sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Dinosaurusten pehmytkudoksista uutta tietoa

100 miljoona vuotta vanhassa fossiilissa ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla mitään orgaanista ainetta jäljellä. 100 miljoonaa vuotta on käsittämättömän monta auringonlaskua ja -nousua - yli 36 miljardia - , joista jokainen aiheuttaa lämpötilanvaihtelun. 
Suurin osa alan tiedemiehistä väitti vielä 10 vuotta sitten, ettei luissa ole mitään orgaanista jäljellä. Oli täysin vastoin kaikkea uskomusta edes tutkia, että luissa olisi pehmytkudosta. Näiden väitteiden takia on tutkijoita jopa erotettu.1

Science Daily -sivusto kertoo asian taustoista uutisessa uudesta tutkimuksesta näin:
"Pehmytkudokset dinosaurusluissa on ollut kiistanalainen aihe tutkijoiden keskuudessa jo jonkin aikaa. Kovat kudokset kuten luut, munan kuoret ja hampaat kykenevät selviytymään fossilisoinnista erittäin hyvin. Pehmeät kudokset, kuten verisuonet, solut ja hermot - jotka on tallennettu kovan kudoksen sisälle - ovat herkempiä ja niiden ajatellaan tuhoutuvan nopeasti kuoleman jälkeen. ... 
... Useat pyrkimykset ratkaista tämä paradoksi eivät ole antaneet ratkaisevaa vastausta."2

Enää ei siis kielletä pehmytkudoksia olemassa oloa suurelta yleisöltä, koska myönnetään, että ongelmaa näiden säilymisestä on yritetty ratkaista useasti.

Kyseinen artikkeli viittaa uuteen tutkimukseen, jossa on havaittu, että proteiinit ovat oksidoituneet ja tämä auttaa niiden säilymisessä.3 Tämä on siis käsittääkseni hieman päinvastainen tulos, kuin mikä oli Mary Higby Schweitzerin (dinosauruksen verisolulöytöjen ensimmäinen julkaisija) aikaisempi johtopäätös siitä, että hemoglobiini on suojannut pehmytkudoksia oksidoitumiselta ja täten tuhoutumiselta.

Esittäisin seuraavan kysymyksen: miten te tutkijat tutkeitte, että tässä oksidoituneessa muodossa pehmytkudokset säilyvät miljoonia vuosia? 
Ette kait vain käyttäneet kehäpäätelmää: koska oletatte dinosaurusten kuolleen 100 miljoonaa vuotta sitten, oletatte myös, että löytämässänne muodossa pehmytkudokset säilyvät näin pitkään. Perustelette siis pitkää säilymistä sillä, että se löytyi näytteestä, jonka oletatte vanhaksi, mutta ette mitenkään voineet tutkia, kuinka kauan oksidoituneet proteiinit säilyvät. 
Mistä siis tiedätte, milloin oksidoituminen on tapahtunut? Viime vuonna, tuhat vuotta sitten, miljoona vuotta sitten? 

Credit: Jasmina Wiemann/Yale University
Dinosauruksen verisuonia rakenteessa, joka sisältää myös luusoluja. Näyte on sauropod suvun dinosaurukselta.


 Viitteet:
  1. https://mistametulemme.blogspot.com/2017/03/dinosaurusten-pehmytkudostutkija.html 
  2. https://www.sciencedaily.com/releases/2018/11/181109073039.htm
  1. Jasmina Wiemann, Matteo Fabbri, Tzu-Ruei Yang, Koen Stein, P. Martin Sander, Mark A. Norell, Derek E. G. Briggs. Fossilization transforms vertebrate hard tissue proteins into N-heterocyclic polymersNature Communications, 2018; 9 (1) DOI: 10.1038/s41467-018-07013-3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti