7. Kommunikointi vaatii sopimuksen

Edellisessä blogissa (jos se jäi välistä niin katso se ensin täältä: http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/10/6-elama-on-kopiointia.html ) näimme jo proteiinikoneen työssä, kopioimassa DNA:ta uutta elämää varten. Nyt käsittelemme sitä, mistä se ilmestyi ja miten se on rakennettu.

Solun sydämessä, tumassa, on turvallisen suojavallin sisällä kallein asia, tietokanta, joka kertoo, miten sinut rakennetaan. Tämä tietokanta on 3 miljardia "tikapuun puolaa" pitkä, eli n. 2m, ja kulkee nimellä DNA.

Nyt meillä on ongelma: DNA on tumassa, mutta siinä olevien rakennusohjeiden mukaan pitäisi rakentaa proteiineja "tehtaassa", joka on tuman ulkopuolella. DNA:ta ei voi kuljettaa pois tumasta tehtaaseen, koska sitä tarvitaan koko ajan moneen eri asiaan. Rakennusohje pitää siis kopioida ja kopio kuljettaa tehtaaseen. Aivan kuin oikeassakin yrityksessä: toimistosta koneen rakennusohje, piirustus, kopioidaan ja viedään kopio tehtaaseen.

Täksi kopioksi riittää puolikas tikapuuta, sillä olihan puolikkaissa aina sama tieto, koska A&T ja C&G esiintyivät aina vain pareittain. Tätä kopioitua puolikasta kutsutaan RNA:ksi. Proteiinikoneet lukevat DNA:ta ja kirjoittavat RNA:n. Sitten RNA kuljetetaan tuman ulkopuolelle ribosomi nimiseen tehtaaseen, jossa proteiini valmistetaan. RNA:ssa on osoite, mihin tehtaaseen se pitää viedä.

Tässä on huomioitava tärkeä asia: ribosomin, tehtaan, on ymmärrettävä RNA:n ohje. Sen on osattava lukea se. Sen on ymmärrettävä, että sitä luetaan kolmen puolan puolikkaan ryhmissä. Sen on ymmärrettävä, että se kokoaa proteiinin niin kuin DNA:n sen oletti tekevän, jotta valmistuu se proteiini, jonka DNA:n tietokone päätti valmistaa (tästäkin myöhemmin lisää).

Tässä on kyseessä selkeä kommunikointilinkki. Kommunikoinnissa sekä lähettäjän että vastaanottajan on puhuttava samaa "kieltä". Niiden välillä on oltava sopimus siitä, miten tiedonvälitys hoidetaan. Koska ne ovat etäällä toisistaan solun mittakaavassa, olisi teoriassa mahdollista, että ne muuttavat sopimusta itsekseen, vahingossa, sattumalta. Tällöin ei kommunikointi enää toimisi ja solu kuolisi, elämä loppuisi.

Luonnollisesti nämä molekyylitason rakenteet eivät omaa mitään omaa ymmärrystä tai tietoisuutta. Eivät ne tiedä mitä tekevät. Ne toimivat niin kuin koneet: suorittavat niille suunniteltua tehtävää järjestelmällisesti. Täten ne eivät voi itse tehdä keskenään sopimustakaan siitä miten kommunikointi hoidetaan. Miten sopimus sitten on syntynyt? Kas siinäpä hyvä kysymys pohdittavaksi. Jonkun on asetettava se ulkopuolelta - ulkopuolisen tarkkailijan roolissa, määrättävä se kieli, millä tieto kerrotaan ja miten se luetaan.

Seuraavassa blogissa mennään tehtaan sisälle katsomaan miten tieto muuttuu rakenteeksi eli miten koneita rakennetaan ohjeiden mukaan.

Sitä ennen tämä animaatio antaa hyvän käsityksen siitä, mitä oikeasti tapahtuu:

From DNA to protein - 3D

Tämä video menee sen edelle, mitä olemme tähän asti käsitelleet, mutta ensi kerralla, asiat tarkentuvat jälleen eteenpäin.