Missä ovat merkit Vedenpaisumuksesta?

Ensin meidän pitää pohtia millaisia merkkejä pitäisi olla näkyvissä, jos koko maapallo olisi ollut veden vallassa. Sen ymmärtääksemme meidän on ymmärrettävä, mitä vesi pystyy saamaan aikaiseksi.

Kun vettä on yli vuorien, mantereet eivät enää pysäytä vuorovesiaaltoa eikä coriolisvoimien virtauksia. Kun samaan tilanteeseen lisätään voimakkaat maanjäristykset ja mannerlaatan liikkeet, varsinkin ylös- ja alaspäin niiden törmäyskohdassa, niin saadaan aikaiseksi valtavat tsunamit. Tässä kaikessa ei maapallo ollut leppoisasti vedenpeitossa, vaan tilanne ennemminkin vastasi sitä, että maapallo oli isossa lingossa, jossa se lingottiin aivan uuteen 'kuosiin'.

Paikallinenkin tulva saa aikaiseksi suurta tuhoa.

Raamattu kertoo kaikesta tästä tapahtuneesta seuraavasti: 

Sinä peitit syvyyden kuin vaatteella, vedet seisoivat vuorten yllä. Ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne kiirehtivät pakoon. Vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut. Sinä asetit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaa peittämään maata. (RK: Ps. 104:6-9)

• Vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat siis vedenpaisumuksen jälkeen. Tämä tarkoittaa voimakasta maankuoren liikettä.

Vesi ei ollut puhdasta kirkasta vettä, vaan mutavelliä, joka kulki pitkin maan pintaa jopa yli 100 km/h. Tässä vauhdissa vesi muuttuu jo 'kovaksi' ja repii maankamaran rikki kavitaatiokuplien avulla, kuljettaa isojakin kiviä mukanaan ja sekoittaa kaiken mahdollisen. Suuret tsunamit pyyhkivät mantereen yli ja niiden virtaukset levittävät sedimenttikerroksia. Tsunamien välissä vesi saattoi laskea, maan pinta tulla näkyviin muutamaksi päiväksi tai viikoksi ja taas seuraava tsunami kerrosti lisää maata.

Näin syntyi virtaavan veden vaikutuksesta maakerroksia uudelleen ja uudelleen toistensan päälle. Tämä selittää myös, miksi näistä kerroksista on löydetty säilyneitä eläinten jälkiä ja jopa kivettyneitä pieniä aaltokuvioita, joita vesi tänäänkin jättää hiekkapohjaan. On selvää, että näiden on täytynyt säilöytyä nopeasti uuden sedimenttikerroksen alle, ennen kuin vesi ja tuuli ovat kuluttaneet ne pois.

Virtaavan veden ominaisuuksia on tutkittu laboratorioissa. On merkillistä, että virtaava vesi pystyy kerrallaan kerrostamaan useita sedimenttikerroksia luokittelemalla kiviaineksia niiden painon ja koon mukaisesti. Tällä videolla aiheesta opetusta: 

St Helenin tulivuori purkautui vuosina 1980-1982. Purkausten yhteydessä kerrostuivat kuvassa näkyvät kerrokset nopeasti virtauksen avulla. Myöhemmin vesi ja muta kuluttivat siihen kanjonin muutamassa päivässä. 

Vedellä on myös taipumus koota asioita yhteen lautoiksi ja haudata niitä kerralla. Nykyisinkin tätä tapahtuu valtavissa muovilautoissa, joita yhä enemmän kelluu merillä.

Edellisten mukaan meidän pitäisi siis nähdä jotakin seuraavaa, jos Vedenpaisumus on todella tapahtunut:

• Valtavia sedimenttikerroksia, jotka jatkuvat satoja ja tuhansia kilometrejä samanlaisena
• Poimuvuoria ja laaksoja.
• Merkkejä siitä, että sedimenttikerrosten välissä ei ole tapahtunut elämää eli esimerkiksi ei juuria kasvanut tai madot kaivaneet onkaloita.
• Eläimiä ja kasveja hautautuneina sedimenttikerroksiin ja fossiloituneina massiivisina kasaumina nopeasti. Näistä suurin osa pitäisi olla mereneläimiä.
• Merkittävissä määrin tulivuorten tuhkaa kerrostumien joukossa.

Ja juuri tätä me näemme tänä päivänä kun tutkimme maata. 

Maa-ainekset sedimenttikerroksissa ovat ensin kasautuneet hyvin tarkasti rajattuihin kerroksiin, jotka ovat viivasuoria ja joissa ei ole kulumia. Lopuksi suhteellisen nopea eroosio on leikannut siihen laaksoja ja muita muotoa:

Yllä olevan kuvan alemman mallin mukaiselta näyttää mm. kuuluisa Grand Canyon:

Näitä viivasuoria kerroksia on kaikkialla maapallolla olevissa sedimenttikerroksissa. Alla olevassa kuvassa näkyy viivasuoruus hyvin värin (materiaalin) vaihtumisen myötä.

Kuvassa alla on keskellä sedimenttikerroksia kivettynyt puunrunko, joka leikkaa kymmeniä ellei satoja tällaisia viivasuoria maakerroksia. Näitä tällaisia löytöjä on joka puolella maapalloa. Puut ovat usein ilman juuria ja latvoja tai voivat olla tyvi ylöspäin eli eivät ole kasvaneet tällä paikalla, missä ne ovat fossiloituneet.

Asia on varsin tuttu geologeille, vaikka ei juurikaan ole esillä. Tässä ote vanhasta geologian oppikirjasta.

