Käydäänpä tapahtumat läpi kaikkien evankeliumien tarinat yhdistäen. Aloitetaan pääsiäisviikon alusta.
Jeesuksen jalat voidellaan
6 päivää ennen: Betaniassa Maria voitelee nardus öljyllä Jeesuksen jalat Simon Spitaalisen luona ja Lasaruskin oli siellä (hänet Jeesus herätti kuolleista aikaisemmin).
Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan. Siellä asui Lasarus, jonka Jeesus oli herättänyt kuolleista. Jeesukselle valmistettiin sinne ateria. Martta palveli, ja Lasarus oli yksi niistä, jotka olivat asettuneet aterialle Jeesuksen kanssa. (RK: Joh. 12:1-2)
5 päivää ennen: Jeesus ratsastaa Aasilla ja kansa huutaa kuin kuninkaalle Hoosiannaa. Kansan parissa oli levinnyt tieto siitä, että Jeesus oli herättänyt Lasaruksen kuolleista.
Seuraavana päivänä suuri kansanjoukko, joka oli saapunut juhlille, sai kuulla, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin. Silloin ihmiset ottivat palmunoksia, lähtivät häntä vastaan ja huusivat: "Hoosianna! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!" Saatuaan nuoren aasin Jeesus istui sen selkään, niin kuin on kirjoitettu: (RK: Joh. 12:12-14)
Pääsiäisateria
Juutalaiset viettivät pääsiäista silloin Egyptistä vapautumisen juhlana ja siihen kuului pääsiäislampaan teurastaminen ja syöminen.
Happamattoman leivän juhlan ensimmäisenä päivänä, jolloin pääsiäislammas oli tapana teurastaa, opetuslapset kysyivät Jeesukselta: "Missä tahdot syödä pääsiäisaterian? Minne menemme valmistamaan sen?" (RK: Mark. 14:12)
Jeesus pesee myös opetuslasten jalat esimerkkinä palvelevasta asenteesta. (Joh 13:5)
Aterialla tapahtui myös ehtoollisen asetus. Ehtoollinen nautitaan tänäkin päivänä muistellen Jeesusta Kristusta ja pääsiäisen tapahtumia 1990 vuotta sitten:
Heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsille ja sanoi: "Ottakaa, tämä on minun ruumiini." Sitten hän otti maljan, kiitti Jumalaa ja antoi heille, ja he kaikki joivat siitä. Hän sanoi heille: "Tämä on minun vereni, liiton veri, joka vuodatetaan monien edestä. (RK: Mark. 14:22-24)
Juudas lähtee aterialta eikä enää ole opetuslasten yhteydessä tämän jälkeen:
Opetuslapsi nojautui Jeesuksen rintaa vasten ja kysyi häneltä: "Herra, kuka se on?" Jeesus vastasi: "Se, jolle minä annan tämän leivänpalan kastettuani sen." Sitten hän otti palan, kastoi sen vadissa ja antoi Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle. Sen leivänpalan jälkeen Saatana meni Juudakseen. Jeesus sanoi hänelle: "Minkä teet, tee se pian!" (RK: Joh. 13:25-27)
Aterialta lähdetään miekat mukana:
Sillä minä sanon teille, että tämän kirjoituksen täytyy käydä minussa toteen: 'Hänet luettiin pahantekijöiden joukkoon.' Se, mitä minusta on sanottu, on nyt täyttymässä." Niin he sanoivat: "Herra, tässä on kaksi miekkaa." Hän vastasi: "Riittää." (RK: Luuk. 22:37-38)
Kävellessä Jeesus puhuu ja rukoilee mm. ylimmäispapillisen ruokouksen (Joh 14-17) - tämä kannattaa lukea erikseen yhtenä nopeana kertauksena. Silloin aukenee, että Jeesus puhuu pitkään yhteydestä hänen omiensa kesken häneen itseensä ja Isään.
Jeesuksen rukoushetki Getsemanen puutarhassa Öljyvuorella Jerusalemin lähellä
Sitten Jeesus tuli opetuslasten kanssa Getsemane-nimiseen paikkaan ja sanoi heille:
"Istukaa tässä sillä aikaa kun minä menen tuonne rukoilemaan."
1) Hän otti mukaansa Pietarin ja ne kaksi Sebedeuksen poikaa. Hän alkoi murehtia ja joutui tuskan valtaan, ja hän sanoi opetuslapsille: "Minun sieluni on syvästi murheellinen, aina kuolemaan asti. Jääkää tähän ja valvokaa minun kanssani." Sitten hän meni vähän kauemmaksi, heittäytyi kasvoilleen ja rukoili sanoen: "Isäni, jos mahdollista, niin menköön tämä malja minun ohitseni. Ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon vaan niin kuin sinä!"
2) Jeesus palasi opetuslasten luo ja tapasi heidät nukkumasta. Hän sanoi Pietarille: "Ettekö te edes yhtä hetkeä jaksaneet valvoa minun kanssani? Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Henki tosin on altis, mutta liha on heikko."
Hän meni pois toisen kerran ja rukoili: "Isäni, jos tämä malja ei voi mennä ohitseni minun sitä juomatta, niin tapahtukoon sinun tahtosi." Palatessaan hän tapasi heidät taas nukkumasta, sillä heidän silmänsä olivat käyneet raukeiksi.
3) Hän jätti heidät, meni taas pois ja rukoili vielä kolmannen kerran samoin sanoin. Sitten hän tuli opetuslasten luo ja sanoi heille: "Te nukutte vielä ja lepäätte! Katsokaa, hetki on lähellä. Ihmisen Poika annetaan syntisten käsiin. Nouskaa, lähtekäämme! Se, joka minut kavaltaa, on lähellä." (RK: Matt. 26:36-46)
Jeesuksen rukoillessa myös enkeli ilmestyi:
Silloin hänelle ilmestyi taivaasta enkeli, joka vahvisti häntä. Tuskan valtaamana hän rukoili yhä hartaammin, ja hänen hikensä oli kuin veripisarat, jotka putosivat maahan. (RK: Luuk. 22:43-44)
Jeesus Vangitaan Getsemanessa
Jeesuksen vielä puhuessa paikalle tuli väkijoukko, ja sen edellä kulki yksi niistä kahdestatoista, nimeltään Juudas. Tämä tuli Jeesuksen luo suudellakseen häntä, mutta Jeesus sanoi hänelle: "Juudas, suudelmallako sinä kavallat Ihmisen Pojan?" Kun ne, jotka olivat Jeesuksen ympärillä, näkivät, mitä oli tulossa, he sanoivat: "Herra, iskemmekö miekalla?" Yksi heistä iski ylipapin palvelijaa ja sivalsi häneltä oikean korvan irti. Mutta Jeesus sanoi: "Sallikaa vielä tämäkin!" Ja hän kosketti miehen korvaa ja paransi hänet. (RK: Luuk. 22:47-51)
Vai luuletko, etten voisi pyytää Isääni lähettämään heti minulle enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä? Mutta kuinka silloin toteutuisivat Kirjoitukset, jotka sanovat, että näin täytyy tapahtua?" (RK: Matt. 26:53-54)
Silloin Jeesus, tietäen kaiken, mikä häntä kohtaisi, astui esiin ja kysyi heiltä: "Ketä te etsitte?" He vastasivat: "Jeesus Nasaretilaista." Jeesus sanoi heille: "Minä se olen." Myös hänen kavaltajansa Juudas seisoi heidän joukossaan.
Kun Jeesus sanoi: "Minä se olen" , he perääntyivät ja kaatuivat maahan. (RK: Joh. 18:4-6)
Simon Pietari, jolla oli miekka, veti sen esiin, iski ylipapin palvelijaa ja löi häneltä oikean korvan irti. Palvelijan nimi oli Malkos. Mutta Jeesus sanoi Pietarille: "Pistä miekkasi tuppeen. Isä on antanut minulle tämän maljan. Enkö minä joisi sitä?" (RK: Joh. 18:10-11)
Silloin kaikki opetuslapset jättivät hänet ja pakenivat. Jeesusta seurasi muuan nuorukainen, jolla oli liinavaate kietaistuna paljaalle iholle. Hänet otettiin kiinni, mutta hän jätti liinavaatteen ja pakeni alastomana. (RK: Mark. 14:50-52)
Kuulustelu 1 - Hannas
Jeesusta kuulustellaan useamman kerran eri henkilöiden toimesta. Näissä kuulusteluissa rikotaan monia määräyksiä, mitä juutalaisten olisi pitänyt noudattaa Mooseksen lain mukaan.
Silloin sotilasosasto, sen komentaja ja juutalaisten palvelijat ottivat Jeesuksen kiinni. He sitoivat hänet ja veivät hänet ensin Hannaksen luo, sillä tämä oli Kaifaksen appi, ja Kaifas oli sinä vuonna ylipappina. Juuri Kaifas oli antanut juutalaisille neuvon, että olisi parempi, jos yksi ihminen kuolisi kansan puolesta. (RK: Joh. 18:12-14)
Jeesus vastasi hänelle: "Minä olen puhunut julkisesti maailmalle. Olen aina opettanut synagogassa ja temppelissä, jonne kaikki juutalaiset kokoontuvat. Salassa en ole puhunut mitään. Miksi minulta kysyt? Kysy niiltä, jotka ovat kuulleet, mitä minä olen heille puhunut. He kyllä tietävät, mitä olen puhunut." (RK: Joh. 18:20-21)
Kuulustelu 2 - Kaifas
Silloin Hannas lähetti hänet sidottuna ylipappi Kaifaksen luo. (RK: Joh. 18:24)
Kuulustelu 3 - Suuren neuvoston edessä
Jeesus vietiin ylipapin luo. Sinne kokoontuivat kaikki ylipapit sekä vanhimmat ja kirjanoppineet. (RK: Mark. 14:53)
Ylipapit ja koko neuvosto etsivät todistusta Jeesusta vastaan tappaakseen hänet, mutta he eivät löytäneet. Monet kyllä todistivat väärin häntä vastaan, mutta todistukset eivät olleet yhtäpitäviä. (RK: Mark. 14:55-56)
Ylipapin edessä muuten vaikene Jeesus julistautuu Jumalaksi
Silloin ylipappi Kaifas nousi, astui esiin ja kysyi Jeesukselta: "Etkö vastaa mitään siihen, mitä nämä todistavat sinua vastaan?" Mutta Jeesus oli vaiti eikä vastannut mitään. Taas ylipappi kysyi häneltä: "Oletko sinä Kristus, sen Ylistetyn Poika?" Jeesus vastasi: "Minä olen [kreikaksi: ego eimi - hepreaksi: Yahve]. Ja te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvissä." Silloin ylipappi repäisi vaatteensa ja sanoi: "Mihin me tässä enää todistajia tarvitsemme! (RK: Mark. 14:60-63)
Päivän valjetessa kokoontuivat kansan vanhimmat, ylipapit ja kirjanoppineet, ja Jeesus vietiin neuvoston eteen. He sanoivat hänelle: "Jos sinä olet Kristus, niin sano se meille." Hän vastasi: "Jos sanon sen teille, te ette usko, ja jos kysyn, te ette vastaa. Mutta tästedes Ihmisen Poika on istuva Jumalan voiman oikealla puolella." Silloin he kaikki sanoivat: "Sinä siis olet Jumalan Poika?" Hän vastasi heille: "Tepä sen sanotte, että minä se olen(21)." (RK: Luuk. 22:66-70)
Varhain aamulla kaikki ylipapit ja kansan vanhimmat pitivät neuvottelun Jeesusta vastaan surmatakseen hänet. He sitoivat Jeesuksen, veivät hänet pois ja luovuttivat maaherra Pilatuksen käsiin.(RK: Matt. 27:1-2)
Juutalaiset reakoivat Jeesuksen Jumalaksi julistukseen repimällä vaatteensa ja näin me voimme ymmärtää, että he täysin ymmärsivät sen ja syyttivät häntä jumalanpilkasta.
Juudas Tappaa itsensä
Tämä tapahtui mahdollisesti vasta myöhemmin kuin Raamatun paikka antaisi ymmärtää, koska kohta sanoo, että Jeesus oli jo tuomittu:
Kun Juudas, Jeesuksen kavaltaja, näki, että Jeesus oli tuomittu, hän katui ja palautti ne kolmekymmentä hopearahaa ylipapeille ja vanhimmille ja sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren." Mutta he vastasivat: "Mitä se meille kuuluu, omapa on asiasi."
Silloin Juudas viskasi hopearahat temppeliin, lähti sieltä, meni pois ja hirttäytyi.(RK: Matt. 27:3-5)
Kuulustelu 4 - Maaherran palatsissa Pilatus kuulustelee.
Jeesus on sisällä palatsissa ja juutalaiset pihalla, Pilatus Juoksee näiden välillä sisältä ulos ja taas ulkoa sisälle useamman kerran hyvin varhain aamulla.
Juutalaiset veivät Jeesuksen Kaifaksen luota maaherran palatsiin. Oli varhainen aamu. He eivät itse menneet sisälle palatsiin, etteivät saastuisi vaan voisivat syödä pääsiäisaterian. (RK: Joh. 18:28)
Silloin Pilatus meni takaisin palatsiin, kutsui Jeesuksen luokseen ja kysyi häneltä: "Oletko sinä juutalaisten kuningas?" Jeesus vastasi: "Sanotko tämän omana ajatuksenasi, vai ovatko muut sen sinulle minusta sanoneet?" Pilatus vastasi: "Olenko minä juutalainen? Oma kansasi ja ylipapit ovat luovuttaneet sinut minulle. Mitä olet tehnyt?" Jeesus vastasi: "Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos kuninkuuteni olisi tästä maailmasta, palvelijani olisivat taistelleet, ettei minua olisi annettu juutalaisten käsiin. Minun kuninkuuteni ei kuitenkaan ole täältä." Pilatus sanoi hänelle: "Sinä siis kuitenkin olet kuningas?" Jeesus vastasi: "Itse sinä sanot, että minä olen kuningas. Sitä varten olen syntynyt ja tullut maailmaan, että todistaisin totuuden puolesta. Jokainen, joka on totuudesta, kuulee minun ääneni." "Mikä on totuus?" Pilatus kysyi häneltä.
Sen sanottuaan Pilatus meni taas juutalaisten luo ja sanoi heille: "Minä en löydä hänestä mitään syytä. (RK: Joh. 18:33-38)
Kuulustelu 5 - Herodeksen luona
Pilatus yrittää sysätä ongelman vihamiehelleen Herodekselle ja lähettää Jeesuksen sinne.
Tämän kuultuaan Pilatus kysyi, oliko mies galilealainen. Saatuaan tietää, että Jeesus oli Herodeksen hallintoalueelta, hän lähetti Jeesuksen Herodeksen luo, koska tämäkin oli niinä päivinä Jerusalemissa.
Kun Herodes näki Jeesuksen, hän ilahtui kovasti. Hän oli näet jo kauan halunnut nähdä Jeesuksen, koska oli kuullut hänestä ja toivoi, että saisi nähdä hänen tekevän jonkin ihmeen. Hän esitti Jeesukselle monia kysymyksiä, mutta Jeesus ei vastannut hänelle mitään. Ylipapit ja kirjanoppineet olivat tulleet paikalle ja syyttivät Jeesusta kiivaasti. Silloin Herodes ja hänen sotilaansa alkoivat kohdella Jeesusta halveksivasti. Kun he olivat pilkanneet häntä pukemalla hänet loisteliaaseen pukuun, Herodes lähetti hänet takaisin Pilatuksen eteen. Sinä päivänä Herodeksesta ja Pilatuksesta tuli ystävät. Aikaisemmin he olivat olleet toistensa vihamiehiä. (RK: Luuk. 23:6-12)
Kuulustelu 6 - Pilatuksen palatsin ulkopuolella.
Jeesus tuotiin ulos ylipappien ja kansan eteen.
Silloin Pilatus ruoskitti Jeesuksen. Sotilaat väänsivät kruunun orjantappuroista, panivat sen hänen päähänsä ja pukivat hänen ylleen purppuranpunaisen viitan. Toinen toisensa jälkeen he tulivat hänen eteensä ja sanoivat: "Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!" ja löivät häntä kasvoihin.
Pilatus meni taas ulos ja sanoi juutalaisille: "Katsokaa, minä tuon hänet ulos, jotta tietäisitte, etten löydä hänestä mitään syytä." Niin Jeesus tuli ulos orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään. Pilatus sanoi heille: "Katso, ihminen!" Kun ylipapit ja palvelijat näkivät hänet, he huusivat: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" Mutta Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa, sillä minä en löydä hänestä mitään syytä." Juutalaiset vastasivat: "Meillä on laki, ja lain mukaan hänen on kuoltava, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi."
Kun Pilatus kuuli tämän, hän pelkäsi vielä enemmän. (RK: Joh. 19:1-8)
Kuulustelu 7 - Pilatuksen palatsin sisällä
Pilatus vei Jeesuksen takaisin sisälle
Hän meni taas sisälle palatsiin ja kysyi Jeesukselta: "Mistä sinä olet?" Mutta Jeesus ei vastannut hänelle. Niin Pilatus sanoi Jeesukselle: "Etkö puhu minulle? Etkö tiedä, että minulla on valta vapauttaa ja valta ristiinnaulita sinut?" Jeesus vastasi: "Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä. Siksi sen synti on suurempi, joka luovutti minut sinulle." (RK: Joh. 19:9-11)
Pilatus neuvottelee vielä kerran juutalaisten kanssa ulkona.
Tämän tähden Pilatus koetti päästää hänet vapaaksi. Mutta juutalaiset huusivat: "Jos vapautat hänet, et ole keisarin ystävä. Jokainen, joka tekee itsensä kuninkaaksi, asettuu keisaria vastaan." (RK: Joh. 19:12)
Pilatus hakee Jeesuksen tuomarin istuimen eteen ulos ja antaa tuomion.
Kun Pilatus kuuli nämä sanat, hän vei Jeesuksen ulos ja asettui tuomarinistuimelle, paikkaan, jonka nimi on Kivipiha, hepreaksi Gabbata. Oli pääsiäisen valmistuspäivä, noin kuudes tunti. Pilatus sanoi juutalaisille: "Katsokaa, teidän kuninkaanne!" Mutta he huusivat: "Vie pois! Vie pois! Ristiinnaulitse hänet!" Pilatus sanoi heille: "Pitäisikö minun ristiinnaulita teidän kuninkaanne?" Ylipapit vastasivat: "Ei meillä ole kuningasta vaan keisari." Silloin Pilatus luovutti hänet heille ristiinnaulittavaksi, ja sotilaat veivät Jeesuksen mukanaan. (RK: Joh. 19:13-16)
Kun Pilatus istui tuomarinistuimella, hänen vaimonsa lähetti hänelle sanan: "Älä tee mitään sille vanhurskaalle miehelle, sillä minä olen viime yönä unessa kärsinyt paljon hänen takiaan." Mutta ylipapit ja vanhimmat yllyttivät kansaa anomaan Barabbasta ja surmauttamaan Jeesuksen. Maaherra puhui kansalle ja kysyi: "Kumman näistä kahdesta tahdotte minun vapauttavan teille?" Kansa vastasi: "Barabbaksen." Pilatus kysyi: "Mitä minä sitten teen Jeesukselle, jota kutsutaan Kristukseksi?" Kaikki vastasivat: "Ristiinnaulittakoon!" Niin maaherra kysyi: "Mitä pahaa hän on tehnyt?" Mutta he huusivat vielä kovemmin: "Ristiinnaulittakoon!"
Kun Pilatus näki, ettei mikään auttanut vaan että meteli yhä yltyi, hän otti vettä, pesi kätensä kansan nähden ja sanoi: "Minä olen syytön tämän miehen(36) vereen. Vastuu on teidän." Koko kansanjoukko vastasi: "Tulkoon hänen verensä meidän päällemme ja meidän lastemme päälle!" Silloin hän vapautti kansalle Barabbaksen, mutta Jeesuksen hän ruoskitti ja luovutti ristiinnaulittavaksi. (RK: Matt. 27:19-26)
Jeesus valmistellaan ristiinnaulittavaksi
Sitten maaherran sotilaat veivät Jeesuksen sisälle palatsiin ja kokosivat hänen ympärilleen koko sotilasosaston. He riisuivat hänet ja pukivat hänen päälleen helakanpunaisen viitan, väänsivät orjantappuroista kruunun ja painoivat sen hänen päähänsä. Hänen oikeaan käteensä he panivat ruokokepin, polvistuivat hänen eteensä ja pilkkasivat häntä sanoen: "Ole tervehditty, juutalaisten kuningas!" He sylkivät hänen päälleen, ottivat sitten ruokokepin ja löivät häntä päähän. Kun he olivat häntä pilkanneet, he riisuivat häneltä viitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät ristiinnaulittavaksi. (RK: Matt. 27:27-31)
Kun he olivat häntä pilkanneet, he riisuivat häneltä purppuraviitan, pukivat hänet hänen omiin vaatteisiinsa ja veivät ristiinnaulittavaksi. (RK: Mark. 15:20)
Ristintie ja ristiinnaulitseminen aamulla yhdeksältä
Oli kolmas tunti, kun he ristiinnaulitsivat hänet.
Hänen lisäkseen he ristiinnaulitsivat kaksi rosvoa, toisen hänen oikealle, toisen vasemmalle puolelleen. Näin toteutui kirjoitus, joka sanoo: "Hänet luettiin pahantekijöiden joukkoon." (RK: Mark. 15:25-28)
Kun sotilaat olivat viemässä Jeesusta pois, he ottivat kiinni Simonin, erään kyreneläisen miehen, joka oli tulossa pellolta, ja panivat hänet kantamaan ristiä Jeesuksen jäljessä.
Jeesusta seurasi suuri joukko kansaa, myös naisia, jotka valittivat ja itkivät häntä. Mutta Jeesus kääntyi heihin päin ja sanoi: "Jerusalemin tyttäret, älkää minua itkekö, vaan itkekää itseänne ja lapsianne. Sillä päivät tulevat, jolloin sanotaan: 'Autuaita ovat hedelmättömät ja ne kohdut, jotka eivät ole synnyttäneet, ja rinnat, jotka eivät ole imettäneet.' Silloin sanotaan vuorille: 'Kaatukaa meidän päällemme' ja kukkuloille: 'Peittäkää meidät.' Jos näin tehdään vihannalle puulle, mitä sitten tapahtuu kuivalle!" (RK: Luuk. 23:26-31)
Kun he tulivat paikalle, jota sanotaan Golgataksi, Pääkallonpaikaksi, he tarjosivat Jeesukselle juotavaksi viiniä, johon oli sekoitettu sappea. Mutta maistettuaan hän ei tahtonut juoda sitä.
Kun he olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he jakoivat hänen vaatteensa heittäen niistä arpaa. (RK: Matt. 27:32-35)
Kantaen itse ristiään hän kulki niin sanotulle Pääkallonpaikalle, jota kutsutaan heprean kielellä Golgataksi.
Pilatus laati tauluun kirjoituksen ja antoi kiinnittää sen ristiin. Siihen oli kirjoitettu sanat: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas." Monet juutalaiset lukivat kirjoituksen, sillä paikka, jossa Jeesus ristiinnaulittiin, oli lähellä kaupunkia. Kirjoitus oli hepreaksi, latinaksi ja kreikaksi. Juutalaisten ylipapit sanoivat Pilatukselle: "Älä kirjoita: 'Juutalaisten kuningas', vaan että hän on sanonut: 'Minä olen juutalaisten kuningas.'" Pilatus vastasi: "Minkä kirjoitin, sen kirjoitin."
