Eliöiden Samankaltaisuus - evoluutiota vai sopeutumista

Ennen kuin mietimme, miten kaikki eläimet mahtuivat arkkiin, meidän on palautettava mieliimme jotain evoluutio-opista. 

Evoluutio-opin juuri ja kulmakivi on samankaltaisuus. Siis se, että eliöt muistuttavat toisiaan niin ulkonäöltään kuin genetiikaltaan. Tällä perustellaan sitä, että bakteerista on tullut ihminen, koska bakteerisolulla on samankaltaisia soluelimiä kuin ihmisen soluilla ja DNA:n, perimän, kemiallinen perusrakenne on kaikilla eliöillä sama.

Ihmisten samankaltaisuus

Evoluution koko todistuksen logiikka lähtee siitä, että kun vertaamme kahden ihmisen, miehen ja naisen, lasta vanhempiinsa, havaitsemme samankaltaisuutta. Lisäksi meillä on selkeä havainto, esimerkiksi omia lapsiemme kohdalla, että se todella on tullut meistä, vanhemmistaan.

Havaitsemme myös, että lähisukulaisemme ovat tosiaan tulleet toisistaan ja että meillä on yhteinen esivanhempi. Suvun vanhimmat voivat tämän kertoa omilla havainnoillaan. Samoin he ovat kuulleet saman selostuksen omilta esivanhemmiltaan. Tiedämme siis luotettavasti, että toinen ihminen on tullut toisesta.

Tästä johtamalla ja niin ilmiasua kuin genetiikkaakin tutkimalla voimme havaita, että kaikki ihmiset ovat sukua toisilleen. Geneettisesti eroamme toisistamme maksimissaan vain 0.1%. Meillä siis näyttää olevan yhteinen alku niin samankaltaisuuden kuin havaintojenkin mukaan. Mitokondrio ja y-kromosomi tutkimuksista voimme siten johtaa, että koko ihmiskunta on tullut vain muutamasta esivanhemmasta. Samankaltaisuus on niin merkittävät ja silminnäkijähavaintojen historiallinen ketju yhtenevät sen kanssa.

Samankaltaisuushavainnon yleistäminen

Kuinka pitkälle voidaan tätä jatkumoa extrapoloida samankaltaisuuteen nojautuen? Esimerkiksi koirien, susien, kojoottien, kettujen osalta - voimmeko todeta, että ne ovat samasta lähteestä? Tai kissaeläimet, jotka intuitiivisesti näyttävät ja käyttäytyvät kaikki kovin samanlaisesti?

Risteytyskokeiden avulla voimme melko hyvällä varmuudella todistaa, että ne ovat sukua toisilleen ja tulleet yhdestä alkupisteestä.

Voimmeko löytää kissa- ja koiraeläimille yhteisen lähtöpisteen? Nehän kaukaa katsoen näyttävät kovin samanlaisilta.

Jo vuosia sitten tiedelehdetkin julistivat, että eliöt eivät ole voineet tulla samasta lähtöpisteestä.

Samankaltaisuuden harha

Otetaan vertaus autoista. Toyota Auris, Corolla ja Avensis ovat sukua toisilleen, tulevathan ne samasta lähtöpisteestä - saman yrityksen suunnittelemia ja valmistamia. Mutta entä Kia Cheed - onko se sukua Corollalle? Kun katsoo sen kojelautaa, niin se on hyvin samanlainen. Mutta havaintojen mukaan tiedämme, että Kia Etelä-Koreasta ei ole mitään sukua Corollalle, joka on Toyota Japanista. Havainnot ratkaisevat asian - ei samankaltaisuus.

Ihmisen ja mustekalan silmät ovat hyvin samankaltaisia, mutta selvästikään meillä ei ole yhteistä silmällistä sukulaista. Pelkkä samankaltaisuus, ilman tukevaa havaintoa, selvästikään ei ole vedenpitävä todiste sukulaisuudesta.

Mikä siis olisi sellainen havainto, joka tukisi koirien ja kissojen välistä sukulaisuutta - samankaltaisuuden lisäksi? Jokin havainto mikä yhdistäisi ne samaan sukupuuhun?

Tutkijat olettavat, että aikaisemmin historiassa, kissa ja koirat muistuttivat toisiaan enemmän kuin tänään. Ja olivat myös geneettisesti lähempänä toisiaan. Tänään kissat ja koirat ovat aika kaukana geneettisesti toisistaan. Koirat ovat geneettisesti enemmän samankaltaisia hylkeiden kanssa kuin kissojen kuitenkin ulkonäöllisesti ne muistuttavat enemmän kissoja kuin hylkeitä. Kumpi näistä samankaltaisuuksista sitten voittaa?

Olen kuullut, että patenttiriitoja on joskus ratkottu niin, että laitetaan kaksi asiantuntijaryhmää ratkomaan tiettyä ongelmaa itsenäisesti ja toisistaan tietämättään. Jos he päätyvät samankaltaiseen ratkaisuun, voidaan todeta, että samankaltainen ratkaisu ei välttämättä ole tulos kopioinnista, vaan että on luonnollista päätyä tietyistä lähtökohdista järkeilemällä tiettyyn ratkaisuun. 

Evoluutio-opissa ei kuitenkaan ole järkeilyä vaan vain sattuma. Geneettisesti saman rakenteen muodostuminen sattumalta on matemaattisesti ilmaistuna niin epätodennäköistä, että siitä käytetään termiä mahdoton. 

Kokeellisen havainnon merkitys

Tutkijat kiivaasti hakevat todistetta kissojen ja koirien yhteisestä esi-isästä. Arvailuja tästä on esitetty useita ja yhteisö toisinaan pääsee johonkin konsensukseen, mikä maasta löytynyt luuranko voisi näitä yhdistää. Samankaltaisuuden lisäksi siis haetaan näitä yhdistäviä lenkkejä. Tosin suurimmaksi osaksi nämä ovat puuttuvia lenkkejä, kun niitä ei juurikaan löydy.

Lisäksi voimme kysyä mikä ero on fossiililla ja suoralla havainnolla? Voimmeko koskaan todistaa, että toinen on tullut toisesta pelkän kivettyneen luurangon avulla? Selvästikään se ei vastaa sitä havaintoa, mistä kirjoitin alussa, kun ihmiset havaitsevat ja todistavat lapsen tulleen äidistä.

Risteytyskokeilla tai havainnoilla saadut sukulaisuustiedot ovat huomattavasti parempia ja jopa yleisempiä kuin fossiilirekisteristä rakennetut sukulaisuustodisteet. Eräs tutkimus juuri hiljakkoin sanoi, että yksilöt ovat ikään kuin tähtiä, selvitetyt elossa olevat sukulaissuhteet ovat näistä tähdistä muodostunut galaksi, ja sitten siinä välissä toiseen galaksiin ei ole kuin valtavasti tyhjää avaruutta. Ei yhtään havaintoa joka tukisi näennäistä samankaltaisuutta.

Fossiilien todistus samankaltaisuuden jatkumosta

Vaikka kissa ja koira ovat niin samanlaisia, ei niille ole löytynyt samanlaisuuden sukulaisuudeksi vahvistavaa selkeää ja kiistatonta todistetta. Tämä sama toimii muidenkin eläinryhmien välillä. Vaikka fossiilirekisterissä on satoja miljoonia fossiileja, siellä ei ole yhtään välimuotoa, joka yhdistäisi tunnettuja eri eläinsukuja toisiinsa. On vain tyhjää avaruutta.

Eläinten sukupuussa on kyllä lehtiä, mutta keskeltä se on tyhjä. Tätä hämmästeli jo Darwin aikoinaan, mutta oletti ajan pitävän huolen tästä fossiilirekisterin ongelmasta. Tässä artikkelisarjassa on lisää aiheesta: http://mistametulemme.blogspot.com/2017/05/30-elamanpuu-ontto-ja-laho-yhteenveto.html 

Näissä artikkeleissa tulee esille, että uusia lajeja kyllä syntyy nykyäänkin vielä, ja siis sen jälkeen kun eläimet lähtivät arkista, mutta että ne lajit lähtevät liikkeelle jo olemassa olevasta alkupisteestä, joka jo on täysin valmis eliö ja sisältää paljon sellaista geneettistä materiaalia, mistä näitä uusia lajeja voi syntyä. Ei siis ole elämän puuta, vaan enneminkin pensasaita, joista jokaisen aitapensaan alkupiste on se valmis eliö, josta esimerkiksi kissat tai koirat ovat tulleet.

Tästä voit alkaa arvaamaan mitä Arkissa on ollut. Siellä ei tarvinnut olla kaikkia niitä nykylajeja, joita havaitsemme ympärillämme. Palaamme siihen seuraavassa artikkelissa tarkempaan.

Aika tehdä johtopäätökset

Silti ihmiset uskovat, että evoluution avulla bakteerista tuli ihminen. Ja että näitä evoluution todisteita on tuhansia. Tällaista yhtenäistä ketjua ei kuitenkaan ole havaittu. Ainoastaan galakseja, saarekkeita, on sisäisesti yhdistelty, mutta näitä galakseja ei ole saatu kiinni toisiinsa. Samankaltaisuus yksin ei pysty tätä todistamaan tieteellisesti eikä edes filosofisesti - siihen pitää vain uskoa.

Ongelman ydin on siinä, että emme mitenkään pääse ajassa taaksepäin havainnoimaan, mitä todella on tapahtunut. Voimme vain katsoa nykyhetkeen ja tehdä johtopäätöksiä maailmankuvaamme kuuluvien ennakko-oletuksien pohjalta.

Oletko varma, että ennakko-oletuksesi perustuvat kestävälle pohjalle, kalliolle eikä hiekalle? Kun tulva tulee, seisotko yhä pystyssä vai viekö vesi jalkojesi alta perustan? Uskotko tieteen nimissä johonkin sellaiseen, josta ei kuitenkaan ole havaintoa? Oletko varma niiden tiedemiesten ennakko-oletuksien kestävyydestä, jotka ovat tämän evoluutiomallin rakentaneet? Voitko laskea elämäsi koko painoin niiden varaan?