Tiede vastaan Uskonto - Kumpi voittaa?

Satakunnan Kansa 9.4 julkaisi artikkelin, jossa käsiteltiin Kreationismia (luomisoppi) ilman, että kenenkään kyseisiä ajatuksista tietävän annettiin kertoa opin perusteita. Sen sijaan 'vastapuolen' ajatuksilla yritettiin tehdä oppi selkeäksi.

Niin artikkelin, kuin artikkelissa käytettyjen lähteidenkin, viitteet ja ymmärrys kreationismista olivat perustaltaan virheelliset. Lisäksi artikkelissa asetettiin uskonto ja tiede vastakkain.

Artikkeli antaa ymmärtää, että luomiseen uskominen on vain hihhuleiden hommia - niiden, jotka ovat tietoisesti unohtaneet faktat. Virheellisesti artikkeli myös kertoo, että kreationismi olisi valjastettu yksin kristinuskolle. Näin ei ole, vaan asiaa ajaa moni muukin taho mm. Intelligent Design liike (ID), Islamin usko, Jehovan todistajat ja tietysti juutalaiset. Näistä ID liike pyrkii lähestymään asiaa puhtaasti tieteellisesti nimeämättä kuka on suunnittelun takana. 

Totuus on aina ihmisestä riippumaton. Monet väittävät, että tieteessä on totuus ja osittain se pitääkin paikkansa, mutta tiede omien sanojensa mukaan on itseään korjaava. Aina löydetään jotain uutta, joka muuttaa sitä. Täten aikaisempi toteamus ei ollut oikeasti totuus, se oli vain vallitsevien asioista tietämisen tila. Tieteessä ikään kuin ei ole totuutta tämän hyväksytyn itsekorjaavuuden takia.

Raamattu on määritelmänsä mukaan Jumalan Sana ja sellaisena se ei voi koskaan olla ristiriidassa totuuden kanssa.

Tieteessä pitää erottaa kaksi asiaa: havainto ja johtopäätös. Tieteen havainnot eivät koskaan voi olla Raamatun totuuden kanssa ristiriidassa. Siten tiede ja Raamattu eivät ole toisiaan poissulkevia. Sen sijaan johtopäätöksiä voidaan vetää monella tavoin maailmankuvasta riippuen. 

Otsikon kysymyksenasettelu on siis täysin väärä: tiede ja uskonto eivät ole vastakkain.  Silti monet vastaavat, että minä uskon tieteeseen, kun heiltä kysytään uskoa Jumalaan. Tällä yleensä ihmiset tarkoittavat, että he itse asiassa uskovat evoluutioon ja haluavat kieltää täten Jumalan olemassaolon.

Totuus kestää kyllä tutkimisen ja kaiken kritiikin. Mitä enemmän tutkitaan sitä parempi, sillä sitä näkyvämmäksi totuus tulee. Ja kyllä maailmalla tutkitaankin. Evoluutio-oppi on viime vuosina kohdannut ennen näkemätöntä puhdasta tieteellistä kritiikkiä.

Kreationismi perustelee väitteensä tieteellisillä selkeillä ja ymmärrettävillä havainnoilla. Otan tähän kolme esimerkkiä kreationismin tieteellisistä lähteistä.

1)

Creation Ministries Internationalin sivustolla (creation.com) on yli 10 000 artikkelia, joissa viitataan yleisiin tieteellisiin tutkimuksiin. Sen lisäksi on olemassa Journal of Creation -tiedelehti, jota on julkaistu jo yli 30 vuotta ja jossa on vertaisarvioituja tieteellisiä tutkimusartikkeleita, jotka käsittelevät luomisoppia.

Lehden digiversion on saatavilla täällä:  http://www.journalofcreation.com

ja yli vuoden vanhojen lehtien kaikki artikkelit ovat ilmaiseksi luettavissa täällä: http://creation.com/journal-of-creation-archive-index

Kaikki nämä lehdet täyttävät tieteellisen tutkimustuloksen vaatimukset ja ovat tarkoitettu tieteentekijöille - ei niinkään tavalliselle kaduntallaajalle. Heitä varten on mm. Luominen-lehti, jonka voi tilata täältä: http://luominen.fi/ Suosittelen sitä kaikille asiasta kiinnostuneille tai vaikka lahjaksi nuorille.

2)

Yli tuhat yliopistojen professoria ja tutkijaa ovat ilmoittaneet erimielisyytensä nykyisestä evoluutioteoriasta sivustolla https://dissentfromdarwin.org/ . Tällä sivustolle kelpuutetaan vain tiedettä tekevät tai tehneet tutkijat, joilla on ylin yliopistotutkinto (vastaa tohtorin tutkintoa Suomessa). 

Sivusto sanoo:

" Suhtaudumme epäilevästi väitteisiin, että sattumanvaraiset mutaatiot ja luonnonvalinta pystyisivät selittämään elämän monimuotoisuuden. Darwinin teorian puolesta puhuvien todisteiden kriittistä tarkastelua tulisi rohkaista."