Kun sotilaat olivat ristiinnaulinneet Jeesuksen, he ottivat hänen vaatteensa ja jakoivat ne neljään osaan, kullekin sotilaalle osansa. He ottivat myös paidan. Mutta kun se oli saumaton, kauttaaltaan yhtenäiseksi kudottu ylhäältä alas asti, he sanoivat toisilleen: "Ei revitä sitä vaan heitetään arpaa, kuka sen saa." Näin tapahtui, jotta toteutuisi tämä Raamatun sana: "He jakoivat keskenään minun vaatteeni ja heittivät puvustani arpaa." Juuri näin sotilaat tekivät.
Jeesuksen ristin luona seisoivat hänen äitinsä ja tämän sisar sekä Maria, Kloopaksen vaimo, ja Magdalan Maria. Kun Jeesus näki äitinsä ja tämän vierellä sen opetuslapsen, jota Jeesus rakasti, hän sanoi äidilleen: "Nainen, katso, poikasi!" Sitten hän sanoi opetuslapselle: "Katso, äitisi!" Ja siitä hetkestä opetuslapsi otti hänet kotiinsa. (RK: Joh. 19:17-27)
Kansa seisoi ja katseli. Hallitusmiehetkin ivasivat häntä ja sanoivat: "Muita hän on auttanut. Auttakoon nyt itseään, jos hän on Jumalan Voideltu, se valittu." Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He menivät hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä ja sanoivat: "Jos sinä olet juutalaisten kuningas, niin auta itseäsi." Hänen päänsä yläpuolella oli myös kirjoitus: "Tämä on juutalaisten kuningas."
Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi häntä sanoen: "Etkö sinä ole Kristus? Auta itseäsi ja meitä!" Mutta toinen vastasi ja nuhteli häntä sanoen: "Etkö sinä pelkää edes Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta? Me tosin kärsimme oikeudenmukaisesti, sillä me saamme, mitä tekomme ansaitsevat, mutta tämä ei ole tehnyt mitään pahaa." Sitten hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi." Jeesus sanoi hänelle: "Totisesti minä sanon sinulle: tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa." (RK: Luuk. 23:35-43)
Jeesuksen kuolema tapahtuu kolmen tunnin pimeyden jälkeen kolmen aikaan iltapäivällä
Mutta kuudennesta tunnista alkaen tuli pimeys koko maan ylle. Sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka. Yhdeksännen tunnin vaiheilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Eeli, Eeli, lema sabaktani?" Se merkitsee: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut? Sen kuullessaan muutamat siellä seisovista sanoivat: "Hän huutaa Eliaa." Yksi heistä juoksi heti ottamaan sienen, täytti sen hapanviinillä, pani ruokosauvan päähän ja antoi hänen juoda. Toiset sanoivat: "Saapa nähdä, tuleeko Elia pelastamaan hänet." Mutta Jeesus huusi taas kovalla äänellä ja antoi henkensä.
Silloin temppelin esirippu repesi kahtia ylhäältä alas asti. Maa järisi ja kalliot halkesivat. Haudat aukenivat, ja monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. Jeesuksen ylösnousemisen jälkeen he lähtivät haudoistaan, tulivat pyhään kaupunkiin ja ilmestyivät monille.
Mutta kun sadanpäällikkö ja ne, jotka hänen kanssaan vartioivat Jeesusta, näkivät maanjäristyksen ja kaiken, mitä tapahtui, he pelästyivät suunnattomasti ja sanoivat: "Tämä oli todellakin Jumalan Poika!" (RK: Matt. 27:45-54)
Jonkin matkan päässä oli myös naisia katselemassa. Heidän joukossaan oli Magdalan Maria ja toinen Maria, Jaakob nuoremman ja Jooseksen äiti, ja Salome. He olivat seuranneet Jeesusta ja palvelleet häntä hänen ollessaan Galileassa. Paikalla oli myös useita muita naisia, jotka olivat tulleet hänen kanssaan ylös Jerusalemiin. (RK: Mark. 15:40-41)
ja Jeesus huusi kovalla äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Sen sanottuaan hän antoi henkensä. (RK: Luuk. 23:46)
Tämän jälkeen, kun Jeesus tiesi, että kaikki oli jo täytetty, hän sanoi, jotta Raamatun sana toteutuisi: "Minun on jano." Siellä oli astia täynnä hapanviiniä. Sotilaat kastoivat sienen hapanviiniin, panivat sen iisoppiruo'on päähän ja ojensivat hänen huulilleen. Kun Jeesus oli ottanut hapanviinin, hän sanoi: "Se on täytetty!" Sitten hän kallisti päänsä ja antoi henkensä. (RK: Joh. 19:28-30)
Silloin oli sapatin valmistuspäivä. Jotta ruumiit eivät jäisi ristille sapatiksi - ja tuo sapatinpäivä oli erityisen suuri - juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas. Niinpä sotilaat tulivat ja rikkoivat sääriluut ensin toiselta ja sitten toiselta mieheltä, jotka oli ristiinnaulittu Jeesuksen kanssa. Mutta kun he tulivat Jeesuksen kohdalle ja näkivät, että hän oli jo kuollut, he eivät rikkoneet hänen sääriluitaan. Yksi sotilaista kuitenkin lävisti keihäällä hänen kylkensä, ja siitä vuoti heti verta ja vettä. Se, joka tämän näki, on todistanut siitä, että tekin uskoisitte. Hänen todistuksensa on tosi, ja hän tietää puhuvansa totta. Tämä tapahtui, jotta toteutuisi Raamatun sana: "Älköön häneltä luuta rikottako." Toinen raamatunkohta taas sanoo: "He katsovat häneen, jonka ovat lävistäneet." (RK: Joh. 19:31-37)
Hautaaminen
Joosef Arimatialainen ottaa vastuun Jeesuksen hautaamisesta:
- Hänkin oli Jeesuksen opetuslapsi.
