Alkuseurakunnan näkemys Israelin asemasta lopun aikoina

Kristillisen kirkon varhaishistorian merkittävä taitekohta koitti vuonna 325 jKr., kun vainojen aika päättyi ja Rooman kirkon asema vakiintui osana Roomaa. Nikean kirkolliskokous torjui tällöin areiolaisuuden kaltaisia harhaoppeja ja muodosti kristillisen opin perustaa yhtenäiselle kirkolle.

Samana vuonna valmistui myös Eusebius Kesarealaisen Historia Ecclesiastica, joka tunnetaan meillä Eusebiuksen kirkkohistoriana. Kreikan sana Ekklēsiastikē, josta nimi juontuu, merkitsi alun perin "uloskutsuttujen historiaa", viitaten seurakuntaan, ennen kuin siitä tuli kirkkolaitosta tarkoittava termi.

 

Tätä kirkollisen instituution nousua edeltävät vuosisadat olivat täynnä vainoja, joiden aikana kristittyjä vainottiin raa'asti ja järjestelmällisesti.

 

Tarkasteltaessa alkuseurakunnan opetusta Israelin asemasta ja lopun ajoista on syytä ymmärtää, että apostolinen aika oli jo ehtinyt etääntyä. Tuolloin apostolien päivistä oli kulunut yli kaksi vuosisataa – yhtä pitkä aika kuin meidän päivinämme 1700-luvun lopusta. Näin ollen kysymys kuuluu: Millaisena seurakunta näyttäytyi apostolien jälkeisinä vuosisatoina ennen 300-luvun kirkollista instituutiota? Kuinka heidän oppilaansa ja seuraajansa ymmärsivät Ilmestyskirjan ja siihen liittyvät profetiat? Olisiko mikään arvokkaampaa kuin saada oikea tulkinta suoraan apostoli Johannekselta itseltään?

 

Eusebius antaa teoksessaan tärkeän vihjeen tähän liittyen mainitsemalla Johanneksen opetuslapsen nimeltä Papias. Papias kirjoitti viisi kirjaa, joita meillä ei valitettavasti ole säilynyt. Papiaan opettajana toimi joko apostoli Johannes itse tai Johannes, joka toimi seurakunnan vanhimpana. Tästä ei ole varmuutta, mutta Papias itse kirjoitti, että hän aina pyrki saamaan tietoonsa, mitä apostolit opettivat. Eusebius kertoo Papiaksen kirjoittaneen lopunaikojen tapahtumista ja painottaneen, että tuleva Tuhatvuotinen valtakunta olisi kirjaimellinen ja että Jeesus hallitsisi sitä maan päällä.

Eusebius suhtautuu tähän kriittisesti ja toteaa, että Papias "otti apostolisen opetuksen liian kirjaimellisesti".

Tässä kohden on syytä pysähtyä ja tarkastella, mitä Eusebiuksen lausunto merkitsee:

• Papias, joka oli joko suoraan Johanneksen opetuslapsi tai hänen opetuslapsensa oppilas, ymmärsi Tuhatvuotisen valtakunnan kirjaimellisena todellisuutena.
• Eusebiuksen huomautus "liian kirjaimellisesta" tulkinnasta viittaa siihen, että jo hänen aikanaan Ilmestyskirjan symbolinen/hengellinen tulkinta oli saanut jalansijaa ja jota erityisesti Rooman kirkon teologinen asema vahvisti.

Papiaksen opetuksista on säilynyt vain muutamia katkelmia, joista yksi (osa katkelmaa 6) kuuluu:

"Papias kertoo omissa teoksissaan, että ylösnousemusta seuraa tuhatvuotinen aika, jolloin Kristus hallitsee ruumiillisesti maan päällä."

Tämä lainaus ja Papiaksen saama opetus osoittaa, että Papiaksen mukaan apostoli Johannes itse ymmärsi Ilmestyskirjan eskatologisen sanoman kirjaimellisesti. Näin ollen jo alkuseurakunnan piirissä oli vahva usko siihen, että Tuhatvuotinen valtakunta ei ollut ainoastaan hengellinen vaan todellinen ja maanpäällinen hallintokausi, jonka Kristus itse tulisi perustamaan.

(20.2.2025. Palautteen mukaisesti tarkensin fragmentti 6 lainausta ja poistin siitä parafaasin: "Johannes itse opetti tämän minulle".)

 

Rooman kirkon tulkinta Tuhatvuotisesta valtakunnasta

Rooman kirkossa alkoi vahvistua käsitys, jonka mukaan Tuhatvuotinen valtakunta oli jo alkanut. Tämä ajatus sai pohjaa historiallisista olosuhteista: kristittyjen kokemien vainojen jälkeen oli koittanut rauhan aika ja keisari oli hyväksynyt kristinuskon. Tämä muutos oli monille kristityille hämmästyttävä ja suorastaan ihmeellinen – oliko Jumalan valtakunta nyt tullut näkyväksi maan päälle?

Kuitenkin tämä tulkinta kohtaa Ilmestyskirjan valossa vakavia haasteita. Kirjoitusten mukaan Tuhatvuotiselle valtakunnalle asetetaan ehtoja, joita tämä historiallinen tilanne ei täyttänyt. Esimerkiksi Saatanan sanotaan olevan sidottuna tämän valtakunnan ajaksi (Ilm. 20:1–3), mutta maailma ei ollut vapautunut pahuudesta eikä lopullinen rauha ollut laskeutunut maan päälle.

Siitä huolimatta tämä oppi sai Rooman kirkossa niin vankan aseman, että vuoden 1000 lähestyessä monet kristityt odottivat Tuhatvuotisen valtakunnan täyttymystä ja jopa maailman loppua. Kirkot täyttyivät, ja ihmiset valmistautuivat lopulliseen pelastukseen tai viimeiseen tuomioon.

 

Alkuseurakunnan eskatologisista näkemyksistä on säilynyt muitakin todisteita. Yksi merkittävä todiste liittyy Ilmestyskirjan ajoitukseen. Varhaiset kristilliset kirjoittajat olivat tietoisia siitä, että Ilmestyskirja oli kirjoitettu Jerusalemin temppelin hävityksen jälkeen. Esimerkiksi Irenaeus (n. 180 jKr.) kirjoitti, että Ilmestyskirja sai muotonsa "Domitianuksen hallituskauden loppupuolella" (Harhaoppeja vastaan 5.30.3). Domitianus hallitsi Roomaa vuosina 81–96 jKr., mikä vahvistaa sen, että apostoli Johannes kirjoitti Ilmestyskirjan aikana, jolloin temppeli oli jo tuhottu ja Israelin kohtalo historian näyttämöllä kokenut merkittävän käänteen.

Tämä ajoitus on tärkeä, sillä se viittaa siihen, että Ilmestyskirjan profetiat eivät olleet pelkästään aikaisempiin vainoihin liittyviä, vaan niiden täyttymystä odotettiin yhä tulevaisuudessa. Näin ollen alkuseurakunnan usko Israelin lopunajan rooliin ja Jeesuksen paluuseen Tuhatvuotisen valtakunnan perustamiseksi pysyi voimakkaana – toisin kuin myöhempi kirkollinen tulkinta, joka alkoi nähdä Tuhatvuotisen valtakunnan jo toteutuneena kirkon historiallisessa kehityksessä.

(Ireneuksen tekstiä jotkut nykyisin tulkitsevat niin, että se ei varmuudella puhu Ilmestyskirjasta. Tätä tiedetä kenenkään kiistäneen kuitenkaan hänen aikanaan.)

 

 

Israelilaiset ja temppelin tulevaisuus

Israelin kansan historia kietoutuu vahvasti lopunajan odotuksiin, joista varhaiset kristityt keskustelivat laajasti. Vuonna 132 jKr. roomalaiset kukistivat Bar Kokhban johtaman juutalaiskapinan ja karkottivat israelilaiset lopullisesti maastaan. Simon bar Kokhbaa pidettiin tuolloin messiaanisena hahmona, mutta kristityt näkivät hänet pikemminkin juutalaisten antimessiaana. (Sivuhuomautus preterismiin liittyen: Jos häntä pidetään antikristuksena, Jeesus ei ole voinut palata ennen häntä.)

Vaikka Jerusalem ja sen temppeli oli hävitetty jo aiemmin vuonna 70 jKr., varhaiskristilliset kirjoittajat uskoivat edelleen Israelin kansan paluuseen ja temppelin uudelleenrakentamiseen. Irenaeus (130–200 jKr.) viittasi tähän tulevana tapahtumana:

"— tulee olemaan kirjaimellinen uudelleen rakennettu temppeli —" (Against Heresies 5.25-35)

 Tämä ajatus kumpusi vahvasta uskosta profetioiden syklisyyteen. Vaikka temppeli oli jo tuhottu ja Danielin profetia valloittajasta oli täyttynyt, nähtiin Raamatun ennustusten toteutuvan useammin kuin kerran historian kuluessa. Tähän viittasi myös esimerkki noin 164 vuotta ennen Jeesuksen syntymää, jolloin Antiokhos IV Epifanes häpäisi Jerusalemin temppelin uhraamalla siellä sian.

 

Irenaeus siis piti Danielin kirjan profetioita edelleen tulevaisuuteen suuntautuvina ja yhdisti ne antikristuksen aikaan:

"Danielin puhuma kauhistus on antikristus temppelissä, ikään kuin hän olisi Kristus. Tämä iljettävyys alkaa Danielin 70 vuosiviikon puolivälissä ja kestää kirjaimelliset 3 ja ½ vuotta.--

Antikristuksen nimi vastaa lukua 666 kreikaksi, mutta älä edes yritä löytää sitä ennen kuin 10 kuningasta on noussut valtaan.--

Nämä ovat kaikki kirjaimellisia asioita, ja kristityt, jotka symbolisoivat nämä, ovat kypsymättömiä kristittyjä." (Against Heresies 5.25-35)

 

Tämä vahvistaa, että alkuseurakunnan opetuksessa oli vahva kirjaimellinen odotus lopunajan tapahtumista. Seurakunta ei pitänyt temppelin tuhoa lopullisena, vaan uskoi, että lopun aikojen kuluessa Israelin kansa palaisi maahansa ja temppeli rakennettaisiin uudelleen. Tämä kehitys liittyi saumattomasti antikristuksen nousuun ja suureen ahdistukseen, jonka kestoksi määriteltiin tarkasti 3,5 vuotta.

Näin ollen apostolisessa seurakunnassa oli vahva näkemys, että Ilmestyskirjan ja Danielin profetioiden täyttyminen ei ollut vielä toteutunut, vaan että se odotti vielä tulevaa aikakautta.

 

Premillenialistinen usko varhaiskirkossa

Apostolisen seurakunnan piirissä vallitsi laajalti käsitys, että antikristuksen aika oli vielä edessäpäin, vielä silloinkin kun Ilmestyskirjan kirjoittamisesta oli kulunut jo yli sata vuotta. Tämä osoittaa, että alkuseurakunta ei rajoittanut Ilmestyskirjan sanomaa keisari Neron aikaan ja hänen kristittyihin kohdistuneisiin vainoihinsa. Vaikka Neron hallintokausi (54–68 jKr.) oli merkinnyt kristityille suurta ahdinkoa, Ilmestyskirjan nähtiin käsittelevän tulevaa Jumalan tuomion aikaa. Tämä käy erityisesti ilmi Ilmestyskirjan jaksosta, jossa Jumalan vihan maljat vuodattavat tuomion maan päälle (Ilm. 16).

Apostolisen seurakunnan eskatologia oli vahvasti premillenialistinen, eli monet kristilliset johtajat uskoivat Jeesuksen perustavan kirjaimellisen Tuhatvuotisen valtakunnan maan päälle paluunsa jälkeen. Tämä oppi toistuu monissa varhaisissa kirjoituksissa:

• Lactantius (Epitome):
  "Tulee olemaan tulevaisuudessa 1000-vuotinen Jeesuksen valtakunta."
• Justin Marttyyri (110–165 jKr.):
  "— tulee olemaan kirjaimellinen 1000-vuotinen Jeesuksen valtakausi —"
• Tertullianus (190–210 jKr.):
  "Tulee Jeesuksen 1000-vuotinen valtakunta, kirjaimellisesti. Ylösnousemuksessa me muutumme enkelien kaltaisiksi. Antikristus istuu todellisessa temppelissä."
• Origenes (230 jKr.):
  "— kirjaimellinen antikristus tulee tulevaisuudessa —"

Nämä lainaukset osoittavat, että premillenialismi ei ollut yksittäinen tai marginaalinen oppi, vaan laajalle levinnyt ja laajasti seurakunnassa opetettu käsitys. Se perustui uskoon, että Ilmestyskirjan ja muiden profetioiden tapahtumat, mukaan lukien antikristuksen nousu ja Jeesuksen hallitsema valtakunta, olivat vielä tulevaisuudessa.

 

Kaksi tietä

300-luvulla, kun Rooman kirkko vakiinnutti asemansa ja kehittyi vahvaksi instituutioksi, valtateologiset painotukset alkoivat muuttua. Rooman kirkon teologiset juuret olivat osittain Aleksandrian koulukunnassa, joka oli tunnettu allegorisesta raamatuntulkinnastaan.

Tässä kehityksessä merkittävä tapaus oli Nepoksen skisma, jossa käytiin kiistaa premillenialismin ja allegorisen tulkinnan välillä. Lopulta allegorinen tulkinta sai yliotteen ja Rooman kirkossa vakiintui näkemys, jonka mukaan Tuhatvuotinen valtakunta ei ollut tulevaisuudessa odotettava kirjaimellinen hallintokausi, vaan jo alkanut hengellinen todellisuus. Tämä näkemys sopi hyvin yhteen Rooman kirkon nousun kanssa, sillä se mahdollisti ajatuksen, että kirkko itse edusti Jumalan valtakuntaa maan päällä.

 

Näin tapahtui merkittävä muutos varhaiskristillisessä ajattelussa: alun perin kirjaimellisesti ymmärretty Tuhatvuotinen valtakunta alettiin kirkon piirissä tulkita symbolisesti ja Ilmestyskirjan tapahtumat nähtiin enenevässä määrin jo toteutuneina. Tämä tulkintalinja säilyi vuosisatojen ajan monien kirkollisten instituutioiden pääasiallisena eskatologiana, kun taas premillenialistinen oppi jäi elämään lähinnä vähemmistöryhmissä ja myöhemmissä herätysliikkeissä. Tässä voidaan nähdä myös erkaantumista aleksandrialaisen ja bysanttilaisen linjan välillä. Tämä sama kaava toistuu yhä meidän päivinämme: profetioiden hyväksyminen tulevaisuudessa täyttyviksi on kirkollisen linjan ja apostolisen seurakuntalinjan välillä selkeä ero.

 

Korvausteologian kehitys

Jo 200-luvun puolivälissä nähtiin, että Rooman seurakunta oli siirtymässä yhä enemmän instituutioksi. Tämä kehitys ei tapahtunut hetkessä, vaan oli pitkä prosessi, joka erotti Rooman kirkon alkuperäisestä apostolisesta seurakuntamallista.

Firmilian (256 jKr.) viittaa tähän ilmiöön kirjeessään Kyprianukselle:

"Ne, jotka ovat Roomassa, eivät aina kunnioita niitä asioita, joita opetettiin alussa. Silti he turhaan käyttäytyvät kuin heillä olisi apostolien auktoriteetti." (Epistle of Cyprian 74.6)

Tämä lausunto heijastaa sitä, kuinka Rooman piispat alkoivat omaksua itselleen yhä enemmän valtaa ja tulkinta-auktoriteettia, mikä johti seurakunnan rakenteen muutokseen. Alkuperäinen paikallisseurakuntiin perustuva apostolinen malli alkoi vähitellen häipyä Rooman kirkon laajenevan instituution tieltä.

Tässä kehityksessä korvausteologian (supersessionismi) nousu oli keskeisessä roolissa. Korvausteologia tarkoittaa oppia, jonka mukaan kristillinen kirkko on syrjäyttänyt Israelin Jumalan valittuna kansana. Tämä ajattelutapa vaikutti myös kirkolliseen rakenteeseen:

• Juutalaisten pappeuden asemaa alettiin siirtää kristillisen kirkon hierarkiaan.
• Kristityt papit nähtiin uusina "hengellisinä leeviläisinä", mikä vahvisti ajatusta siitä, että kirkko oli perinyt Israelille annetut lupaukset.
• Paavi oli ylipapin vastine.
• Samalla Rooman kirkko alkoi syrjiä niitä seurakuntia, jotka pysyivät kiinni apostolisessa opissa ja rakenteessa.

 

Apostolisessa ajattelussa Kristuksen ruumis tarkoitti hänen seurakuntaansa – uskovien yhteisöä, joka odotti Jeesuksen paluuta ja Tuhatvuotista valtakuntaa. Rooman kirkon kehittyessä instituutioksi alkoi kuitenkin vallita ajatus, että itse kirkollinen järjestelmä ja sen johtajat olivat Jumalan valtakunnan näkyvä ilmentymä maan päällä.

Tämän seurauksena kirkollisessa opetuksessa siirryttiin pois alkuseurakunnan eskatologisesta odotuksesta ja omaksuttiin ajatus siitä, että kirkko eli jo nyt hengellisessä Tuhatvuotisessa valtakunnassa. Tämä tulkinta vahvisti kirkon hierarkian asemaa ja johti siihen, että korvausteologia sai yhä enemmän tilaa kirkon opetuksessa: Israel profetioilla ei ole enää merkitystä tässä viitekehyksessä.

Firmilianin huomautus paljastaa, että tämä muutos oli nähtävissä jo 200-luvulla. Alkuseurakunnan keskeinen opetus Jeesuksen tulevasta valtakunnasta alkoi muuttua hierarkkiseksi kirkko-opiksi, jossa kirkon institutionaalinen asema korvasi alkuperäisen apostolisen seurakuntamallin. Tämä kehitys jatkui ja voimistui erityisesti 300-luvulla, jolloin Rooman kirkko yhdistyi keisarilliseen valtaan ja sen teologinen suunta vahvistui kohti symbolista ja allegorista tulkintaa.

