7. Kolmas päivä - Elämän Koodin Luominen

Kolmannesta päivästä Raamattu sanoo:

Jumala sanoi: "Kerääntykööt taivaan alla olevat vedet yhteen paikkaan, ja tulkoon kuiva alue näkyviin." Näin myös tapahtui. Jumala nimitti kuivan alueen maaksi, ja vesien kerääntymispaikan hän nimitti mereksi.

Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kasvillisuutta, siementä tekeviä ruohoja ja hedelmäpuita, jotka kantavat maan päällä lajiensa mukaista hedelmää, jossa on niiden siemen." Näin myös tapahtui. Maa tuotti kasvillisuutta: ruohoja, jotka tekivät siementä lajiensa mukaan ja puita, jotka kantoivat lajiensa mukaista hedelmää, jossa oli niiden siemen.

Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

Tuli ilta ja tuli aamu, kolmas päivä oli mennyt (RK: 1. Moos. 1:9-13)

Käsittelimme vesien jakamisen kokonaisuudessaan jo toisen päivän yhteydessä, joten siirrymme suoraan  Jumalan näkemykseen siitä, "että niin oli hyvä". Mitä se tarkoittaa?

---------------------------------------------------------------------------
Muut artikkelit Luomiskertomuksesta:

1. Johdanto - Onko Raamatun Luomiskertomus kirjaimellinen?

2. Aika alkoi - Alussa... 

3. Ensimmäinen jae - Alussa Jumala loi taivaat ja maan 

4. Toinen jae - Maailma ilman järjestystä 

5. Ensimmäinen päivä - Tulkoon valkeus 

6. Toinen Päivä - Onko maa litteä?

-------------------------------------------------------------------------

Luomisprosessi

Kaiken kaikkiaan Jumala sanoo seitsemän kertaa, että jokin oli hyvä:

1. päivä) 1:4. Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä;

2. päivä) -

3. päivä) 1:10. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. 

3. päivä) 1:12. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

4. päivä) 1:18. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

5. päivä) 1:21. Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

6.päivä) 1:25.  Ja Jumala näki, että se oli hyvä.

6. päivä) 1:31. Ja Jumala katsoi kaikkea, mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää.

Huomionarvoista on, että toisena päivänä Jumala ei sanonut mistään, että oli hyvä. Eikö Jumala tehnyt toisena päivänä mitään hyvää? Eikö kaikki, mitä Jumala tekee, ole hyvää?

Vastaavasti kolmantena päivänä Jumala sanoo kahdesti, että se oli hyvä.

Mietipä, että teet ystäväsi kanssa keittiöremonttia. Ruuvaat viimeisen kaapinoven paikalle, katsot sitä ystäväsi kanssa ja toteat, että vielä pitää vähän oikaista, jotta se olisi suorassa. Sitten, kun olette oikaisseet, tulette ystäväsi kanssa taas katsomaan sitä vähän kauempaa, katsotte toisianne ja kättelette sanoen: ”No, nyt se on hyvä!” tarkoittaen samalla, että se on hyvä, mutta myös, että se on valmis. Sitä ei enää tarvitse tehdä, ei enää yhtään muutosta, hyvää ei enää tarvitse korjata.

Näin ajatellen on helppo ymmärtää, että miksei toisena päivänä sanottu mistään, että se on hyvä. Mitään ei varsinaisesti valmistunut loppuun asti - se ei silti tarkoita, että jokin olisi huonosti. Jumalan työt veden kanssa jatkuivat ja se työ valmistui vasta kolmantena päivänä. Samasta syystä ensimmäisenä päivänä vain valosta sanottiin, että se on hyvä. Kaikki muu oli vielä kesken. 

Jumala siis sanoo, ettei kaikkea tarvitse saada valmiiksi yhden päivän aikana.

Lisäksi tätä tarkoittaa, että luominen oli prosessi. Siksi voidaan myös päätellä, että jonkin valmistaminen kesti pidempään kuin yhden päivän. 

Myöhemmin Jumala sanoo kerran luomiseen liittyen,  että ei ole hyvä:

Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva".  (1. Moos 2:18)

Ja tästä syystä hän jatkaa luomista ja luo naisen miehelle. Ihminen ei vielä ollut valmis, kokonainen.

Tästä voidaan päätellä, että jotkin asiat kestivät hetken valmistuakseen. Kaaviona se voisi näyttää tältä:

Tässä tähti kuvaa hyväksi julistamista ja sininen viiva asian ”rakentamista”

  

Onko luomisprosessi sama kuin evoluutio?

Totta kai, jos Jumala sanoo, että jokin on hyvä, se sitä myös on eli että se ei ole huono. Se on hyvä. Ja itse asiassa niin hyvä, että tämä sulkee evoluution mahdollisuuden pois. Kehittymistä evoluutiossa tapahtuu kuoleman kautta. Kuolema ei ole hyvä, vaan se on Raamatun mukaan viimeinen vihollinen, joka kukistetaan.

Jumala ei luonut evoluution avulla, koska:

• Evoluutio vaatii, että olosuhteet kilpailuttavat eliöitä ja sopivammat selviytyvät, heikoimmat kuolevat. Jumala sanoo, että pitäkää huoli heikoimmista.
• Kuolema on erottamaton osa evoluutiota. Raamatussa kuolema on rangaistus synnistä.
• Kuolema ei ole ”sangen hyvää”.
• Mutaatiot ja niistä johtuvat sairaudet  eivät ole ”hyvää”.
• Periytyvät sairaudet eivät ole ”hyvää”.
• Fossiilit eivät voi olla ajalta ennen ihmistä, koska se vaatisi kuolemaa ennen syntiinlankeemusta.
• Fossiileissa löydetty myös sairaita yksilöitä.
• Ja toisen eläimen jäänteitä vatsassa.
• Missä Jumala sanoo, että hän loi luomakunnan, joka huutaisi tuskissaan (Room. 8)?! Ei missään.

Sairaudetkaan eivät ole hyvä. Ei edes perinnölliset sairaudet, joten mutaatioitakaan ei aluksi tapahtunut lainkaan. Näin siis ennen syntiinlankeemusta.

Tämän takia esimerkiksi dinosaurusfossiilit, eivätkä muutkaan eläinfossiilit, voi olla ajalta ennen syntiinlankeemusta. Sillä dinosaurusten mahasta on löytynyt toisia eläimiä. Eivätkä ne itsekään olisi voineet kuolla. Jumalan läsnäoleva ja huolehtiva voima oli niin suuri, että mitään pahaa ei voinut tapahtua. Ei edes meteoriitin tippumista tai maanvyöryä, joka olisi tappanut ja peittänyt dinosauruksen. 

