Isä ja Kapteeni

Historiallisesti katsoen isät ovat kantaneet vastuun perheen suojelusta, tulevaisuudesta ja selviytymisestä. Kristillisen perinteen ja Raamatun sanan mukaan mies, isä, on perheen pää. Tämä asettaa suuren vastuun ja paineen isänä onnistumiselle. Kun jälkipolvet kasvavat isästä tulee myös koko suvun päämies. Nooa, jonka Jumala valtuutti pelastamaan ihmiskunnan Arkissa Vedenpaisumuksen aikana, oli meidän kaikkien isä - kaikki nykyiset ihmiset ovat Nooan jälkeläisiä ihonväristä riippumatta.

Useiden raamatuntutkijoiden mukaan Nooa rakensi arkkia noin 70 vuotta. Ja yhtä todennäköisesti arkin rakentaminen tapahtui kuivalle maalle. Valtava rakennus nousi pikkuhiljaa aikana jona ihmiset elivät elämäänsä, tyttäriä naitettiin ja naitiin, syötiin, juotiin ja laulettiin, vaikkakin maa oli täynnä väkivaltaa ja ihmisen ajatukset olivat kaiken aikaa vain pahat (1. Moos. 6:5). Siis ihan niin kuin nykyisinkin.

Voimme vain kuvitella sitä pilkan, piikittelyn ja herjausten määrää, mitä hän sai osakseen isänä. Silloin ei ollut somea, mutta someraivo ja herjauskampanjat olivat muilla tavoin läsnä ja tätä totuuden puhujaa vastaan.

Nooalla itsellään oli tukenaan oma maallinen isänsä ja isoisänsä lähes koko arkin rakentamisen ajan, sillä hänen isänsä kuoli pari vuotta ennen ja isoisänsä samana vuonna, kuin milloin vedenpaisumus tuli. Nooan isän nimi oli Lemek ja isoisän nimi oli Metuselah, joka muuten tarkoittaa: "hänen kuolemansa tuo". Koko Metuselahin elämän ajan ihmiset odottivat tuomiota, minkä hänen kuolemansa tuo.

Heprealaiskirje mainitsee Nooan myös yhtenä uskon isistä, sillä 'uskon kautta rakensi hän pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi, kun hän oli saanut ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt.' (Hepr. 11:7) Vaikka Jumala puhui Nooalle arkista ja vedenpaisumuksesta, ja vaikka Nooa oli saarnamies (2. Piet.2:5), niin hänen piti toimia uskon varaisesti ja uskollisesti. Jumala ei hänen kanssaan mitä ilmeisemmin keskustellut asiasta päivittäin, vaan saattoi mennä vuosia tai jopa kymmeniä vuosia, jolloin Nooa Heprealaiskirjeen mukaisesti toimi uskossa.

Silloin kun Nooa sai tehtävän arkin rakentamisesta Jumalalta, hänellä oli kolme poikaa Seem, Haam ja Jaafet ja pojilla oli jo vaimot, mutta ei lapsia. Pojat saivat pilkasta osansa ja tämä rasitti isää perheen päänä vielä enemmän. Valtaväestössä kukaan ei uskonut Nooaan, joten perheenä he olivat yksin. Edes hänen isänsä muut lapset tai isoisänsä koko suku eivät Nooa tukeneet. Vain Nooa oli saanut armon tuntea totuuden. Muut eivät myöskään ymmärtäneet, mitä oli tulossa, sillä he eivät aavistaneet mitään ennen kuin vedenpaisumus tuli (Matt 24:39). Nooaa ja hänen perhettään pidettiin vähintään hulluina, todennäköisesti sellaisina sekopäinä, joihin ei pidä kiinnittää mitään huomiota. Nooa kantoi isän taakkaa näkymättömän Jumalan ohjaamana.

Kymmenien vuosien jälkeen, kun Jumala lopulta antoi käskyn nousta Arkkiin ja kertoi, että seitsemän päivän kuluttua tulee vedenpaisumus (1 Moos.7:4) Nooaa kohtasi toisenlainen stressi: hänestä ja hänen pojistaan oli tulossa kaikkien elossa olevien ihmisten isä.

