23. Mielivaltaista opetusta koulubiologiassa eliöiden sukulaisuudesta

Evoluutio-opissa on sellainen mielivaltainen käsite, että havainnoimalla kahta samankaltaista rakennetta, vaikkapa silmää eri eläimissä, ei voida päätellä onko se  tullut sukulaisuuden kautta vai kehittynyt itsekseen samanlaiseksi. 

Otetaan esimerkiksi ihmisen, apinan ja mustekalan silmät. Ne ovat hyvin samanlaiset. Silmiä tutkimalla ei kuitenkaan voida mitenkään todeta, että apinan ja ihmisen silmä olisivat sukulaisia, yhteisestä alkuperästä tulleita, ja mustekalan silmä kehittynyt samanlaiseksi itsestään ilman yhteistä alkuperää ihmisen tai apinan silmän kanssa. 

Ihmisen silmä ylhäällä ja mustekalan alhaalla.

Tämä kuulostaa uskomattomalta ja onkin sitä, mutta totisinta totta evoluutio-opin ihmemaassa ja koulubiologiassa. 

Koska ei tunneta kahdeksan jalkaista ihmistä (oikeasti jonkun muun keksityn perusteen takia), mustekala ja ihminen ovat hyvin kaukana toisistaan eläinten sukupuussa. 

Mustekala vasemmalla, ihminen oikealla, ei yhteistä näkevää sukulaista sukupuun mukaan. Vaakaviiva kuvaa milloin näköelin olisi evoluutio-opin mukaan syntynyt.

Miten sitten selitetään, että ihminen ja mustakala eivät olekaan läheisiä sukulaisia, vaikka niillä on samanlainen monimutkainen näköelinrakenne? 

Selitetään, että silmä ei ole merkki sukulaisuudesta, vaan se on kehittynyt monessa kohtaa kehityshistoriaa (sukupuuta) itsenäisesti (konvergentti evoluutio). Satunnaisuus siis synnyttää aina saman lopputuloksen.

Tähän kaikkeen ei ole sääntöjä, vaan selitys on täysin mielivaltainen. Havainnoimalla kahta samanlaista rakennetta ei voida päätellä onko se merkki sukulaisuudesta vai eikö se ole. 

Tästä sitten tiedemiehet kiistelevät mihin haaraan mikäkin eliö kuuluu, kun näitä ristiriitaisia yksityiskohtia tulee yhä enemmän ja enemmän. Valtatiede ei suostu myöntämään, että puumalli ei vain pysty kuvaamaan muuntelua eliökunnassa, vaan on perusteiltaan täysin väärä malli. Tarvitaan parempi malli kuvamaan todellisia havaintoja.

Lopulta asia kulminoituu tähän: 

Ensin samankaltaisuus todistaa eliöiden sukulaisuuden. Sitten heti toisessa hetkessä samankaltaisuus ei todista, että eliöt olisivat sukulaisia. 

Ei menisi läpi oikeudessa: ei sama todiste voi samanaikaisesti todistaa sekä vastaan että puolesta. Joko samanlaisuus kertoo sukulaisuudesta aina tai sitten samankaltaisuuteen on jokin muu syy kuin sukulaisuus.

Kun eliön paikkaa sukupuussa joudutaan muuttamaan (jokin uusi havainto), niin yhtäkkiä jokin rakenne ei olekaan enää tullut konvergentin evoluution kautta (homoplasia), vaan sukulaissuhteen (homologia) kautta. Tämä tilanne on ihan oikeasti mahdollista, koska samankaltaisuudesta itsestään ei evoluutio-opin mukaan voi päätellä, miten se on tullut. Täten siis voidaan päättää tarpeen mukaan, miten se tuli. Kätevää - voidaan aina olla oikeassa, niin tai näin.


Täysin mielivaltaista, eikä mitenkään tieteellistä ja havaintoihin perustuvaa.  Historiaa voidaan peukaloida yhteisellä päätöksellä vain taruissa ja siitä evoluutio-opissa juuri on kysymys.