Lisäksi syntiinlankeemukseen asti kaikki olivat kasvissyöjiä, tämä oli Jumalan määräys, joka kerrotaan myöhemmin luomiskertomuksessa. (Vasta Nooalle Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala antoi luvan syödä lihaa. Se tosin ei tarkoita, etteikö lihan syömistä olisi tehty jo aikaisemminkin.) Fossiileista on löydetty myös sairaita yksilöitä. Nämä yksin kumoavat sen mahdollisuuden, että Jumala olisi käyttänyt evoluutiota ihmisen kehittämiseksi. Se on yksiselitteisesti Jumalan sanan vastaista.

Saattoi hyvinkin olla, että meteoriitteja oli jo luomisviikolla ja että luonnonolot olivat hyvin haastavat. Saattoi myös olla, että kasveja luonnonolot haittasivat, mutta Raamatun mukaan kasvit kuihtuvat eivätkä kuole siihen tapaan kuin ihmiset ja eläimet. Sanat, joita käytetään kuvaamaan kasvien elämää, ovat eri kuin eläimille. Kasvit ovat Jumalan energiantuottokoneita. Bakteerit ja hyönteiset kuuluvat samaan sieluttomien koneiden luokkaan, joiden elämä on erilaista.

Jumalan suojeleva läsnäolo esti, että luonnonolot eivät tehneet mitään vahinkoa ihmisille tai eläimille. Aadamin kertomus luvussa 2 antaa ymmärtää, että he keskittyivät Eedenin puutarhaan eivätkä juurikaan kiinnittäneet huomiota muualla oleviin tapahtumiin. Ehkä muualla ei tapahtunut mitään merkittävää (tosin kertomus on niin lyhyt, että se ei tätä teoriaa mitenkään todista).

Yhtä hyvin saattaa olla, että näitä katastrofeja ei tapahtunut, vaan että niitä alkoi tapahtua vasta syntiinlankeemuksen jälkeen. Maailman, jopa koko kosmoksen, täytyi olla paljon harmonisempi ennen syntiinlankeemusta kuin nykyään. Planeettojen ja kuiden kraatterit ovat voineet hyvinkin tulla ajalta vasta syntiinlankeemuksen jälkeen.

Kosmologia ja geologia väittää, että planeetat syntyivät kuumina ja sulina palloina, mutta on moni tieteellinen tosiseikka, joka haastaa tämän ajatuksen. Kuten esimerkiksi vesi ja sen runsaus. Lisäksi vedessä on paljon vedyn isotooppia, joka osoittaa veden syntyneen kylmässä ennemmin kuin kuumana  palamalla. 

On todennäköisempää, että monet taivaankappaleet ovat lämmenneet vähitellen sisältä käsin fissioprosessin avulla. Toiset ovat sittemmin polttaneet energiansa loppuun, toiset jatkavat edelleen. Tällöin taivaankappaleiden katastrofaalisesta menneisyydestä kertovat jäljet olisivat siltä ajalta, kun alkuperäinen harmoninen järjestys hajosi synnin seurauksena – taivaat oikeasti järkkyivät silloin.

Kasvien luominen

Jumala loi kasvit kolmantena päivänä. Evoluutio on helppo havaita mahdottomaksi katsomalla tarkoin pelkästään vihreitä kasveja. Niiden väri johtuu lehtivihreästä, joka suorittaa fotosynteesin. Tämä taas on kaiken elämän perusta. Auringonvalo on liian heikkoa, jotta se voisi hajottaa veden vedyksi ja hapeksi ja tämä tarvitaan sokerin muodostamiseksi. Siksi tarvitaan alla kuvassa oleva monimutkainen proteiinimolekyyli, jonka pitää olla juuri täsmälleen rakentunut tuhansista aminohapoista. 

Aminohappoja on 20 erilaista (elävissä olioissa) ja niiden oikea järjestys ja valinta on oltava täydellinen. Vain yksi tarkoin oikein rakentunut proteiini osaa tehdä tarpeellisen eli kaapata fotoneja ja syntetisoida niiden energian, jotta vesimolekyyli voidaan hajottaa. Tämä proteiini pitää olla olemassa ennen kuin eläimiä voi olla, koska se lopulta tuottaa sokeria, joka on ravintona kaikille muille. Luomisella on tarkka järjestys.

Toinen kohta mihin kiinnittää huomiota kasvien luomisessa on, että ne luotiin lajiensa mukaan ja niiden siemenet ovat lajin mukaiset. Tämä on tietysti itsestään selvää meille, joten voikin kysyä, miksi tämä on tärkeä mainita ja jopa toistaa? Kuulostaa kuin Jumala olisi ennakolta jo kertonut, että  yhdestä lajista ei tule toista lajia.

Sana laji (engl. Kind, heprea miyn) on tässä eri asia, kuin miten me nykyisin ymmärrämme lajin. Nykyisin monet biologisiksi lajeiksi nimetyt eivät oikeastaan ole muuta kuin alalajeja tai rotuja, kuten koirarodut. Nämä "luodutlajit" sisälsivät jo kaiken geneettisen informaation, jolla monet eri nykyiset lajit muodostuivat. Lajeja muodostuu ajan kuluessa populaatioiden pullonkaulojen avulla, kun geneettinen moninaisuus laskee.  Esimerkiksi kaikki kaalit ovat yhden ja saman sinappiheinän variaatioita.

Kaalit tulevat samasta sinappiheinästä ilman DNA:n muutoksia pelkällä epigeneettisellä ohjauksella.

Koska maa versoi vihreyttä, olivat kasvit valmiina yhteyttämään tässä vaiheessa ja tarjosivat ravintoa tulevina päivinä. Tämä kertoo myös sen, että kasvit luotiin valmiina, ”aikuisina” niin kuin ihminenkin. Ikään kuin ne olisi kasvatettu valmiiksi Jumalan valtakunnan ”kasvihuoneissa” ja vain istutettu maapallolle. Maa tässä yhteydessä tarkoittaa maapalloa eli kasveja ei luotu ympäri maailmankaikkeutta kaikkialle taivaan tähtien planeetoille.

Viimeistään tässä yhteydessä myös maaperään tuotiin kaikki se humus ja multa, jota kasvit tarvitsevat elääkseen, tai sitten niillä oli kyky silloin irrottaa kaikki tarvitsemansa mineraalit maan tomusta. Maan tomuahan oli, koska on erikseen mainittu, että siitä luotiin ihminenkin. Ja tomu ei ollut kovin kuivaa, olihan maa juuri ollut vesipallo.