Monelle tutkijalle juuri perinnöllisyystieteen alalla saavutetut viimeaikaiset tulokset ovat vahvistaneet käsitystä, että evoluutio ei sellaisenaan voi olla tapahtunut.

3)

Organisaatioita ja tutkijoita, jotka tekevät luomisopin mukaista tieteellistä tutkimusta on maailmalla kymmeniä edellä mainittujen lisäksi. Yksi tunnetuimmista on tohtori John Sanford, jolla on myös aiheesta tieteellisiä vertaisarvioituja julkaisuja sekulaarisessa tiedejulkaisussa, mikä aikaisemmin on yleensä ollut mahdotonta.

Alla olevalla sivulla on myös mainittuna muita vastaavia tutkimuksia samasta aiheesta. Nämä muut tutkimukset kuitenkin eroavat tästä yhdestä siinä, että niissä spekuloidaan miten mahdoton kuitenkin oli mahdollista ja annetaan näin spekulatiivinen tuki evoluutioteorialle. http://www.geneticentropy.org/latest-development 

Hänen tutkimuksensa ovat yhteiskunnallisesti hälyttäviä: ihmisen perimä rappeutuu hyvää vauhtia. Ihmisellä on jo yli 200 000 mutaatiota, jotka johtavat perinnöllisiin sairauksiin. Tutkimusten mukaan suurin osa näistä on tullut viimeisen muutaman tuhannen vuoden aikana. 

Mutta eläimet muuttuvat ja uusia lajeja syntyy.  Eikö se ole evoluutiota?

Toisin kuin SK:n artikkelissa annettiin ymmärtää tieteellinen kreationismi ei kiellä luonnonvalintaa eikä edes lajiutumista. Kukaan täysjärkinen tutkija ei kiellä niitä selkeitä tieteen havaintoja, joita voidaan ympärillä havaita. Kasvienjalostus ja vaikkapa koirarotujen syntyminen sudesta, ovat selkeitä todisteita eliöiden muuntelusta. Samoin populaatioiden sopeutuminen uusiin elinolosuhteisiin. Sen sijaan ei ole tieteen havaintoja siitä, että yhdestä toisen eliöluokan lajista olisi pienten muutosten kautta tullut toisen eliöluokan laji.  Eli että kalasta olisi tullut lintu ja suomusta olisi tullut sulka. 

Tätä keskustelua käydään merkittävästi tällä hetkellä. Useimmiten keskusteluissa tätä ns. makroevoluutiota puolustavat päättävät kommenttinsa siihen, että se tapahtuu niin hitaasti, ettei sitä voi havainnoida. Tästä voidaan johtaa siten suoraan, ettei se ole tieteen havainto, vaan johtopäätös, joka perustuu henkilön maailmankatsomukseen.

Pohjimmiltaan asia kulminoituu genetiikkaan. Syntyykö merkittävästi uutta geneettistä informaatiota vai ei? On tarkoin tiedossa, että geneettistä tietoa häviää mutaatioiden kautta, mutta vain muutama hyvin rajallinen väite, että sitä olisi syntynyt satunnaisten mutaatioiden avulla. Kuitenkin, jotta evoluutio todella toimisi uusia rakenteita tuottaen, pitäisi uutta geneettistä informaatiota syntyä merkittävästi. Tässä on se ristiriita, josta kiistellään. Lajiutumista ja muuntelua tapahtuu olemassa olevan geneettisen tiedon avulla, mutta mistä se tieto on alun perin tullut?

Tiede on kehittynyt merkittävästi viimeisen 5-10 vuoden aikana tällä alueella. Uusimmat epigeneettiset löydöt osoittavat, että opitut asiat periytyvät liittyen esimerkiksi aktivoituun kykyyn käyttää tiettyä ravintoa. Yksin tämä on käänteentekevä löytö. Epigenetiikan avulla on helppo ymmärtää, miten lajien populaatiot sopeutuvat uusiin olosuhteisiin nopeasti muutamassa sukupolvessa olemassa olevan, mutta aikaisemmin käyttämättömän, geneettisen tiedon avulla. 

Eliöt kantavat paljon sellaista geneettistä informaatiota valmiina, mitä eivät tänään käytä, mutta alkavat käyttää olosuhteiden muuttuessa. Sopeutumiseenkaan ei uuden tiedon mukaan siis tarvita mutaatioita, ainoastaan olemassa olevan informaation päälle/pois kytkemistä. 

Lajien todellinen kehittyminen siis vaatisi paljon uutta geneettistä informaatiota, joka synnyttää uusia erilaisia proteiinirakenteita. Vasta tämä olisi sitä evoluutiota, minkä pitäisi olla totta, jotta ihminen olisi voinut tulla vähitellen kivestä. Tästä ei kuitenkaan ole merkittäviä tieteellisiä havaintoja - toisin kuin kouluissa annetaan biologian ja historian tunneilla ymmärtää.