Maailmalla on yksi Luoja. Hän loi 24 alkeishiukkasta (tiettävästi), joista koostui 118 atomia määrätyn logiikan mukaan. Jo näitä alkeishiukkasia luodessaan Hän ajatteli sinua, ja että sinä tarvitset kaksi silmää. Siksi Hän loi juuri sellaiset 24 alkeishiukkasta, että silmä toimii. Samankaltaisuus todistaa yhteisestä alkuperästä, mutta ei yhteisestä esi-isästä, vaan yhteisestä suunnittelijasta, joka rakastaa järjestystä ja harmoniaa siis samankaltaisuutta - sinun lisäksesi.

Lisää aiheesta:

http://creation.com/homology-made-simple

Lopuksi vielä lyhyt kertaus siitä, mikä siis on eliöiden sukupuu, jos tämä on päässyt koulubiologiasta unohtumaan.  (mikä sinänsä ei siis ole mikään vahinko - tämähän on pelkkä sepitelty tarina. Voit siis jättää yhtä hyvin lopun lukematta).

Eri eläimet jakavat paljon samanlaisia rakenteita. Esimerkiksi nisäkkäiden, ihminen mukaan lukien, käsivarrren luut ovat hyvin samankaltaiset, eikä linnun eturaajojen luutkaan kovin kaukana ole. Samankaltaisuuksien takia oletetaan, että nisäkkäät ovat sukua toisilleen eli että ne ovat kehittyneet toisistaan evoluution avulla.

Tätä samankaltaisuutta pidetään myös yhtenä evoluution todisteesta. Toinen eläin voi tulla toisesta eläimestä pienin muutoksin, koska ne ovat niin samankaltaisia. Näiden samankaltaisuuksien avulla on sitten rakennettu eliöiden sukupuu, jossa ovat ihan kaikki eliöt mukana: bakteerit, levät, kasvit, eläimet. Sukupuun juuressa on solu, josta kaikki on lähtenyt.

Puuhun sijoitetaan vierekkäin eläimet, jotka ovat kaikkein eniten samankaltaisia. Mutta miten samankaltaisuus määritellään? Pääasiassa sitä on menneinä vuosina määritelty eläinten rakenteiden mukaan. Mitä enemmän samanlaisilta eläimet näyttävät, sitä lähempänä ne ovat toisiaan. Ja kun aktiivisesti unohdetaan tiettyjä yksityiskohtia, niin saadaan rakennettua tämä evoluution peruste ja opetettua tätä valhetta kaikille lapsille kaikkialla maailmassa.

Tämä puu kuvaa myös historiaa. Niin kuin puu kasvaa, opetetaan eliöidenkin kehittyneen tyvestä latvaan vähitellen.

Eliöiden evoluutio-opin mukainen sukupuu.

Tästä muodostuu ristiriita: puu on ainoa malli, millä voidaan kuvata ajan suhteen kehittyviä ja siten haarautuvia sukulaisuuksia. Eri tyyppiset samankaltaisuudet kuitenkin risteilevät tässä puussa aivan miten tahtovat. Kuten on jo huomattu. 

Näinhän meitä koulussa on kaikkia opetettu, kertomatta kuitenkaan näitä edellä mainittuja ristiriitoja - ja lisää on tulossa: valheita ja ristiriitoja. 

Dinosaurusten pehmytkudostutkija erotettu laittomasti - oikeus voitti

Tutkija Mark Armitage erotettiin virastaan Californian osavaltion yliopistosta (Northridge) vain vähän aikaa sen jälkeen, kun hän oli julkaisut artikkelin dinosarusten pehmytkudoslöydöistä vertaisarvioidussa tiedelehdessä vuonna 2013 (Acta Histochemica:  http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0065128113000020 ). 

Hänen sanojensa mukaan esimies tuli hänen huoneeseensa huutaen, että tämä yliopisto ei tule sietämään hänen uskontoaan ja tutkimuksiaan. Pari viikkoa tämän jälkeen hänet erotettiin yliopistosta 'budjetäärisistä syistä'. 

Mark nosti oikeusjutun Californian osavaltiota vastaan väärin perustein suoritetusta irtisanomisesta. Vuosien neuvotteluiden jälkeen asia oli menossa Los Angelesin korkeimpaan oikeuteen elokuussa 2016. Vain viikkoa ennen tätä Californian osavaltio suostui Mark Armitagen itsensä asettamiin ehtoihin sovitella asia. Mark sai korvauksen 'ison shekin', joka vastasi 15 kertaisesti Markin vuosipalkkaa (hän oli osa-aikainen tutkija) ollen lopulta kuusinumeroinen luku. Tämä oli historiallinen voitto Markin tutkimustyön puolesta. 

