Olipa kerran pussihukka, joka eli Australiassa. Valitettavasti pahat ihmiset tappoivat sen sukupuuttoon. Tänään meillä on jäljellä siitä vain luurankoja sekä satavuotta vanhoja kuvia. Pussihukalla on kaukainen sukulainen Euroopassa, harmaa susi - anteeksi ei se ole sukulainen lainkaan. Se on vain muuten samanlainen. Nämä kaksi eläintä eivät omaa yhtä sellaista alkupistettä eläinten sukupuussa, josta ne olisivat syntyneet.
Pussihukka nimensä mukaan kuuluu pussieläimiin, kun taas susi kuuluu istukallisiin nisäkkäisiin, kukin synnytystapansa mukaisesti. Viisaat evoluutioprofessorit tietävät, että jo kauan aikaa sitten - ennen kuin nämä eläimet olivat kehittyneet - erääseen eläinperheeseen syntyi kaksi lasta, joista toinen myöhemmin alkoi synnyttämään lapsiaan pussiin ja toinen kantoi lapsiaan pidemmän aikaa kohdussa. Varmuutta ei ole, miten heidän vanhempansa synnyttivät, tai ehkä he eivät synnyttäneet lainkaan vaan munivat.
 |
| Yllä pussihukka ja alla susi. (Image A courtesy of Kathryn Medlock of the Tasmanian Museum and Art Gallery; image B courtesy of photographer MacNeil Lyons.) |
Kenguru on kuuluisin pussieläin. Kengurun pussi aukeaa ylöspäin, muutenhan pentu tippuisi pussista pois. Sen sijaan monen muun pussieläimen pussi aukeaa taaksepäin, koska ne kulkevat neljällä jalalla: eteenpäin aukea pussi keräisi kovin paljon roskia matkalla. Sitä eivät viisaat professorit kerro, kumpaan suuntaan ensimmäisen pussieläimen pussi aukesi ja kuinka kauan vaikkapa kengurun lapset pussista tippuivat ennen kuin pussin suu vaihtoi paikkaansa.
Satumme jatkuu niin, että tästä alkupussieläimestä ja alku istukallisesta eläimestä vähitellen kehittyi erilaisia lajeja, kuten hiiriä, myyriä ja susia. Merkillisen yllättävää tapahtui tässä kehityksessä! Molemmissa kehityshaaroissa kehittyi paljon samanlaisia eläimiä toisistaan tietämättä.
 |
| Vasemmalla pussieläimiä, oikealla istukallisia. |
Pussihukan ja suden kallot ovat nuoruudesta alkaen samanlaisia - tämä ei ole satua, vaan tämä on tutkittu havainto. Satua ei myöskään ole, että osa niiden DNA:sta liittyen kallon kehittymiseen on samanlainen. Satoja nukleotidejä pitkät 'merkkijonot' DNA:ssa ovat kehittyneet täysin samanlaisiksi toisistaan riippumatta. Tätä vastaava satu olisi vaikkapa, että kaksi lottoajaa saman tahtisesti voittaisivat kymmeniä kertoja peräkkäin lotossa: toinen Suomessa ja toinen Australiassa - ja vieläpä samoilla numeroilla.
Tieteeksi tämä satu muutetaan antamalla tälle tuplalottosarja-arvontasattumalle vieraskielinen nimi: konvergenssi evoluutio. Nyt satu onkin uskottava, koska tiede on kehittänyt sille selityksen. Se selitys on tämä hieno nimi. Evoluutioon tämän jälkeen kuuluu konvergenssi kehitys - ei sitä sen enempää tarvitse todistella. Niin on täytynyt tapahtua, koska tässä ollaan. Havainnot olisivatkin mahdottomia, koska siitä on jo niin kauan aikaan…se oli sitä olipa kerran aikaa.
Ja tämä satu on totta. Näin väittävät kaksi uutta tutkimustakin.
Pussihukka ja susi ovat tunnetuimpia esimerkkejä nisäkkäiden konvergenssista evoluutiosta. Konvergenssi evoluutio tarkoittaa, että etäällä toisistaan kehittyneet eläimet ovat itse asiassa hyvin samanlaisia. Huolimatta etäisyydestään, nämä suuret saalistajat kehittivät itsenäisesti erittäin samanlaisia kallon kasvojen morfologioita, ja todisteet viittaavat siihen, että ne täyttivät samanlaiset ekologiset lokerot. Uudessa tutkimuksessa on havaittu niiden kallojen samankaltaisuus pennusta asti(1) ja vuoden vanhemmassa tutkimuksessa on havaittu niiden geenejä ohjaavien DNA:n alueiden samankaltaisuus(2).
Tämän kertainen satu oli tämän mittainen. Satujen alkuperäiset kertomukset löytyvät viitteistä. (Totta puhuakseni ne ovat hyviä tutkimuksia - johtopäätökset vain ovat tutkijoiden maailmankuvan mukaisia.)
Niin ja muistakaa: on myös toinen satu. Se satu sanoo, että on Suuri Suunnittelija, joka käytti samankaltaisia rakennusohjeita suunnitellessaan sekä pussihukan että suden. Mutta koska kukaan ei ole tätä suunnittelijaa nähnyt työssään suunnittelupöytänsä takana, niin tätä satua ei saa enää kertoa kouluissa.
Viitteet:
1. Kallojen samankaltaisuuden tutkimus: https://www.nature.com/articles/s42003-020-01569-x
2. DNA:n samankaltaisuuden tutkimus: https://genome.cshlp.org/content/29/10/1648.full
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti