lauantai 5. syyskuuta 2020

Onko Raamatun Luomiskertomus runo vai historiallinen teksti?

Tähän kysymykseen voidaan vastata tieteellisesti, kielitieteellisesti, käyttäen logistista regressiota matemaattisena mallina ja vertailemalle eri Raamatun tekstien sanamuotoja. Tässä tapauksessa verbien aikamuotoja.

 

Tällaisen tutkimuksen teki Dr. Don DeYoung kirjassaan "Thousands...Not Billions".

 

Tässä lyhyt referaatti hänen tutkimuksestaan kyseisen kirjan 10-luvusta.



---- Referaatin alku ----


 

 Kertomuksen ja runon määritelmät:

 

  1. Raamatun kertomuksen määritelmä: kertoo tosiasiallisen tarinan, jossa on kolme yleistä elementtiä. Ensimmäinen elementti on asetelma, joka määrittelee tarinan ajan, paikan ja olosuhteet. Toinen elementti sisältää joukon henkilöitä, jotka ovat osa tarinaa. Kolmas elementti on tapahtumasarja, joka käsittää tarinan juonen.
     
  2. Raamatun heprealaisella runolla on myös useita määritteleviä piirteitä, jotka auttavat tunnistamaan sen. Ensinnäkin joissakin vanhimmista käytettävissä olevista käsikirjoituksista on kohtia, jotka on järjestetty ja merkitty jakeiksi. Esimerkkejä ovat Balaamin oraakkelit (luku 23), Deboran ja Barakin laulu (Tuomarienkirja 5.-luku), Daavidin laulu (2. Sam. 22), psalmi 119 ja psalmi 136. Toinen runouden piirre on sen erilainen tyyli. Heprean runoudessa ei välttämättä ole mittaa tai riimiä. Se sisältää usein samanlaisia ääniä ja sanajärjestelyjä, ajatusten rinnakkaisuutta (Sananl. 30: 18-19), symmetriaa, tasapainoa ja lyhyyttä. Runot ovat hyvin jäsennelty kirjallisuuslaji, joka tarjoaa syvällisiä ideoita. Kolmas ero runoudessa on sen tavoite sitoa lukijan viisi aistia ja tunteet. Runoilija haluaa lukijan kuulevan, näkevän, haistavan, maistavan ja tuntevan kokemuksen.

 

 

Näiden määritelmien mukaan eri Raamatun luvut voidaan luokitella. Siitä huolimatta joidenkin lukujen kohdalla voi tulla vielä keskustelua kumpaan joukkoon luku kuuluu. Varsinkin kiistanalaisen 1. Mooseksen kirjan luvun 1:1-2:3 osalta. Pitää siis löytää teknisempi tapa, joka voidaan suoraan mitata.

 

Tähän tutkimukseen valittiin verbien muotojen vertailu. Raamatun heprean kielellä on neljä finite*-verbien aikamuotoa: preteriitti, preesenssi, imperfekti ja waw-perfekti. Jokainen kuvaa tietyntyyppisen toiminnan. Tutkimuksen lopputuloksen kannalta ei ole merkitystä, mitä nämä tarkoittavat, mutta liitän alle kuvan kirjan taulukosta.

 

*) en ole varma miten finite-verbi pitäisi kääntää, joten jätin sen kääntämättä.



 




Muistettakoon, että Raamattu on kirjoitettu Pyhän Hengen ohjauksessa:

 

"Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa,"  (2Tim. 3:16)

 

Jotkin Raamatun tarinat ovat kirjoitettu sekä runona että historiallisena kertomuksena. Esimerkki tästä on 2. Mooseksen kirjan luku 14 (kertomus) ja saman kirjan seuraavan luvun jakeet 1-15 (runo, Mooseksen laulu). Näitä vertailemalla nähdään hyvin, että preteriitti verbi-muotoa käytetään kertomuksessa, mutta ei runossa.


Alla olevassa graafissa on pylväsdiagrammi, joka näyttää verbien käytön kahdeksalle raamatulliselle tekstille. Palkkien korkeus osoittaa verbimuodon käytön yleisyyden. Kertomusteksteissä käytetään enemmän preterite-verbejä, kun taas runollisissa teksteissä käytetään enemmän preesenssi- ja imperfekti-verbimuotoja.







 

Tutkimuksen rakenteesta kirja kertoo:

"Koko Vanhan testamentin tutkimuksessa tunnistettiin 295 kertomusta ja 227 runollista tekstiä, yhteensä 522 erillistä tekstiä. Tietokoneohjelmistoa nimeltä BibleWorks käytettiin etsimään Westminster Theological Morphological tietokantaa. Tämä arvokas tietokanta antaa täydellisen kieliopillisen analyysin jokaisesta hepreankielen Raamatun sanasta. Heprealaisilla verbeillä on useita osia, mukaan lukien juuri, varsi, henkilö, sukupuoli ja numero. Yhteensä 522 tekstistä laskettiin ja luokiteltiin 9903 verbiä. Näistä verbeistä 2099 tunnistettiin finite verbeiksi [tutkimuksessa käytetyt verbimuodot]. Koska tämä oli epäkäytännöllinen määrä analyysille, sovellettiin satunnaisotantaa. Tämä vaati huolellisuutta, koska verbijakaumat voivat vaihdella Vanhan testamentin ajanjakson, tiettyjen kirjoittajien verbikäytön ja muiden tekijöiden mukaan.

 

--  Kaikista [Vanhan Testamentin teksti-] luokista valittiin "kerrostettu" satunnainen otos, 97 tekstiä, siten, että kaikki luokat olivat edustettuina otoksessa. Tämä oli yhteensä 48 kerrontaa ja 49 runollista tekstiä. Näiden valittujen tekstien lopulliset verbimäärät laskettiin yhteen. "

 

Taulukossa on lueteltu kyseiset tekstit.



 




Nämä tekstit analysoitiin verbien osalta. Kuvaaja alla kuvaa, miten luokitellut tekstit ja verbimuotojen jakauma osoittaa selkeän korrelaation. Vasen sarake on kertomustekstit ja oikea runot. Pystyakselilla on verbimuotojen lukumäärien suhdeluku. Esimerkiksi jotkut runot eivät käytä lainkaan preteriitti-verbimuotoa.

 

Suuri kolmio sarakkeiden välissä on Luomiskertomus (1. Mooses 1:1-2:3)! Selkeästi siis kertomus, ei runo.

 

 


  

"Käytetyistä 97 tekstistä vain kaksi on selvästi luokiteltu väärin. Verbin käyttö sijoittaa ei-runollisen Exodus 33 luvun runoluokkaan. Sen osoittaa alin timantti kuvassa vasemmalla puolella. Tässä luvussa on epätavallinen rakenne, jossa on enemmän waw-finite verbejä kuin preteriitti-verbejä. Syynä tähän on se, että jakeissa esiintyy suuri määrä futuuri muotoja. Toinen väärin luokiteltu luku on Hesekiel 19. Verbien käyttö sijoittaa sen kerronnan luokkaan; tässä luvussa kuvataan kuitenkin Juudan kuninkaita erittäin kuvaannollisesti. Se näkyy korkeimmalla neliöllä kuvan oikealla puolella. Itse asiassa Hesekielin kirja 19 ei ole kertomus eikä runous, vaan se kuuluu erikoistuneeseen luokkaan, jota kutsutaan apokalyptiseksi."

 

 

"Seuraavaksi 97 valitulle tekstille sovellettiin tilastollista tekniikkaa, jota kutsutaan logistiseksi regressioksi. Logistinen regressio on hyödyllinen ennusteiden tekemisessä, kun mukana on vain kaksi vaihtoehtoa. Meidän tapauksessamme tekniikka ennustaa todennäköisyyden, jolla tuntematon teksti on kerrontaa, kun otetaan huomioon sen preteriitti-verbijakauma."

 

Tutkimuksen kohteena oleva 1. Mooses 1:1-2:3 on kuvattu alla olevassa jakaumassa kolmiolla, joka on ääri oikealla.


 




-----    referaatin loppu   ----

 



Tämä tilastollinen tutkimus siis selkeästi osoittaa, ettei Luomiskertomuksen kirjoittaja ollut kirjoittanut runoa vaan kertomusta. 


Lukija voi tietysti väittää, että kirjoittaja oli kirjoittanut kuvitteellisen kertomuksen. Tämä tekisi kuitenkin Jeesuksesta väärän tuomarin, sillä silloin hän tuomitsisi juutalaiset kirjanoppineet kuvitteellisen tapahtuman mukaan:

 

 että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä.  (KR38: Matt. 23:33-35)

 

Aabel oli Adamin poika. Jos Aabel oli todellinen, on hänen isänsäkin todellinen. Selkeästi Sakarias oli todellinen. Tuomion loppusyy siis oli todellinen, joten tuomion alkukin on oltava todellinen. Ei voi verrata todellista ja epätodellista ja suorittaa niiden perusteella tuomion.

 

Tällöin Jeesus (vääränä tuomarina) ei voisi olla se synnitön Lunastaja, joka kantaa sinun ja minun syntini ristille ja pelastaa meidät ikuiseen elämään.

 

Jos lukija taas ei usko Jeesukseen, niin on hänellä suurempi ongelma kuin Luomiskertomuksen todenperäisyys.