Historiallisista kielistä meille on jäljellä vain
kirjoitettuja näytteitä - olisi hienoa jos olisi tuhansia vuosia vanhoja
nauhoitteita. Äänteiden syntymisen tutkiminen on siis kovin hankalaa. Ja
kirjoitetulla kielellä ja puhutuilla äänteillä ei ole mitään yhteistä tekijää
muuta kuin sopimus ihmisten kesken. Siis kirjoituksesta ei näe, miten kyseistä
kieltä on lausuttu.
Nykyisin kieliperheitä on joitakin kymmeniä vähän riippuen keneltä kysyy. Kieliä taas
tuhansia ja murteita vielä enemmän. Rajanveto on monessa tapauksessa
mahdotonta. Tässä yhteydessä riittääkin, että ymmärrämme sen, että joillakin
kielillä ei tunnu olevan mitään yhteistä keskenään. Esimerkiksi kiinankielen ja
suomenkielen yhteinen alkuperä on täysin tietämättömissä. Siksi niiden
ajatellaan kehittyneen toisistaan riippumatta, alkeista asti erilailla.
Evoluutio-oppi
sanoo, että kaikki ominaisuudet ovat kehittyneet vähitellen, jopa puhuttu
kieli. Ensin se oli luolamiesten ölinää, jota sormella osoituksella
voimistettiin, sitten siihen tuli kauniimmat nyanssit (tai toisin päin). Eri
heimoissa syntyi vähitellen erilaisia kieliä, kun äännevarasto kasvoi ja
ihmisen puhe-elinten rakenne kehittyi. Tästä tosin ei ole mitään havaintoja
jäljellä, vain arvailuja ja tarinan kerrontaa.
Yksinkertaista kirjoitusta? |
Kirjoitetun
kielen tutkiminen paljastaa ongelmia vähittäiselle kehittymiselle. Näyttäisi
siltä, että kirjoitettu kieli on ollut aikaisemmin osin rikkaampaa kuin
nykyisin. Kehitys on siis kohti yksinkertaisempaa ainakin viimeisen 4 500
vuoden ajalta. Esimerkiksi aikaisemmin verbeissä on ollut merkkejä, jotka
kertovat millä mielellä tekeminen on suoritettu (juoksi iloissaan, juoksi
kauhuissaan). Vanha englanti on esimerkiksi selvästi monimutkaisempaa
kieliopiltaan kuin nyky-englanti, jossa moni asia on yksinkertaistunut ja täten
merkityssisältö vähentynyt. (Lisää aiheesta lopussa olevan linkin takana.)
Yksinkertaistaminen
on helppo ymmärtää, jos ensin ymmärrämme, ettei ihminen ole aikaisemmin ollut
nykyistä vähemmän älykäs. Kun tämä oletetaan ja otetaan huomioon kuinka
kiireiseksi elämä on nykyisin muodostunut ja kuinka paljon enemmän aikaisemmin
panostettiin puheeseen ja kieleen, niin nähdään, että aikaisemmin historiassa
puhutulla kielellä oli suurempi merkitys, siihen käytettiin aikaa enemmän.
Kieli ja sen nyanssit olivat suurempi osa elämää.
Toinen
kielten kompleksisuuteen liittyvä selkeä havainto on, että historiassa on ollut
paljon kieliä, joita ei enää puhuta. Uusia murteita syntyy koko ajan,
mutta niillä on aina olemassa oleva lähde, josta ne muuttuvat. Tällä sivustolla on kartta, josta näkee kuinka paljon katoavia kieliä on: http://www.endangeredlanguages.com/
Katoavat kielet |
Ajatus siitä,
että tällainen vähittäinen kehitys murteista kieleksi ja sitten eri
kieliperheiksi, ei saa tukea olemassa olevista havainnoista. Lähi-Idästä löytyy
paljon tutkimusaineistoa, jossa lähekkäin asuneet kansat puhuivat aivan eri
kieltä, eri kieliperheestä. Miten tämä olisi voinut kehittyä vähitellen, kun
kansoilla kuitenkin oli paljon keskinäistä aktiivisuutta?
Jos
kielet kehittyivät vähitellen kaukana toisistaan, niin silloin myös
puheentuottamisen rakenteiden olisi pitänyt kehittyä erilaisiksi. Miksi ei
toisessa heimossa, missä kehittyi toinen kieli(perhe), myöskin
puheentuottamisen rakenteet kehittyneet vähitellen siten erilailla, että toisen
kielialueen ihminen ei sitä pystyisi oppimaan? Puhumiseen käytetään paljon
kaikenlaisia rakenteita, moninaisten lihasten lisäksi jopa säädeltävää
hengitystä.*
Vauvan kyky oppia mikä tahansa kieli puhuukin
voimakkaasti kielten evoluutiota vastaan. Eli ihmisen rakenteet eivät rajoita erilaisten kielten
oppimista.