Tässä merkittävää on, että yliopisto halusi sopia asian, ettei se mene korkeimman oikeuden käsittelyyn. Selvästi heidän oma arvionsa oli, että he häviäisivät jutun ja Markin löydökset saisivat merkittävää huomiota. Nyt he selvisivät rahalla, eikä heidän tarvitse myöntää mitään.

Pehmytkudosta elektronimikroskoopilla kuvattuna.

Miksi yliopistot haluavat vaientaa tällaiset tieteellisesti yksiselitteiset havainnot? Siitä yksinkertaisesta syystä, että nämä murentavat yliopistojen ja tutkijoiden uskottavuutta siitä tarinasta, että dinosaurukset ovat eläneet 65 miljoona vuotta sitten ja kuolleet silloin sukupuuttoon. Kun menee uskottavuus, häviää maineen ja kunnian lisäksi rahoittajat. Siellä pelataan viivytystaistelua ja johtajat odottavat omaa eläkkeelle pääsyään, jotta pelastuisivat kuin koira veräjästä ja voisivat jättää sotkun muiden hoidettavaksi. 

Valheen ylläpitämiseksi pitää laskea liikkeelle kymmenen uutta valhetta. Totuus paljastuu lopulta kaikille ja se on niin ilmeinen, ettei voi edes puolustautua (http://raamattu.fi/1992/Room.1.html#20).

Aikaisempi juttuni aiheesta, jossa kerrotaan asiasta lisää: 
http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/01/dinosaurusten-pehmytkudosloydos.html 

Mark:in Facebook sivut: 
https://www.facebook.com/mark.armitage.98 

Videoesitys Markin löydöksistä: 
https://www.youtube.com/watch?v=6OnF3IElD-A






  

22. Samankaltaisuus evoluution todisteena tuhoutuu pala palalta

Jos kaksi autoa päätyy samaan paikkaan kulkien eri reittiä, kulkivatko ne silloin yhdessä? Ei tietenkään - matka oli eri, vaikka määränpää oli sama. Lopputulos molemmissa tapauksissa oli sama, mutta ohjeet miten perille päästään olivat eri. Toinen ajoi ensin etelään ja sitten itään, toinen ensin itään ja sitten etelään. Perillä oltiin yhtä aikaa, mutta kartanlukijoilla oli eri 'nuotit'. Perille päästiin molemmissa tapauksissa, mutta eri keinoin. Matkoissa ei ollut mitään samankaltaisuutta, toinen ajoi vuoriston ja toinen laakson kautta. Jos molemmat olisivat ajaneet puolimatkaan ja sitten toinen olisi saanut toisen ohjeet loppumatkalle, ei hän milloinkaan olisi löytänyt perille.

Monella eläimellä on sormet ja varpaat. Vaikka ne ovat hieman erilaisia lajista toiseen, niin ne ovat myös hämmästyttävän samanlaisia. Yleisin sormiluku on viisi. Monesti sormissa on 1-3 niveltä. Niissä on kynsi ja usein paljon tuntohermoja hyvän tuntuman aistimiseksi. Myös käsivarren luut ovat monella eläimellä samankaltaiset. Ei siis ihme, että evoluutio-oppi pitää tätä samankaltaisuutta todisteena siitä, että toinen on tullut toisesta.

Kun tutkitaan, miten sormet ja raajat rakentuvat alkion ja sikiön kehittyessä, havaitaan jotain yllättävää. Ne kehittyvät eri reittiä ja eri järjestyksessä. Samankaltaisuutta tutkittaessa onkin otettava huomioon myös se kehityspolku, miten rakenne on syntynyt alkion ja sikiön kasvaessa.

Toisilla lajeilla sormet kehittyvät työntymällä esiin ja toisilla lajeilla käsi on ensin räpylämäinen ja sitten kudos sormien välistä poistuu, jolloin sormien muoto paljastuu.

Ihmisen ja sammakon sormien kehittymisen vertailu.

Alkion 'poimu' mistä raajat kehittyvät ovat eri lajeilla eri järjestyksessä ja paikassa.

Eri eläinten alkioiden segmentit ja paikat mistä raajat kehittyvät

Tätä kehitystä ohjaa geneettinen tieto, jonka alkio on saanut hedelmöityksessä vanhemmiltaan. Suuri osa tässä geneettisessä tiedossa määrittelee sitä, miten munasolusta kasvaa alkio ja miten alkiosta kasvaa sikiö ja miten sikiöstä kasvaa lapsi. Missä järjestyksessä tapahtuu mitäkin näissä eri kehitysvaiheissa on tarkoin ohjelmoitu. Eri eläimillä nämä ohjeet ovat erilaiset, vaikka lopputulos näyttää samankaltaiselta. Siis tapa millä lopputulokseen päästiin oli erilaisempi kuin lopputulos.

Tämä on siis kuin autolla ajettaisiin samaan paikkaan kahta eri reittiä - molemmille reiteille tarvitaan oma kartta. Toisesta kartasta ja reittiohjeesta ei saada toista vähitellen muuttamalla. Ei, molempien karttojen on oltava täysin oikeat, sillä jos toista karttaa aletaan muuttamaan toisenlaiseksi vähitellen, ei pitkään aikaan päästä perille lainkaan.

Samoin on eliöiden rakennusohjeissa. Ei toista rakennusjärjestystä voida muuttaa toiseksi vähitellen, koska kaikki on kytköksissä kaikkeen alkion kehityksessä ja silloin alkio ei valmistuisi lainkaan eikä voisi jatkaa elämäänsä ja taas siirtää geneettistä koodiaan omille jälkeläisilleen.

Nämä erot kehitysjärjestyksessä ovat geneettisesti giganttisia. Vaikka voitaisiin kuvitella, että yhdenlaisista sormista tulee toisenlaiset pienillä parametrimuutoksilla (pidemmät ja suoremmat luut), eri kehitysjärjestys on aivan jotain muuta. Se muuttaa koko geneettisen koodin. Alkiokehitys tuhoaa evoluutio-opin väittämän samankaltaisuuden täydellisesti. Vaikka sormet ovat samankaltaiset se geneettinen ohjeisto, millä ne rakennetaan, on erilainen.

Kun lasketaan nämä kaksi asiaa yhteen (kehitysjärjestys ja rakkenne) ja vertaillaan näitä yhteenlaskettuja kokonaisuuksia, eivät sormet ja raajat enää olekaan samankaltaisia vaan erilaisia. (Tämä on sinänsä tarpeeton todistus, koska samankaltaisuus ei ylipäätänsä todista evoluutiota, mutta näin esitettynä se todistaa monien eläinlahkojen sukulaisuutta vastaan.)

Ja tämäkin on tiedetty jo ainakin vuodesta 1895, jolloin alkiotutkija Edmund Wilson kirjoitti: "On hyvin tunnettu tosiasia, että osat, jotka … ovat epäilemättä samankaltaisia, usein eroavat suuresti … muodostumisjärjestykseltään."

Aluksi kaukaa katsoen moni asia näyttää samanlaiselta, mutta kun lisätään yksityiskohtia kuva tarkentuu ja ymmärretään paremmin asioiden erilaisuus. Hyvien havaintojen perustana on yksityiskohtainen tieteellinen tutkimus. Lonkalta ampuen moni asia menee väärin. Tässä on jälleen sellainen asia, mikä rikkoo eliöiden sukupuun. Lajit, jotka voisivat olla rakenteidensa puolesta sukulaisia, eivät voikaan olla sukulaisia kasvujärjestyksen kannalta. Elämän sukupuun oksia pitää katkoa ja laittaa risuläjään odottamaan mihin ne voitaisiin sijoittaa. Lajien sukulaisuus tulee yhä kyseenalaisemmaksi.

Ylipäätään ihmisen kehittyminen yhdestä solusta on suuri ihme. Kaikki solut rakentuvat koko ajan synkroonissa toisiinsa. Tämä hienosäätö ja ajoitus on mestarillisen suunnittelun tulos.  Se tiedonvälitys, mikä solusta toiseen pitää olla, kun solujen erikoistuminen alkiossa alkaa, on käsittämättömän tarkka. Kaikki asettuvat kokoajan paikalleen oikeassa järjestyksessä. Pienikin virhe tässä vaiheessa tuhoaa koko ketjun. Tämän suunnittelijan on tiedettävä kaikki kaikesta.