  

Profetioiden aikakehys

Varhaiskristillinen ajattelu sisälsi vahvan eskatalogisen aikakehitysmallin, jossa maailman historian katsottiin etenevän kuuden "päivän" eli kuuden tuhannen vuoden syklissä. Tämä käsitys perustui Vanhan testamentin luomiskertomukseen, jossa Jumala loi maailman kuudessa päivässä ja lepäsi seitsemäntenä. Tätä mallia sovellettiin maailmanhistoriaan, jossa tuhat vuotta vastasi yhtä päivää, ja seitsemäs "päivä" eli seitsemäs vuosituhat nähtiin Tuhatvuotisena valtakuntana, jolloin Kristus hallitsee ja maailma lepää.

Barnabaan kirje (n. 100 jKr.) viittaa tähän selvästi:

"Siksi, lapsukaiset, kuudessa päivässä, tai kuudessa tuhannessa vuodessa, kaikki profetiat tulevat täytetyksi. Sitten se sanoo, että Hän lepäsi seitsemännen päivän. Tämä ilmaisee Herra Jeesuksen toisen tulemisen. Hän tuhoaa antikristuksen, tuomitsee jumalattomat, ja muuttaa auringon, kuun ja tähdet. Sitten hän todella lepää tuhatvuotisen valtakunnan ajan, mikä on seitsemäs päivä." (Epistel of Barnabas 15:7-9)

 

Barnabaan kirjeen eskatologinen ajattelu näyttää olevan yhteydessä Pietarin kirjeeseen:

"Mutta tämä yksi älköön olko teiltä salassa, rakkaani, että yksi päivä on Herran edessä kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä." (2. Piet. 3:8-, kts Pietarin kirje tästä eteenpäin.)

Tätä näkemystä tukivat myös muut varhaiskirkon opettajat:

• Irenaeus (180 jKr.) kirjoitti:
  "Herran päivä on kuin tuhat vuotta. Kuudessa päivässä luominen tuli valmiiksi. Siksi on ilmeistä, että ne tulevat päättymään kuudessa tuhannessa vuodessa." (Against Heresies 5.28)
• Hippolytus (205 jKr.) jatkoi samalla linjalla: "Kuudessa tuhannessa vuodessa kaikki tulee täytetyksi."

 

Tämä aikakehys viittaa siihen, että alkuseurakunnan opettajat odottivat historian huipentuvan Jeesuksen paluuseen ja kirjaimelliseen Tuhatvuotiseen valtakuntaan kuuden tuhannen vuoden täytyttyä (alkaen luomisesta).

 

Mitä tämä kertoo alkuseurakunnan eskatologiasta?

1. Historiallinen aikakehys oli keskeinen osa alkukristittyjen ymmärrystä lopunajoista.
• He eivät pitäneet Tuhatvuotista valtakuntaa symbolisena, vaan kirjaimellisena tapahtumana, joka seuraisi historian tiettyjä vaiheita.
2. Antikristuksen nousu ja lopunajan tuomiot olivat odotettuja ennen levon aikaa.
• Ennen seitsemännen "päivän" eli Tuhatvuotisen valtakunnan alkua, tulisi ensin antikristus ja suuri ahdistus.
3. Kristuksen paluuta odotettiin konkreettisena maailmanhistorian täyttymyksenä.
• He uskoivat, että ihmiskunnan historia noudattaa Jumalan ennalta määrättyä suunnitelmaa ja etenee kohti lopullista lepopäivää Kristuksen hallinnassa.

Näin ollen alkuseurakunnan opetuksessa vallitsi yhtenäinen näkemys siitä, että maailmanhistorian aikakaudet olivat määrätyt ja että Tuhatvuotinen valtakunta ei ollut pelkkä hengellinen tai kirkollinen ajanjakso, vaan Kristuksen hallitsema todellinen aikakausi, joka tulisi täyttämään profetiat joskus myöhemmin, ei Rooman kirkon alussa.

  

Seurakunnan tempaus

Varhaiskirkossa vallitsi selkeä käsitys seurakunnan yhtäkkisestä ja nopeasta tempauksesta, joka liittyi lopunajan tapahtumiin. Tämä uskomus oli yhteydessä suureen ahdistukseen (tribulaatioon) ja sen ajoitukseen suhteessa tempaukseen.

Paavali viittaa tähän käsitykseen selkeästi 2. Tessalonikalaiskirjeessä, jossa hän kirjoittaa:

"Koskapa Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka teitä ahdistavat." (2. Tess. 1:6)

Tämä viittaa siihen, että ahdistus ei olisi tarkoitettu seurakunnalle, vaan niille, jotka olivat vainonneet seurakuntaa. Tämän ajatuksen mukaisesti varhaiset kirjoittajat opettivat, että seurakunta temmattaisiin ennen suurta ahdistusta.

Irenaeus (n. 170 jKr.) kirjoittaa tästä:

"Kun lopulla seurakunta yhtäkkiä temmataan, tämä sanotaan: 'Tulee olemaan ahdistusta, jollaista ei ole ollut alusta lähtien eikä tule olemaan.'" (Against Heresies 5.29)

Irenaeuksen mukaan seurakunnan tempaus tapahtuu ensin, minkä jälkeen alkaa ennennäkemätön ahdistuksen aika. (On myös tulkintoja, joissa Ireneusta tulkitaan toisin.)

Vaikka Rooman kirkon institutionaalinen valta kasvoi ja sen eskatologia muuttui, muualla löytyy edelleen selkeä viittaus tempaukseen ja siihen, että pyhät otetaan pois ennen ahdistuksen aikaa.

Efraim Syyrialainen (n. 373 jKr.) kirjoitti:

"...koska kaikki pyhät ja Herran valitut ovat kokoontuneet yhteen ennen ahdistusta, joka on tulossa ja vietävä Herran tykö…" (On The Last Times 2)

Tämä teksti viittaa suoraan siihen, että tempauksen katsottiin tapahtuvan ennen suurta ahdistusta. Tämä on merkittävä todiste siitä, että pretribulationistinen (ennen ahdistusta tapahtuva) tempauskäsitys ei ole moderni keksintö, vaan sillä oli juuret jo varhaisen seurakunnan opetuksessa.

Näiden varhaisten kirjoitusten perusteella voidaan sanoa, että varhaiskristillinen seurakunta ei ainoastaan odottanut Jeesuksen paluuta, vaan myös uskoi, että seurakunta otettaisiin pois ennen lopunajan suurta ahdistusta. Tämä ajatus säilyi vuosisatojen ajan, vaikka myöhempi kirkollinen teologia alkoi siirtyä allegorisiin tulkintoihin ja symboliseen eskatologiaan ja hallitsi opillista ilmatilaa instituution voimallaan.

 

Israel ja kirkollisen teologian sokea piste

Yksi merkittävä piirre kirkollisessa teologiassa on sen taipumus jättää Israelin rooli vähälle huomiolle tai tulkita se kokonaan symbolisesti. Alkuseurakunnalle Israel ei ollut pelkkä menneisyyden kansa, vaan Jumalan liittokansa, jonka kohtalolla oli keskeinen merkitys lopunajan tapahtumissa. Apostolit ja varhaiset kirkkoisät ymmärsivät monia profetioita Israelin tulevaisuuden kannalta – he odottivat Israelin paluuta omaan maahansa, temppelin uudelleenrakennusta ja lopulta Messiaan näkyvää hallintoa Jerusalemista käsin.

Kuitenkin kirkollinen oppi muotoutui varsin varhain ilman selkeää Israelin teologiaa. Tämä johtui osittain korvausteologian (supersessionismi) noususta, jossa kirkko alkoi nähdä itsensä Israelin perijänä ja syrjäyttäjänä. Israelin ja seurakunnan erilliset roolit hämärtyivät, ja monet Vanhan testamentin profetiat hengellistettiin koskemaan kirkkoa. Tämä kehitys johti siihen, että monet kirkolliset perinteet eivät enää tunnistaneet Israelin roolia lopunajoissa, vaikka varhaiset kristilliset kirjoittajat, kuten Irenaeus ja Hippolytus, olivat pitäneet sitä itsestään selvänä.

Monet näistä varhaisista kirjoittajista pitivät kirkkoa eli seurakuntaan Israelin korvaajana jo ennen Rooman kirkon valtakautta, mutta heillä oli mukana kuitenkin käsitys, että sitten kun pakanain luku täyttyy, koittaa jälleen Israelin aika. Tämä Israelin eskatologinen paluu uupuu Rooman kirkon teologiasta.

Tämä sokea piste näkyy edelleen monissa kirkkokunnissa, joissa Israelin asemaa ei opeteta lainkaan tai se ymmärretään ainoastaan hengellisesti. Tämä on ristiriidassa alkuseurakunnan opetuksen kanssa, jossa Israelin kohtalo oli kiinteä osa lopunajan profetioita. Ilman Israelin roolin ymmärtämistä lopunaikojen profetioiden tulkinta jää puutteelliseksi ja kirkollinen eskatologia menettää tärkeän osan kokonaiskuvasta, joka alkuseurakunnalle oli vielä selkeä ja odotettu todellisuus.

Ota käteesi lähes minkä tahansa kirkon teologinen oppikirja, joka luettelee erilaisia oppeja kuten oppi Raamatusta, Oppi Kristuksesta jne., niin huomaat, että sieltä uupuu Oppi Israelista (juuri tässä kirjoituksessa mainituista syistä).

 

Miksi Kirkossa ei opeteta profetioita?

Monissa kirkoissa profetiat jäävät opetuksessa vähälle huomiolle, vaikka ne muodostavat suuren osan Raamatun sanomasta.

Yksi keskeinen syy on korvausteologian vaikutus. Kun kirkko omaksui opin, jonka mukaan se on syrjäyttänyt Israelin Jumalan suunnitelmissa, monet Vanhan testamentin profetiat alkoivat vaikuttaa "vanhentuneilta". Koska ne liittyivät Israelin kohtaloon ja tulevaisuuteen, ne eivät enää sopineet kirkon uuteen itseymmärrykseen. Näin monet profetiat hengellistettiin, ja niiden alkuperäinen merkitys hämärtyi – Israelin konkreettisen historian sijaan niitä alettiin soveltaa kirkkoon ja sen vaiheisiin.

Toinen merkittävä tekijä oli allegorisen tulkinnan vahvistuminen, erityisesti 300-luvulta lähtien Aleksandrian teologisessa koulukunnassa. Tässä suuntauksessa Raamatun kirjaimellinen merkitys ei ollut ensisijainen, vaan tekstin ymmärrettiin sisältävän syvempiä, hengellisiä merkityksiä. Tämä johti siihen, että monet lopunajan profetiat eivät enää olleet konkreettisia tulevaisuuden tapahtumia, vaan niistä tehtiin vertauskuvia hengellisestä elämästä tai kirkon historiasta. Tämä tulkintaperinne on jatkunut erityisesti perinteisissä kirkkokunnissa, joissa profetioita ei enää opeteta kirjaimellisina tulevaisuuden ennustuksina.

Kirkon aseman vakiintuminen vaikutti myös siihen, että profetioista tuli vähemmän tärkeitä. Kun kristinuskosta tuli Rooman valtiouskonto 300-luvulla, kirkko alkoi nähdä itsensä Jumalan valtakunnan toteutumana maan päällä. Tämä johti siihen, että ajatus tulevista lopunajan tapahtumista, joissa Jeesus palaisi perustamaan konkreettisen hallintokautensa, ei enää sopinut kirkon omaan teologiseen malliin. Näin profetiat jäivät vähemmälle huomiolle, koska ne eivät enää sopineet kirkon käsitykseen itsestään ja sen asemasta maailmassa.

 

Vaikka monissa kirkoissa profetioita ei enää opeteta systemaattisesti, ne ovat silti keskeinen osa Raamattua. Noin kolmannes Raamatusta on profetiaa, ja sekä Vanha että Uusi testamentti korostavat Jumalan ennalta ilmoittamia suunnitelmia. Jeesus itse kehotti seuraajiaan tarkkailemaan ajan merkkejä ja ymmärtämään tulevia tapahtumia. Koska kirkollinen teologia on vuosisatojen aikana siirtynyt pois profetioiden kirjaimellisesta ymmärtämisestä, niiden tutkiminen on jäänyt paljolti yksittäisten uskovien, pienryhmien ja herätysliikkeiden vastuulle.

Profetiat eivät ole vain tulevaisuuden ennustamista, vaan ne tarjoavat myös toivon ja ymmärryksen Jumalan suuresta suunnitelmasta. Vaikka monet kirkot eivät niitä enää käsittele, ne ovat edelleen oleellinen osa kristillistä uskoa ja kertomusta siitä, miten Jumala toimii historiassa – ja miten hän aikoo viedä sen päätökseen.

  

Kirkollisen instituution ja apostolisen uskon välinen jännite

Varhaisen seurakunnan historia paljastaa selkeän kaksijakoisuuden siinä, miten lopunajan profetiat ja seurakunnan rooli ymmärrettiin.

Apostolinen seurakunta ja sen varhaiset opettajat näkivät monia Raamatun profetioita vielä tulevaisuudessa täyttyvinä – erityisesti Jeesuksen paluun, Tuhatvuotisen valtakunnan ja seurakunnan tempauksen. Tämä kirjaimellinen ja odottava näkemys oli vallitseva alkuseurakunnassa.

Kuitenkin Rooman kirkon instituution vahvistuessa 300-luvulta lähtien sen teologia alkoi voittaa ilmatilaa. Premillenialistinen odotus alkoi väistyä symbolisen ja allegorisen tulkinnan tieltä.

Tämä muutos liittyi laajemmin kirkon instituutioitumiseen:

1. Herätysliikkeestä kirkoksi
• Alkuseurakunta syntyi elävästä uskosta, joka perustui Kristuksen paluun odotukseen.
• Ajan myötä seurakunnasta tuli hierarkkinen instituutio, jossa hengellinen auktoriteetti keskittyi piispoille ja kirkollisille rakenteille, jotka ottivat mallia juutalaisten temppelipalvonnasta.
2. Apostolinen opetus vs. kirkollinen oppi
• Apostolinen opetus korosti seurakunnan roolia Kristuksen ruumiina, joka odotti Jeesuksen paluuta ja lopullista valtakuntaa.
• Rooman kirkko alkoi nähdä itsensä jo toteutuneena Jumalan valtakuntana maan päällä.
3. Lopun ajan käsitteiden muuttuminen
• Alkukirkossa Jeesuksen paluu ja Tuhatvuotinen valtakunta olivat kirjaimellisia odotuksia.
• Rooman kirkossa nämä alkoivat muuttua hengellisiksi ja symbolisiksi käsitteiksi.

Tämä jännite on jatkunut läpi kirkkohistorian ja näkyy edelleen teologisessa keskustelussa. Kirkollinen instituutio on taipuvainen sisällyttämään alkuperäisen herätysliikkeen opetukset osaksi omia rakenteitaan, mutta samalla sen teologia muuttuu vastaamaan instituution tarpeita. Tämä johtaa siihen, että alkuperäiset eskatologiset odotukset, jotka olivat selvästi tulevaisuuteen suuntautuneita, muuttuvat ajan myötä kirkon sisäisiksi ja symbolisiksi käsitteiksi.

Näin ollen alkuseurakunnan ja myöhemmän kirkollisen ajattelun välillä on pysyvä jännite: odottaako seurakunta yhä tulevia profetioita vai nähdäkö ne jo toteutuneina kirkon historiassa? Tämä kysymys ei ole pelkästään teoreettinen, vaan se vaikuttaa yhä siihen, miten kristilliset yhteisöt eri aikoina suhtautuvat Jeesuksen paluuseen, Israelin asemaan ja profetioihin.

Tämän artikkelin lainaukset on suomeksi käännetty Ken Johssonin kirjoista, erityisesti tästä: "The End-Times by the Ancient Church Fathers." https://www.amazon.com/End-Times-Ancient-Church-Fathers/dp/1532791402 

 

 

 

 

Onko Ilmestyskirja Apostoli Johanneksen tuotos?

Monet opettavat, että Ilmestyskirjaa kirjoittaessaan apostoli Johannes laati sen ikään kuin luomisen tuskaa kokien:

• lainasi ne ja ne kohdat Vanhasta Testamentista,
• yritti parhaansa mukaan kirjoittaa ilmestyksenomaista kertomusta sen aikaisille ihmisille siitä, mitä he kokevat, mitä on menossa ja mitä he tulevat kokemaan, ja
• laati ikään kuin oman mielen ajattelun mukaista tekstiä, toki jollakin tapaa Pyhän Hengen ohjauksessa.

Pohditaan hetki, onko tämä asetelma todellinen sen mukaan, mitä tiedämme Ilmestyskirjan kirjoittamisen asetelmasta.

Tiedetään, että kirja on kirjoitettu n. 95-6 jKr. Johanneksen ollessa Patmos-nimisellä Kreikan saarella. Hän oli uskonsa tähden karkotettuna ja vankina.

Tässä vaiheessa seurakunta oli jo yli 60-vuoden ikäinen. Seurakunnissa oli jo vanhuksia, jotka olivat syntyneet seurakunta-aikana. Muut apostolit olivat kuolleet, silminnäkijöistä vain vanha Johannes vielä oli kertomassa, kuka Jeesus on ja mitä hän teki.

Jumala näki parhaaksi, että 60-vuotias seurakunta tarvitsee vielä lisää ymmärtääkseen, mitä oli tuleva. Lopunaikojen ymmärrys ei siis Jumalan mielestä ollut seurakunnassa vielä oikeilla raiteilla. Uusi Testamentti ei vielä ollut täydellinen.

Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvun teksti paljastaa, että Johannes kertaa asioita, mitkä hän oli jo kokenut. Kirjoittaa sen ikään kuin johdannoksi ja kuten usein on, johdanto kirjoitetaan viimeiseksi.

Luvut kaksi ja kolme sen sijaan ovat Jeesuksen sanelemia ja Johannes kirjoitti ne tarkasti sanelun mukaan.