Oleellista tässä on se tiedon määrä mikä luotiin geeneihin. Tässä kolmantena päivänä kasvien geeneihin tuli kaikki se tieto, mitä niihin on koskaan tullut. Sen jälkeen tietoa on vain vähentynyt. Risteytymien ja geenien siirtojen kautta uusia lajeja on syntynyt, mutta niissä on uudelleen käytetty jo olemassa olevaa ja tänä kolmantena päivänä luotua geneettistä tietoa. Siten evoluutio ja luominen on täysin päinvastaiset; evoluutiossa geneettinen tieto kasvaa vähitellen tyhjästä. Luomisessa taas tieto on alussa korkeimmallaan ja siitä sitten myöhemmin syntiinlankeemuksen tähden, tieto alkaa mutaatioiden muodossa häviämään. 

Elämän Koodi

Ennen kasvien luomista Jumalan piti kehittää biologinen koodi, jolla "lajiensa mukainen" elämä periytyy jälkipolville. Jokaisella kasvilla on lajinsa mukainen perimä, joka kertoo millainen kasvi sen lajin siemenestä kasvaa. Tämä tarkoittaa, että perimässä on tietoa. Tieto taas pitää aina koodata joillain tapaa. Kirjoitettu teksti, kuten tämä suomenkielinen artikkeli, käyttää suomenkielen merkistöä, sanoja, kielioppia. Pyrin kovasti siihen, että tekstillä on merkitys, ja tavoittelen jopa, että uskosi kasvaa tekstin ansiosta eli uskon, että tekstillä on vaikutus. Näistä koodi rakentuu.

Merkistö

Koodin ensimmäinen ominaisuus on joukko merkkejä. Pitää olla joukko itsenäisiä tunnistettavia kohteita, elementtejä. Tunnistus voi tapahtua millä tahansa tapaa: näkö, tunto, kuulo aistien avulla ihmisen tapauksessa, mutta koneiden tapauksessa myös sähkövaraus (jännite) tai vaikkapa kemiallinen koostumus eli että tietty molekyyli tunnistetaan toisen molekyylin avulla.

Merkkijono

Koodi rakennetaan asettamalla merkkejä peräkkäin. Tulee merkkijono. Järjestyksellä pitää olla jokin sääntö, sillä jos järjestys on satunnainen, niin merkitys katoaa ja koodi ei enää olekaan mitään koodaava.

Sanakirja

Seuravaksi tarvitaan sanakirja, sääntökokoelma - oikeammin sopimus - , joka kertoo, mitkä merkkijonot ovat merkityksellisiä.  Tarvitaan siis merkkijonokirjasto, jossa luetellaan sovitut merkkijonot ja annetaan ymmärtää niiden merkitys.

Kielioppi

Sitten merkityksellisten sanojen keskinäiseen sijoitteluun tarvitaan ohjeet. Näin syntyy kieliopin mukainen lause.

Viestin merkitys

Lauseelle tarvitaan tarkoitus. Mitä se kokonaisuudessaan merkitsee. Tätä ei voida enää luetteloida, sillä kuljettaessa koodin rakennuspolkua ylöspäin vaihtoehtojen määrä kasvaa. Lausetasolla vaihtoehtoja on jo käytännössä lukematon määrä. 

Satunnaisesti kieliopin mukaan rakennettu lause ei merkitse mitään (esim. Tuoli laulaa lämpömittarissa.). Lauseelle antaa merkityksen sen lähettäjä. Lähettäjä taas olettaa vastaanottajan. Ainakin sen verran hän olettaa siitä, että olettaa sen ymmärtävän koodin ja osaavan purkaa viestin itselleen ymmärrettävään muotoon, vieläpä johonkin tarkoitukseen.

Viestin vaikutus

Useimmiten lisäksi lähettäjällä on tarve tehdä jokin vaikutus vastaanottajaan - saada hänet tekemään jotain. Hänellä on halu ja tarve viestiä. Silloin kun viestinnän suorittavat pelkät koneet keskenään, ei niillä tietenkään ole halua tai tahtoa, mutta niiden rakentajalla on ollut viestinnälle jokin tarkoitus.

Elämän koodi

Juuri tällainen koodi on myös solun sisällä DNA:han koodattuna. Sieltä se luetaan RNA:han, RNA viedään ribosomille, joka lukee siinä olevan rakennusohjeen ja rakentaa siitä proteiinin, joka pyörittää tehtäväänsä osana biologista elämää. Ennen kuin elämää on voinut olla olemassa, tällainen koodi on ollut oltava olemassa.

Solun merkistö on A, T, G ja C. Sen sanakirja on mm. se, miten nämä merkit kolmen kirjaimen sarjoissa vastaavat jotakin 20:sta aminohaposta. Ennen kuin RNA päästetään tumasta vastaanottajalle, ribosomille, sen kielioppi tarkistetaan. DNA:ta lukeva tietojenkäsittelykoneisto määräsi rakennettavaksi juuri tietyn proteiinin, jotta tästä solusta tulee osa vaikkapa korvan kuuloluuta. Kaikella tässä oli merkityksensä ja viestin vaikutus oli proteiinin rakentaminen.

Ei elämää ilman koodia

Kaikkien elämänsyntyteorioiden on selitettävä, miten tällainen koodi syntyy. Yksi näistä teorioista on kemiallinen evoluutio, jossa vapaana olevat, mineraaleista lähteneet, molekyylit synnyttävät koodin, niin kuin se nykyisin solun sisällä tunnetaan itsestään, sattumalta.

Elämän synnyn väitetään populaaritiedelehdissä tapahtuvan esimerkiksi, kun meteoriitti törmää maahan. Siinä törmäyksessä pitäisi siis syntyä merkit, sanakirja, kielioppi ja merkitys yhdellä kertaa. Vasta kun tämä koodi on olemassa, on olemassa elämää. Kukaan tosin ei ole esittänyt uskottavaa mallia edes paperilla, miten koodi kaikkine vaiheineen syntyy epäjärjestyksestä. Kuvittele esimerkiksi epäjärjestyksestä syntynyttä sanakirjaa.

Todellisuudessa koodeja syntyy vain älykkään toimijan toimesta. Sattuma ei niitä saa aikaiseksi. Siten Luoja Jumala on ainoa todellinen vastaus elämän synnyttämiseen. Ensimmäiseksi Hän kehitti täydellisen koodin ja talletti sen DNA:han ja sitä ympäröivään koneistoon.

6. Mystinen päivä - sanooko Raamattu että maa on litteä?

Siirrymme nyt tarkastelemaan toista luomisen päivää.

Jumala sanoi: "Tulkoon taivaanavaruus vesien välille erottamaan vedet toisistaan." Ja Jumala teki taivaanavaruuden ja erotti vedet, jotka olivat taivaanavaruuden alapuolella, niistä vesistä, jotka olivat taivaanavaruuden yläpuolella. Näin tapahtui. Jumala nimesi avaruuden taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, toinen päivä oli mennyt. (RK: 1. Moos. 1:6-8)

Ensi lukemalla nämä jakeet jäävät jotenkin auki ja vähäpätöisiksi muihin päiviin verrattuna. Otetaan vielä kolmannesta päivästä pieni välähdys:
 

Jumala sanoi: "Kerääntykööt taivaan alla olevat vedet yhteen paikkaan, ja tulkoon kuiva alue näkyviin." Näin myös tapahtui. Jumala nimitti kuivan alueen maaksi, ja vesien kerääntymispaikan hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.  (RK: 1. Moos. 1:9-10)

Näissä jälkimmäisissä jakeissa me olemme jo selkeästi maaplaneetan pintaa tarkastelemassa. Näkökulma vaihdetaan siis ihmisen näkökulmaan. Ihmisen elinympäristö on maapallolla ja siten luomiskertomus keskittyy siihen.

---------------------------------------------------------------------------
Muut artikkelit Luomiskertomuksesta:

1. Johdanto - Onko Raamatun Luomiskertomus kirjaimellinen?

2. Aika alkoi - Alussa... 

3. Ensimmäinen jae - Alussa Jumala loi taivaat ja maan 

4. Toinen jae - Maailma ilman järjestystä 

5. Ensimmäinen päivä - Tulkoon valkeus 

-------------------------------------------------------------------------

Tässäkin kohtaa vielä ennen kuivan alueen näkyviin tulemista koko maapallo on veden peitossa, kyseessä on siis vesipallo, tai jopa kokonaan veden seassa. Tämä teksti oli siis kolmannen päivän puolelta, mutta missä oltiin toisen päivän kuvauksessa?

Ensimmäisen päivän aikana Jumala loi ajan, tilan, materian ja valon (energian). Mutta millään ei vielä ollut muotoa (kaikki oli tohuw bohuw = hyrskynmyrskyn, sekamelska). Toinen päivä jatkaa tästä asetelmasta ja Jumala alkaa lisäämään järjestystä ensin asettamalla materiaa oikeisiin paikkoihin. Kuljetaan hämärästä valoon: ereb ja boqer, illasta aamuun (aiheesta lisää edellisessä artikkelissa).

Taivaan avaruus ja niiden levittäminen

Raamatussa Jumala sanoo profeettojen suulla 17 kertaa, että hän yksin levitti taivaat.

Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, joka muovasi sinut jo kohdussa: Minä olen Herra, minä olen tehnyt kaiken. Yksinäni minä pingotin taivaan auki, levitin maan paikoilleen - kuka oli minun kanssani?  (RK: Jes. 44:24)

Taivaiden levittäminen ja vesien erottaminen saattavat hyvinkin tarkoittaa osittain samaa asiaa. Tällöin toisena päivänä alkaakin tapahtumaan laajalti, vaikkakin tähdet luodaan avaruuteen vasta neljäntenä päivänä.

Mutta mikä ihme on tämä taivaanavaruus tai taivaanvahvuus, mitä sanaa käyttää vanha käännös ? (Vuoden 1992 käännös käyttää sanaa taivaankansi ja on lisäksi lisännyt sanan kaartuva, jota ei alkukielessä ole lainkaan. Tässä on selkeästi laskettu aiheeseen jotain sellaista, mitä ei olla alkukielessä tarkoitettu.)

Jakeessa 20 sanotaan, että linnut lentävät tässä taivaan avaruudessa:

Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut taivaanavaruudessa maan yllä."  (RK: 1. Moos. 1:20)

Kun katsomme tätä jaetta hepreankielellä niin siinä sanotaan nimen omaan, että linnut lentävät siinä, ei sen (kannen) alla: https://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?Strongs=H6440&t=KJV

Tämä sana paniym tarkoittaa jonkin pinnassa olemista, joka tosin on vaikea ymmärtää komiulotteisesta pinnasta. Suomenkielessä ehkä hyvä sanan olisi 'seassa'. Olla siinä niin kuin kala on vedessä.

Tämä sana taivaanvahvuus tai taivaanavaruus ei ole mikään kiinteä kansi, vaan osa kolmiulotteista tilaa. Englanniksi tämä on firmament ja hepreaksi raqia. Näillä sanoilla on hieman eri merkitys. Raqia on jotain mikä on jännitetty. Sanoohan raamattu myöhemmin:

Taivas väistyi syrjään kuin kirjakäärö, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät paikoiltaan.  (RK: Ilm. 6:14)

Tämä kokoon kääriminen voi tapahtua pelkästään sillä, että Jumala päästää jännittyneen taivaan irti. Näin kirjakäärökin menee rullalle.

Firmament sana taas tulee kreikasta ja on käytetty jo Septuagintassa (n. +200 eKr. Käännetyssä kreikankielisessa VT:ss). Tämä firmament sana on otettu kreikkalaisesta monijumalisuuden mytologiasta. Se sisältää paljon Raamatulle vierasta kuvausta siitä, miten Jumala taivaankannen päällä katselivat maailman menoa. Näiden sanojen ero kuitenkin paljastaa, että Raamatun alkuperäinen merkitys tälle sanalle ei ollut kansi tai kehä. Ympäröivät kulttuurit ovat vaikuttaneet käännösten sananvalintoihin, siksi meidän on pitäydyttävä mahdollisimman paljon alkukielen merkityksissä.

Tiede tuntee käsitteen nollapiste-energia: tyhjässä tyhjiötilassakin on energiaa ja se voidaan mitata. Avaruuden tyhjiö ei olekaan tyhjiö, vaan siinä on jotain, vaikkei vielä tiedetä mitä. Onko se jotain, ikään kuin hilaverkko, joka esimerkiksi kantaa gravitaatiovoimaa? 

Lähelle nollapistettä atomissa on edelleen liikettä ja elektronit eivät missään lämpötilassa romahda ytimeen. Tämä nollapiste-energia esiintyy kaikkialla ja sen mukaan tilassa on aina energiaa, siis tyhjässäkin on jotain. Tälle tyhjälle voidaan sekä mitata että laskea arvo:

 

Yllä yksi tapa laskea nollapiste-energia.
Tärkeää ei ole ymmärtää, mitä kaava tarkoittaa,
vaan että ylipäätänsä on olemassa tapoja käsitellä nollapiste-energiaa.

Raamattukin sanoo, että tässä taivaan avaruudessa on voimaa. Kuningas Jaakon käännöksessä tämä tulee selkeästi esille:

Praise all of you the LORD. Praise God in his sanctuary: praise him in the firmament of his power.  (UKJV: Ps. 150:1)

Ragia siten kuvaa hyvin avaruuden, tilan, fyysistä olemassa oloa. Se on jotain todellista, vaikkakin hyvin huonosti ihmisen havaittavissa.