Lisää aiheesta:

http://creation.com/refuting-evolution-2-chapter-6-argument-common-design-points-to-common-ancestry

21. Alkioiden ja sikiöiden sukulaisuus - valheita oppikirjoissa

Monet ihmiset pitävät suurimpana evoluution todisteena  sikiöiden ja alkioiden samankaltaisuutta. Tämä usein biologian oppikirjoissakin esiintynyt väite on monelle riittävä todiste ja asian on sitä myöden loppuun käsitelty. Tämä seuraava kuvasarja on monelle palanut muistiin.

Alunperin tämän kuvan piirsi saksalainen professori Ernts Haeckel (1824-1919) vuonna 1866. Mutta jo vuonna 1874 professori Wilhelm His osoitti, että se on Haeckelin mielikuvituksen tuotetta ja että Haeckelin pitäisi tietää paremmin, koska hänellä on käytettävissä sen ajan parhaat mikroskoopit. Haeckel itse myönsi tämän osittain vasta vuonna 1909, kun paine tiedeyhteisöstä oli riittävän kova.

Haeckelin mielikuvitus lensi evoluution todistelussa muuallakin. Hän mm. kirjoitti 74 sivua aiheesta, jossa kuvaili puolielämää bakteerien ja kiven 'puolivälissä' täysin ilman yhtäkään havaintoa, keksien kaiken siis itse. Samoin hän teki jälleen 'tieteellisen' julkaisun ihmisen esi-isästä, joka oli muuten kuin ihminen, muttei osannut puhua. Järjesti jopa taiteilijan piirtämään tämän. Jälleen ilman yhtäkään havaintoa.

Jostain käsittämättömästä syystä nämä Haeckelin kuvat ja varsinkin se ajatus, että ihmisen alkio käy kehitysvaiheissa läpi evolutionistisen kehityshistorian alkaen kalasta, on kuitenkin säilynyt kaikki nämä vuodet. Ehkä se on keksityn evoluutiologiikan mukaan niin luonnollinen ajatus ihmisen mielestä. 

Korostan kuitenkin, että mitään tieteellistä tässä ajatuksessa ei ole. Se ei ole havaintoihin perustuva. Itse asiassa havainnot ovat täysin päinvastaiset. Alla on Michael Richardsonin kuvat vuodelta 1997, rinnakkain Haeckelin piirrosten kanssa.

Tämä ei paljon selittelyjä kaipaa. Jokainen näkee itse mistä on kysymys. Erilaisuus jopa näin kaukaa katsoen on merkittävä. Todellisten alkioiden tutkimukset eivät tue, että nämä alkiot olisivat samankaltaisia tai sukulaisia toisilleen. Päinvastoin, monien eläinten alkioiden ja sikiöiden kehitysjärjestys on hyvin erilainen ja tämä kehitysjärjestys sotii voimakkaasti evoluutio-opin mukaista eliöiden sukupuuta vastaan (tästä myöhemmin tarkemmin).

Alkioista on luonnollisesti nykyisin tehty paljon lisää tutkimuksia ja tietoa on paljon enemmän kuin 1800-luvulla. Silti oppikirjoissa vieläkin viitataan tähän kuvaan ja tehdään siitä uusia, edelleen käsin piirrettyjä, väärennöksiä. Kuten lukion biologian kirjassa nimeltä Symbioosi ja sen jaksossa Evoluution todisteet. Siinä jopa sanotaan, että ihmisalkiolla on kidukset. Se on naurettava vale! 

Kuva lukion biologian oppikirjasta (Symbioosi), jossa piirretyillä kuvillä yritetään vakuuttaa oppilaat alkioiden sukulaisuudesta. Tämä on tarkoituksellista oppilaiden harhaanjohtamista - siis valheellista propagandaa.