- arvossa pidetty neuvoston jäsen, joka hänkin odotti Jumalan valtakuntaa
- hyvä ja hurskas mies, ei ollut hyväksynyt neuvoston päätöstä ja tekoa
- oli Jeesuksen opetuslapsi, joskin salaa juutalaisten pelosta
Ilta oli jo tullut, ja oli valmistuspäivä eli sapatin aatto. Paikalle saapui arimatialainen Joosef, arvossa pidetty neuvoston jäsen, joka hänkin odotti Jumalan valtakuntaa. Hän rohkaisi mielensä, meni Pilatuksen luo ja pyysi Jeesuksen ruumista. Pilatus ihmetteli, oliko Jeesus jo kuollut. Hän kutsui luokseen sadanpäällikön ja kysyi tältä, oliko Jeesus todella jo kuollut. Saatuaan tiedon sadanpäälliköltä hän luovutti ruumiin Joosefille. Tämä osti liinavaatteen, otti Jeesuksen alas ja kääri hänet liinavaatteeseen ja pani hänet hautaan, joka oli hakattu kallioon. Hautakammion suulle hän vieritti kiven. (RK: Mark. 15:42-47)
Joosef otti ruumiin, kääri sen puhtaaseen liinavaatteeseen ja pani uuteen hautakammioonsa, jonka hän oli hakkauttanut kallioon. (RK: Matt. 27:57-61)
… ja pani kallioon hakattuun hautakammioon, johon ei vielä ollut pantu ketään. Silloin oli valmistuspäivä, ja sapatti oli alkamassa.
Naiset, jotka olivat tulleet Jeesuksen kanssa Galileasta, seurasivat Joosefin perässä. He katselivat hautaa ja näkivät, kuinka Jeesuksen ruumis pantiin sinne. Palattuaan kotiinsa naiset tekivät hyvänhajuisia yrttivoiteita ja öljyjä, mutta sapatin he viettivät hiljaisuudessa lain käskyn mukaan. (RK: Luuk. 23:50-56)
Paikalle tuli myös Nikodemos, mies, joka oli tullut ensi kerran Jeesuksen luo yöllä. Hän toi mirhan ja aaloen seosta noin sata naulaa. He ottivat Jeesuksen ruumiin ja käärivät sen hyvänhajuisten yrttivoiteiden kanssa käärinliinoihin, niin kuin juutalaisilla on tapana haudata. (RK: Joh. 19:38-42)
Haudan vartiointi
Seuraavana päivänä, sapatin valmistuspäivän jälkeen, ylipapit ja fariseukset kokoontuivat Pilatuksen luo. He sanoivat: "Herra, me muistamme tuon villitsijän vielä eläessään sanoneen: 'Kolmen päivän kuluttua minä nousen ylös.' Käske siis vartioida hautaa tarkasti kolmanteen päivään asti, etteivät hänen opetuslapsensa tule ja varasta häntä ja sano sitten kansalle: 'Hän nousi kuolleista.' Näin viimeinen villitys olisi pahempi kuin ensimmäinen." Pilatus sanoi heille: "Saatte vartiomiehiä. Menkää ja vartioikaa niin hyvin kuin taidatte." Niin he menivät ja varmistivat haudan sinetöimällä kiven ja asettamalla vartion. (RK: Matt. 27:62-66)
TYHJÄ HAUTA
Kuvaukset tyhjän haudan löytymisestä ovat eri evankeliuimeissa hieman erilaiset ja siitä saa ehkä sekavan kuvan, mutta niin tilanne varmaan oli oikeastikin - kuka enää muisti miten tapahtumat todella menivät! Tässä eräs näkemys niiden järjestyksestä.
Sapatin mentyä Magdalan Maria ja Maria, Jaakobin äiti, sekä Salome ostivat hyvänhajuisia yrttivoiteita mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. Ensimmäisenä sapatin jälkeisenä päivänä he tulivat haudalle varhain auringon noustessa. He puhuivat keskenään: "Kuka meille vierittää kiven hautakammion suulta?" (RK: Mark. 16:1-3)
Yhtäkkiä tuli voimakas maanjäristys, sillä Herran enkeli laskeutui alas taivaasta. Hän tuli, vieritti kiven pois ja istuutui sille. Hän oli näöltään kuin salama, ja hänen vaatteensa olivat valkoiset kuin lumi. Vartijat pelästyivät häntä niin, että alkoivat vapista ja tulivat kuin kuolleiksi. (RK: Matt. 28:1-4)
He [naiset] huomasivat, että kivi oli vieritetty pois haudan suulta, mutta sisälle mentyään he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat tästä ymmällä, niin yhtäkkiä heidän edessään seisoi kaksi miestä säteilevän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja kumartuivat kasvoilleen maahan, mutta miehet sanoivat heille: "Miksi te etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut ylös. Muistakaa, mitä hän puhui teille ollessaan vielä Galileassa: 'Näin pitää tapahtua: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee ylös.' " Silloin he muistivat hänen sanansa. (RK: Luuk. 24:2-8)
Mutta naisille enkeli sanoi: "Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, sillä hän on noussut ylös, niin kuin hän itse sanoi. Tulkaa katsomaan paikkaa, jossa hän makasi. Menkää kiireesti ja sanokaa hänen opetuslapsilleen: 'Hän on noussut kuolleista ja menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te saatte nähdä hänet.' Minä olen sen teille sanonut." (RK: Matt. 28:5-10)
Naiset kohtaavat ylösnousseen Jeesuksen
Naiset lähtivät nopeasti haudalta pelon ja suuren ilon valtaamina ja juoksivat viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille. Mutta Jeesus tuli heitä vastaan ja sanoi: "Rauha teille!" He menivät hänen luokseen, syleilivät hänen jalkojaan ja kumartuivat palvomaan häntä. Silloin Jeesus sanoi heille: "Älkää pelätkö! Menkää ja viekää sana minun veljilleni, että he menisivät Galileaan. Siellä he saavat nähdä minut." (RK: Matt. 28:5-10)
Kun naiset palasivat haudalta, he ilmoittivat tämän kaiken niille yhdelletoista ja kaikille muille. Ne, jotka kertoivat tämän apostoleille, olivat Magdalan Maria, Johanna ja Maria, Jaakobin äiti, ja muut heidän kanssaan olleet naiset. Apostolit pitivät kuitenkin naisten puheita joutavina eivätkä uskoneet heitä.