Mennäänpä hetkeksi ajassa hieman taaksepäin ja muistellaan, miten Paavali kirjoitti kirjeensä. Paavali oli oppinut mies ja olisi osannut itsekin kirjoittaa, mutta jostain syystä hän käytti kirjuria. Mitä luulet, lukiko Paavali omat kirjeensä ennen kuin hyväksyi ne? Tarkastiko hän kirjurin kirjoittaman tekstin? Aivan varmasti, Paavali oli tarkka opin puhtaudesta ja halusi kirjeisiin juuri sen, minkä Pyhä Henki oli hänelle puhunut. Sen lisäksi hän kirjoitti aina omakätisesti tervehdyksensä ikään kuin allekirjoituksena loppuun.

Kun Jeesus kehottaa Johannesta kirjoittamaan Ilmestyskirjaan kirjeet seurakunnille hänen puheensa mukaisesti, mitä luulet, tarkastiko Jeesus, että teksti tuli juuri niin kuin hän tarkoitti - pienintä piirtoa myöden?

Tuskinpa hän oli Paavalia suurpiirteisempi, vaan kirjeiden sanelijana tarkasti tai seurasi, että Johannes kirjoitti, mitä hän tahtoi sanoa pilkulleen oikein. Ja ainakin oma tarkkaavaisuuteni olisi äärimmillään, jos Jeesus seisoisi vieressäni ja pyytäisi kirjoittamaan sanelunsa mukaan.

Ilmestyskirjan neljännessä luvussa Jeesus kehottaa Johannesta jatkamaan työtään ja tulemaan hänen mukaansa taivaaseen ja jatkamaan kirjoittamista. 11 kertaa Johannesta kehotettiin kirjoittamaan, joista neljä on kirjeiden kirjoittamisen jälkeen. Kerran, kun hän yritti kirjoittaa, se kiellettiin.

Ja Johannes kirjoitti. Kirjoittaessaan hän 44 kertaa sanoi: "Minä näin…" (+ 2 kertaa "Ja näkyi…") ja 28 kertaa "Minä kuulin…". Kerran hän kirjoitti: "…en nähnyt" ja kerran enkeli sanoi: "…vedet, jotka sinä näit…". Enkeli siis tiesi, mitä Johannes oli nähnyt.

Johannes toimi siis ensin kirjurina Jeesuksen sanellessa. Sen jälkeen hän toimi silminnäkijänä ja kirjasi näkemänsä ja kuulemansa ylös.

Ymmärsikö Johannes, mitä näki ja selittikö hän näkemäänsä? Johannes varoi tätä tekemästä.

Ilmestyskirja selittää itse itseään. Esimerkiksi enkeli sanoi kohdassa, jossa puhui vesistä, että ne edustavat kansajoukkoa. Hyvä on huomata, että sen jälkeen, kun vertauskuva on selitetty, selitys ei enää ole vertauskuva. Kyseessä todellakin tuossa kohtaa on kansajoukot ja portto, joka selitetään kaupungiksi, johtaa heitä hallitsemalla maan kuninkaita, jotka edeltävässä vertauksessa olivat sarvia. Siis kaupunki, kuninkaat ja kansat ovat todellisia, eivät vertauskuvallisia enää, koska ne on jo selitetty.

Tarkistiko Jeesus myös luvut 4-22 samoin kuin hän tarkisti sanelemansa kirjeet? Ehdottomasti, sillä Ilmestyskirjan lopussa Jeesus ikään kuin allekirjoittaa koko tekstin omilla sanoillaan:

"Nämä sanat ovat vakaat ja todet, ja Herra, profeettain henkien Jumala, on lähettänyt enkelinsä näyttämään palvelijoilleen, mitä pian tapahtuman pitää. *Ja katso, minä tulen pian. Autuas se, joka ottaa tämän kirjan ennustuksen sanoista vaarin! " (Ilm. 22:6-7)

(* Tässä kohdin tekstiä lainaus enkelin sanoista vaihtuu lainaukseen Jeesuksen sanoista. Ensin Johanneksen kirjoituksen todistaa oikeaksi enkeli ja sitten vielä Jeesus. Tämä on kahden todistajan todistus: asiat tulivat kirjattua ylös oikein (vaikka Jeesuksen todistus ei enää edes tarvitsisi toista todistajaa).

Tämä on samankaltainen allekirjoitus kuin Paavali kirjeissään kirjoittaa:

"Tervehdys minulta, Paavalilta, omakätisesti. Tämä on merkkinä jokaisessa kirjeessäni; näin minä kirjoitan." (2. Tess. 3:17)

Johannes ei siis laatinut teosta, ei lainannut VT:stä, ei selittänyt näkemäänsä, eikä tulkinnut sitä. Itse asiassa, vaikka häntä pyydettiin selittämään, hän vastasi: "--- sinä sen tiedät." (En minä) (Ilm. 7: 14). Hän viimeiseen asti vartioi omaa ajatteluaan, toimi ainoastaan kirjurina ja silminnäkijänä.

Ilmestyskirjassa toki on paljon asioita, jotka viittaavat Vanhan Testamentin kohtiin. Joiden laskelmien mukaan näitä on enemmän kuin Ilmestyskirjassa on jakeita. Tämä johtuu kuitenkin siitä, että teksteillä on sama "Tuottaja", Kaikkivaltias Jumala, esi siitä, että Johannes olisi hakenut vanhoista teksteistä kohtia ja kopioinut niitä.

Jos siis kohtaat Ilmestyskirjan opettajan, joka selittää jossain kohdin esimerkiksi näin: "Kun Johannes kirjoitti, havaitaan, että hän puhui tuntemilleen ihmisille ja käsitteli heidän tilannettaan", voit olettaa, että kyseinen opettaja ei ole ymmärtänyt Ilmestyskirjan asetelmaa.

Tämän sivun lopusta löydät pienen digikirjan, joka käy johdannosta Ilmestyskirjan tutkimiseen:

https://mistametulemme.blogspot.com/2024/02/valahdys-ilmestyskirjasta-tempaus.html

Super AI - jumal-tekoäly

Facebookin perustaja Mark Zuckerberg sanoi: "Tekoäly-yritykset yrittävät rakentaa jumalan…":

Bill Gates, Microsoftin perustaja, taas lupaa tekoälyn hoitavan tulevaisuudessa yritysten johtamisen, ihmisten terapiat ja jopa toimivan ystävänä:

Haaveena on myös tekoäly, jonka avulla 'rikollisten' ajatusmaailma uudelleen ohjelmoidaan:

Kuinka pitkällä tässä kehityksessä ollaan ja kuinka kauan vielä menee, että nämä ovat arkipäivää? Sitä voi pohtia näiden tekijöiden avulla:

• NVIDIAn nimisestä yrityksestä on tullut maailman arvokkain. Markkina-arvoltaan yli Microsoftin, Applen, Googlen (Alphabet) ja Amazonin. Se on johtava tekoälyprosessoreiden valmistaja.
• Yksi OpenAI perustajista (ChatGPT), Ilya Sutskever, on lähtenyt yrityksestä ja perustanut uuden yrityksen nimeltä SSI - Safe Super Intelligence (1).
• Microsoft ja Google ovat kääntäneet katseensa kohti ydinvoimaa (2), ja Bill Gates on jo tehnyt suuria sijoituksia siihen (3). Elon Musk sanoi vuosi sitten, että AI-kehityksessä ensin loppuu prosessorit, sitten muuntajat ja lopulta sähkö.
• Uusia start-up-yrityksiä perustetaan ilmoittaen, että he eivät tavoittele kehittävänsä myytäviä tuotteita, vaan keskittyvät luomaan supertekoälyn.
• AI-datakeskusten koot ovat ainakin keskusteluissa kasvamassa kymmenkertaisiksi, 10 miljardin dollarin koko luokasta 100 miljardiin dollariin.

Viimeaikaiset tutkimustulokset ja käytännön esimerkit osoittavat, että tekoälystä tulee sitä kyvykkäämpi mitä suurempi malli on kyseessä ja mitä enemmän on käytettävissä laskentakapasiteettia. Suoraviivainen ekstrapolaatio tästä on, että kun kapasiteettia lisätään, saavutetaan tekoäly, joka on ihmistä kyvykkäämpi ratkaisemaan vaikeita ongelmia. Kuka ikinäkin saa tämän ensimmäisenä aikaiseksi, vie koko potin (jäljempänä siitä, mitä tässä on panoksena).

Yksi ajatuskulku on, että kun "super" tai edes "general" taso saavutetaan, alkaa nopea ja lyhyt kehityskulku kohti tekoälyä, joka pystyy kehittämään itse itseään eli tavallaan tekemään itsestään yhä älykkäämmän. Kuka tämän saavuttaa ensimmäisenä, pystyy siis esimerkiksi patentoimaan kaiken mahdollisen patentoitavissa olevan.

En ole samaa mieltä tämän supertekoälyn saavutettavuudesta ja mahdollisuudesta, mutta minun mielipiteelläni ei ole asiaan mitään vaikutusta. Riittää kunhan ne, jotka hallitsevat maailman rahavirtoja ja sijoituspääomia, ovat sitä mieltä, että se on tavoittelemisen arvoista. Tämä johtaa maailmanhistorian suurinta infrastruktuurirakentamista kohti: kaikki kynnelle kykenevät lähtevät kultaryntäykseen saadakseen mainetta, kunniaa ja kaiken hallinnan itselleen.

Mielestäni ajatusharha, mikä näillä tutkijoilla ja sijoittajilla on, liittyy pohjimmiltaan evoluutio-oppiin. Heillä on ajatus, että asiat vain kehittyvät loputtomasti, kunhan on vain aikaa, ja tässä kehityksessä aikaa vastaa prosessoreiden megahertsit: mitä enemmän prosessoreita, sitä nopeammin "aika etenee" ja tavoite saavutetaan.

Tekoälyjen oppiminen perustuu siihen, mitä ihminen tietää ja osaa. Siksi mielestäni ei ole mahdollista ylittää ihmisen älykkyyttä. Tosin neuroverkon malli, mikä ihmisenkin aivoissa on ja mistä se on tekoälylle kopioitu, ei ole ihmisen suunnittelema. Kun supertekoälylle annetaan aistit, joilla se voi kerätä lisää tietoa, voidaan ajatella, että se ohittaa ihmisen tiedonkeruu ja ymmärtämistason. Puhutaan siitä, että tekoälylle opetetaan "pelin säännöt", kuten tehtiin DeepMindin tekoälylle Go-lautapelissä, jossa se voitti parhaan ihmispelaajan. Ensin se harjoitteli itsensä kanssa pelaamalla miljoonia pelikertoja. Tämän maailman pelin säännöt ovat kuitenkin kovin laaja käsite ja sekulaari tutkija ei varmasti osaa niitä opettaa oikein.

Mutta vaikka supertekoälyyn ei koskaan päästäisi, jo sellainen tekoäly, joka on yhtä etevä kuin yhteiskunta kokonaisuudessaan, mullistaa työnteon. Vielä ei sellaista tekoälyä ole nähty, joka pystyisi "ajattelemaan" ja ehdottamaan suuria oivalluksia yhteiskunnan ongelmien ratkaisemiseksi. Haaveita on esitetty ilmastonmuutoksen, energiansaannin (fuusioreaktori) ja monien muiden suurten ongelmien alueelta. Tutkijat hakevat kiivaasti algoritmia, joka pystyisi tekoälyn oppimasta materiaalista tehokkaasti hakemaan juuri sen parhaan vastausvaihtoehdon. Tämän ajatellaan olevan yksi ratkaiseva tekijä supertekoälyn kehittämisessä. Kysymys vain kuuluu, että kuka tietää löydetyn vastauksen olevan paras mahdollinen!

Maailman rikkaimpien yritysten viisaimmat tutkijat suuntaavat panoksensa tekoälyyn ennen näkemättömällä voimalla. Se voima tulee muuttamaan työnteon mallin ja nopeuttamaan teknologista kehitystä räjähdysmäisesti. Keskiverto valkokaulustyöläisestä tulee supersuorittaja ja nykyiset supersuorittajat tulevat vastaamaan kymmeniä supersuorittajia. Jo lähivuodet tulevat olemaan yhteiskunnallisesti hyvin haastavia aikoja, kun tämä muutos lyö läpi yrityksissä.

Mitä sitten tapahtuu?

Kaikkea tätä seuratessa nousee väistämättä kysymys, mihin tämä johtaa. Eskatologiaan (oppiin lopunajoista) perehtyneelle kristitylle tulee väistämättä mieleen Ilmestyskirjan 13. luvun pedon kuva, joka osaa jopa puhua. OpenAI on jo esitellyt tätä vastaavan teknologian ja luvannut sen kaikkien käyttöön vuoden loppuun mennessä. Sen kanssa voi sujuvasti keskustella ja se ymmärtää reaaliaikaisesti puhelimen kameran sille näyttämää kuvaa, esimerkiksi sinusta tai ympäristöstäsi. (Katso viitteessä 4 olevia videoita.) Yksi toinen tekoäly osaa puheesta ja naamasta analysoida kaikkiaan yli 50 tunnetilaa (itse en edes tiedä näin montaa). Kun nämä kaksi kyvykkyyttä yhdistetään, tekoälyn käyttö valheenpaljastuksessa tulee olemaan yksinkertaista.

Tästä kun laskee yhteen yksi plus yksi, niin ei tarvitse enää olla profeetta ymmärtääkseen kaiken olevan valmiina. Siksi relevantimpi kysymys onkin, kuinka pian kaikki tapahtuu.

Jeesus sanoi, ettei sitä päivää tiedä kukaan muu kuin Isä yksin. Paavali kertoi, että pakanain luvun pitää tulla täyteen. Eli Jumalalla on luku pelastuneiden määrästä ja sitten kaikki tapahtuu, kun Jumalan tiedossa oleva luku saavutetaan. Kristityillä on siis keino jouduttaa tätä tapahtumien kulkua.

Voimme laskea joitakin vuosilukuja tai vuosikymmeniä Raamatusta. Juuri näinä meidän aikoina Raamatun ajanlaskun mukaan tulee 6 000 vuotta täyteen luomisesta, Raamatun alusta. Pietari kertoo kirjeessään, miten Jumalalle yksi päivä on tuhat vuotta. Luominen tapahtui kuudessa päivässä ja seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi. Ilmestyskirja puhuu siitä, miten Jeesuksen paluun jälkeen alkaa Tuhatvuotisen valtakunnan aika maan päällä. Tämä siis tapahtuu kuuden päivän eli kuuden tuhannen vuoden jälkeen.

Kuolleen meren alueen, Qumranin, luolista vuonna 1947 löytyneiden essealaisten yhteisön ylläpitämistä Vanhan Testamentin kirjakääröistä ja Raamatun selitysteoksista voidaan saada tietää heidän käyttämänsä kalenterin ajankulku ja miten Jumalan määräämät riemuvuodet (joka 50. vuosi) ajoittuvat meidän aikaamme. Niiden mukaan viimeinen 50-vuotis ajanjakso, joka täyttää 6 000 vuotta luomisesta, alkaa vuonna 2025. Kirjoitetun historian avulla voidaan melko luotettavasti taas laskea, että kristillinen seurakunta täyttää 2 000 vuotta vuonna 2032 (+- 1 vuosi).

Israelin valtion syntyminen uudelleen, niin kuin Raamattu sen ennusti, vuonna 1948, on yksi ajanmerkki. Monet raamatuntutkijat ovat sitä mieltä, että kaiken pitää tapahtua sukupolven aikana tuosta vuodesta. Sukupolvi taas voidaan määritellä useammalla tavalla, yksi niistä on ihmisen Raamatullinen ikä eli noin 80 vuotta. 1. Moos. 14:1 taas antaa ymmärtää, että raamatullinen sukupolven pituus voi olla 100 vuotta tai hieman ylikin (5).

Oletko valmis?

Tienvarsilla yhä vieläkin on yksinkertaisia julisteita kiinnitettynä lyhtypylväisiin: Jeesus tulee takaisin - oletko valmis? Näin tulee varmasti tapahtumaan, kaikki merkit viittaavat siihen - oletko siis valmis?

Viitteet:

1. https://x.com/ilyasut/status/1803472978753303014
2. https://world-nuclear-news.org/Articles/Google,-Microsoft-and-Nucor-team-up-on-clean-energ
3. https://www.npr.org/2024/06/14/nx-s1-5002007/bill-gates-nuclear-power-artificial-intelligence
4. https://www.youtube.com/results?search_query=chatgpt+4o+demo
5. Herra sanoi Abramille: "Tiedä totisesti, että jälkeläisesi tulevat elämään muukalaisina maassa, joka ei ole heidän, ja heidän on oltava sortajiensa orjina neljäsataa vuotta. -- Neljännessä polvessa jälkeläisesi palaavat tänne, sillä amorilaisten syntien määrä ei ole vielä täysi." (1. Moos. 15:13-16)

2 x 10 todistetta luomisesta

 Uusi aineisto on täällä: 

https://mistametulemme.blogspot.com/p/2-x-10-todistetta-luomisesta.html

Videon voi katsoa Youtubessa.

COVID-19 - Post Mortem - Mitä opimme koronasta?

Siitä kun Korona-ajan eristykset alkoivat, on lähes päivälleen neljä vuotta (2020/03). Nykyaikaiselle liikkuvalle ja globaalille yhteiskunnalle se oli uusi tilanne.  Niin yksittäiset ihmiset kuin organisaatiot ja maamme hallintokin olivat melko valmistautumattomia tilanteeseen. 

Ihmiset reagoivat toisistaan poiketen. Toiset vaipuivat apatiaan, toiset hyper-aktivoituivat ja toiset sulkivat sen pois mielestään melko onnistuneesti. Itse muistan etätöihin siirryttyäni olleeni sen verran jännittynyt ja yli-energinen, että kesken päivän oli tehtävä kävelylenkki, jotta ylimääräistä "virtaa" sai purettua pois. 

Jälkiviisaus

Paras viisaus on jälkiviisaus, joten yritetään käyttää sitä. Monet päätökset epidemian edetessä olivat jälkeenpäin ajateltuna vääriä, mutta jo silloin oma intuitio antoi ymmärtää niin. Nuorista naisista juuri koottu hallitus, "viisikko", janosi enemmän julkisuutta kuin oikeita ratkaisuja. Presidentin ehdottamalle "nyrkille" käännettiin selkä. Omavoimainen hallitus alkoi järjestämään sen sijaan jopa päivittäisi yhteisiä tiedotustilaisuuksia. Jälkeenpäin ajateltuna hallituksen toiminta oli lapsellista. Kenelläkään viisikosta ei ollut kokemusta tai osaamista tilanteen hoitamiseen. Kun heidän esiintymisiä muistelee, tulee mieleen ensimmäisenä heidän innokkuutensa olla esillä, ei niinkään halukkuus ratkaista asioita. Silloisen pääministerin nykyinen elämä antaa hyvän selityksen siitä, millä arvoilla ja ajatuksilla päätöksiä tehtiin. Mitä niin pahaa suomalaiset ovat tehneet, että juuri tuona aikana sattui olemaan historiamme huonoin hallitus? (Paljonkin!)

Huonoja päätöksiä

Seurauksena tästä oli sarja huonoja ja erittäin huonoja päätöksiä. Katsotaan näistä joitakin. 

1. Lock-down/eristys ja erityisesti lasten ja nuorten eristäminen. Koulujen siirtyminen etäopetukseen oli hirvittävä päätös ja sen seurauksia maksetaan vuosia. Tähän ei ollut mitään tarvetta, sillä tauti ei ollut lapsille kovinkaan vaarallinen. Tämä myös tiedettiin jo silloin. Määräyksen seuraukset olivat paljon kalliimmat kuin sillä aikaansaadut näennäiset hyödyt.

2. Testaamattoman rokotteen epäsuora pakkorokottaminen koko kansakunnalle ja samanaikaisesti rokotevalmistajien vapauttaminen kaikesta vastuusta. Rokottamisesta olisi voinut tulla käsittämättömän paha katastrofi. Pelkästään miljardien rokotteiden tuotantoprosessin aikaansaaminen annetussa aikataulussa oli haasteellista ja siten sisälsi monia tuotannollisia riskejä: nopeassa tuotannon ylösajossa jokin voi aina mennä laajamittaisesti pieleen.

3. Rokotepassi. En tiedä oliko tämä suorastaan perustuslain vastainen vai ei, mutta maalaisjärjen vastainen se oli. Tämä teki rokotuksista käytännön pakon monille. Kyseessä oli siis pakkorokotukset. Myös hyvin nopeasti nähtiin, että rokote ei poistanut mahdollisuutta taudin kantoon, joten passi oli teoriassa tehoton. Terveiden ihmisten luokittelu lääkityksen mukaan on totalitarismia tai muuta vastaavaa pakkovaltaa, joka ei kuulu länsimaiseen vapaaseen yhteiskuntaan.

4. Maskipakko. Kaikki testit näyttivät, että perinteinen sininen huonosti istuva maski ei vaikuta pieniin viruksiin mitenkään. Tämä roiskeita estävä suoja ei ole tarkoitettu hengityksen mukana leviäviä viruksia vastaan. Syvälle ihoon painautuvia korkeamman suojan maskeja taas ei ollut saatavilla ja toisaalta niiden käyttö vaati opetusta ja opettelua, johon suurimmalla osalla ei ollut haluja. Tämän sijasta oltaisiin voitu keskittyä erilaisten julkisten tilojen ilmanvaihdon testaamiseen ja parantamiseen.

5. PCR testit. Maailmalla ei ollut mitään vaikeutta tuottaa miljardeja muovitikkuja ja testejä, vaikka lapset eivät saa juoda mehuaan muovisesta pillistä. Mitä rationaalista siinä oli, että tiesi sairastavansa koronaa tai jotain toista virustautia? Kuitenkaan siihen ei ollut hoitoa, lääkettä tai parannusta. Positiivisella (tai negatiivisella) testillä ei ollut vaikutusta mihinkään muuhun kuin toimi koronapassin korvikkeena joissakin tapauksissa. 

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin

Seurauksena korona-ajasta yleisesti oli myös joitakin hyviä asioita: 

1. Ihmiset oppivat maailmanlaajuisesti Teams, Zoom, Meet ja muiden etäpalaverikäytäntöjen käyttäjiksi ennätysnopeasti. Meidänkin seurakunnassa pystytettiin Meet-tilaisuudet käytännössä viikossa ja mukana oli alusta asti kaikki ikään katsomatta - seurakunnan tilaisuuksia ei juurikaan peruttu. Sama tapahtui työpaikoilla ja se on merkittävästi vähentänyt matkustustarvetta säästäen aikaa ja energiaa. 

2. Syntyvyys nousi lyhytaikaisesti. Alhainen syntyvyys on suomen kansan suurin ongelma. Korona-aika sai tähän jatkuvasti alaspäin painuvaan trendiin pienen muutokset parempaan. 

3. Etävastaanotot. Monelta lääkärikäynniltä vältytään nykyisin, kun yksinkertaiset asiat voi hoitaa etänä. Tällä on merkittävä vaikutus myös terveydenhoidon resurssien riittävyyteen. 

4. Vaikka korona-aikana hallitus ei osannut sulkea rajoja, niin uusi hallitus löysi siihen keinot melko nopeasti.

Onko faktoja vai mielipiteitä?

Vaikka epidemian alusta on jo yli neljä vuotta, on monia asioita, joista vieläkin on vaikea saada selkeitä faktoja. Tämä aiheuttaa mielipiteiden myrskyn. Yksi sen mukanaan tuoma ilmiö on salaliittoteorioiden yleistyminen. 

Salaliittoteorioiden ytimessä on virus itse. Tuliko se eläimestä, lepakosta, vai laboratoriosta? Oliko se USA:n yritys heikentää Kiinaa vai Kiinan yritys heikentää länsimaita? Epäilen, että tähän ei saada faktuaalista vastausta koskaan, siksi jäljellä tulee olemaan vain loputtomasti mielipiteitä. Näistä voi sitten rakentaa minkälaisia baabelin torneja tahansa. 

Mielipiteen perustelu valheellisella tiedolla

Mielipidemyrskyn ytimessä ovat myös olleet rokotteet. Pieni äänekäs joukko on varma, että kuolemia aiheuttavat rokotteet, ei tauti itse. Eräs julistus kertoi näin: "Ylikuolleisuus johtuu piikeistä - mikään ei muuta mieltäni". Tämä lausunto jo itsessään kertoo, että todisteilla ei ole väliä, silloin kun perustellaan mielipiteitä. 

Valitettavaa on ollut se, että monet kristitytkin perustelevat mielipiteitään valheellisella tiedolla - heidän pitäisi pysyä totuudessa eikä levitellä huhuja.

Kirjoitin tähän blogiin jo korona-ajan alussa, että jokainen joutuu itse päättämään ottaako piikin vain ei. Tämän ymmärryksen sain nopeasti sillä perusteella, että ainakaan minä en tiedä etukäteen kenen kohdalle tulee se rankempi versio koronasta ja kenen kohdalla taas rokote aiheuttaa vaarallisen reaktion. Itse otin kaksi ja lopetin siihen, kun kävi ilmeiseksi, ettei siitä juurikaan ole terveelle hyötyä. Miksi turhaan ottaa lisää riskiä siitä, että jokin tässä tutkimattomassa ja toimimattomassa rokotteessa ei olekaan kohdallaan? Komsii komsaa.

Mutta yhtä väärää kuin valtiolta oli "pakottaa" ihmiset ottamaan rokote, on  perustella valheella mielipidettään. Mielipiteet perustuvat ihmisen arvoihin ja asenteisiin, ja jokaisella on oikeus pitää ne - perustelemattakin jos näin haluaa. Lääkkeen käyttäminen on mielestäni mielipiteen, elämän tai ajatuksen vapauden piiriin kuuluva asia. Siksi sitä ei ylipäätänsä tarvitsisi perustella mitenkään. 

Aiheuttiko rokote kansallisen immuunikadon ja ylikuolleisuuden?