Minusta kaiken kaikkiaan tässä on mukana Jumalan huumorintajua, sillä hänhän sanoo heti perään, että tätä taivaanavaruutta, raqiaa, pitää kutsu vain taivaaksi (shamayim) - voisin lisätä, että "kun te ette kuitenkaan ymmärrä".

Opettaako Raamattu litteästä maasta?

On myöhempien aikojen yritys alentaa niin Jumalan kuin sen aikaisten ihmisten älykkyys siihen, että he olisivat ajatelleen maan olleen litteä ja sitä ympäröineen kupolin, jossa on valonlähteitä. Vaikkakin Raamatun tekstin voidaan joissakin katsontakulmissa rajoitetusti sanoa sopivan tähänkin käsitykseen niin se sopii myös pallomaisen maan tulkintaan. Tällöin teksti ei todista kummankaan puolesta eikä kumpaakaan vastaan, vaan asia jää ratkaistavaksi suorilla havainnoilla. Raamattuhan sanoo, että voimme luottaa aisteihimme.

Tämän irvikuvallisen tulkinnan historiallisen ihmisen ymmärryksestä kupolista ja litteästä maasta teki Washington Irving (1783–1859) kirjassaan The Life and Voyages of Christopher Columbus vasta vuonna 1828 (https://creation.com/flat-earth-myth). Tämän sitten myöhempien aikojen jumalankieltäjät ovat liittäneet niin Galileon ja kirkon riitaan, jossa oikeasti oli kyseessä maa- vai aurinkokeskeisyys eikä maan litteys.

Jo niin varhain kuin viidennellä vuosisadalla jKr. kuninkaat kantoivat symbolia nimeltä globus cruciger - ristiä kantava maapallo (kuva):
 

Richard II of England, coronation portrait, Westminster Abbey.

Credit: Wikipedia.org

Lähes tuhat vuotta tätä ennen Aristoteles jo päätteli kuun pimennyksistä, että maa on pyöreä pallo. Häntä ennen jo Pythagoras oli vakuuttunut maan pyöreästä muodosta n. 500 eKr. Taivaan tarkkailijalle on siis aina ollut näkyvissä, että maa on pallo. Samoin pois purjehtivien laivojen tarkkailijat ovat nähneet laivan rungon häviävän horisonttiin ennen laivan mastoa. Siihen ei tarvita monimutkaisia instrumentteja. 

Antiikin Kreikassa Erastotheneksen (n. 276–194 eKr.) kerrotaan määrittäneen maan kokoa kaivojen avulla hyvin lähelle oikein mittaamalla auringon kulmaa keskipäivällä eri paikoissa. Kun verrataan ymmärrystä ja teknologiaa mitä Erastothenesillä oli käytössä, siihen mitä oli käytössä vaikkapa Mooseksen aikana tuhat vuotta aikaisemmin, niin ei siinä ole mitään eroa. Juutalaiset apokryfikirjat kertovat (Riemuvuosien kirja), miten Abraham oli Nooan opetuksessa tähtitieteestä ja juutalainen historioitsija Josephuskin kertoo, että opetuksen jälkeen Abraham vei osaamisen Egyptiin. Tähtitiede on ollut yksi kaikkien aikojen vanhimmista tieteistä.

 (Muutakin asiaa maan koon mittaushistoriasta:  https://www.maanmittauslaitos.fi/tietoa-maanmittauslaitoksesta/teemat/struven-ketju/historia
ja aivan mahtava Tekniikan Maailman artikkeli karttojen historiasta: https://tekniikanmaailma.fi/upeat-vanhat-maailmankartat-todistavat-etta-maailman-muoto-tunnettiin-jo-hyvin-varhain/
Litteän maan kieltävä artikkelini täällä: https://mistametulemme.blogspot.com/2019/03/onko-maa-littea.html  )

Vielä olisi sellainen mahdollisuus, että raqia tarkoittaisi ilmakehää, jonka kuvaukseen sen jotenkin hyvin sopisikin, mutta kun neljännen päivän kohdalla sanotaan, että aurinko on raqiassa, niin se estää tämän tulkinnan.

Jumala teki kaksi suurta valonlähdettä, suuremman valonlähteen hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Jumala pani ne taivaanavaruuteen valaisemaan maata,  (RK: 1. Moos. 1:16-17)

Tässä Jesaja sanoo maan pyöreydestä:
 

Hän istuu korkealla maan piirin yläpuolella, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat. Hän levittää taivaan kuin harson, pingottaa sen kuin teltan asuttavaksi.  (RK: Jes. 40:22)

Piiri sanaksi tässä kirjoitettu tarkoittaa hepreankielellä yhtä hyvin palloa, kuten tästä on opetettu jo yli tuhat vuotta sitten eläneiden juutalaisten toimesta.

Psalmistikin on tavoittanut jotain tästä maan muodosta:

Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.  (RK: Ps. 103:12)

Voit mennä kuinka kauas tahansa itään ja silti jatkaa matkaasi yhä kauemmas lännestä, vaikka maapallon ympäri. Et voi kuitenkaan tehdä tätä pohjois-eteläsuunnassa, sillä päädyt lopulta pohjoisnavalle, etkä voi enää jatkaa matkaasi siitä kauemmaksi pohjoiseen. Onko siis vain sattumaa, että tässä tunnetussa psalmissa käytettiin itää ja länttä, eikä pohjoista ja etelään?

Jeesus itse sanoo maapallon pyöreydestä epäsuorasti puhuessaan seurakunnan ylösotosta:

Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi samalla vuoteella: toinen otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on yhdessä jauhamassa: toinen otetaan, toinen jätetään.  (RK: Luuk. 17:34-35)

Ylösotto tapahtuu silmänräpäyksessä kaikkialla maailmassa samaan aikaan. Toiset siis nukkuvat, toiset tekevät työtä. Aikavyöhykkeet olivat siis aivan selvät sen ajan ihmisille.

Edellä riittävästi todisteita siitä, että ateistien syytökset litteästä maasta ja kupolista ovat olleet mielikuvituksen tuotetta. Koko ajatus lähtee siitä evoluutioteorian asenteesta, että aikaisemmin ihmiset ovat olleet tyhmempiä. Näin ei ole ollut, vaan mutaatiot, joita ihmisiin kertyy, ovat itse asiassa vaikuttaneet älykkyyteemme negatiivisesti. Se teknologinen kehitys, mitä näemme ympärillämme johtuu puhtaasti siitä, että ihmisiä, joiden ei tarvitse osallistus ruuan hankintaan päivätöikseen, on joka päivä yhä enemmän. Siksi teknologinen kehitys tulee vielä kehittymään tästä, mitä näemme nyt, vaikka jokaisen ihmissukupolven vähän haitallisten mutaatioiden kuorma kasvaakin.

Mihin vesi meni?

Jumala siis järjesti vedet näin: "erotti vedet, jotka olivat taivaanavaruuden alapuolella, niistä vesistä, jotka olivat taivaanavaruuden yläpuolella"

Taivaanavaruus on siis avaruuden tila, ei jokin kansi joissain taivaalla. Avaruus rajoittuu ulkoreunaltaan veteen. Alapuolella oleva sana voi tarkoittaa, että vedet ovat maapallolla, mutta yhtä hyvin että vedet ovat taivaanavaruuden sisällä, siinä itsessään. Tässä pitää ymmärtää, että kun taivaanavaruus loppuu, siinä on ikään kuin raja ja sen rajan sisäpuolella ja ulkopuolella on vettä, mutta ne on erotettu toisistaan siten, etteivät voi sekoittua keskenään. 

Eräs käsitys vesien sijainnista galaksien ja avaruuden ulkopuolella.

Tämä psalmi varmistaa, että vettä tosiaan on taivaitten yläpuolella :

Ylistäkää häntä, te taivaitten taivaat ja te vedet, jotka olette taivaitten yläpuolella!  (RK: Ps. 148:4)

Edellisessäkin taivaat monikossa. Ja siellä vetten keskellä on Jumala:
 

Hän rakentaa yläsalinsa vetten keskelle, tekee pilvet vaunuikseen ja kulkee tuulen siivillä.  (RK: Ps. 104:3)

Koskaan ei Raamatun kielenkäytössä Jumala asu merellä.

Ilmestyskirjasta voimme nähdä välähdyksen taivaaseen:

Minä näin ikään kuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja ne, jotka olivat saaneet voiton pedosta, sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisomassa lasisella merellä. Heillä oli Jumalan harput,  (RK: Ilm. 15:2)

Minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta enää ollut.  (RK: Ilm. 21:1)

Kun merta ei enää ollut, tarkoitetaan sillä, että ei enää ollut vettä erottamassa taivasta ja maata.

Myös juutalaisten temppelissä oli suuri ”meri” eli vesiallas alttarin ja pyhän välillä erottamassa niitä. Temppeli on monella tapaa vertauskuvallinen ja tässäkin on jotain sellaista.

Onko tämä vesi avaruuden reunojen rajalla samaa kuin mitä sekulaaritiede sanoo taustasäteilyksi? Ei voi välttyä tältä ajatukselta. Kuvassa avaruuden taustasäteilyä:

Avaruuden taustasäteily kuvattuna lämpötilaeroina.

Edellä olevassa on paljon pohdintaa ja näitä asioita on vaikea varmasti sanoa olevan juuri näin. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että sekulaaria kosmologiaa koskee sama ongelma: se on osin pohdintaa, ei täsmällistä tiedettä. 

Merkittävä yksityiskohta tässä on myös, että toisen päivän jälkeen ei sanottu, että kaikki oli hyvää. Palaamme tähän tarkemmin, miksi ei sanottu, että "kaikki oli hyvää", seuraavan päivän kertomuksessa.

5. Tulkoon valkeus

Ensimmäinen luomispäivä on jo pitkällä, kun Jumala luo valkeuden.

Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus." Silloin valkeus tuli. Jumala näki, että valkeus oli hyvä, ja Jumala erotti toisistaan valkeuden ja pimeyden. Jumala nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, yksi päivä oli mennyt. (RK: 1. Moos. 1:3-5)

Nämä ovat Jumalan ensimmäiset kirjatut sanat Raamatussa.  Se, että valo syntyy ennen aurinkoa, johdattaa ajattelemaan, että tarina ei ole ihmisen keksimä. Sen ymmärtäminen, että valo on jotain muuta kuin aurinko tai tuli, vaatii syvällistä pohdintaa eikä ole itsestäänselvyys ihmisille, jotka eivät ole nähneet nykymaailman moninaisia valonlähteitä. Tämän tähden auringon palvominen jumalana onkin tuttua monesta vanhasta kulttuurista. Nykyisin tiedämme, että valo itsessään on käsite ja että sitä voidaan synnyttää muutamalla eri tapaa.

-------------------------------------------------------------------------------------------
Muut artikkelit Luomiskertomuksesta:

1. Johdanto - Onko Raamatun Luomiskertomus kirjaimellinen?

2. Aika alkoi - Alussa... 

3. Ensimmäinen jae - Alussa Jumala loi taivaat ja maan 

4. Toinen jae - Maailma ilman järjestystä

           ------------------------------------------------------------------------------------------

Pimeydestä valoon

Huomaa, että Jumala erotti valkeuden pimeydestä. Fysikaalinen pimeys on valon puutetta ja siten erotettuna valkeudesta. Jumalaa syytetään monesta asiasta, myös pahuudesta maailmassa, mutta nämä asiat johtuvat monesti etäisyydestä Jumalaan, ei hänen läsnäolostaan.

Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valojen Isältä, jonka luona ei ole muutosta eikä varjoakaan vaihtelusta.  (RK: Jaak. 1:17)

Jumala on valon isä ja kaikki hyvä tulee häneltä. Kuitenkin Jumala koettelee meitä. Taivaallisen Isän näkökulma on aina ikuisuudesta ja taivaasta käsin: mikä on meille parasta, jotta eräänä päivänä kohtaamme hänet paratiisissa hyvissä merkeissä. Toisinaan tässä koettelemuksessa käytetään pimeyttä, jonka senkin Jumala on luonut:

minä, joka teen valon ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden. Minä, Herra, teen kaiken tämän. (RK: Jes. 45:7)

Nykyisin on paljon opetusta, että Jumala on hyvä eikä häneltä tule mikään paha koskaan. Näin ei Raamattu kerro, vaan tosiaan kertoo, että onnettomuudetkin tapahtuvat Jumalan sallimuksen mukaan. Kuitenkin niissäkin on uskovan paras mukana. Jopa kuolemassa on toisinaan näin: saattaisi olla, että ihminen kiroaa Luojansa, jos elää pidempään. Jumala tietää oikean vaiheen ottaa omansa pois luokseen iankaikkisuuden rauhaan.

Kirkkaudessa ei ole mitään pahaa ja pahaa tekevä ihminen ei halua tulla pimeydestä valkeuteen.

Jeesus puhui taas heille ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo."   (RK: Joh. 8:12)

Tässä yhteydessä on myös määritelty päivä ja yö sekä liitetty valo ja pimeys niihin. Tämä käsitepari kulkee läpi koko Raamatun. Päivän lapsia ovat he, jotka valossa kulkevat. Yöllä, näkymättömissä taas tehdään pimeyden tekoja. Pimeässä elävä ihminen ei halua tulla valoon, koska silloin hänen tekonsa paljastuvat.