Mutta Pietari nousi ja juoksi haudalle. Hän kurkisti hautaan ja näki siellä ainoastaan käärinliinat. Sitten hän lähti pois ihmetellen itsekseen sitä, mikä oli tapahtunut. (RK: Luuk. 24:9-12)
Pietari ja Johannes juoksee haudalle (myös Maria Magdalena palaa sinne)
Niin Pietari ja se toinen opetuslapsi tulivat ulos ja lähtivät haudalle. He juoksivat yhdessä, mutta se toinen opetuslapsi juoksi nopeammin kuin Pietari ja tuli haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli hänen perässään ja astui sisälle hautakammioon. Hän katseli siellä olevia käärinliinoja ja hikiliinaa, joka oli ollut Jeesuksen pään ympärillä. Se ei ollut yhdessä käärinliinojen kanssa vaan käärittynä erillään, toisessa paikassa. Silloin toinenkin opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä tullut haudalle, astui sisälle, ja hän näki ja uskoi. He eivät näet vielä olleet ymmärtäneet Raamatusta sitä, että Jeesuksen piti nousta kuolleista. Niin opetuslapset palasivat omiensa luo.
Haudalle palannut Maria tapaa Jeesuksen
Mutta Maria seisoi hautakammion ulkopuolella ja itki. Itkiessään hän kurkisti hautakammioon ja näki kaksi valkopukuista enkeliä istumassa siinä, missä Jeesuksen ruumis oli ollut, toisen pääpuolessa ja toisen jalkopäässä. Nämä kysyivät häneltä: "Nainen, mitä itket?" Hän vastasi: "Minun Herrani on viety pois, enkä tiedä, minne hänet on pantu." Tämän sanottuaan hän kääntyi ja näki Jeesuksen siinä seisomassa mutta ei tiennyt, että se oli Jeesus. Jeesus sanoi hänelle: "Nainen, mitä itket? Ketä etsit?" Maria luuli häntä puutarhuriksi ja sanoi: "Herra, jos sinä olet vienyt hänet pois, sano minulle, minne olet pannut hänet, niin minä haen hänet." Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Maria!" Maria kääntyi ja sanoi heprean kielellä: "Rabbuuni!" - se tarkoittaa: opettaja. Jeesus sanoi hänelle: "Älä koske minuun. Minä en ole vielä mennyt ylös Isän luo. Mutta mene veljieni luo ja sano heille, että minä menen ylös minun Isäni ja teidän Isänne luo, minun Jumalani ja teidän Jumalanne luo." Magdalan Maria meni ilmoittamaan opetuslapsille: "Minä olen nähnyt Herran!" Ja hän kertoi, mitä Herra oli hänelle sanonut. (RK: Joh. 20:3-18)
Kun Jeesus oli varhain viikon ensimmäisenä päivänä noussut kuolleista, hän ilmestyi ensiksi Magdalan Marialle, josta hän oli ajanut ulos seitsemän riivaajaa. Tämä lähti ja vei sanan niille, jotka olivat olleet Jeesuksen kanssa ja nyt murehtivat ja itkivät. Mutta kun he kuulivat, että Jeesus eli ja että Maria oli nähnyt hänet, he eivät uskoneet.
Tämän jälkeen Jeesus ilmestyi toisessa hahmossa kahdelle heistä, kun he olivat kävellen matkalla maaseudulle. Myös nämä lähtivät viemään sanaa toisille, mutta heitäkään ei uskottu. (RK: Mark. 16:9-13)
Jeesus ilmestyy Emmauksen tiellä
Samana päivänä oli kaksi opetuslasta matkalla Emmaus-nimiseen kylään, joka on kuudenkymmenen stadionmitan päässä Jerusalemista. He puhelivat keskenään kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. Kun he siinä keskustelivat ja pohdiskelivat, Jeesus itse lähestyi heitä ja kulki heidän kanssaan. Mutta heidän silmänsä olivat kuin sokaistut, niin etteivät he tunteneet häntä.
Hän kysyi heiltä: "Mistä te siinä kävellessänne puhelette?" He pysähtyivät murheellisina, ja toinen heistä, nimeltään Kleopas, vastasi hänelle: "Oletko sinä Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut?" Hän kysyi heiltä: "Mitä sitten?" He vastasivat: "Sitä, mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle, joka oli profeetta, voimallinen teoissa ja sanoissa Jumalan ja koko kansan edessä. Meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Mutta me toivoimme, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. Kaiken tämän lisäksi tänään on jo kolmas päivä siitä, kun se tapahtui, Ovatpa vielä muutamat naiset joukostamme saattaneet meidät hämmennyksiin. He kävivät varhain aamulla haudalla mutta eivät löytäneet hänen ruumistaan. Kun he palasivat, he kertoivat nähneensä enkelinäyn. Enkelit olivat sanoneet hänen elävän. Jotkut niistä, jotka olivat meidän kanssamme, lähtivät haudalle ja huomasivat asian olevan juuri niin kuin naiset olivat sanoneet, mutta Jeesusta he eivät nähneet."
Silloin Jeesus sanoi heille: "Voi teitä ymmärtämättömiä! Kuinka hitaita te olettekaan sydämessänne uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet. Eikö Kristuksen pitänyt juuri näin kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa?" Ja alkaen Mooseksesta ja kaikista profeetoista hän selitti heille, mitä kaikissa kirjoituksissa oli hänestä sanottu.