Kuvittele, että kaikki maailman tulevat ihmiset olisivat sinun lapsiasi. Myös kaikkien maaeläinten ja lintujen kohtalo olisi siitä kiinni, että onnistuit arkin rakentamisessa ja ymmärsit ja noudatit Jumalan ohjeita täsmällisesti. Sen lisäksi vielä joutuisit jättämään hyvästit vanhalle kotiseudullesi, kaikelle siihen mihin olet tottunut ja tulevaisuus olisi täysin tuntematon. Tilannetta voisi ehkä kuvata nykyisten scifi-elokuvien kaltaiseksi, jossa lähdetään omalta tuhoutuvalta planeetalta vieraalle planeetalle. Juuri tätä olikin tapahtumassa, sillä vedenpaisumuksessa Jumala pyyhki maan pinnalta kaiken Nooalle tutun pois.

Arkissa Nooan perhe oli tuhansien eläinten kanssa, mutta kovin pimeässä, sillä Arkissa oli valoaukkoja vain keskellä ylhäällä. Mahdollisesti öljylamput ja vastaavat loivat oman tunnelmansa. Ulkona velloivat valtavat aallot ja tsunamit, myrskyisät tuulet ujelsivat ja ilma oli hämärä tulivuorien purkausten tuhkasta.

Selviytymisestä oli Jumalan lupaus, eikä omiin voimiin ollut mahdollista luottaa; luonnonvoimat olivat hirmuiset. Tässä tilanteessa Nooa toimi arkin kapteenina yksin. Kaikki vanha oli taakse jäänyttä ja tuntematon tulevaisuus odotti. Vastuu oli inhimillisessä mielessä hirmuinen. Ilman kovaa uskoa tästä ei selviytyisi.

Ensimmäiset 40 päivää olivat pelkkää sadetta ja vasta 150 päivän kuluttua Jumala 'muisti' Nooaa ja Arkkia. (1 Moos 8:1) Tähän asti Nooa oli tietämätön tulevasta ja pelkän uskon varassa siitä, mitä tapahtuu. Raskas taakka kalliista lastista hallitsi mieltä ja arkin erikoinen äänimaailma, joka koostui niin eläinten huokaisuista kuin myrskyssä natisevien laipioidenkin rusahtelusta aaltojen moukaroidessa niitä, teki selkeän ajattelun vaikeaksi.

Jokaisella isällä on kuitenkin sama ja yhtäläinen taakka: jälkipolvien selviytyminen.  Heidän elämänsä onnistuminen riippuu pitkälti siitä, miten isä on onnistunut heidät varustamaan. Nykypäivänä varustaminen monesti ymmärretään taloudellisena asiana, koulutuksena ja työpaikkana, mutta paljon näitä tärkeämpää on hengellinen perintö. Ja kuinka vaikeaa se onkaan näissä nykyisissä ahtaissa ja myrskyisissä oloissa kaiken maailmallisen paineen ja informaatiotulvan alla.

Jeesus ohjeisti isiä menemään taivaallisen Isän luokse. (Matt 6:9) Muuta ei Nooakaan voinut, kuin luottaa Isään Jumalaan Kaikkivaltiaaseen, joka oli luvannut huolehtia tilanteesta. Saman lupauksen ja saman ohjeen arkkiin menosta me kaikki olemme saaneet. Jeesus on se ovi, josta arkkiin käydään ja niin kuin Arkissa oli vain yksi ovi pelastukseen, niin on vain yksi ovi Jumalan luo. "Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen."  (RK: Joh. 10:9)

Ja kun olemme astuneet tästä ovesta, on taivaallinen Isä luvannut hoitaa päivittäiset murheemme. "Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä. Älkää siis kantako huolta huomisesta, sillä huominen päivä pitää huolen itsestään. Kullekin päivälle riittää oma vaivansa." (RK: Matt. 6:32-34)

Voi kun olisin jo nuorena isänä mennyt tästä ovesta, jotta olisin osannut arkkini hyvin rakentaa alusta asti. Älä sinä jätä ovesta astumista huomiseen. Maailman myrskyissä on paljon parempi olla arkin sisäpuolella kuin ulkopuolella.