Otan tähän pari esimerkkiä kyseenalaisista perusteista, jotka ovat helposti tutkittavissa vääriksi (älä siis käytä näitä): 

Väite 1. "Koronarokotteet aiheuttavat kansallisella tasolla räjähdysmäistä immuniteetin katoamista ja sairastavuuden lisääntymistä." Tätä tuetaan THL:n (johon ei muissa asioissa luoteta) tilastolla, josta on ote alla. "Tästä selvästi näkee, että piikityksen jälkeen diagnosoinnit ovat räjähtäneet kasvuun:"

Ote THL:n sivuilta: 
https://sampo.thl.fi/pivot/prod/fi/avo/perus06/summary_icd1001 

Yllä olevan kuvan mukaisesti jaettuna tilastosta saa sen kuva, että piikkien jälkeen tosiaan kaikkien tautien diagnosointien lukumäärät ovat kasvaneet. Perusteita ikään kuin löytyy sille, että rokote on aiheuttanut immuunikadon, sillä tilastosta voidaan tehdä tällainen graafi: 

Kaikkien diagnoosien lukumäärä vuosina 2018-2023

Kuitenkin yhtä selvästi samalla THL:n sivulla lukee taulukon yläpuolella:

"Huomaathan, että suurin osa yksityisistä palveluntuottajista on alkanut toimittaa tietoja Avohilmo-rekisteriin vasta vuodesta 2020 alkaen. Tämän vuoksi raportilla esitettäviä vuosia ei voi suoraan vertailla keskenään. Koska valtaosalta yksityisistä palveluntuottajista tiedot puuttuvat kokonaan vuosilta 2018, 2019 ja vuoden 2020 alusta, niin raportilla esitettävissä yksityisen avosairaanhoidon ja työterveyshuollon tiedoissa tapahtuu huomattava kasvu vuoden 2020 loppupuolella."

Eli tilastoa on rakennettu samanaikaisesti koronaepidemian kanssa ja tiedon lähteitä on lisätty. 

Alla olevalla graafilla asiaa selvitetään lisää: 

Tästä graafista näkee hyvin, miten diagnosointien lukumäärän kasvu johtuu uusien organisaatioiden tietojen lisäämisestä tilastoon.

Siis jokainen joka on käynyt taulukon sivulla, on varmasti huomannut yläpuolella olevan tekstin. Siksi on melko varmaa, että joku on tuon tilaston laittanut somekiertoon kiusallaan, ja nauraa partaansa, kun huomaa hyväuskoisten sitä levittävän. 

Kun jälkimmäistä graafia katsoo tarkemmin (oranssi nuoli), voi tehdä johtopäätöksen, että terveydenhoidon diagnosointikyky on itse asiassa laskenut koronaepidemian aikana, koska kapasiteettia on käytetty koronan hoitamiseen. Maalaisjärjellä ajatellen asia on juuri näin: ei Suomen terveydenhoitojärjestelmää ole rakennettu niin, että se tuosta vain pystyisi tekemään 50% enemmän tautidiagnosointeja kautta linjan. 

Työssäni olemme viikoittain yhteydessä eri hyvinvointialueisiin ja lisäksi näemme ohjelmastamme erilaisia tilastoja. Näiden perusteella ymmärrän, että sairaanhoidon jonot ovat pidentyneet juuri koronan vuoksi, muut sairaudet eivät ole merkittävästi lisääntyneet. 

Väite 2. "Ylikuolleisuus johtuu piikistä." Tämä nousi taas esille syksyllä 2023, kun ylikuolleisuus oli marraskuussa jopa 40% yli vuosien 2016-2019 keskiarvon Suomessa. Kuitenkin tilastoista näemme, että tämä koski yli 70-vuotiaita kuolleiden keski-iän ollessa 84. Samanaikaisesti maassamme todella riehui korona voimakkaammin kuin koskaan aikaisemmin! (Silti ei tarvittu eristystä eikä muita hätätoimia). Tilastosta näemme myös koko korona-ajan ylikuolleisuuden. Se osoittaa aika selvästi, että rokotus ei aiheuttanut ylikuolleisuutta, vaan tauti itse, koska Euroopassa ylikuolleisuus oli korkeimmillaan ennen rokotusten alkamista.

Ylikuolleisuus näkyy alla olevasta Eurostatin datasta tehdystä graafista. Ylikuolleisuus on prosenttia verrattuna vuosien 2016-2019 keskiarvoon.

Ylikuolleisuus
Sininen: koko EU
Vihreä: Suomi
lähde: EUROSTAT 
 https://ec.europa.eu/eurostat/databrowser/view/demo_mexrt__custom_10356240/default/line?lang=en

Mitä sitten tapahtui marraskuussa 2023? Se näkyy hyvin THL:n korona tilastosta:

Koronatilastot THL, graafin lähde: https://www.koronatilastot.fi/fi/

Kaikilla mittareilla mitattuna koronaepidemia oli voimakkaimmillaan marraskuussa 2023: sairaalapaikat, kuolleet ja jätevesiarvot olivat korkeammalla kuin koskaan aikaisemmin. Siten myös ylikuolleisuus oli suurinta. Paluu normaaliin suuntaan näkyy jo joulukuun tilastoissa.

Ylikuolleisuus Suomessa on jatkuvassa kasvussa, koska suomalaisten keski-ikä on nousee eli meillä on aina vaan enemmän vanhoja ihmisiä. Voit lukea lisää THL:n sivuilta: https://thl.fi/-/kuolleisuus-oli-eurostatin-mukaan-suomessa-tavallista-korkeampi-marraskuussa-2023-taustalla-korona-ja-vaeston-ikaantyminen- 

Väite 3. Nuorten, varsinkin urheilijoiden, äkilliset kuolemat ovat uusi ilmiö. Näitä näkyy videokoosteissa, joita on nyt kerätty useamman vuoden ajalta useasta eri maasta. 

Tähän haluan kertoa hyvän, mutta edesmenneen, ystäväni tarinan. Hän harjoitteli maratonia varten urheilukentällä. Kesken vedon tapahtui jotain ja hän siirtyi makaamaan nurmelle - pian hän kuoli siihen paikkaan. Jälkeenpäin saimme tietää, että sydän petti. Myöhemmin keskustelin aiheesta tutun sydänkirurgin kanssa ja hän sanoi, että nuorille hyväkuntoisille urheilijoille, varsinkin miehille, ensimmäinen oire sydänongelmista usein on kuolema. Tämä tapahtui vuonna 2008. Kautta historian ihmisiä on kuollut eri ikäisinä ja äkillisesti. 

HUOM: En missään kohdin väitä, etteikö rokotteesta, niin kuin mistä tahansa muustakin lääkkeestä, jotkut yksilöt voi saada jopa kuolettavia oireita. Koronarokotteesta nämä voivat olla lisäksi piileviä, koska tutkimustietoa ei ole riittävän pitkältä ajalta ja ihmiset eivät siten voi puntaroida hyvien ja huonojen puolien vaikutuksia. Mutta kun otetaan huomioon, että piikityksestä on nyt aikaa kolme vuotta ja piikkejä on annettu maailmanlaajuisesti kymmeniä miljardeja, niin voidaan tilastollisesti sanoa, että olimme onnekkaita: asia olisi voinut mennä todella pahasti pieleen, siksi on hyvä että jotkut asiasta voimakkaasti varoittivat. 

Maailmanlaajuinen hiilidioksidikoe

Yksi sivujuonne korona-ajasta on, miten se todisti, ettei hiilidioksidin määrän lisääntyminen ilmakehässä aiheudu ihmisen toimista. Tässä alla on kaksi graafia. Ensimmäinen kertoo, miten öljyn kulutus notkahti korona-ajan alussa. Toinen kertoo, ettei hiilidioksidin määrän lisääntymisessä tapahtunut vastaavaa notkahdusta. Niiden välillä ei siis ole korrelaatiota, riippuvuutta, eikä siten kausaliteettia. Tämä on väite, jota tilastot selkeästi tukevat.

Öljynkulutus vuosina 1965-2022:

Hiilidioksidin määrä ilmakehässä:

Hiilidioksidin määrä ilmakehässä kasvaa tasaisesti riippumatta öljynkulutuksen muutoksesta vuonna 2020. kts. esim: https://gml.noaa.gov/ccgg/trends/

Hiilidioksidia on ilmakehässä 0,04%. Jos sitä olisi vain 0,02% kasvit alkaisivat kuolemaan. Huonosti tuulettuvassa makuuhuoneessa voi aamulla olla hiilidioksidia jopa yli 0.1% ja silti sinne ei kuole - hiilidioksidi ei ole myrkky. (Nämä ovat hyviä tietokilpailukysymyksiä.) Happea on 21% ja jos maailman kaikki metsät poltettaisiin happea olisi edelleen yli 20%. 

Pienenä sivupolkuna: uskotko, että maailma on hiilineutraali vuonna 2035? Alla graafi energialähteistä. Siitä näkee, että fossiiliset energialähteet vastaavat noin 70-80% kaikesta energiasta.

Lopuksi

Koronatoimet monilta osin olivat ylimitoitettuja, paniikinomaisia ja pakotettuja. Rokotteissa otettiin turhia riskejä. Hirvittävin asia oli joissakin länsimaissa tapahtunut totalitarismin nousu, esimerkkinä vaikkapa Kanada. Asuminen maassa, jonka lait sallivat totalitarismin virusepidemian ansiosta, on monien arvojen vastaista.

 ps. Jos haluat taistella todellista salaliittoteoriaa vastaan, niin tässä hyvä aihe: Suomalaiset nuoret naiset ovat päättäneet olla synnyttämättä maahamme lapsia.

Tästä graafista näkee, miten suomenkielisten äitien synnyttämien lasten lukumäärä on romahtanut viimeisen 10 vuoden aikana.

Suomenkielisistä äideistä syntyneiden lasten lukumäärä.
kts. https://pxdata.stat.fi/PxWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__synt/statfin_synt_pxt_12dn.px/table/tableViewLayout1/