Näyttää siis siltä, että puheentuottamisen rakenteet olisivat ensin
olleet olemassa kaikille ihmisryhmille samanlaisena ja vasta sitten ovat
syntyneet eri kielet. Mutta miten
evoluutio-opin mukaan ihmisen puheentuottamisen rakenteet olisivat voineet
kehittyä ennen kuin puhe, ikään kuin valmiiksi odottamaan, että jospa joku
alkaisi näitä kymmeniä lihaksia käyttämään vaikkapa swahilin kielen puhumiseen?
Ilman
puhetta nämä monimutkaiset rakenteet eivät olisi antaneet mitään valintaetua
kilpailussa elintilasta, joten evoluution mekanismin olisi pitänyt karsia ne
pois tarpeettomina - eikä suinkaan jalostaa niitä eteenpäin.
Jäljelle
jää siis vain se vaihtoehto, että ensin oli yksi kieli täydellisenä puhutun
kielen vaatimien rakenteiden kanssa. Tästä kantakielestä muuttuivat kaikki muut
kielet. Yhdestä yhteisestä kantakielestä ei ole kuitenkaan mitään merkkejä
jäljellä - sekin on oletus. Mikä olisi ollut motivaatio aloittaa kielen
rakentaminen alusta eri periaatteilla ja unohtaa aikaisempi kieli? Eri
kieliperheiden synty on siis täysi mysteeri. Voidaan
vain arvailla, onko joillakin kaukaisilla puhutuilla kielillä ollut historiassa
yhteinen kantamuoto.
Kielten
kehityksessä on siis paljon samanlaista problematiikkaa kuin elämän
kehityksessä. Jos uskot evoluutioon
kaiken lähteenä, joudut ottamaan myös kaiken edellä mainitun epäselvyyden uskosi
ytimeen.
Raamattu
antaa yksinkertaisen selityksen - muistatko sen? Se selittää havaintoaineiston
paljon selkeämmin ja palaset loksahtelevat kohdalleen. Kielitutkimus
Lähi-Idässä tukee tätä kuvausta hyvin.
Raamatun mukainen kielten kehitys. |
Tätä ei
sekulaari tiede kuitenkaan voi hyväksyä, koska selitys on Raamatusta:
- Evoluutioon uskovat kielitieteilijät hylkäävät Baabelin tornin tapahtumat.
- Evoluutioon uskovat geologit hylkäävät Nooan vedenpaisumuksen.
- Evoluutioon uskovat biologit hylkäävät ihmisen luomisen.
- Evoluutioon uskovat astronomit hylkäävät tähtien luomisen.
Kysymys
on siis Jumalan Sanan hylkäämisestä ja selkeiden havaintojen kääntäminen
sellaisiksi johtopäätöksiksi, jotka omassa mielessä tukevat sitä maailmankuvaa,
joka perustuu siihen, että ensin ei-mikään räjähti galakseiksi ja
aurinkokunnaksi ei-mistään syystä ja sitten kivi muuttui ihmiseksi… kun aikaa
oli tarpeeksi. Tällaisessa maailmankuvassa
juuri mikään ei ole varmaa, koska kaikki perustuu sattumaan. Sen sijaan
Raamatun ymmärtäminen ja hyväksyminen Jumalan sanaksi avaa historian tapahtumat
selkeällä tavalla. Juuri se on osoitus totuudesta.
*) Kirurgi Mikko Tuulirannan kertaa sen, mitä
kaikkea puhumiseen tarvitaan:
" Ihmisen ja simpanssin aivoproteiinit eroavat
toisistaan noin 80 %:sti. Simpanssin aivoista puuttuvat ns. Brocan alueet. Ne
sijaitsevat vasemmalla otsa- ja parietaalilohkojen alueilla. Niissä syntyvät
puheen tuottamiseen tarvittavat signaalit sekä kuullun ymmärtäminen. Brocan
alue tekee mahdolliseksi sen, että ihminen voi kontrolloida hengityslihaksensa
lähes täydellisesti. Kun ihminen alkaa puhua, Brocan alue ottaa kontrolliinsa
paitsi kurkunpään lihakset, myös koko hengityslihaksiston eli kylkiluuvälilihakset,
pallean ja vatsalihakset. Näin ihminen, puhuakseen, voi tietoisesti
kontrolloida hengitystään.
Se tekee mahdolliseksi myös uimisen ja sukeltamisen;
ihminen voi pidättää henkeään useita minuutteja ja sukeltaa kymmenien metrien
syvyyteen ilman laitteita. Ihminen pitää vedestä ja jokainen terve
vastasyntynyt pystyy pidättämään henkeään ja uimaan veden alla (vauvauinti).
Simpanssi ei osaa uida ja sillä on automaattinen hengitys, jota ei siis voida
tietoisesti kontrolloida. Ihmisellä, päinvastoin kuin millään muulla
kädellisellä, on vesieläimen nielu ja kurkunpää: pehmeä kitalaki ja kitakaari
sekä matalalla sijaitseva kurkunpää estävät veden joutumisen hengitysteihin.
Ihminen, paitsi että hän osaa puhua, osaa myös
laulaa, viheltää ja imitoida. Ihminen pystyy ymmärrettävästi puhumaan, vaikka
hänen kurkunpäänsä olisi syövän takia jouduttu poistamaan. Tämä on mahdollista
hengityslihaksiston hallinnan vuoksi."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti