41. Miljardi fossiilia ei ole väärässä

Maailman museot ovat täynnä fossiileja. Kaikkiaan niitä on arvioitu olevan jo vuosia sitten yli miljardi kappaletta ja joka vuosi löydetään paljon lisää. Vaikka 99% fossiileista on vesieliöitä, niin fossiileina on löydetty 85% nykyisistä nisäkäsheimoista. (Muistutuksena että 1% miljardista on 10 miljoonaa.)

Fossiilit muodostuvat fossiloitumisprosessissa, joka on kemiallinen tapahtuma, missä orgaaniset molekyylit korvautuvat mineraaleilla. Tämän prosessin jälkeen hautautunut eläin tai kasvi onkin osa kiveä. Sedimenttiin jää ikään kuin eliön valokopio tai toisinaan koko luusto luu kerrallaan muuttuu kiveksi. Näin eliön kuva (2D tai 3D) säilyy pitkiäkin aikoja.

Lepakon fossiili - oletetun evoluutiomallin mukaan 50 miljoona vuotta vanha

Fossiloituminen tarvitsee sedimenttikerroksen, jossa pehmeä maa-aines nopeasti hautaa eliön hapettomaan olosuhteeseen ennen kuin se ehtii hajota bakteeritoiminnan vaikutuksesta tai joutuu petojen saaliiksi. Yhdessä maa-aineksen kivettymisen, sedimentoitumisen kanssa fossiili sitten säilöytyy kiven sisään.

On arvattavissa, että jos maailman museoissa on miljardi fossiilia, on niitä vielä jäljellä maakerrosten suojissa lukematon määrä. Työsarkaa siis riittää. Tilastollisesti kuitenkin miljardin fossiilin kokoelma on merkittävä ja sen pohjalta voidaan tehdä ennustuksia merkittävällä tarkkuudella.

Darwin oli aikoinaan huolissaan fossiiliaineiston epätäydellisyydestä, sillä hän kaipaisi kovasti välimuotoja. Hän kirjoitti mm näin:

”Mutta minä en olisi milloinkaan voinut edes aavistaakaan, kuinka köyhä parhaiten säilyneidenkin geologisten kerrosten antama kertomus on, jollei lukemattomien välimuotojen puuttuminen lajien väliltä, jotka elivät kunkin muodostuman alku- ja loppukaudella, olisi pannut teoriaani niin kovalle koetukselle.” (Lajien synty, s. 446, kursivointi lisätty.) ”Ne, jotka uskovat, että geologian kertomus on jotakuinkin täydellinen, hylännevät ilman muuta teoriani.” (Lajien synty, s. 457.)

Nyt 150 vuotta myöhemmin fossiileja on satoja miljoonia enemmän. Mikä on siis tilanne - uupuuko välimuotoja vai onko niitä lukemattomia? Ennen kuin löydämme vastauksen tähän, pitää arvioida kuinka paljon välimuotoja tulisi olla.

Välimuoto on evoluutio-opin vaatima kahden tunnetun selkeästi eri toimivaa rakennetta edustavan yksilön kuvitellussa kehityksellisessä välissä oleva rakenne, joka ei enää ole toimiva siinä ominaisuudessa kuin se oli kuvitellussa vähemmän kehittyneessä, mutta ei vielä ole toimiva siinäkään, mitä kohti se on ollut kehittymässä. Esimerkillä tämä on helpompi ymmärtää.

Kuvitteellinen lepakon käden kehityshypoteesi.

Kuvasarjassa alla on vasemmalla hiiri ja ääri oikealla lepakko. Siinä välissä on sitten välimuodot, kun hiiri on vähitellen kehittymässä lepakoksi. Vielä se ei pysty lentämään, mutta sen raajat vähitellen sitten alkavat näyttämään lepakon raajoilta. On kyseenalaista miten se on pärjännyt kilpailussa elintilasta, kun se ei vielä ole pystynyt lentämään.

Nyt kun maakerroksia kaivetaan ja niistä jokaisesta löytyy fossiileja niin siellä pitäisi olla näitä välimuotoja enemmän kuin alkupisteitä tai lopputuloksia.

Näin ei kuitenkaan ole. Maailman museoissa on yli tuhat lepakon fossiilia. Ne kaikki kuitenkin ovat täysin rakenteellisesti lentokykyisten lepakkojen fossiileja ja hyvin vastaavia nyky-lepakoiden kanssa. Samoin on 'vähemmän kehittyneen' eläimen kanssa. Löytyy vain nyky-hiirten kanssa rakenteellisesti samanlaisia hiiriä. Näin vaikka välimuotoja pitäisi evoluutio-opin mukaan olla enemmän.

Lepakon välimuotojen uupuminen ei ole mikään poikkeus. Tämä sama toistuu kaikkien eliöryhmien ja -luokkien kanssa: puolivalmiita toimimattomia rakenteita ei löydy.  Jos Darwin eläisi tänään hän ilman muuta hylkäisi oman teoriansa, onhan fossiiliaineisto nykyisin paljon täydellisempi kuin silloin, kun hän eli, ja välimuotojen vähäisyys on kiistaton tosiasia.

Fossiiliset kerrokset kyllä luokittelevat eliöitä eri kerroksiin, mutta tähän luokitteluun on haettava jotain muuta syytä kuin eliöiden vähittäinen kehittyminen, koska tätä eivät selkeät havainnot tue. Fossiiliaineisto ei todista evoluution puolesta vaan vahvasti sitä vastaan.

Lähdemme nyt seuraavissa blogeissa tutustumaan tähän ongelmaan eripuolilta tutkien selkeitä ymmärrettäviä havaintoja ja tekemättä liian aikaisin mitään erityisiä johtopäätöksiä.