. Kolonialismi Afrikassa oli täydessä vauhdissa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Tietoisuus afrikkalaisista lisääntyi ihmisten keskuudessa kaikkialla Euroopassa. Heitä pidettiin yleisesti jopa suomalaisissa oppikirjoissa kehittymättömämpinä ihmisinä.

Toinen Maailmansota oli sekä orjakaupan, että kolonialismin taitekohta. Silloin havaittiin, ainakin hetkeksi, että ei ihminen voi toista ihmistä orjuuttaa eikä tappaa ihan loputtomasti. Etniset puhdistukset saavuttivat sellaisen huipun, että sokeakin alkoi näkemään: Hitler, Stalin, Mao, … Mutta mikä johti tähän massiiviseen ”puhdistuskampanjaan”?

Herero heimo - Esimerkki siitä mitä tapahtui

Mennään ajassa takaisinpäin vuosiin 1884–85 jolloin oli Berliinin Konferenssi, jossa Namibia luovutettiin Saksalle. Silloin se oli nimeltään Lounais-Afrikka. Kuvernööri Theodor Leutwein kirjoitti, että Saksalaisilla valtaajilla on ‘sisäsyntyinen tunne kuulumisesta ylempään rotuun’. Tämä asenne johti sortoon ja väkivaltaan Herero kansaa kohtaan. Julmuudet johtivat vastarintaan. 12.1.1904 Okahandjan kaupungissa alkoi taistelu. Keisari Wilhelm II lähetti 14,000 sotilasta alueelle kenraaliluutnantti Lothar von Trothan alaisuuteen. Von Trothanilla oli tavoite: “ Tuhoan Afrikan kansat veri- ja rahavirtojen avulla. Vain puhdistusten avulla voi syntyä jotain uutta ja kestävää. ”  Tuloksena Herero kansa kutistui 80 000:sta 15 000:een kärsivään vuosien 1904-1908 välisenä aikana. Julmia keskitysleirejä oli siis jo silloin Afrikassa.

Mistä etniset puhdistukset oikein nousevat? Holokausti on näistä tunnetuin, mutta niitä oli tuohon aikaan paljon muitakin. Ei vain puolustettu tai vallattu alueita, vaan tuhottiin alkuperäisväestö totaalisesti. Puhdistettiin vähemmistö heimoja ja kansoja jopa omissa maissa. Maan kansalaisuus oli vähempi arvoinen kuin syntyperä (perimä ennemmin kuin kulttuuri!). Mikä on se ajatus, joka nopeasti alkoi vallata ja jolla voitiin perustella, että kansalaisuus ei enää merkinnytkään mitään, vaan tärkeämpää oli etninen alkuperä?

Eugeniikan synty
 

Francis Galton, Charles Darwinin ‘anti-kristitty’ serkku, vieraili Lounais-Afrikassa Hererojen luona 1850-luvulla. Hän kehitti eugeniikka nimellä olevan teorian (rodunjalostusoppi), jonka julkaisi 1883. Tämä epätieteellinen teoria auttoi näkemyksen rotujen eriarvoisuudesta nousta valtaa pitävien hyväosaisten hyväksytyksi käsitteeksi, mikä sitten näkyi hyvin mm. Herero Kansan kohtalossa.

Tieteestä politiikaksi

Tohtori Eugen Fischer teki rodunjalostuskokeita Herero keskitysleirillä Afrikassa. Hän käytti koekaniineina sekä Hererojen täysjälkeläisiä, että heidän ja saksalaissotilaiden mulatti jälkeläisiä. Hänen johdollaan ruumiita rahdattiin Saksaan asti lisätutkimuksiin (lue: leikeltäväksi). Myöhemmin Fischeristä tuli Kaiser Wilhelm instituutin johtaja. Instituutin koko nimi on:  Kaiser Wilhelm institute of Anthropology, Human Heredity and Eugenics. Lisäksi hän osallistui kirjan tekemiseen: The Principles of human Heredity and Race Hygiene. (Perinnöllisyys ja rodun puhtauden periaatteet)

Tästä kirjasta tuli alan saksalainen standardi. Hitler lainasi kirjaa omassa kirjassaan: Taisteluni (Mein Kampf). Hitlerin kirjasta tuli peruste miljoonien ihmisten tappamiselle tavoitteena rodun puhtaus. Hitler nimesi Fischerin Berliinin Yliopiston rehtoriksi 1933, missä hän opetti lääketiedettä natsi lääkäreille. Fischeriä on joskus kutsuttu modernin genetiikan isäksi. Josef Mengele oli yksi hänen oppilaistaan. Hänet taas tunnetaan myös nimellä Kuoleman Enkeli, joka toisti oppi-isänsä raakoja kokeita juutalaisten lasten parissa ja johti Auschwitzin kaasukammioiden toimintaa.

Darwinin Lajien synty (1859) ja Natsismi

"Lajien synty luonnollisen valinnan kautta eli luonnon suosimien rotujen säilyminen taistelussa olemassaolosta"  käännettiin saksaksi 1875. Ernst Haeckelin suositut kirjat ja teatraaliset esitykset tekivät teoksen tutuksi. Puhumattakaan väärennöksistä, joilla hän vahvisti teoriaa (Näistä tunnetuin on eri lajien sikiöiden väärennetyt kuvat, joilla perustellaan evoluutiota.). Filosofi Friedrich Nietzsche (1844-1900) lauloi laulua ”Jumala on kuollut” Saksassa useiden vuosien ajan. Nietsche uskoi, että Darwinin teoria tuottaa yli-ihmisen (Übermensch), joka on kauempana ihmisestä kuin ihminen on apinasta (siis hänen mukaansa). (HUOM: nykyisin Nietsche on kuollut - Jumala elää.)

Eugenisti (rodunjalostusopin edustaja) Alfred Ploetz (1860–1940) loi termin rodun puhtaus  (Rassenhygiene). Natsit ottivat tämän käytäntöön. Ensimmäisen maailmansodan aikana Natsit perustelivat sotaa joissakin maissa sillä, että kyseinen maa oli alempiarvoisen kansan hallussa. He uskoivat, että ylemmän rodun voitto oli luonnonvalintaopin mukaisesti vääjäämätön. Sota on myös normaali tila, kun rodut taistelevat siitä mikä on paras rotu. Tästä seuraa Lebensraum, elintilapolitiikka, jotta parempi rotu valtaa tilaa alempiarvoiselta. Ilman sotaa tila täyttyy, joten ylempiarvoisen on oltava aktiivinen valloituksissa. Eli maiden rajat estävä luonnollisen rotujen kehittymisen. 

Kuten näkyy evoluutio-oppi ja ajatus ihmisen kehittymisestä on paljon pahaa aikaansaava.

Yhteenveto kaikesta edellä mainitusta:

Darwinin lajien taistelu johti vähitellen Hitlerin omaan oppiin selviytymistaistelustaan.

Evoluutio-oppi sanoo, että heikoimmat karsitaan. Jeesus sanoo, että pitäkää huolta heikoimmista. Kumpi on totuus? 

Käännetty ja lyhennetty tästä artikkelista: http://creation.com/herero-genocide