Ensimmäisenä päivänä luotu valkeus ei kuitenkaan ollut Jumalan pyhyyden kirkkautta, koska Jumala oli jo ja on aina ollut sekä Pyhä että Kirkkaus. Sitä ei tarvitse erikseen luoda,  varsinkaan kun Jumala loi tämän materialistien maailman ulkopuolelta - Hän ei tarvitse kirkkaudekseen tämän maailman valoa, joka sekin on myöhemmin syntiinlankeemuksessa korruptoitunutta valoa mm. aiheuttaa palanutta ihoa liiallisesti nautittuna. Jumalan kirkkautta ei voi nauttia liikaa.

Jeesuskaan ei ole tässä luotu, vaikka onkin elämän valo, sillä Jeesus on Isästä syntynyt, ei luotu:

Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennen kuin Abraham syntyi, minä olen ollut."   (RK: Joh. 8:58)

Herra omisti minut tiensä alussa,  muinaisuudessa, ennen kuin hän oli tehnyt mitään. Iankaikkisuudesta minä olen ollut,  alusta asti, ennen kuin maata olikaan. Ennen kuin oli merten syvyyksiä,  ennen runsasvetisiä lähteitä synnyin minä.  (RK: Sananl. 8:22-24)

Ensimmäisen päivän luomisessa oli kyseessä fyysisen valon, sähkömagneettisen säteilyn, energian, fotonien, luomisesta. Näin on koko luomiskertomuksessa: siinä ei luoda niinkään hengellistä, vaan kaikkea fyysistä. Raamattu itse asiassa ei mainitse mitään hengellisten voimien, kuten enkelien luomisesta. Tämä voidaan vain olettaa epäsuorasti tapahtuneen jo ennen maan luontia, mutta kuitenkin ensimmäisen päivän aikana. Tämä käy ilmi esimerkiksi näistä jakeista:

"Kuka määräsi maan mitat – sinähän sen tiedät! Tai kuka veti mittanuoran sen yli? Mihin upotettiin sen peruspylväät, kuka pani paikoilleen sen kulmakiven, kun kaikki aamutähdet riemuitsivat ja kaikki Jumalan pojat puhkesivat riemuhuutoon?  (RK: Job 38:5-7)

Aamutähdet ja Jumalan pojat on VT:ssä yleinen ilmaisu, joka viittaa juuri enkeleihin. He siis riemuitsivat jo silloin kun maata luotiin.

Fysikaalinen valo

Fysiikan lakien luomisesta ei Luomiskertomuksessa puhuta mitään, mutta myöhemmin Raamattu mainitsee, että Jumala on niidenkin luoja:

Näin sanoo Herra: Vasta sitten jos liittoni päivän ja yön kanssa ei enää ole voimassa ja jos en ole säätänyt taivaan ja maan lakeja, vasta silloin minä hylkään Jaakobin siemenen ja palvelijani Daavidin jälkeläiset enkä valitse heistä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisten hallitsijoita. Totisesti, minä käännän heidän kohtalonsa ja armahdan heitä." (RK: Jer. 33:25)

Tämä negaationa ilmaistu asia merkitsee siis, että koska Jumala on luonut maailmankaikkeuden/fysiikan lait, hän ei milloinkaan hylkää Israelin kansaa. 

Fysikaalisesti valolla on sekä hiukkas- että aaltoluonne. Se on osa valon mysteeriä. Lisäksi valo on kvanttisoitunut eli digitaalista. Sen voimakkuus riippuu elektronin siirtymisestä radalta toiselle. Itse asiassa nykyisen kvanttifysiikan teorioiden mukaan kaikki on digitaalista: on olemassa pienin mahdollinen pituus ja aika, joita ei enää voi puolittaa (Planckin vakion mukaan).

Valolla ja vedellä on merkittävä yhteys elämään maapallolla. Sillä fotosynteesissä, josta kaikki elämä saa energiansa, valo irrottaa vesimolekyylistä vetyatomin. Tämä ei kuitenkaan onnistu suoraan auringosta säteilevän valon avulla, koska sen voimakkuus on liian heikko - onneksi. Sillä, jos auringosta tulisi niin voimakkaita fotoneja, että ne suoraan irrottaisivat vedestä vetyä, niin maailma räjähtelisi aika pahasti jokaisella ukonilmalla, kun ilmakehässä vapaana oleva vety palaisi. Viherhiukkasessa sen sijaan on erityinen akku, joka kerää ja syntetisoi fotonien energiaa, kunnes sitä on tarpeeksi irrottamaan ionisoituneen vedyn eli protonin vedestä. Hieno osoitus maailmankaikkeuden suunnitelmallisuudesta. (Lisää fotosynteesistä: http://mistametulemme.blogspot.com/2017/04/ihmeellinen-kone-joka-kaappaa-valoa.html )

Yksi päivä

Raamattu Kansalle käännös, jota käytän tässäkin yhteydessä, kääntää tämän Luomiskertomuksen 5. jakeen lopun juuri täsmälleen oikein: yksi päivä. Hepreankielen sanassa on siis tämä numeraali perusmuodossa eikä järjestysnumerona ensimmäinen päivä. Tämä jotenkin korostaa, että kyseessä ei ollut jokin pitkä ajanjakso, vaan vain yksi päivä - ei ollut vielä muita päiviä olemassa. Samalla se määrittelee, että kuvattu ajanjakso oli se, mitä nimitetään yhdeksi päiväksi. 

Kaikkialla Raamatussa, missä päivä (yom) sanaa on numeraalin yhteydessä se tarkoittaa kirjaimellista 24-tunnin päivää. Päivä sanaa käytetään monessa muussakin merkityksessä, kuten esimerkiksi Herran Päivä -terminä, jolloin se tarkoittaa pidempää ajanjaksoa kuin yhtä päivää.

Sitä emme varmasti tiedä, oliko ensimmäisen päivän lopulla jo maapallo olemassa ja pyörimässä, mutta tästä ilmaisusta 'tuli ilta, tuli aamu' voisi näin päätellä.

Tarkkaan ottaen maapallo, vaikka jo pyörisikin, ei ole maapallo tässä vaiheessa, vaan enemminkin vesipallo, koska on kokonaan veden peittämä. Vettä ollee tässä vaiheessa joka puolella muuallakin todella paljon, sillä vasta toisena päivänä vettä aletaan erottelemaan paikasta toiseen.

'Tuli ilta ja tuli aamu' kertoo, että yöllä ei tapahtunut mitään. Tämä on ohjeena meille, että arkipäivienkin aikana pitää levätä. Jatkuva valvominen on ihmisen mielelle erittäin pahasta. Luonnollisesti Jumalalla, joka on kaiken ulkopuolella, ei ole yötä. Yö on maapallolla oleva paikallinen ilmiö: aina jossain on yö, aina jossain on päivä. Heti kun on riittävän korkealla maan ilmakehän ulkopuolella, ei enää ole yötä.

Tämä sama kaava toistuu jokaisen päivän lopuksi:

Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.

Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni toinen päivä.

Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä.

Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä.

Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni viides päivä.

Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.

Miksi noin yhden sivun tiivistelmässä maailman luomisesta 'tuhlataan' merkkejä sen toistamiseen, että tuli ilta ja tuli aamu? Halutaanko tällä vain varmistaa, että jokaisen päivän välissä on ihmiselle tarkoitettu lepohetki, vai liittykö tämä siihen, että oli vain kuusi normaalipituista päivää, jotka lasketaan maan pyörähtämisestä itsensä ympäri?

Hepreankielen sanat ilta ja aamu ovat: ereb ja boqer. Käsitteellisesti ereb on hämärää ja boger valoisuutta. Suunta on siis hämärästä kohti valoa. Järjestys lisääntyy koko ajan. Ehkäpä siksi ei seitsemännen päivän päätteeksi mainita tätä sanaparia lainkaan, sillä silloin kaikki oli erittäin hyvin, ei ollut enää hämärää mitä parantaa. Tässäkin siis tulee esille, miten luominen etenee vaiheittain kohti päämääräänsä.  

Olisiko sitten mahdollista, että aluksi maapallo pyöri hyvin hitaasti eikä samaa vauhtia kuin nykyisin? Me tiedämme, tieteen avulla, että elämälle suotuisat olosuhteet on säädetty maapallolle tarkoin. On monia muuttujia joiden pienikin muutos aiheuttaa sen, että elämä ei olisi mahdollista. Näitä on mm. auringon, kuun ja maan etäisyys toisistaan, maan akselin kallistuskulma ja lämpötilavaihtelut maan päällä. Nyt jos maa pyörisi hyvin hitaasti, olisi maan pimeällä puolella hyvin kylmä (olettaen että jo alussa lämpö tuli samasta lähteestä kuin valo).  Eli näin ei ainakaan olisi voinut enää olla kolmantena päivänä, kun kasvit luotiin.

Pietari tosin mainitsee, että tuhat vuotta on kuin yksi päivä:

Tämä yksi älköön kuitenkaan olko teiltä salassa, rakkaani: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.  (RK: 2. Piet. 3:8)

Tässä on oltava tarkkana kenelle näin on: Jumalalle. Ihmiselle päivä on päivä ja tuhat vuotta saavuttamaton, samoin eläimille ja kasveille. Lisäksi tässä Raamatun kohdassa selitetään Herran pitkämielisyyttä, ei maailman luomista.

Vielä olisi sellainen mahdollisuus kumota edellinen, että voidaan katsoa, että Jumalan piti kertoa asiat niin, että sen aikaiset ihmiset olisivat asian ymmärtäneet. Ja näin varmasti olikin, mutta Hän kyllä tiesi, että ihminen tutkii avaruutta ja tekee siitä omia (jumalattomia) johtopäätöksiään myöhemmin. Ehkäpä juuri siksi Hän toisti, joka päivän jälkeen, että meni tosiaan yksi päivä, ettei jäisi mitään mahdollisuutta spekuloida muuta.

Luomishetken ajan kuluminen

Tämä aikakäsite on mahdollisesti kaikkein monimutkaisin ja vaikein asia ymmärtää koko luomisessa. Siitä huolimatta Raamatun suoraviivainen lukeminen ja luetun sanan konstailematon hyväksyminen antaa ymmärtää, että kyseessä on kuusi päivää iltoineen ja aamuineen.

Se mahdollisuus, että atomiaika kävi paljon nopeammin kuin planeetta-aika luomisviikon alussa, on tapa sanoa, että suhteellisesti ajateltuna atomiajasta käsin maapallo pyöri hitaasti. Miten ihminen olisi kokenut tämän, on aika mahdotonta todeta. Jätän tämän asian yksityiskohtaisemman käsittelyn neljänteen päivään.

Jos ei olisi sellaista tieteellistä ristiriita siitä, että, miten miljoonien valovuosien päässä olevista tähdistä valo olisi ehtinyt maahan, olisi nämä jakeet helpompi uskoa - eikö? Ensin tosin täytyy huomata, että kuuden päivän luominen ei vaikuta tähän asiaan enää meidän päivinämme mitään, vaan se, että luomisesta Raamatun mukaan on aikaa vain noin 6000 vuotta (palaan tähän myöhemmin). Tämä valonnopeus asia ei siis koske kuutta luomisen päivää mitenkään, joten voimme tässä vaiheessa unohtaa sen mielestämme ja palaamme siihen neljäntenä päivänä, kun tähdet luotiin.

Spekulaatioita voidaan tehdä, mutta Luomiskertomus ei paljon jätä varaa lisätä tai muuttaa tätä asiaa. Jäljempänä tulevat Raamatun kohdat voivat vain täsmentää tätä, mutta eivät koskaan kumota ensin ilmoitettua sanaa. Se jälleen tekisi Jumalan sanasta epäluotettavan ja Jumalasta harhaanjohtajan. Lopulta jokaisen on varmistettava tai kumottava tämä teksti uskossaan. Mene ja kysy rukouksessa: ”Jeesus mitä mieltä sinä olet tästä tekstistä?”

Mitkä olivat ne sanat, jotka Jumala itse omakätisesti kirjoitti Mooseksen tekemiin tauluihin? Ne olivat kymmenen käskyä, jotka Jumala oli aikaisemmin puhunut Israelilaisille tulen keskeltä. Nämä sanat on kirjattu 2. Mooseksen kirjan lukuun 20. Otan siitä 11. jakeen, joka kuuluu näin:

Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi. Sen tähden Herra siunasi sapatinpäivän ja pyhitti sen.  (RK: 2. Moos. 20:11)
 

Jumala siis sekä puhui, että kirjoitti tämän lauseen (vieläpä kahteen kertaan, koska Mooses rikkoi ensimmäiset laatat), joka kertoo Hänen luoneensa kaiken kuudessa päivässä - juuri niin kuin on 1. Moos 1:ssä kirjattu. Tämän suurempaa Raamatullista todistusta luomisviikolle on vaikea järjestää.

Luther taisi olla sitä mieltä, että ei luomiseen voinut mennä niin pitkään Kaikkivaltiaalta, vaan että se olisi voinut tapahtua päivässä.