Mistä me siis tulemme?

Lähes kaksi vuotta ja yli sata artikkelia olen kirjoittanut tähän blogiin ja kuitenkaan en ole vastannut otsikon kysymykseen juuri lainkaan. Olen pääasiassa kritisoinut evoluutio-oppia ja pyrkinyt näyttämään, että me emme tule sattumalta kivestä.

Olen pitkään miettinyt, että säilytänkö tämän blogin puhtaasti tieteellisiin artikkeleihin viittaavana vai alanko tuomaan tähän mukaan voimakkaammin myös Raamatullista näkökulmaa. Kun kerran blogin nimi on "Mistä me tulemme?", niin en voi pelkästään kertoa, mistä me emme tule, vaan koen, että pitää myös vastata selkeästi tähän varsinaiseen kysymykseen.

Me emme voi mennä ajassa taaksepäin katsomaan, mitä on tapahtunut. Alkuperän tutkiminen tieteellisesti johtaa aina lopulta 'tarinaan'. Meillä ei ole mitään tieteellistä näyttöä, että kalasta olisi kehittynyt maaeläin miljoonissa vuosissa - se on vain uskottava. Samankaltaisuus ei todista sitä, että toinen on tullut toisesta ilman havaintoa. Pitkiä miljoonien vuosien tapahtumia on mahdotonta havaita muutamassa ihmissukupolvessa, siksi ne on otettava vastaan uskon varaisesti.

Edes yksittäisten elimien, kuten silmän, evoluutiosta ei ole mitään varsinaista havaintoa. Pelkästään tarina miten se olisi voinut tapahtua. Samoin on elämän synty. Elämää ei ole koskaan kukaan tiedemies pystynyt synnyttämään. Elämää tulee vain elämästä. Se, että molekyylit itsestään ja ilman syytä, sattuman kautta, alkoivat vain kopioimaan itseään, on pelkkä tarina.

Yhdenkään tähden syntymää kaasupilvestä ei ole havaittu. On vain tarinoita siitä, miten jossain on tähtiä synnyttävä alue. Universumin syntyminen alkuräjähdyksestä itsestään on sellainen tarina, johon edes osa fysiikoista ei enää usko.

Voimme havainnoida nykyhetkeä ja näemme kaikkialla mahdottoman tarkkaa hienosäätöä, jota elämä tarvitsee. Alkeishiukkasten standardimalli on tarkoin hienosäädetty ja hiukkasten parametrit, kuten massat, ovat kymmenien desimaalien tarkkuudella juuri oikeat. Aurinkokunta on tarkoin hienosäädetty ja on laskettu satoja parametrejä, joita vain hieman muuttamalla, elämä ei olisi mahdollista. Solun toiminnoissa näemme loputonta hienosäätöä ja kuinka se toimii kuin suurkaupunki nanorobottien avulla. DNA itsessään kuvaa koko biologisen elämän informaatiota digitaalisen tarkasti, bitti bitiltä. Ekosysteemit tukevat toisiaan moninaisessa tasapainossa, jossa mm. kasvit synnyttävät happea ja eläimet kuluttavat sitä.

Tiedemiehet kutsuvat tätä hienosäätöä luonnottomaksi. Heidän maailmansa perustuu sattumaan, joka on luonnollinen. Kuitenkin perimmäiset perusteet heidän alkuperään liittyvistä teorioistaan on otettava vastaan uskolla, mitään havaintoa niistä ei ole, eikä voi olla, koska ne ovat jo tapahtuneet ja ihminen ei ollut niitä havaitsemassa. Jos meillä olisi silminnäkijähavaintoja, tilanne olisi aivan toinen.

MUTTA - meillähän on!

Raamattu on pääasiassa silminnäkijöiden kirjoituksia. Jotkut sitä vastustavat sanovat sen olevan beduiinien tarinoita. Raamatun kontekstissa tämä ei ole näin. Raamattu kertoo Jumalasta. Jumala on Isä, Poika ja Pyhä Henki. Raamatun kontekstissa Jumala on yksi, mutta sillä on kolme persoonaa ja nämä persoonat ovat olleet olemassa aina. Yksi näistä persoonista on näkymätön Henki. Tämä Henki voi ohjata ihmistä ja ilmestyä hänen elämäänsä persoonallisesti niin, että ihminen tunnistaa Hengen läsnäolon ja ohjauksen.