Jos sedimenttikerrokset muodostuisivat hitaasti niin, että aina alempi kerros kovettuu kovaksi kiveksi paineen alla, niin alla olevan kuvan mukainen muodostelma ei olisi mahdollista. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin, että taipunut kohta on ollut vielä pehmeää 'muovailuvahaa' juuri Vedenpaisumuksen jälkeen.

Fossiilit usein löydetään valtavina röykkiöinä jopa kasoina. Tämäkin todistaa siitä, että vesimassat ovat niitä koostaneet: 

Maailman museoissa on jopa miljardi fossiilia. Näistä eräiden lähteiden mukaan 95% on selkärangattomia merieläimiä. Kun vielä vähennetään hyönteiset, kasvit ja kalat jää maaeläimille prosentin murto-osia ja tästäkin suurin osa on yksittäisiä luita.1 Tämä on juuri sellainen havainto, jonka voi olettaa Vedenpaisumuksen pohjalta, koska maaeläimet jäivät helposti pinnalle kellumaan ja hajoavat pikkuhiljaa, kun taas hitaasti liikkuvat merieläimet hautautuivat ensin mutamassojen alle.

On myös monia esimerkkejä siitä, että eläimet ovat nopeasti hautautuneet ennen kuolemaansa. Kuten tämä vielä ruokaileva kala: 

Se, mitä siis havaitsemme tutkimalla maanpintaa ja sedimenttikerroksia, ei ole vähäisessäkään ristiriidassa Vedenpaisumuksen kanssa. 

Olen kirjoittanut paljon lisää näistä havainnoista aikaisemmin. Löydät myös tietoa miten öljyä ja hiiltä syntyy suhteellisen nopeasti, ei miljoonissa vuosissa.

Linkit eteenpäin tällä  sivulla:  http://mistametulemme.blogspot.com/2018/01/50-geologiset-ja-fossiilitodisteet.html 

Muut viitteet:

1. http://www.wasdarwinright.com/fossils.htm

Miten eläimet eri mantereilta pääsivät Arkkiin? Ja Arkista takaisin eri mantereille?

Raamatusta selviää, että ennen vedenpaisumusta oli yksi manner ja yksi meri. Sekulaari tiede on samaa mieltä maan historiasta. Maapallon kuvaa katsoen voi hyvin nähdä, että Etelä-Amerikka ja Afrikka sopivat hyvin yhteen. Yhtymäkohdista löytyy myös samoja kivilajeja ja fossiileja. Näin voidaan olettaa, että Vedenpaisumuksen alussa, kun ensimmäiset fossiilit hautautuivat, oli vielä yksi manner. Luomiskertomus sanoo näin meren ja mantereen synnystä: 

  

Jumala sanoi: "Kerääntykööt taivaan alla olevat vedet yhteen paikkaan, ja tulkoon kuiva alue näkyviin." Näin myös tapahtui. Jumala nimitti kuivan alueen maaksi, ja vesien kerääntymispaikan hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. (RK: 1. Moos. 1:9-10)

• Maa ja meri ovat näissä kohdin yksikössä, heprean sanat: erets ja yam.

Yksi manner mahdollisti myös eläinten pääsemisen arkkiin ilman, että Jumalan olisi pitänyt ne ihmeen omaisesti siirtää, kutsuminen  ja ohjaaminen riitti, joka sekin oli siis ihme.

Pangea - alkumanner

Vedenpaisumuksen aikaisia oloja kuvataan joissakin Raamatun jakeissa. Psalmi 18 avaa muutaman kohdan:

Ja Herra jylisi taivaassa, Korkein antoi äänensä kaikua, tulla rakeita ja palavia hiiliä. Hän lennätti nuolensa ja hajotti heidät, paljon salamoita ja kauhistutti heidät.  Silloin vetten syvyydet tulivat näkyviin, ja maanpiirin perustukset paljastuivat sinun nuhtelustasi, Herra, sinun vihasi hengen puuskauksesta. (KR38: Ps. 18:14-16)

• Maan perustusten paljastuminen kertonee laavasta ja tulivuoritoiminnasta. Vetten syvyydet taas kertoo siitä, miten merenpohja tuli näkyviin.

Jobin kirjassa,  joka on Raamatun vanhimpia kirjoja  ja kirjoitettu joitakin satoja vuosia Vedenpaisumuksen jälkeen, kuvataan lisää katastrofaalisia oloja:

Hänen vielä puhuessaan tuli toinen ja sanoi: "Jumalan tuli iski alas taivaasta, sytytti palamaan lampaat ja palvelijat ja kulutti heidät. Vain minä yksin pelastuin kertomaan tämän sinulle." (KR38: Job 1:16)

Katso, hän salpaa vedet, ja syntyy kuivuus; hän laskee ne irti, ja ne mullistavat maan. (KR38: Job 12:15)

Mutta niin kuin vuori sortuu ja hajoaa ja kallio siirtyy sijaltaan, vesi kuluttaa kivet ja rankkasade huuhtoo pois maan mullan, niin sinä hävität ihmisen toivon. (RK: Job 14:18-19)

"Katso, kaikkea tätä on silmäni nähnyt, korvani kuullut ja sitä tarkannut. (KR38: Job 13:1)

Vedenpaisumuksen jälkeenkin olojen epävakaisuus oli siis poikkeuksellista.

Milloin mantereet jakautuivat? Onhan niitä kuitenkin nykyisin useita. Teoria ehdottaa, että mantereiden liike ja jakaantuminen tapahtuivat osin Vedenpaisumuksen aikana veden alla.

Maapalloa voidaan verrata tomaattiin. Tällöin maan kuori on sama kuin tomaatin ohut kelmumainen kuori, joka on suhteessa yhtä ohut kuin maan kuori - siis lähes mitätön maan kokoon nähden. Maapallolle kävi niin kuin tomaatille grillissä. Se lämpeni ja laajeni sisältä käsin ydinreaktioiden johdosta. Noussut paine puski niin vedet kuin laavaakin pintaan ja mursi ohuen kuoren. Tämän jälkeen sisällä olevan sulan aineksin lämpöliike kuljetti mantereita nopeasti erilleen toisistaan samalla kun uutta merenpohjaa syntyi laavan jäähtyessä. Tämä voidaan edelleen havaita esimerkiksi Atlantin keskiselänteessä.

Keski-Atlannin Selänne

Koska maa on pallo, niin erkaantuminen yhdessä paikassa tarkoittaa törmäystä toisaalla. Poimuvuoret syntyivät mannerlaattojen törmäyksessä, kun maa aines oli vielä elastista. Tämä voidaan nähdä esimerkiksi alla olevasta kuvasta, josta käy selville, että kiven on pitänyt olla vielä pehmeää, jotta se on voinut näin taipua. 

Raamattu kertoo lyhyesti milloin mannerten jakautumien tapahtui. Se oli muutamia sukupolvia vedenpaisumuksen jälkeen. Tässä on kaksi vaihtoehtoa. Mahdollisesti tällöin vedenpinta nousi niin korkealla, että kulkuyhteys katkesi. Mannerten varsinainen jakautuminen oli siis tapahtunut aikaisemmin, mutta maanpinnalla olevan tarkkailijan mielestä jakautuminen tapahtui veden noustessa, kun kulku estyi. Tai sitten silloin todella koettiin vielä joitakin sellaisia nopeita mantereiden liikkeitä, jotka katkaisivat kulkuyhteydet.

Eeberille syntyi kaksi poikaa. Toisen nimi oli Peleg, sillä hänen aikanaan maa jakaantui. Hänen veljensä nimi oli Joktan. (RK: 1. Aik. 1:19)

• Osana sukuluetteloa vain mainitaan ikään kuin ohimennen, että näin tapahtui. Vanha Raamatun käännös kääntää tämän niin, että kansat jakaantuivat, mutta tässä vaiheessa sukuluetteloissa on jo selkeästi hepreankielelle vieraita nimiä, joten kansojen jakautuminen Baabelin tornilla on tapahtunut jo ennen Pelegin aikaa. Lisäksi käytetty hepreankielinen sana on erets, joka tarkoittaa selkeästi maata eikä kansoja.

Miten siis kengurut pääsivät Australiaan? Ennen mantereiden jakautumista välittömästi vedenpaisumusta seuranneina vuosisatoina kenguru pääsi Australiaan pomppimalla - se kun ei osaa liikkua muilla tavoin

Entä milloin jääkausi oli? Mannerlaattojen voimakas liike ja merenpohjan 'repeäminen' aiheuttivat voimakkaita tulivuorenpurkauksia veden alla. Tämä lämmitti merivettä voimakkaasti. Samanaikaisesti ilma oli täynnä tulivuoren tuhkaa ja höyryä. Ilmakehä ei enää päästänyt auringonvaloa läpi, joten muodostui ydintalvi. Lämmin merivesi piti meret rannikot sulana ja höyrystyminen jatkui, mutta kylmä ilma jäädytti sisämaat ja lunta ja jäätä kerrostui suhteellisen nopeasti.

Lyhyt video tulivuoren purkauksesta veden alla auttaa ymmärtämään, mitä se on ollut, kun kaikkialla on tapahtunut tätä samaa:

Tieteessä kuvattu hidas jääkausi on ongelmallinen ja sen syntymekanismia ei osatakaan selittää. Sillä kun ilmasto lämpenee hitaasti, niin meret jäätyvät, eikä höyrystymistä tapahdu enää sen jälkeen. Täten sateet jäisivät hyvin vähäisiksi.

Jääkausi oli siis välittömästi vedenpaisumuksen jälkeen. Vasta muutamien seuraavien vuosisatojen aikana jääkausi alkoi vetäytymään. Jobin kirja kertoo useassa kohdin hyytävistä olosuhteista, jotka ovat aika vieraita tämän päivän Lähi-Idälle:

Kenen kohdusta on jää tullut, ja kuka on synnyttänyt taivaan härmän? Vesi tiivistyy kuin kiveksi, ja syvyyden pinta sulkeutuu kiinni. (KR38: Job 38:29-30)

Tähtitarhasta tulee tuulispää, pohjan ilmalta pakkanen. Jumalan henkäyksestä syntyy jää, ja aavat vedet ahdistuvat. (KR38: Job 37:9-10)

Tämä edelle suppeasti kuvattu mannerlaattojen nopean liikkumisen teoria tunnetaan nimellä Catastrophic Plate Tectonics. Siitä löytyy paljon materiaalia netistä kuten esimerkiksi video alla. Se eroaa sekulaarin tieteen hitaasti etenevästä mannerlaattojen liikkeestä juuri sillä kuinka nopeasti asiat tapahtuvat. Sekulaarissa tieteessä kaikki tapahtuu hitaasti miljoonien vuosien aikana, koska sattumaan pohjautuva evoluutiousko vaatii näitä pitkiä aikoja (tosin sekään ei auta). Jumala taas loi kaiken kuudessa päivässä, joten aikoja ei tarvitse keinotekoisesti venytellä.

Tämä video kertoo erinomaisen hyvin animaatioin, mistä oli kysymys mannerten jakaantumisessa:

https://www.youtube.com/watch?v=zd5-dHxOQhg&app=desktop 

Lisämateriaalia aiheesta esimerkiksi:

https://creation.com/images/pdfs/tj/j09_1/j09_1_12-20.pdf

https://creation.com/images/pdfs/cabook/chapter11.pdf

Mistä kaikki Vedenpaisumuksen vesi tuli ja mihin vesi on mennyt?

On yllättävää, että Suomessakin muutaman tunnin ukkosmyrskysade voi nostaa veden tulvimaan taloihin ja teille. Suuremmat tulvat täällä koetaan monesti lumien sulaessa. Maailmalta näemme kuvia, kun pitkään jatkuneet sateet tuovat vuorilta mutavyöryjä. Nämä kaikki aiheuttavat kuitenkin vain paikallisia tulvia.

Mitä jos Nooan aikainen tulvakin oli vain paikallinen? Katsotaan mitä tukea tälle saamme Raamatusta. 

'Silloin Jumala sanoi Nooalle: "Minä olen päättänyt tehdä lopun kaikesta lihasta, sillä maa on heidän tähtensä täynnä väkivaltaa; katso, minä hävitän heidät ynnä maan.' (KR38: 1. Moos. 6:13)

 Huomaa:
- Jumala oli päättänyt hävittää kaiken elämän maan päältä (ei merestä) ja sen lisäksi maan pinnan.

'Ja vedet nousivat nousemistaan maan päällä, niin että kaikki korkeat vuoret kaiken taivaan alla peittyivät. Viisitoista kyynärää vesi nousi vuorten yli, niin että ne peittyivät. Silloin hukkui kaikki liha, joka maan päällä liikkui: linnut, karjaeläimet, metsäeläimet ja kaikki pikkueläimet, joita maassa vilisi, sekä kaikki ihmiset. Kaikki, joiden sieramissa oli elämän hengen henkäys, kaikki, jotka elivät kuivalla maalla, kuolivat. Niin Herra hävitti kaikki olennot, jotka maan päällä olivat, niin hyvin ihmiset kuin myös karjaeläimet, matelijat ja taivaan linnut; ne hävisivät maan päältä. Ainoastaan Nooa sekä ne, jotka olivat hänen kanssansa arkissa, jäivät henkiin.' (KR38: 1. Moos. 7:19-23)

Huomaa:

- Kaikki korkeat vuoret peittyivät kaikkialla taivaan alla. (Kaksois-'kaikki' termi poistaa mahdollisuuden rajata kaikki sanan käytön Nooan kokemuspiiriin, niin kuin Raamattu toisinaan tekee yhden 'kaikki' sanan kanssa.)

- Vesi nousi 7-8 metriä yli vuorten (, jotta Arkki ei koskenut vuorten huippuihin).

- Kaikki elollinen maan päältä hukkui.

- Kahdeksan kertaa teksti sanoo 'kaikki'.

Raamattu on siis yksiselitteinen - kyseessä ei ollut paikallinen tulva. Loogisesti voidaan myös perustella, että paikallisen tulvan takia Nooan ei olisi tarvinnut arkkia rakentaa, vaan vain siirtyä johonkin muualle.

Mistä sitten tuli näin paljon vettä?

Ja sinä vuonna, jona Nooa oli kuudensadan vuoden vanha, sen toisena kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, sinä päivänä puhkesivat kaikki suuren syvyyden lähteet, ja taivaan akkunat aukenivat. (KR38: 1. Moos. 7:11)

Vettä tuli siis niin alhaalta kuin ylhäältä.

Raamattu antaa myös ymmärtää, että Vedenpaisumusta edeltäneessä maailmassa eivät vuoret olleen yhtä korkeita kuin nykyisin. 

'Sinä peitit sen syvyyden vesillä kuin vaatteella: vuoria ylempänä seisoivat vedet. Mutta ne pakenivat sinun nuhteluasi, sinun jylinääsi ne juoksivat pakoon; vuoret kohosivat ja laaksot laskeutuivat paikkoihin, jotka sinä olit niille valmistanut. Sinä panit rajan, jonka yli vedet eivät käy eivätkä palaja peittämään maata.'(KR38: Ps. 104:6-9)

'Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä, luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?' (KR38: Job 15:7)

Huomaa:
- Molemmissa sanankohdissa tulee esille, että asioita tapahtui ennen kuin vuoret kohosivat.

Tämä on todennettavissa siitäkin, että korkeilta vuorilta löytyy merieläimien fossiileja. Jopa Mount Everestillä on fossiileja useiden kilometrien korkeudessa. Ne ovat siis joskus olleet merenpohjaa.


Loppuiko Nooalta happi, kun arkki oli vuoria korkeammalla? Arkki oli merenpinnan tasolla ja ilmanpaine merenpinnantasolla on aina kutakuinkin sama riippumatta kuinka korkealla merenpinta on, koska ilmanpaine johtuu 'ilmapatsaan' korkeudesta ja se on kokonaisuudessaan luonnollisesti aina merenpinnan yläpuolella. 

Kuinka paljon maapallolla on vettä nykyisin? Alla oleva kuva kertoo sen visuaalisesti selkeästi. Sitä on niin paljon, että  kaikki maa-aines uppoaa sinne hyvin. Jos maa-aines tasataan meren pohjiin, niin lopputulos on, että kaikkialla on vettä 2.7 km. Koska korkeat poimuvuoret ovat muodostuneet Vedenpaisumuksen jälkipuoliskolla mannerlaattojen liikkeiden vaikutuksesta, niin vettä on nykyisinkin ihan tarpeeksi.  

