Tietotekniikan
kuumin alue tällä hetkellä on tekoäly. Päivittäin julkaistaan uutisia siitä,
miten se tulee uudistamaan työelämän ja työpaikat häviävät.
Tekoälyllä
useimmiten tarkoitetaan neuroverkkoa, jonka malli tulee aivoista. Aivoissa
toimintoja, aistihavaintoja ja lihasten ohjausta, suorittavat miljardit aivosolut,
neuronit, jotka ovat verkostoituneet keskenään. Siitä termi neuroverkko.
Salaisuus ihmisen 'mekaaniseen' toimintaan, aistien ymmärtämiseen ja
aistihavaintojen pohjalta tehtäviin lihasten liikkeisiin, on kirjoitettu
aivojen neuroverkkoon ja erityisesti siihen, miten nämä neuronit ovat
yhteydessä toisiinsa. Tätä ei ehkä kannatakaan yrittää ymmärtää, kun sen
ymmärtäminen on vaikeaa alan asiantuntijoillekin.
Tämä tässä
on juuri hämmästyttävää. Edes professorit eivät oikein ymmärrä, miten nämä
tietokoneilla toteutetut tekoälyt toimivat tai miten neuronit niissä toteuttavat tehtäväkokonaisuuden.
Mutta ne toimivat, koska tämä järjestelmä on kopioitu suoraan aivoista ja
sielläkin ne toimivat. Käytäntö on siis osoittanut, että ne toimivat.
Todiste
edelliselle on tässä videossa, jossa MIT:in professori sanoo suurin piirtein
saman: "Me emme oikein ymmärrä miten tämä toimii". Jatkaen tosin,
että kyllä siitä ymmärretään koko ajan enemmän, kun asiaa tutkitaan.
(Tämä on
pitkä video, riittää että vilkaiset siitä kymmenisen sekuntia ja palaat
lukemaan lisää alta.
Historiallinen totuus on siis se, että ensin
aivojen toimintaperiaate kopioitiin tietokoneelle ja havaittiin, että se
toimii. Sitten vasta aloitettiin tutkia, miksi se toimii. Jotain ajatuksia
toiminnasta on nykyisin. Koko tämä historia ja tekoälykehitys todistaa siitä, että
ihminen ei keksinyt tekoälyä. Se vain kopioitiin aivoista tietokoneelle. Samanlaista bio-insinööritutkimusta on monella muullakin alalla. Luonnosta kopioidaan muun muassa nanorakenteita koneisiin.
Niin kuin
tämä professori edellisen videon loppupuolella toteaa, tekoäly ei ymmärrä, mitä se
kertoo, se vain luokittelee asioita. Ihminen ymmärtää vaikkapa hienosta luontokuvasta, mitä
siinä on ja ehkä haluaisi matkustaa kyseiseen kohteeseen. Tekoäly osaa vain kertoa kuvasta joitain yksityiskohtia ja niitäkin vain sen
verran kuin sitä on opetettu - se ei milloinkaan halua tehdä lomamatkaan kuvan
kohteeseen.
Tekoälytutkimus on paljastanut myös sen, että neuroverkot ovat pelkkää matematiikkaa. Jokainen tekoälyongelma on purettava luvuiksi ja kaikki oppiminen ja laskenta tapahtuvat pelkästään lukujen avulla, ei siis kirjaimia, sanoja tai kuvia - kaikki on lopulta matematiikkaa. (Aivoissakinko?)
Tekoäly on kone. Kone toistaa samaa kaavaa
uudelleen ja uudelleen väsymättömästi. Parempi nimi tälle olisikin vanhalta
kalskahtava koneäly nimi. Se on yksinkertainen päättelykone, jolla ei ole
tietoisuutta.
Sen sijaan
tekoälyn opettajalla on suuri valta. Hän
pystyy opettamaan tekoälyn toistamaan jotain tiettyä painotusta tuloksissa.
Jos ihminen kuuntelee näitä tuloksia käyttämättä omaa järkeään, eksyy hän
helposti oikealta tieltä. Siksi ehkä vielä parempi nimi olisi apuäly. Mestari
kuuntelee avustajan neuvoja, mutta ei anna hänelle mitään valtaa, vaan pitää
lopullisen päätäntävallan itsellään.
Matemaattisella yhtälöllä ja neuroverkolla on kuitenkin ero. Vuosia
ihminen yritti matemaattisesti luoda algoritmin, joka laskemalla lukuja yhteen,
vähentäen, kertoen ja jakaen, osaisi ohjata robottia luonnollisen näköisesti.
Ei onnistunut. Esimerkiksi ihmisen käden 58-vapausasteen ohjelmoiminen samalla
tavalla kuin paljon yksinkertaisemman teollisuusrobotin käsivarren (monesti maksimissaan 6 vapausastetta) ohjelmoiminen on matemaattinen
mahdottomuus. Se ei vain onnistu, koska näin ohjaamalla käsi joutuisi tilaan,
josta sitä ei saisi enää ohjattua takaisin. Tämä on tuttua säätötekniikan
opiskelijoille, jotka ovat tutustuneet matriisilaskennan saloihin.