Pyhä Henki on johtanut Raamatun kirjoittamista. Vaikka sen 66 kirjaa on yli 40:n ihmisen kirjoittamia yli 1500 vuoden aikana yli 2000 vuotta sitten, ja vaikka osia niistä on täydennetty kommenteilla alkuperäisen kirjoituksen jälkeen, on Pyhä Henki koko ajan valvonut tekstin ydinkohtien täsmällisyyttä ja herättänyt uskollisia ihmisiä ylläpitämään tekstin yhtenäisyyttä. Ja vaikka se on alun perin kirjoitettu pääosin niin, että sen ajan ihmiset, alkukielellä, sen ymmärtävät, on se myös ymmärrettävissä nykyisin, kunhan ymmärtää joitakin sen ajan kulttuurin piirteitä, kuten esimerkiksi lammaspaimenien elämää.

Raamattua on myös tutkittu ja kritisoitu enemmän kuin mitään muuta kirjallista teosta. Kaikkiin niihin väitteisiin, joita nykyisin kuulee, on jo historian aikana vastattu tuhansissa eri kirjoissa. Alkuperäistekstejä, käsin kopioituja, on myös enemmän ja vanhempia kuin mistään muusta teoksesta. Pelkästään Uudesta Testamentista yli 24 000 kappaletta, joista vanhimmat ovat vain kymmeniä vuosia tapahtumien jälkeen. Tämä on paljon verrattuna esimerkiksi Aleksanteri suuren historiasta kertoviin käsikirjoituksiin nähden, joita on vain joitakin kappaleita ja vanhimmatkin jo yli 800 vuotta tapahtumien jälkeen! Raamatun luotettavuutta tukevat  moninaiset ihan viimeaikaisetkin arkeologiset löydöt, joissa monesti esiintyy jonkin Raamatussa olevan hallitsijan tai paikan nimi.

Raamattu antaa myös ohjeen siitä, miten tietää, että se on luotettava. Profeetta on Pyhän Hengen johdatuksessa oleva henkilö, joka kertoo Jumalan tahdon. Raamatun oman sanan mukaan profeetan tuntee siitä, että sen tulevaisuutta koskeva ennustus on pitänyt paikkansa. Varsinkin Vanhassa Testamentissa on useita profeettoja, jotka on koeteltu juuri tältä osin. Siksi voimme ottaa todesta myös heidän sanansa siitä, mitä on tapahtunut menneisyydessä ennen heitä.  

Mooses oli Jumalan profeetta, joka kertoi meillä paljon siitä, mistä me tulemme. Aloitankin nyt artikkelien sarjan, jossa tutustumme, mitä profeetta Mooses sanoi alkuperästämme. Mooses muun muassa vietti vuorella 40 päivää keskustellen suoraan Jumalan kanssa niin näistä kuin muistakin asioista ja koko Israelin kansa todisti tämän kohtaamisen seuraten sitä vuoren juurella leirissä. Hän oli siinä vaiheessa jo vanha ja elämästä viisastunut mies, ja voimme rauhassa olettaa, että häntä kiinnosti niin historia kuin tulevaisuuskin sekä Jumalan ohjeet elämään varten. Uskon, että hänellä oli mahdollisuus kysyä suoraan Jumalalta ja että hän sai kysymyksiinsä vastaukset.

Edellisistä muodostuu Raamatun konteksti, jossa sitä on ymmärrettävä. Ethän lue vaikkapa Taru Sormusten Herra kirjaakaan niin, että koko ajan ajattelet, että tämä ei kyllä ole voinut olla noin. Luet sitä ymmärtääksesi sen tarinana. Samoin on Raamatun kanssa - lue sitä ymmärtääksesi sen viestin, älä ihmetelläksesi, miksi jokin ei olisi voinut olla niin. Pyhä Henki auttaa vilpitöntä lukijaa ymmärtämään asiat.

Aloitan tämän toisen tarinan (evoluutio-tarinan rinnalla siis) Nooan vedenpaisumuksesta enkä Raamatun ensilehdiltä. Palaamme niihin sitten myöhemmin. En epäröi tässä yhteydessä käyttää samaa tarina-sanaa kuin evoluutio-opin yhteydessä, sillä Raamattu on selkeä siitä, että uskon avulla on ymmärrettävä, että maailman on luonut Jumala sanansa avulla. Usko on ratkaiseva tekijä Raamatunkin tulkinnassa. Usko voi kuitenkin kasvaa vähitellen ja usko tulee Raamatun sanan kuulemisesta ja lukemisesta. Evoluutio-oppi ja Raamattu ovat siten samassa asemassa alkuperän todistamiseen liittyen: molemmat pitää ottaa vastaan uskon avulla siksi, että me emme pääse ajassa taaksepäin katsomaan, mitä tapahtui.

Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy. Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyvästä. Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan luo tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät. Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi. (Kirje Hebrealaisille 11:1-7)