Otetaan ensin
vertaus tietokonepeliin. Tietokonepelit ohjelmoidaan kirjoittamalla koodia,
joka sisältää käskyjä tietokoneelle. Toinen osuus tietokone peleissä on
grafiikka. Lopulta kuitenkin tietokoneen muistissa kaikki on nollia ja ykkösiä.
Kuvatkin esitetään siis tietona, pisteiden värikoodeina. Niistä sitten
tietokone osaa piirtää kuvaruudulle esimerkiksi alla olevan kuvan tapaisen
pelin taustat ja muut kohteet. Tämä graafinen osuus vastaa solun geenejä,
joista tehdään proteiineja.
Sen lisäksi
tietokonepelissä on kaikki se logiikka, josta pelin periaatteet muodostuvat.
Peli "kuuntelee" mitä näppäimiä on painettu. Sen jälkeen se
tulkitsee, mitä pitää tehdä, jos esimerkiksi nuoli-ylös näppäintä on painettu.
Mahdollisesti laskee joitain ja siirtää pelikohdetta ylöspäin. Yllä olevassa
pelikuvassa esimerkiksi tätä kuumailmapalloa. Sitten pelin logiikka tutkii
mahdollisia yhteentörmäyksiä tai muita peliin kuuluvia sääntöjä. Yleensä tämä
logiikkaosuus on paljon monimutkaisempi kuin varsinainen grafiikka.
Myös DNA:n pitää
tehdä päätöksiä siitä, mitä proteiinia milloinkin valmistetaan. DNA:sta siis vain
pieni osa (alle 2%) koodaa proteiineja. Koko loppuosa on käytettävissä siihen
logiikkaan mikä päättää, mitä proteiinia pitää milloinkin valmistaa. Siellä on
samanlaisia päättelyyn kykeneviä osuuksia kuin tietokoneessa. MIT yliopisto on
jopa tehnyt tietokoneohjelmointiympäristön millä tätä logiikkaa voidaan
bakteerisoluihin ohjelmoida ja ottaa käyttöön.
Tämä DNA-tietokone
on kuumeisen tutkinnan kohteena. Mutta jo nyt tiedetään, että siellä
tehdään samanlaisia loogisia päätelmiä kuin tietokoneessa. Esimerkiksi DNA
kuuntelee kuinka paljon solu saa ultraviolettisäteilyä. Jos se ylittää jonkun
tietyn tason, niin tuotetaan lisää pigmenttiä (eli
ihminen ruskettuu). DNA:ssa voidaa tutkia myös useampaa ehtoa kerralla. Sitä kutsutaan
"JA" ehdoksi kun useampi syöte pitää yhtä aikaa toteutua. Hyvin
tyypillinen päättely myös tietokoneissa.
Vielä
10-15 vuotta sitten tätä geenien ulkopuolista aluetta kutsuttiin roska-DNA:ksi.
Evoluutioprofessoreiden väite oli, että se on historian aikana kertynyttä
roskaa. Ja tätä roskaa todella olisi tarvittu, jotta evoluutiolla olisi jokin
edes kuviteltu mekanismi voinut olla. Vuonna 2007 valmistunut ENCODE projekti
kuitenkin varmisti, että jo 80%:lla siitä oli havaittu käyttöä. Loppulausunto
oli, että varmaan lopullekin havaitaan, kun tutkitaan lisää. Tästä on pian
kymmenen vuotta, mutta silti tästä ei juurikaan puhuta populaarimediassa,
vaikka se yksiselitteisesti tuhosi evoluution suurimman "todisteen"
(lue: tarinan). Miksi ei? Koska historia toistaa itseään. Vain ani harvoin
kansakunta haluaa kuulla ikävältä tuntuvan totuuden ja ottaa sitä vastaan nöyrästi kuunnellen.
ENCODE projektista
lyhyt selvitys:
Virallinen
englanninkielinen nimi tälle, mitä itse kutsuin tässä DNA-tietokoneeksi, on
regulator area of DNA eli DNA:n sääntelyalue. Aika vaatimaton nimi maailman
monimutkaisimmalle tietokoneelle, joka vastaa kaikesta bilogisesta elämästä kaikissa eliöissä.
Tässä vielä mahtava
video siitä, miten solu "kuuntelee" ulkopuolisia signaaleja ja toimii
niiden mukaan :
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti