33. Miten luolamiehiä tehdään?

Meidän mieliimme on syvälle iskostettu, että on ollut olemassa näitä luolaihmisiä, jotka näyttävät kutakuinkin tältä:

Huommaa valkoiset silmät ja hymy. Apinoilla ei koskaan ole näitä. Eikä tämä perustu havaintoihin vaan taiteilijan vapauteen, silti se on esillä luononhistoria museossa eikä taidemuseossa (Smithsonian Museum of Natural History Washington, D.C.:ssä).

Miten näitä sitten valmistetaan? Se on kuin kokoaisi palapeliä niin, että ensin otetaan kymmenen eri palapeliä, yhdistetään palat ja sekoitetaan, sitten kastellaan nämä pahvinpalat, sekoitetaan multakuormaan, ja levitetään multa ja palat pellolle. Kymmenen vuoden kuluttua tullaan etsimään paloja. Löydetään vielä kymmenkunta palaa eri puolilta peltoa ja väitetään, että kaikki palat ovat samasta palapelistä. Aukkokohtiin sitten taiteilija piirtää kuvan, joka liittää nämä muutamat palaset yhdeksi kokonaisuudeksi. Sitten julkaistaan tämä tiedelehdessä ja sanotaan, että tällainen se palapeli oli alkujaan ja se kuvaa sitä millainen maailma oli miljoonia vuosia sitten.

Tässä ote elävästä elämästä Mikko Tuulirannan kirjasta Koulubiologian Analyysi koskien erästä tunnettua luolamiestarinaa:

• ”Ardin osaset kerättiin 17 eri paikalta yli puolentoista kilometrin säteeltä. Holotyypiksi eli tyyppiyksiköksi valittiin ARA-VP-6/1, joka koostui kahdeksasta hampaasta, joista suurin osa oli vahingoittuneita. Kallonpohjan palaset (ARA-VP-1/500) löytyivät 550 metrin päässä holotyypistä ja paloja kyynärvarren luista (ARA-VP-7/2) 270 metrin päästä. Yhdestätoista paikasta löytyi pelkkä yksittäinen hammas tai sen osa. Esim. eräs poskihammas löytyi holotyypistä 1550 metrin päästä ja näyttää identtiseltä simpanssin poskihampaan kanssa. On todennäköistä, että kaikki luut kuuluvat eri yksilöille ja todennäköisesti useammalle kuin yhdelle lajille.”
• Täällä koko pitkä tarina, josta selviää myös mistä Nature -lehden numerosta nämä tiedot on koottu: https://luominen.fi/materiaalit/pdf/koulubiologian_analyysi_osa_1_versio_2.pdf

Nyt sitten on löytynyt tämä poskihammas tai muu vastaava luunpala, joka on "luolamieheltä", niin miten siitä tehdään lihaa ja nahkaa ja paljon karvoja sisältävä hahmo? Jotenkin näin:

• ”Minulle kerrottiin, että piirustuksista piti tehdä joko enemmän tai vähemmän ihmismäisiä tai moderneja - riippuen siitä, mikä aihe oli. Taiteilijana olin mielissäni siitä, että minulla oli vapaus luoda piirustus, jota kukaan ei voisi saattaa kyseenalaiseksi, koska he eivät itsekään varmasti tienneet, miltä luontokappale näytti. Mutta kristittynä minusta oli epämiellyttävää, kun minulle kerrottiin, että he halusivat enemmän ´apinamaisia´ tai enemmän ´ihmismäisiä´ ominaisuuksia... Tämän Australopithecuksen tapauksessa minua pyydettiin luomaan jotain, joka oli suuri ´ehkä´ ja sitten saada näyttämään se uskottavalta.” (Doolan R, Wieland C. Filling the blanks; Interview with illustrator Ronald J. Ervin. Creation 1995,17;2:16-18.)

Ensimmäisessä kuvassa yllä on Lucyn rekonstruktio. Sen tehnyt taitelija kuvaa sitä näin: 

• "Halusin ihmisen sielun tähän apinankaltaiseen naamaan, osoittaakseni mihin hän on kehittymässä." (John Gurche, sculptor, National Geographic 189(3):96-117, March 1996)

Usein löytyy vain kallon päälaki ja alaleuka. Välistä uupuu paljon osia. Tämä antaa tutkijalle vapauden sijoittaa alaleuka kuviteltuun kalloon haluamallaan tavalla. Mitä enemmän se ulkonee, sitä enemmän se on apinamainen. Mitä enemmän se laitetaan sisään päin sitä enemmän se on ihminen.

• Erään kallon rekonstruktiossa mukana olleen Alan Walkerin kerrotaan sanoneen: ”Saatoit pitää yläleuanluuta edempänä ja muodostaa pitkänomaiset kasvot, tai saatoit sijoittaa sen sisemmäksi, jolloin kasvoista tuli lyhyemmät… Se, kuinka pidit sitä, riippuu ennakko-oletuksistasi” (Lubenow, Myytti apinaihmisistä s. 283).

Juuri näin tapahtui neandertalin ihmiselle. Aluksi siitä löydettiin hyvin vähän kallon osia, joten oli vapaus tehdä siitä hyvin apinamainen. Vuosikymmenien aikana on löytynyt yhä enemmän osia. Nämä osat ovat tarkentaneet sitä vähitellen ja kuinka ollakaan leuka on liukunut pikku-hiljaa syvemmälle sisäänpäin tehden löydöstä ihmismäisemmän. Ja lopulta on päädytty siihen, että kyseessä on täysi ihminen.

Huomaa miten tämä tutkija, joka ilmiselvästi uskoo evoluutioon, silti sanoo, että emme voi tietää ulkonäköä:

• ”Ihmisen varhaisempien esi-isien kasvonpiirteitä ei voida rakentaa tai varmistaa objektiivisesti... Yritykset tehdä näin nykyajan apinoiden ulkonäön perusteella ovat todennäköisesti suuresti ennakkokäsitysten ohjaamia, räikeän virheellisiä ja epäpäteviä... Kaikki rekonstruktiot varhaisten hominidien kasvoista ovat todennäköisesti harhaanjohtavia” (Stephan C.N. Anthropological Facial ”Reconstruction” - Recognizing the Fallacies, ”Unembracing” the Errors, and Realizing Method Limits. Science and Justice 2003,43;4:195. Stephan toimii oikeusantropologina Australian Adelaiden yliopistossa).

Ylivoimaisesti suurin osa näistä löydöistä on paljastunut täysi ihmisiksi tai täysi apinoiksi. Välissä on hieno joukko suoranaisia huijauksia. Sitten on muutama kyseenalainen löytö, joista ei vielä tiedetä paljoakaan. Monesti sen takia, että löytöjä ei tosiaankaan anneta kenen tahansa tutkittavaksi, vaan se säilytetään piilossa lukkojen takana.  Mistäköhän syystä? Ettei vain olisi taas viilan jälkiä piilotettavana. Jotkut näistä voivat olla ihan oikeita, selkeitä ja todellisia löytöjä. Mutta mitä ne sitten ovat? Apinoita, Ihmisiä tai sitten joko geneettisesti korruptoituneita apinoita tai ihmisiä, tai sitten sairauksista tai huonosta ruokavaliosta kärsineitä apinoita tai ihmisiä.

• ”Ei-paleontologina en varsinaisesti halua halveksia paleontologeja, mutta totuus on, että jos kulutat koko elämäsi kaivamalla esiin luita ja kun sitten löydät pienen palan pääkalloa tai leukaluuta, tulee erittäin suuri houkutus liioitella noiden luunpalojen merkitystä” (Greg Kirby, biologi. Sitaatti Lubenowin kirjasta). 

Jopa kuuluisa ihmisfossiilien metsästäjä Tim White tunnusti: 

• ”Suurta osaa antropologeja vaivaa se vika, että heidän halunsa löytää hominidi on niin suuri, että heidän silmissään mikä tahansa luunpala muuttuu hominidin luuksi” (Sitaatti Lubenowin kirjasta).

Ihminen ei ole tullut apinasta, eikä jostain toisesta apinaa edeltäneestä elämän muodosta. Ihminen on aina ollut ihminen. Tosin aikaisemmin geneettisesti paljon terveempi ihminen, sillä nykyisin kannamme jo  noin 30 000 mutaation kuormaa, jotka aiheuttavat perinnöllisiä sairauksia.

Elämme klikkauskulttuurissa, ja se vaan on niin, että kun joku väittää löytäneensä ihmisen esi-isän, puuttuvan lenkin, julkisuus on taattu. Ihmiset niin kovasti haluavat uskoa siihen, ettei ole Jumalaa ja tämä puuttuvalenkki -todistelu ruokkii tätä halua. Mutta vielä tulee päivä jokaisen meidän kohdalla, jolloin käännymme Jumalan puoleen. Ottaako hän silloin vielä vastaan?