Lisää näistä virheistä oppikirjoista löytyy Mikko Tuulirannan täydellisestä analyysistä täältä: http://luominen.fi/koulubiologian-analyysi

Alkiotutkimuksesta löytyy verkosta tietokanta, josta selviää mitä rakenteita syntyy ihmisalkion eri segmenteissä eli noissa poimuissa, joiden voi kuvitella olevan kiduksia, mutta luotettavien tieteellisten havaintojen mukaan ne eivät ole: http://www.ehd.org/classics/gasser_ch6.php

Tätä harhaoppia on käytetty jopa perusteluna sille, että abortin tekijä ei syyllisty murhaan, koska onhan alkio siinä vaiheessa vasta kala. Tämän blogin genetiikka jaksoissa kävimme sen läpi, että jo hedelmöityksen yhteydessä alkio saa kaiken geneettisen tiedon. Jo silloin kahdesta tulee yksi. Sen jälkeen ei kohtuun enää lisätä mitään tietoa. Abortissa uniikin ihmisyksilön taival loppuu…evoluutiouskon vaikutukset ovat moninaiset.

Miksi sitten näitä jo yli satavuotta sitten vääriksi todistettuja kuvia edelleen käytetään? No, kun ei ole mitään muutakaan. Evoluution ymmärrettävät todisteet ovat mielikuvituksen tuotetta. Sitten taas ne vaikeasti ymmärrettävät todisteet kulminoituvat loputtomaan maailmankatsomukselliseen väittelyyn. Ollaan lopulta siinä, että evoluutio(kin) pitäisi uskoa.

Tämä onkin se mihin haastan sinut. Sinä olet vapaa päättämään, tai paremminkin, sinä joudut päättämään, mihin uskot. Tiede ei tule tätä ratkaisemaan puolestasi. Tässä blogissa esittelemäni havainnot todistavat sen. Tässä asiassa on valoa juuri sen verran, että ne näkevät, jotka haluavat nähdä ja ne, jotka eivät halua nähdä, eivät sitten näe. Riippumatta siitä,  kummalla puolella olet,  totuus on aina sama. Ja siinä välissä ei ole mitään, ei ole harmaata aluetta. Joko uskot että olemme luotuja tai uskot että olemme pelkkää materiaa sattuman rakentamia, mutta vain toinen näistä on lopulta totta.  Autuas se joka tämän todella ymmärtää.

Mutta… evoluutiohan toimii?

Evoluutiohan toimii, siitä puhutaan paljon ja sitä käytetään jatkuvasti luonnontieteen selityksissä. Puhutaan myös autojen evoluutiosta, koneiden kehittymisestä, jopa geneettisistä algoritmeista, joita käytetään tietotekniikassa ja ne toimivat. Miten siis voin väittää, ettei evoluutiolle ole mekanismia eli että se ei toimi?

Aikaisemmista blogeista näet mihin väitteeni perustuvat, siis siihen mitä on luotettavasti havaittu, miten elämä rakentuu geeneistä, DNA:sta ja proteiineista ja miten mutaatiot eivät kehitä mitään, vaan sen sijaan tuhoavat olemassa olevaa. Niissä on yksityiskohtaisesti käyty läpi, miksi evoluutiolle ei ole mekanismia eli miksi se ei voi toimia.

Missä sitten on ratkaisu alussa esitettyyn ristiriitaan? Onhan alla olevissa kuvissa hyvin esillä kehittyminen ihmisen omassa työssä.

 Se on termien sekasotkussa. Näin meidän ymmärrystämme sotketaan, kun samalla termillä eri yhteyksissä tarkoitetaan eri asiaa. Evoluutio, niin kuin se luonnossa tapahtuu, on määritelmältään päämäärätön. Sillä ei ole tavoitetta, mihin se pyrkii. Se on satunnaista ja johtaa johonkin ennalta arvaamattomaan, siis määritelmänsä mukaan.

Sen sijaan kun evoluutiosta puhutaan ihmisen käyttämänä tapana kehittää jotain, vaikkapa autoja, niin kyseessä ei ole päämäärätön kehitys. Autot tosin kehittyvät pienin askelin, vähitellen, mutta eivät ilman suunnittelijaa eivätkä ilman autoteollisuuden johtajia, jotka asettavat tavoitteet. Sitten suunnittelijat toimivat kohti päämäärää. Samoin esimerkiksi geneettiset algoritmit tietotekniikassa. Niillä on tavoite, mitä kohti ne pyrkivät ja aina huonommat tulokset hylätään. Huonommuus mitataan erona tavoitteeseen.