Kun he lähestyivät kylää, jonne olivat matkalla, Jeesus oli kulkevinaan edemmäksi, mutta miehet pidättelivät häntä sanoen: "Jää meidän luoksemme, sillä kohta on ilta ja päivä on jo päättymässä." Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen. Kun hän oli aterialla heidän kanssaan, hän otti leivän, siunasi, mursi ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat Jeesuksen. Mutta hän katosi heidän näkyvistään. He sanoivat toisilleen: "Eikö meidän sydämemme ollutkin palava, kun hän puhui meille tiellä ja avasi meille Kirjoitukset?"
Saman tien he nousivat ja palasivat Jerusalemiin. He tapasivat koolla ne yksitoista ja muut, jotka olivat heidän kanssaan. Nämä sanoivat: "Herra on todella noussut ylös, ja hän on ilmestynyt Simonille!" He puolestaan kertoivat, mitä tiellä oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän. (RK: Luuk. 24:13-35)
Jeesus ilmestyy opetuslapsille
Tämän jälkeen Jeesus ilmestyi useasta ennen taivaanseen nousemistaan.
Heidän vielä puhuessaan näistä asioista Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" He säikähtivät ja joutuivat pelon valtaan luullen näkevänsä hengen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Miksi olette järkyttyneitä, ja miksi teidän sydämeenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä itse tässä olen. Koskettakaa minua ja katsokaa! Ei hengellä ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minulla olevan." Näin sanoessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Mutta kun he ilon tähden eivät vieläkään uskoneet vaan olivat ihmeissään, hän kysyi heiltä: "Onko teillä täällä mitään syötävää?" He antoivat hänelle palan paistettua kalaa. Ja hän otti sen ja söi heidän nähtensä. (RK: Luuk. 24:36-43)
Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla lukittujen ovien takana juutalaisten pelosta. Silloin Jeesus tuli, astui heidän keskelleen ja sanoi: "Rauha teille!" Sen sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Opetuslapset iloitsivat, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi heille taas: "Rauha teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin minäkin lähetän teidät." Näin sanottuaan hän puhalsi heitä kohti ja sanoi heille: "Ottakaa vastaan Pyhä Henki. Joiden synnit te annatte anteeksi, niille ne ovat anteeksi annetut. Joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt." (RK: Joh. 20:19-23)
Paavali kertaa evankeliumin
Kirjeessään korinttolaisille Paavali kertaa, mitä pääsiäisenä tapahtui ja miksi se on maailman historian tärkein tapahtuma.
Veljet, minä palautan mieleenne sen evankeliumin, jonka olen teille julistanut ja jonka olette ottaneet vastaan ja jossa myös pysytte. Sen kautta te myös pelastutte, jos pidätte kiinni siitä sellaisena kuin minä sen teille julistin. Muuten olette aivan turhaan uskoneet. Ennen kaikkea annoin teille tiedoksi sen, minkä myös itse olin saanut: Kristus kuoli meidän syntiemme tähden Kirjoitusten mukaan, hänet haudattiin ja hänet herätettiin kolmantena päivänä Kirjoitusten mukaan, ja hän näyttäytyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista.
Sen jälkeen hän näyttäytyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa mutta jotkut ovat jo nukkuneet pois. Sitten hän näyttäytyi Jaakobille, sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän näyttäytyi minullekin, joka olen ikään kuin keskonen. Sillä minä olen apostoleista vähäisin enkä ole sen arvoinen, että minua edes kutsutaan apostoliksi, koska olen vainonnut Jumalan seurakuntaa. Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha. Olen tehnyt enemmän työtä kuin kukaan heistä, en tosin minä vaan Jumalan armo, joka on ollut minun kanssani.
Olipa siis kyse minusta tai heistä, näin me julistamme, ja näin te olette uskoneet.
Mutta jos Kristuksesta julistetaan, että hänet on herätetty kuolleista, kuinka jotkut teistä sanovat, ettei kuolleiden ylösnousemusta ole? Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista. Mutta jos Kristusta ei ole herätetty, silloin meidän julistuksemme on turhaa, turhaa myös teidän uskonne. Silloin meidät myös havaitaan vääriksi Jumalan todistajiksi. Olemmehan todistaneet Jumalasta, että hän herätti Kristuksen, jota hän ei olisikaan herättänyt, jos kerran kuolleita ei herätetä. Jos kerran kuolleita ei herätetä, ei Kristustakaan ole herätetty. Mutta jos Kristusta ei ole herätetty, teidän uskonne on turha ja te olette vielä synneissänne. Silloin myös Kristuksessa nukkuneet ovat kadotettuja. Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikista ihmisistä surkuteltavimpia.
Mutta nytpä Kristus on herätetty kuolleista, esikoisena kuolemaan nukkuneista. Koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin myös kuolleiden ylösnousemus on tullut ihmisen kautta. Sillä niin kuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, jokainen vuorollaan, esikoisena Kristus ja sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan. Sitten tulee loppu, kun hän luovuttaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman. Kristuksen pitää näet hallita siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle. Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema. Sillä "kaiken on Jumala alistanut hänen jalkojensa alle". Mutta kun sanotaan, että kaikki on alistettu, lukuun ei oteta tietenkään häntä, joka on alistanut kaiken Kristuksen valtaan. Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistuu sen valtaan, joka on alistanut kaiken hänen valtaansa, jotta Jumala olisi kaikki kaikissa. (RK: 1. Kor. 15:1-28)
 |
| Pääsiäisviikon tapahtumat eivät ehkä tapahtuneet niin kuin niitä nykyisin juhlitaan. Tässä eräs vaihtoehtoinen näkymä. Nykyisessä pääsiäisjuhlan järjestyksessä ei silti ole mitään väärää, minkä tähden pääsiäistä ei pitäisi juhlia vuoden suurimpana kristillisenä juhalana. |