22. Samankaltaisuus evoluution todisteena tuhoutuu pala palalta

Jos kaksi autoa päätyy samaan paikkaan kulkien eri reittiä, kulkivatko ne silloin yhdessä? Ei tietenkään - matka oli eri, vaikka määränpää oli sama. Lopputulos molemmissa tapauksissa oli sama, mutta ohjeet miten perille päästään olivat eri. Toinen ajoi ensin etelään ja sitten itään, toinen ensin itään ja sitten etelään. Perillä oltiin yhtä aikaa, mutta kartanlukijoilla oli eri 'nuotit'. Perille päästiin molemmissa tapauksissa, mutta eri keinoin. Matkoissa ei ollut mitään samankaltaisuutta, toinen ajoi vuoriston ja toinen laakson kautta. Jos molemmat olisivat ajaneet puolimatkaan ja sitten toinen olisi saanut toisen ohjeet loppumatkalle, ei hän milloinkaan olisi löytänyt perille.

Monella eläimellä on sormet ja varpaat. Vaikka ne ovat hieman erilaisia lajista toiseen, niin ne ovat myös hämmästyttävän samanlaisia. Yleisin sormiluku on viisi. Monesti sormissa on 1-3 niveltä. Niissä on kynsi ja usein paljon tuntohermoja hyvän tuntuman aistimiseksi. Myös käsivarren luut ovat monella eläimellä samankaltaiset. Ei siis ihme, että evoluutio-oppi pitää tätä samankaltaisuutta todisteena siitä, että toinen on tullut toisesta.

Kun tutkitaan, miten sormet ja raajat rakentuvat alkion ja sikiön kehittyessä, havaitaan jotain yllättävää. Ne kehittyvät eri reittiä ja eri järjestyksessä. Samankaltaisuutta tutkittaessa onkin otettava huomioon myös se kehityspolku, miten rakenne on syntynyt alkion ja sikiön kasvaessa.

Toisilla lajeilla sormet kehittyvät työntymällä esiin ja toisilla lajeilla käsi on ensin räpylämäinen ja sitten kudos sormien välistä poistuu, jolloin sormien muoto paljastuu.

Ihmisen ja sammakon sormien kehittymisen vertailu.

Alkion 'poimu' mistä raajat kehittyvät ovat eri lajeilla eri järjestyksessä ja paikassa.

Eri eläinten alkioiden segmentit ja paikat mistä raajat kehittyvät

Tätä kehitystä ohjaa geneettinen tieto, jonka alkio on saanut hedelmöityksessä vanhemmiltaan. Suuri osa tässä geneettisessä tiedossa määrittelee sitä, miten munasolusta kasvaa alkio ja miten alkiosta kasvaa sikiö ja miten sikiöstä kasvaa lapsi. Missä järjestyksessä tapahtuu mitäkin näissä eri kehitysvaiheissa on tarkoin ohjelmoitu. Eri eläimillä nämä ohjeet ovat erilaiset, vaikka lopputulos näyttää samankaltaiselta. Siis tapa millä lopputulokseen päästiin oli erilaisempi kuin lopputulos.

Tämä on siis kuin autolla ajettaisiin samaan paikkaan kahta eri reittiä - molemmille reiteille tarvitaan oma kartta. Toisesta kartasta ja reittiohjeesta ei saada toista vähitellen muuttamalla. Ei, molempien karttojen on oltava täysin oikeat, sillä jos toista karttaa aletaan muuttamaan toisenlaiseksi vähitellen, ei pitkään aikaan päästä perille lainkaan.

Samoin on eliöiden rakennusohjeissa. Ei toista rakennusjärjestystä voida muuttaa toiseksi vähitellen, koska kaikki on kytköksissä kaikkeen alkion kehityksessä ja silloin alkio ei valmistuisi lainkaan eikä voisi jatkaa elämäänsä ja taas siirtää geneettistä koodiaan omille jälkeläisilleen.

Nämä erot kehitysjärjestyksessä ovat geneettisesti giganttisia. Vaikka voitaisiin kuvitella, että yhdenlaisista sormista tulee toisenlaiset pienillä parametrimuutoksilla (pidemmät ja suoremmat luut), eri kehitysjärjestys on aivan jotain muuta. Se muuttaa koko geneettisen koodin. Alkiokehitys tuhoaa evoluutio-opin väittämän samankaltaisuuden täydellisesti. Vaikka sormet ovat samankaltaiset se geneettinen ohjeisto, millä ne rakennetaan, on erilainen.

Kun lasketaan nämä kaksi asiaa yhteen (kehitysjärjestys ja rakkenne) ja vertaillaan näitä yhteenlaskettuja kokonaisuuksia, eivät sormet ja raajat enää olekaan samankaltaisia vaan erilaisia. (Tämä on sinänsä tarpeeton todistus, koska samankaltaisuus ei ylipäätänsä todista evoluutiota, mutta näin esitettynä se todistaa monien eläinlahkojen sukulaisuutta vastaan.)

Ja tämäkin on tiedetty jo ainakin vuodesta 1895, jolloin alkiotutkija Edmund Wilson kirjoitti: "On hyvin tunnettu tosiasia, että osat, jotka … ovat epäilemättä samankaltaisia, usein eroavat suuresti … muodostumisjärjestykseltään."

Aluksi kaukaa katsoen moni asia näyttää samanlaiselta, mutta kun lisätään yksityiskohtia kuva tarkentuu ja ymmärretään paremmin asioiden erilaisuus. Hyvien havaintojen perustana on yksityiskohtainen tieteellinen tutkimus. Lonkalta ampuen moni asia menee väärin. Tässä on jälleen sellainen asia, mikä rikkoo eliöiden sukupuun. Lajit, jotka voisivat olla rakenteidensa puolesta sukulaisia, eivät voikaan olla sukulaisia kasvujärjestyksen kannalta. Elämän sukupuun oksia pitää katkoa ja laittaa risuläjään odottamaan mihin ne voitaisiin sijoittaa. Lajien sukulaisuus tulee yhä kyseenalaisemmaksi.

Ylipäätään ihmisen kehittyminen yhdestä solusta on suuri ihme. Kaikki solut rakentuvat koko ajan synkroonissa toisiinsa. Tämä hienosäätö ja ajoitus on mestarillisen suunnittelun tulos.  Se tiedonvälitys, mikä solusta toiseen pitää olla, kun solujen erikoistuminen alkiossa alkaa, on käsittämättömän tarkka. Kaikki asettuvat kokoajan paikalleen oikeassa järjestyksessä. Pienikin virhe tässä vaiheessa tuhoaa koko ketjun. Tämän suunnittelijan on tiedettävä kaikki kaikesta.

Lisää aiheesta:

http://creation.com/refuting-evolution-2-chapter-6-argument-common-design-points-to-common-ancestry