Evoluutio-oppi väittää, että luonnonvalinta on tämä tavoite. Mutta ei luonto mitään valitse. Se on olosuhde, ei personallinen aktiivinen tekijä. Jokin laji tosin saattaa syrjäyttää toisen ja sitten sanotaan, että luonnonvalinta toimi. Mutta ei luonnonvalinta mitään tavoitetta, suuntaa aseta. Ei se kerro mitä ominaisuuksia pitää kehittää, jotta pärjää luonnon kiertokulussa. Eivät mutaatiot tapahdu sen mukaan, mikä luonnonolosuhteissa olisi tarpeen, vaan satunnaisesti. Eikä olosuhteet ole niin pitkään vakaat, että kymmeniä tuhansia tarpeellisia mutaatioita valikoituisi miljoonien joukosta sopivasti täyttämään elintilassa olevan aukon.

Olosuhteet muuttuivat, evoluutio-opin kannalta katsottuna sattumalta, ja uudessa tilanteessa on tilaa uudelle populaatiolle, joka sinänsä oli jo pienempänä jossain toisaalla olemassa. Se vain valtasi enemmän alaa ja tuli näin näkyvämmäksi. Mitään uutta rakennetta tai ominaisuutta ei kehittynyt sillä hetkellä, kun olosuhteet muuttuivat. Rakenteet olivat jo olemassa aikaisemmin, tosin ei yhtä näkyvänä.

Tämä näkyy hyvin esim. Suomen luonnossa, kun seuraa vieraslajien levittäytymistä. Olosuhteet ovat muuttuneet, joten etelän lajit valtaavat alaa täällä aikaisemmin eläneiltä lajeilta. Nämä etelän lajit sinänsä olivat jo olemassa.  Ne olivat uusia vain meille.

Luonnonvalintaa pidetään maagisena tekijänä. Ikään kuin siihen olisi sisäänrakennettuna tietoisuus siitä, mihin kaikki on menossa. Ja rajoitetussa mittakaavassa näin voi ollakin, mutta tälle sisäänrakennetulle tietoisuudella on silloin suunnittelijansa ja se ei ole sattuma.

Evoluutio-opin mukaan ei ole kuitenkaan suurta luojaa, joka ylhäältä katsoo kaikkea ja ohjaa esimerkiksi luonnonvalintaa. On vain sattuma. Täten luonnonvalinta on vain sattumalta rakentunut olosuhde. Sattumalla ei ole tavoitetta eikä suuntaa, joten luonnonvalintaa ei voida pitää tavoitteen asettajana, vaikka jotkut evoluutio-opin kannattajat saattavat toisin väittää. Silloin he lainaavat maailmankuvasta, jossa Luoja on olemassa.

Jos sattuma muuttaisi tätä alla olevaa konetta niin saattaisi sormeen sattua. Satunnaisella muutoksella kone olisi nopeasti toimimaton tai jopa vahingollinen. Koska muutoksella ei ole tavoitetta, meidän pitäisi löytää luonnosta miljoonia ja taas miljoonia tällaisia rikkinäisiä 'koneita' (lue: eliöitä), jotka 'hakkaisivat sormille'. Vaan emme löydä. Jopa fossiilit ilmestyvät geologisiin kerroksiin valmiina ja toimivina pienempiä yksityiskohtia myöden.

Luonnossa tapahtuu muuntelua. Sudesta tulee koira, mutta se tapahtuu olemassa olevan geneettisen tiedon tai sen korruptoitumisen kautta. Suomusta ei tule sulkaa eikä kalasta lintua korruptoitumalla. Tähän tarvitaan uutta geneettistä informaatio ja sen syntymiseen ei ole mekanismia. Uusia lajeja syntyy, mutta ei uusia eliöluokkia.

Aloitimme nyt uuden jakson, jossa vaihteeksi katsomme hieman isompia asioita kuin solun sisäisiä. Katsomme elämän puuta ja mitkä eläimet nyt oikeasti ovat sukua toisilleen ja mitkä eivät.