sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

57. Bakteerit vaikuttavat aivojen toimintaan ja ohjaavat DNA:n käyttäytymistä


Ihmisessä on enemmän bakteerisoluja kuin omia soluja. Aikaisemmin ajateltiin, että jopa yli kymmenen kertaa enemmän, mutta nykyinen arvio on, että joitakin kymmeniä prosentteja enemmän.(1)

Suurin osa tästä bakteeripopulaatiosta on ruuansulatuskanavassa. Nyt on havaittu, että ne eivät pelkästään auta ruuansulatuksessa, vaan myös kommunikoivat ihmisen solujen kanssa. Ne lähettävät epigeneettisiä signaaleja ihmisen soluille ja solut ymmärtävät nämä signaalit. Näiden signaalien mukaan ihmisen omat solut muuttavat toimintaansa.(2)

Näissä bakteerisoluissa on siis jokin ihan eri DNA, perimä, kuin ihmisen soluissa. Ihmisen omissa soluissa on äidin ja isän sukusoluista tulleet kromosomit. Lapsen bakteerisolujen perimä monesti vastaa äidin vastaavaa, joten voidaan olettaa, että lapsi saa ne jo kohdussa, mutta siitä huolimatta bakteerien perimä ei siis ole ihmisen DNA:n mukainen vaan monien eri bakteerilajien mukainen. Nämä bakteerisolut pystyvät elämään ihmisen ulkopuolellakin, kun taas ihmisen omat solut eivät pysty siihen.

Bakteerit ovat ihmisen elämälle välttämättömiä. Toisinaan kovan antibioottikuurin vaikutuksesta lapsi voi menettää koko bakteerikannan ja tällöin ruoka ei enää sula suolistossa. Tuloksena on jatkuva ripuli. Yhtenä parannuskeinona tähän on ottaa äidin suolistosta bakteereja lapselle.


DNA:n kiertyminen histonien ympärille vaikuttaa siihen, mitä proteiineja voidaan solussa tuottaa. Vain vapaana olevaa ei kiertynyttä DNA:ta voidaan käyttää proteiinikoodaukseen. Kiertymistä ohjaavat epigeneettiset tekijät. 

Edellisestä johtuen ihmisessä on paljon vierasta DNA:ta. Ihmisen DNA tunnistetaan 46:stä kromosomistaan. Ihminen on suuri symbioosi-ekosysteemi.

Kun nämä bakteerit viestivät ihmisen soluille, on niiden 'tiedettävä' millaisia viestejä ne lähettävät, jotta ihminen toimii oikein. Tiedemiehet eivät ilmeisesti vielä tiedä, saavatko bakteerit tästä viestinnästä mitään takaisin, vai onko tämä ihmisen osalta yksisuuntaista orjatyövoiman käyttöä.

Symbioosien syntyminen on evoluutiolle ongelmallista. Siihen ei ole mitään tutkittua ja hyväksyttyä mallia. Tällainen symbioosi, jossa bakteerit tuntevat ihmisen DNA:n ja osaavat lähettää sinne oikeanlaisia epigeneettisiä signaaleja, jotka avaavat ja sulkevat histonien ympärille kiertynyttä DNA:ta juuri oikeasta kohdasta tuottaakseen juuri oikeita proteiineja kulloiseenkin tarkoitukseen, tekee evoluutiosta jälleen kerran mahdottoman. 
Miten bakteereihin olisi voinut vähitellen kehittyä tietämys ihmisen DNA:n rakenteesta ja osoitteista? 

 Ei mitenkään. Siihen ei ole mitään kuviteltavissa olevaakaan mekanismia. Joku voi lujasti uskoa sattumaan, mutta silloin usko on matematiikan vastaista. Miljardit ja taas miljardit vuodetkaan eivät riiittäisi ajaksi niihin ketjuuntuneiden sattumien määrään, mitä pelkästään tähänkin tarvittaisiin - kaiken muun elämän ihmeellisyyden lisäksi. 

 Tällainen mekanismi tarvitsee aina ulkopuolisen suunnittelijan, joka tuntee sekä bakteerit että ihmisen DNA:n. Näiden kahden viestintään osallistuvan osapuolen kesken pitää tehdä sopimus siitä, miten viesti rakennetaan, miten se lähetetään, otetaan vastaan, tulkitaan ja mitä toimintaa sen vastaavanottavan tahon pitää tehdä, jotta koko prosessi toimisi ja viestin lähettäjän sanoma ymmärretään. Kaikki on tarkoin järjestettyä, eivätkä asiat vain tapahdu itsestään. Bakteerilla ja ihmisellä on selkeä suunniteltu yhteys. 

Sen lisäksi, että bakteerien lähettämät epigeneettiset signaalit vaikuttavat lähellä oleviin suolistojen soluihin, kulkeutuvat ne merkittävissä määrin aina aivoihin asti ja vaikuttavat aivosolujen käyttäytymiseen, DNA kiertymiseen histonien ympärille ja sitä kautta proteiinituotantoon aivoissa. Suolistobakteerit siis ohjaavat, mitä aivomme tekevät. Tässäpä nieleskelemistä, ja ole tarkkana mitä laitat suuhusi.



Viitteet:  

Lähettänyt

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)