Veden määrä maan pinnalla.

Mihin Vedenpaisumuksen vedet menivät? Vedenpaisumuksen vedet ovat siis nykyisin merissä. Vedenpaisumuksessa onkin enemmän kysymys maankuoren liikkeistä kuin vedestä.

Vettä oli maan alla olevissa kammioissa muutenhan sitä ei olisi sieltä voinut tulla syvyyden lähteiden kautta kuten Raamattu sanoo. Ehkäpä maanjäristysten ansiosta maanpinnan kannattavat rakenteet pettivät. Maa siis painui ja painuminen nosti maan alta vettä pinnalle. Maa ja vesi ikään kuin vaihtoivat paikkoja. Maahan on raskaampaa kuin vesi, eli manner 'upposi' veteen, ei vesi varsinaisesti noussut, muuta kuin mantereella seisovan tarkkailijan mielestä. Maapallon koko, paino ja ympärysmitta eivät siis välttämättä muuttuneet. Samassa merenpohja nousi ja nosti vettä mantereelle myös merestä. Kaiken tämän sai aikaan mannerlaattojen nopea liike, kun maapallon tasapaino järkkyi geologisen hyperaktiivisuuden vuoksi. 

Syvyyden lähteet.

Vedenpaisumuksen loppupuolella merien pohjat laskeutuivat syvemmälle ja mantereet kohosivat. Tällöin nykyisten mannerten päältä vesi alkoi virtaamaan mereen ja maan pinta tuli näkyviin. Todennäköisesti tämä ei kuitenkaan tapahtunut siististi kerralla, vaan maan kuoren rajuista liikkeistä johtuen suuret tsunamiaallot pyyhkivät maan pintaa niin veden noustessa kuin sen laskiessakin. Tämä virtaava vesi sai aikaan sedimenttikerrosten muodostumisen samalla tapaa kuin nykyisin tapahtuu pienemmissä virtauksissa ja tsunameissa.

Maan kuoren pystysuuntaiset liikeet.

Onko näistä kaikista, mitä edellä on kerrottu, tieteellistä näyttöä? On ihan yhtä hyviä kuin nekin näytöt, mitkä selittävät sitä, miten meteoriitit ovat kantaneet kaiken tämän veden avaruudesta maahan tai miten kuu erkaantui maasta toisen taivaankappaaleen törmättyä maahan tai miten elämä syntyi meteoriitin törmättyä maahan. Ei, me pystymme vain havainnoimaan sitä, mitä on nykyisin ja sitten tekemään johtopäätöksiä sen maailmankuvan mukaan, mikä itse kullakin on. Jos et usko Jumalaan, niin tuskin uskot Raamatun kertomukseen Vedenpaisumuksestakaan, päinvastoin, luultavasti haluat kieltää sen jos mahdollista. Tällöin pitää keksiä jokin toinen tarina sille, miksi merieläinten fossiileja on korkeilla vuorilla tai valaan fossiileja kuivalla aavikolla.

Vedenpaisumus - onko se vain kansantaru ja muita kysymyksiä

Raamattu kuvaa Nooan aikaista globaalia vedenpaisumusta, joka tuhosi kaiken sen aikaisen elämän maan päältä ja ilmasta (ei vedestä), ihmiset, linnut, nelijalkaiset - vain Nooan arkissa selviytyneet jatkoivat elämää sen jälkeen kun vedet laskivat.

Vedenpaisumuksesta keskusteltaessa nousee aina esille joukko kysymyksiä, joihin yleensä sisältyy ennakkovaraus, että kyseessähän on vain kansantaru:

1. Mihin kaikki vesi on mennyt?
2. Mistä kaikki vesi tuli?
3. Eikö Nooa olisi kuollut hapen puutteeseen, jos vedet nousivat vuoria korkeammalle.
4. Milloin sitten jääkausi oli?
5. Miten kaikki eläinlajit mahtuivat arkkiin?
6. Miten eläinten lisäksi ruoka ja taas toisaalta ulosteet mahtuivat arkkiin?
7. Miten Nooa perheineen ehti ruokkia kaikki eläimet?
8. Miten eläimet eri mantereilta pääsivät arkkiin?
9. Oliko dinosaurukset arkissa ja miten ne mahtuivat sinne?
10. Miksei leijonat syöneet muita eläimiä?
11. Miten silloin osattiin rakentaa niin iso rakennus?
12. Eikö vedenpaisumuksesta pitäisi olla kertomuksia muuallakin kuin Raamatussa?
13. Onko arkki löydetty?
14. Jos se on tapahtunut, siitä pitäisi olla jälkiä olemassa?
15. Miten ihmiset levittäytyivät sen jälkeen joka mantereelle?
16. Koska vedenpaisumus oli?
17. Jos se olikin paikallinen tulva?
18. Kiinan kulttuuri on vanhempi kuin vedenpaisumus - miten se on mahdollista?
19. Miten 8 miljardia ihmistä on ehtinyt tulla sen jälkeen?
20. Miksi Jumala tuhosi maapallon?
21. Ja helmenä joukossa yleensä: Miten kengurut pääsivät Australiaan.

Monet Raamattua tuntevatkin epäilevät kertomuksen tapahtumia ja perustelevat, että se on kerronnaltaan tarinan kaltainen tai runoutta. Oletko koskaan todella tutkinut sitä yksityiskohtaisesti? Antaako teksti ymmärtää, että se olisi kertomus vailla historiallista pohjaa? Katsotaanpa:

"Ja niiden seitsemän päivän kuluttua tuli vedenpaisumus maan päälle. Ja sinä vuonna, jona Nooa oli kuudensadan vuoden vanha, sen toisena kuukautena, kuukauden seitsemäntenätoista päivänä, sinä päivänä puhkesivat kaikki suuren syvyyden lähteet, ja taivaan akkunat aukenivat. Ja satoi rankasti maan päälle neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä. Juuri sinä päivänä menivät Nooa sekä Seem, Haam ja Jaafet, Nooan pojat, ja Nooan vaimo ja hänen kolme miniäänsä heidän kanssaan arkkiin"

(KR38: 1. Moos. 7:10-13)

Huomaa:

• Tässä Raamatun kohdassa sanotaan päivämäärä tarkkaan niin kuin missä tahansa historiankirjassa.
• Miten sade jatkui sekä yöllä että päivällä 40 päivän ajan.
• Miten tarkkaan yksilöidään arkkiin menijät.

Historiallinen teksti myös kertoo, kuinka kauan jokin kesti ja milloin se loppui.

"Ensimmäisen kuukauden ensimmäisenä päivänä sinä vuonna, jona Nooa täytti kuusisataayksi vuotta, vesi oli kuivunut maan päältä. Silloin Nooa poisti arkin katon ja näki, että maan pinta oli kuiva. Toisen kuukauden kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä päivänä maa oli täysin kuivunut."
(1. Moos. 8:13-14)
 

Huomaa:

• Miten kirjoittaja on erottanut maan kuivumisen kaksi vaihetta ja kiinnittänyt nämä päivämääriin.
• Tekstissä on siis alku, alkuvaihe, keskiosuus, loppuvaihe ja loppu.

Historiallisessa tekstissä pyritään aina kiinnittämään tapahtuma johonkin aikaan. Niin vedenpaisumuskuvauksessakin. Raamatun sukuluetteloista voidaan laskea, että Nooa täytti 600 vuotta vuonna 1656 luomisen jälkeen (myöhemmin lisää tästä).

Koska vedenpaisumuskertomuksen tekstissä on päivämäärät näin tarkkaan, niin se voitaisiin kirjoittaa lokikirjan tyylisesti. Lue siis seuraava kuvitellen, että se on Nooan itsensä kirjoittama lokikirja, johon hän on alunperin kirjoittanut muistiin tapahtumat [tekstiä on dramatisoitu]:

"

10.2.1656 Jumala antoi käskyn astua arkkiin juuri, kun olin kuullut Metusalemin kuolleen. Hänen nimensä kertoi, että hänen kuolemansa tuo, ja nyt tiedämme tuon tuomion tulevan.  Joten minä (Nooa) ja vaimoni sekä poikani Seem, Haam ja Jaafet ja heidän vaimonsa aloimme täyttämään arkkia eläimillä. Kun kaikki eläimet olivat arkissa Jumala sulki arkin oven perässämme - minä sitä en sulkenut.   

17.2.1656 Olemme odottaneet seitsemän päivää jotain tapahtuvan ja tänään puhkesivat kaikki suuren syvyyden lähteet ja vettä alkoi tulemaan arkin päälle myös taivaalta. Tunsimme maan suuresti vavahtelevan ja arkki natisi liitoksissaan. Niin veden kuin ihmisten pauhua alkoi kuulumaan arkin ulkopuolelta. Eläimet ovat hiljaa ja rauhallisesti.

27.3.1656 Vettä on satanut rankasti tähän päivään asti, yhteensä 40 päivää. Arkki on noussut korkealle maan pinnasta. Arkin ikkunat ovat keskellä kantta, enkä näe niistä alaspäin, mutta vuoria ei näy enää missään. 

17.7.1656 Arkki tärähti ja pysähtyi johonkin kiinteään (vasta myöhemmin ymmärsin, että olimme pysähtyneet vuoreen). 
Tuuli puhaltaa ja luulen, että vesi on siis alkanut vähentyä, 150 päivän jälkeen. 

1.10.1656 Vesi on vähentynyt vähenemistään. Me olemme tukevasti vuoren laella ja toinen vuoren huippu tuli selkeästi näkyviin. Sitä en näe, kuinka alhaalla vedenpinta on nyt.

10.11.1656 Avasin arkin ikkunan tänään ja päästi korpin lentoo, mutta se vain lenteli edestakaisin. Luulisin, että se näki alapuolellaan vain vettä ja vuoren kivisen pinnan. 

17.11.1656 Päästin kyyhkysen lentoo nähdäkseni, oliko vesi vähentynyt maan pinnalta, mutta kyyhkynen palasi luokseni arkkiin. Emme voi muuta kuin odottaa.

24.11.1656 Laskin toisen kyyhkysen arkista. Ja kyyhkynen tuli luokseni illalla, ja sen suussa oli tuore öljypuun lehti! Onkohan vesi jo kokonaan laskenut?

1.12.1656 Laskin kolmannen kyyhkysen lentoon, eikä se enää palannut luokseni. Pidän tätä rohkaisevana merkkinä, mutta missä kuntoa on maan pinta!?

1.1.1657 Poistin arkin ikkunoiden katon ja pääsimme kannelle kävelemään, koska uskon, että enää vedenpinta ei nouse ja arkki on tehtävänsä tehnyt. Nyt näimme paremmin, että maan pinta alhaalla oli kauttaaltaan kuiva. Merta en nähnyt missään, vaikka olemme ilmeisen korkealla, sillä ilma on ohutta ja kylmää.  

27.2.1657 Maa on täysin kuiva ja kova. Se kantaa jo isotkin eläimet. Jumalan käskystä lähdemme Arkista. Me ja kaikki eläimet. Teimme alttarin heti arkin ulkopuolelle ja uhrasimme Jumalalle. Miten tästä eteenpäin? Vain Jumala tietää.

Päivämäärien suuren lukumäärän ja niitä vastaavien ajanjaksojen tarkan yhteensopivuuden johdosta on siis perusteltua olettaa, että kirjoittaja on mielestään kirjoittanut historiallista dokumenttia ja että hänellä on ollut tarkka ja looginen tieto tapahtumien aikajärjestyksestä. (Huomaa, että vanhassa heprealaisessa kalenterissä kuukausi on aina 30 päivää.)

Seuraan tätä historiantekstioletusta ja pyrin vastaamaan yllä oleviin kysymyksiin siltä pohjalta. Niihin voidaan vastata sekä tieteellä että loogisesti perustelemalla. Se ei silti poista sitä, etteikö kyseessä olisi ollut Jumalan ihme. 

Raamatun mukaan ihme oli se, miten Nooa sai Jumalalta ohjeet arkin rakentamiseen, miten Nooa meni arkkiin oikeaan aikaan ja miten eläimet tulivat arkkiin pareittain sekä se, että Jumala itse sulki arkin oven. Ihme oli myös se, miten tämä kallisarvoinen lasti selvisi tästä historian suurimmasta luonnonmullistuksesta.

Sekulaari tiede ei kuitenkaan tule koskaan hyväksymään globaalia vedenpaisumusta maapallolla (vaikka hyväksyykin sen Marssissa), koska se yksiselitteisesti tuhoaa evoluution. Jos jokin asia on ristiriidassa evoluution kanssa, niin vika on aina siinä asiassa, ei evoluutiossa. Vaikka arkki eräänä päivänä vielä löytyisi, niin se selitettäisiin pois. 

Mistä me siis tulemme?

Lähes kaksi vuotta ja yli sata artikkelia olen kirjoittanut tähän blogiin ja kuitenkaan en ole vastannut otsikon kysymykseen juuri lainkaan. Olen pääasiassa kritisoinut evoluutio-oppia ja pyrkinyt näyttämään, että me emme tule sattumalta kivestä.

Olen pitkään miettinyt, että säilytänkö tämän blogin puhtaasti tieteellisiin artikkeleihin viittaavana vai alanko tuomaan tähän mukaan voimakkaammin myös Raamatullista näkökulmaa. Kun kerran blogin nimi on "Mistä me tulemme?", niin en voi pelkästään kertoa, mistä me emme tule, vaan koen, että pitää myös vastata selkeästi tähän varsinaiseen kysymykseen.

Me emme voi mennä ajassa taaksepäin katsomaan, mitä on tapahtunut. Alkuperän tutkiminen tieteellisesti johtaa aina lopulta 'tarinaan'. Meillä ei ole mitään tieteellistä näyttöä, että kalasta olisi kehittynyt maaeläin miljoonissa vuosissa - se on vain uskottava. Samankaltaisuus ei todista sitä, että toinen on tullut toisesta ilman havaintoa. Pitkiä miljoonien vuosien tapahtumia on mahdotonta havaita muutamassa ihmissukupolvessa, siksi ne on otettava vastaan uskon varaisesti.

Edes yksittäisten elimien, kuten silmän, evoluutiosta ei ole mitään varsinaista havaintoa. Pelkästään tarina miten se olisi voinut tapahtua. Samoin on elämän synty. Elämää ei ole koskaan kukaan tiedemies pystynyt synnyttämään. Elämää tulee vain elämästä. Se, että molekyylit itsestään ja ilman syytä, sattuman kautta, alkoivat vain kopioimaan itseään, on pelkkä tarina.

Yhdenkään tähden syntymää kaasupilvestä ei ole havaittu. On vain tarinoita siitä, miten jossain on tähtiä synnyttävä alue. Universumin syntyminen alkuräjähdyksestä itsestään on sellainen tarina, johon edes osa fysiikoista ei enää usko.

Voimme havainnoida nykyhetkeä ja näemme kaikkialla mahdottoman tarkkaa hienosäätöä, jota elämä tarvitsee. Alkeishiukkasten standardimalli on tarkoin hienosäädetty ja hiukkasten parametrit, kuten massat, ovat kymmenien desimaalien tarkkuudella juuri oikeat. Aurinkokunta on tarkoin hienosäädetty ja on laskettu satoja parametrejä, joita vain hieman muuttamalla, elämä ei olisi mahdollista. Solun toiminnoissa näemme loputonta hienosäätöä ja kuinka se toimii kuin suurkaupunki nanorobottien avulla. DNA itsessään kuvaa koko biologisen elämän informaatiota digitaalisen tarkasti, bitti bitiltä. Ekosysteemit tukevat toisiaan moninaisessa tasapainossa, jossa mm. kasvit synnyttävät happea ja eläimet kuluttavat sitä.

Tiedemiehet kutsuvat tätä hienosäätöä luonnottomaksi. Heidän maailmansa perustuu sattumaan, joka on luonnollinen. Kuitenkin perimmäiset perusteet heidän alkuperään liittyvistä teorioistaan on otettava vastaan uskolla, mitään havaintoa niistä ei ole, eikä voi olla, koska ne ovat jo tapahtuneet ja ihminen ei ollut niitä havaitsemassa. Jos meillä olisi silminnäkijähavaintoja, tilanne olisi aivan toinen.

MUTTA - meillähän on!

Raamattu on pääasiassa silminnäkijöiden kirjoituksia. Jotkut sitä vastustavat sanovat sen olevan beduiinien tarinoita. Raamatun kontekstissa tämä ei ole näin. Raamattu kertoo Jumalasta. Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Raamatun kontekstissa Jumala on yksi, mutta sillä on kolme persoonaa ja nämä persoonat ovat olleet olemassa aina. Yksi näistä persoonista on näkymätön Henki. Tämä Henki voi ohjata ihmistä ja ilmestyä hänen elämäänsä persoonallisesti niin, että ihminen tunnistaa Hengen läsnäolon ja ohjauksen.

Pyhä Henki on johtanut Raamatun kirjoittamista. Vaikka sen 66 kirjaa on yli 40:n ihmisen kirjoittamia yli 1500 vuoden aikana yli 2000 vuotta sitten, ja vaikka osia niistä on täydennetty kommenteilla alkuperäisen kirjoituksen jälkeen, on Pyhä Henki koko ajan valvonut tekstin ydinkohtien täsmällisyyttä ja herättänyt uskollisia ihmisiä ylläpitämään tekstin yhtenäisyyttä. Ja vaikka se on alun perin kirjoitettu pääosin niin, että sen ajan ihmiset, alkukielellä, sen ymmärtävät, on se myös ymmärrettävissä nykyisin, kunhan ymmärtää joitakin sen ajan kulttuurin piirteitä, kuten esimerkiksi lammaspaimenien elämää.

Raamattua on myös tutkittu ja kritisoitu enemmän kuin mitään muuta kirjallista teosta. Kaikkiin niihin väitteisiin, joita nykyisin kuulee, on jo historian aikana vastattu tuhansissa eri kirjoissa. Alkuperäistekstejä, käsin kopioituja, on myös enemmän ja vanhempia kuin mistään muusta teoksesta. Pelkästään Uudesta Testamentista yli 24 000 kappaletta, joista vanhimmat ovat vain kymmeniä vuosia tapahtumien jälkeen. Tämä on paljon verrattuna esimerkiksi Aleksanteri suuren historiasta kertoviin käsikirjoituksiin nähden, joita on vain joitakin kappaleita ja vanhimmatkin jo yli 800 vuotta tapahtumien jälkeen! Raamatun luotettavuutta tukevat  moninaiset ihan viimeaikaisetkin arkeologiset löydöt, joissa monesti esiintyy jonkin Raamatussa olevan hallitsijan tai paikan nimi.

Raamattu antaa myös ohjeen siitä, miten tietää, että se on luotettava. Profeetta on Pyhän Hengen johdatuksessa oleva henkilö, joka kertoo Jumalan tahdon. Raamatun oman sanan mukaan profeetan tuntee siitä, että sen tulevaisuutta koskeva ennustus on pitänyt paikkansa. Varsinkin Vanhassa Testamentissa on useita profeettoja, jotka on koeteltu juuri tältä osin. Siksi voimme ottaa todesta myös heidän sanansa siitä, mitä on tapahtunut menneisyydessä ennen heitä.  

Mooses oli Jumalan profeetta, joka kertoi meillä paljon siitä, mistä me tulemme. Aloitankin nyt artikkelien sarjan, jossa tutustumme, mitä profeetta Mooses sanoi alkuperästämme. Mooses muun muassa vietti vuorella 40 päivää keskustellen suoraan Jumalan kanssa niin näistä kuin muistakin asioista ja koko Israelin kansa todisti tämän kohtaamisen seuraten sitä vuoren juurella leirissä. Hän oli siinä vaiheessa jo vanha ja elämästä viisastunut mies, ja voimme rauhassa olettaa, että häntä kiinnosti niin historia kuin tulevaisuuskin sekä Jumalan ohjeet elämään varten. Uskon, että hänellä oli mahdollisuus kysyä suoraan Jumalalta ja että hän sai kysymyksiinsä vastaukset.

Edellisistä muodostuu Raamatun konteksti, jossa sitä on ymmärrettävä. Ethän lue vaikkapa Taru Sormusten Herra kirjaakaan niin, että koko ajan ajattelet, että tämä ei kyllä ole voinut olla noin. Luet sitä ymmärtääksesi sen tarinana. Samoin on Raamatun kanssa - lue sitä ymmärtääksesi sen viestin, älä ihmetelläksesi, miksi jokin ei olisi voinut olla niin. Pyhä Henki auttaa vilpitöntä lukijaa ymmärtämään asiat.

Aloitan tämän toisen tarinan (evoluutio-tarinan rinnalla siis) Nooan vedenpaisumuksesta enkä Raamatun ensilehdiltä. Palaamme niihin sitten myöhemmin. En epäröi tässä yhteydessä käyttää samaa tarina-sanaa kuin evoluutio-opin yhteydessä, sillä Raamattu on selkeä siitä, että uskon avulla on ymmärrettävä, että maailman on luonut Jumala sanansa avulla. Usko on ratkaiseva tekijä Raamatunkin tulkinnassa. Usko voi kuitenkin kasvaa vähitellen ja usko tulee Raamatun sanan kuulemisesta ja lukemisesta. Evoluutio-oppi ja Raamattu ovat siten samassa asemassa alkuperän todistamiseen liittyen: molemmat pitää ottaa vastaan uskon avulla siksi, että me emme pääse ajassa taaksepäin katsomaan, mitä tapahtui.

Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan luo tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi. (Kirje Hebrealaisille 11:1-7)