Mutta mitä tekee ihmisvauva? Hän katsoo
kohdetta edessään ja huomaa, että: "hei, tuohan on minun." ja alkaa antamaan sille
satunnaisia signaaleja, kunnes vähitellen kuukausien ja vuosien aikana rakentuu
neuroverkko hänen aivoissaan niin, että lopulta se lusikka ihan oikeasti osuu suuhun! Yritys, erehdys ja oppiminen rakentavat kytkentöjä aivoissa.
Samoin
opetetaan tekoälyä: sisäänmenevät signaalit vahvistetaan arpomalla ja
ulostulevaa ohjausta verrataan aikaisempaan. Jos ulostulo oli parempi, ollaan
menossa hyvään suuntaan, jos se oli huonompi hylätään signaalien vahvistukset
ja yritetään jotain muuta. Yksinkertaisenkin tekoälyn opettamiseen näin
vaaditaan kymmeniä tuhansia toistoja - mutta niin niitä tekee vauvakin!
Tässä
videossa näkee hyvin, miten robottien liikkeet nykyisin voivat olla
inhimillisen näköisiä: What's new,
Atlas?
(Boston Dynamics ei ole virallisesti
paljastanut, miten he robotteja ohjaavat):
Neuroverkko
on todellisuutta approksimoiva kone - niin ihmisessä kuin tietokoneessakin. Se
ei ole suora matemaattinen yhtälö, vaan se on nopeaan adaptoitumiseen kykenevä
malli. Voit todentaa tämän piirtämällä paperille ympyrän vapaalla kädellä ja
tämän jälkeen tämän ympyrän sisään toisen ympyrän harpilla. Jälkimmäinen oli puhdas
matemaattinen suoritus, ensimmäinen sinne päin oleva hyvä yritys.
Koska
neuroverkot vain luokittelevat ja laskevat asioita, neuroverkoissa ei ole kykyä tietoisuuteen. Ne vain prosessoivat aistien sisääntuloja ja ohjaavat lihaksia. Täten ei myöskään tekoälyyn koskaan
tule tietoisuutta. Älkää uskoko niitä huhaa-juttujen viljelijöitä, jotka
väittävät, että tulevaisuudessa tekoäly ottaa vallan. Sen sijaan varokaa
ihmistä, joka tekoälyn avulla ottaa vallan.
Suomessakin
oli jo kokeilu, jossa tekoäly opetettiin tunnistamaan vihapuhetta. Kuka opetti?
Viisi professoria. Tämä siis tarkoittaa, että silloin tekoäly konemaisesti
toistaa uudestaan ja uudestaan opettajiensa ajatuksia vihapuheesta. Näin
näiden viiden ihmisen ajatus asiasta voidaan monistaa kontrolloimaan koko
yhteiskuntaa. Vaarallista - varsinkin silloin kun viiden sijasta opettajana
toimii yksi yli-ihmiseksi itsensä kokeva. (https://www.hs.fi/teknologia/art-2000005501902.html)
Tuoreessa
tutkimuksessa kolmasosa itsensä
ei-uskonnolliseksi luokittelevista ihmisistä ovat sitä mieltä, että evoluutio
ei voi selittää tietoisuuden kehittymistä.
(https://sciencereligionspectrum.org/in-the-news/press-release-results-of-major-new-survey-on-evolution/)
Kuuluisa
filosofi Professori Thomas Nagel kirjassaan Mind
and Cosmos argumentoi, että Darwinistiset prosessit eivät voi luoda
tietoisuutta.
Samoilla
linjoilla on Professori Stuart Sutherland International Dictionary of
Psychology kirjassa: "Tietoisuus on lumoava mutta saavuttamaton ilmiö: on
mahdotonta määritellä mitä se on, mitä se tekee tai miksi se on kehittynyt.
Siitä ei ole kirjoitettu mitään lukemisen arvoista."
Professori
Jerry Fodor on myöskin samoilla linjoilla artikkelissa "The Big Idea: Can
There Be Science of Mind?": "Kenelläkään ei ole pienintäkään ideaa
miten jokin materiaan perustuva voisi olla tietoinen. Ketään ei edes tiedä mitä
sellaista pitäisi olla, jotta voisi saada pienimmänkin idean siitä, miten
materiassa voisi olla tietoisuus."
Tietoisuus on jotain paljon suurempaa kuin materia. Jo määritelmänsä mukaankin tieto
on aineetonta ja siten myös tietoisuus. Ei se ole aivoissa tai edes atomeissa.
Monet tilanteet todistavat sitä, miten ihminen on säilyttänyt tietoisuuden,
vaikka aivoissa ei ole havaittu toimintaa.
Luoja on luonut aivot, jotka toimivat paremmin kuin ihmisen kehittämät
tietokonealgoritmit. Jos aivot olisivat kehittyneet sattumalta, voisi
kuvitella, että ihminen älykkyydellään, vaikkakin sattumalta kehittyneellä,
olisi pystynyt rakentamaan niitä paremman tietokoneen.
Luoja on luonut myös tietoisuuden, sielun ja hengen. Tieto ja tietoisuus on ikuista. Sinäkin olet ikuisuusolento. Sinun pitää vain päättää, missä tietoisuutesi tulee viettämään ajan jälkeisen elämän.
Luotu ei ole Luojaansa
älykkäämpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti