sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

35. Ylisuunniteltu ihminen - evoluution ulottumattomissa

Olemme evoluutio-oppiin perustuvan maailmankuvan kyllästämiä siinä määrin, että emme enää ymmärrä kuinka ihmeellinen ihme ihminen on. Emme osaa arvostaa itseämme emmekä toisiamme. Kuvittelemme, että eroamme vain vähän apinasta. Tämä on karkea virhekuvitelma ja siitä seuraa hyvin haitallinen asennevääristymän. Tämä valhe vaikuttaa siihen miten ajattelemme, miten koemme ja miten tunnemme. Erityisesti se vaikuttaa siihen, mitä ajattelemme toisistamme: että sinä olet vain toinen apina, toinen eläin, vailla perustavaa erityisarvoa itsessäsi - tulet eläimestä, olet eläin ja oikeutesi eivät eroa eläimestä sen enempää kuin vastuusi. 

Tosiasiassa olemme yhtä paljon erilaiset apinasta kuin apina on erilainen banaanista, niin rakenteellisesti kuin filosofisesti.

Ihmisessä on paljon hienosti suunniteltuja yksityiskohtia. Voidaan rehellisesti sanoa yhtään liioittelematta, että me olemme ylisuunniteltuja elämään vain niin kuin eläimet. Vaikka suurin uniikki ominaisuutemme ei ole mikään seuraavista esitteltävistä rakenteellisista eroista, niin katselemme näitä joitakin ja ihmettelemme sitä, kuinka nämä olisivat voineet yhdistyä saman lajin kehoon ilman tarkoitusta. Mikä olisi voinut olla se evoluutionmekanismi, joka olisi vaatinut tällaista ylisuunnittelua, joka ei auta taistelussa elintilasta?

Tätä miettiessä on hyvä huomata, että näiden ylisuunniteltujen ominaisuuksien olisi täytynyt kehittyä evoluutio-opin mukaan vähitellen eikä kaikki yhtä aikaa toisiaan tukien kohti tiettyä suuntaa - siis jokin valmis ominaisuus ei voinut odotella, että siitä tulisi oikeasti käyttökelpoinen kun jokin toinen puolivalmis ominaisuus vain valmistuisi. Eli perusteluksi ei voida esimerkiksi käyttää, että jokin auttaa ihmistä selviytymään nykyisin, vaan oikea kysymys on, miten se auttoi ihmistä selviytymään vielä ollessaan kehitysvaiheessa, sillä muuten se evoluutio-opin mukaan karsiutuisi pois.




Alla olevassa kuvassa tärkeimmät luustoon liittyvät ominaisuudet, jotka erottavat meidät simpanssista päälaesta kantapäähän hyvin erilaiseksi:
  • Tasapainoaistissa isokammioiset pystykanaalit kun taas apinalla kolme saman kokoista (pystykävely vs. liikkuminen kolmessa ulottuvuudessa puissa kiipeillen).
  • Tasainen naama, näemme hyvin alas ja eteemme pystyasennossa.
  • Selkärangan ja pään liittymäkohta eri kohdassa kuin apinoilla. Pään eri asento.
  • Selkäranka S-muotoinen, mikä joustaa kävellessä. Apinoilla C-muotoinen.
  • Lantio ojentaa jalat suoraan alle.
  • Reisiluu kääntynyt.
  • Pystypolvet, joissa monia pystykävelyyn tarvittavia yksityiskohtia.
  • Pitkät jalat.
  • Kaareutuva jalkapohja.
  • Voimakas peukalovarvas, joka on suoraan eteenpäin - mahdollistaa ponnistuksen päkiältä.
  • Käytännössä jokainen yli kahdesta sadasta luustamme on erilainen kuin simpanssilla.


Vertaa edellistä luurankoa tähän seuraavaan - kuinka paljon erilainen tämä on mielestäsi?

 
Simpanssilla on ominaisuuksia, joita ei ihmiselleä ole, mm. lukkiutuvat ranteet, jotka auttavat sitä kävelemään neljällä raajalla.
 
Ihmisellä on kaksi kertaa enemmän kasvolihaksia (50) kuin apinalla (26). Monia näistä lihaksista ei tarvita mihinkään muuhun kuin ilmehtimiseen (24). Apina esimerkiksi ei osaa hymyillä. Ihmisellä on tuhansia kasvojen ilmeitä, apinalla muutama. Tosin jos niitä ei käytä, niin lihakset surkastuvat. Muista hymyillä, jotta erotut apinasta. Ihan pienet vauvatkin alkavat tunnistamaan ja opettelemaan näitä tuhansia ilmeitä luonnostaan. Ihmisen valkoiset silmänvalkuaiset lisäävät ilmeiden kommunikointivoimaa (simpanssilla ei silmien asento erotu). Tuhannet ilmeet auttavat kommunikoimaan sanoja nopeammin, ihminen on oikea kommunikointikone - selkeää ylisuunnittelua, vähemmälläkin tulisi toimeen, sanoo suomalainen keski-ikäinen mies.




Ihmisen kurkunpään ja lihaksiston rakenne on hyvin monimutkainen verrattuna apinaan. Siellä on kymmeniä lihaksia, joita tarvitaan äänteiden muodostamiseen. Ihminen voi oppia minkä tahansa ihmisten puhuman kielen. Evoluutio-oppi väittää, että kielet ovat kehittyneet evoluution kautta, mutta silloin ei voisi oppia eri kieliä, koska olisi voinut kehittyä jokin rakenteellinen este siihen.





Suuri osa aivoista on erikoistunut vastaamaan kehomme hienosta koordinaatiosta. Kykymme liikkua ja puhua on apinoihin verrattuna hyvin paljon monipuolisempi ja se vaatii paljon aivojen motoriikkaosuudelta.


Annetaanpa kirurgi Mikko Tuulirannan selventää tämä asia:
" Ihmisen ja simpanssin aivoproteiinit eroavat toisistaan noin 80 %:sti. Simpanssin aivoista puuttuvat ns. Brocan alueet. Ne sijaitsevat vasemmalla otsa- ja parietaalilohkojen alueilla. Niissä syntyvät puheen tuottamiseen tarvittavat signaalit sekä kuullun ymmärtäminen. Brocan alue tekee mahdolliseksi sen, että ihminen voi kontrolloida hengityslihaksensa lähes täydellisesti. Kun ihminen alkaa puhua, Brocan alue ottaa kontrolliinsa paitsi kurkunpään lihakset, myös koko hengityslihaksiston eli kylkiluuvälilihakset, pallean ja vatsalihakset. Näin ihminen, puhuakseen, voi tietoisesti kontrolloida hengitystään.

Se tekee mahdolliseksi myös uimisen ja sukeltamisen; ihminen voi pidättää henkeään useita minuutteja ja sukeltaa kymmenien metrien syvyyteen ilman laitteita.  Ihminen pitää vedestä ja jokainen terve vastasyntynyt pystyy pidättämään henkeään ja uimaan veden alla (vauvauinti). Simpanssi ei osaa uida ja sillä on automaattinen hengitys, jota ei siis voida tietoisesti kontrolloida. Ihmisellä, päinvastoin kuin millään muulla kädellisellä, on vesieläimen nielu ja kurkunpää: pehmeä kitalaki ja kitakaari sekä matalalla sijaitseva kurkunpää estävät veden joutumisen hengitysteihin.

Ihminen, paitsi että hän osaa puhua, osaa myös laulaa, viheltää ja imitoida. Ihminen pystyy ymmärrettävästi puhumaan, vaikka hänen kurkunpäänsä olisi syövän takia jouduttu poistamaan. Tämä on mahdollista hengityslihaksiston hallinnan vuoksi. Ihmisellä, päinvastoin kuin simpanssilla, on ihonalainen rasvakudos, joka helpottaa uimista. Vastasyntyneellä rasvakudosta on runsaasti ja ihmisvauva on aivan erinäköinen kuin ryppyinen simpanssilapsi. Ihmisen ja simpanssin välinen älykkyysero ei ole määrällistä, vaan laadullista. Vain ihminen osaa säveltää ja soittaa, vain ihminen kykenee luomaan taidetta. Vain ihminen on löytänyt matematiikan ihmeellisen maailman, vain ihmisellä on moraali ja oikeustaju.

Kuvitellaan, että ihmistä ei olisi olemassa ja jotkut ulkoavaruuden tiedemiehet tekisivät tänne tutkimusmatkan, jonka tarkoituksena olisi arvioida planeettamme eläinten kehittyneisyyttä. Erottuisiko simpanssi millään tavalla muista keskisuurista nisäkkäistä? – Tuskin. Siksi maanpäällisetkään tiedemiehet eivät sijoita meitä samaan sukuun. Sukuun Homo kuuluu vain yksi laji, Homo sapiens. Simpanssit luetaan sukuun Pan.
"


Ihmisen ja apinan jalka on ratkaisevasti erilainen. Ne ovat suunniteltu aivan erilaiseen käyttöön. Kiinnitä huomio peukaloon ja jalan holvikaareen. Tällä rakenteella ihminen pystyy juoksemaan kymmeniä kilometrejä, apina vain muutamia metrejä. Nimen omaan jalan peukalon rakenteesta pystytään ihmisfossiilit erottamaan apinafossiileista helposti - aina kun se löytyy.




Yhteenvetona lainaan jälleen alan asiantuntijan tekstiä, kirurgi Mikko Tuuliranta:

"Ne, jotka väittävät, että apinaihmisille kehittyi asteittaisten muutosten kautta kyky seistä tai juosta vaikka koko päivä kahdella jalalla, eivät taida paljoa tietää ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta. Kuitenkin tällaiset ”asiantuntijat” ovat saaneet päättää, että pystykävelyn kehittyminen on ollut luonnollinen prosessi. Lääkärinkään peruskoulutus ei anna kovin paljoa eväitä ymmärtää, millainen on ihmisen jalka. Luineen, nivelineen, nivelsiteineen, jänteineen ja lihaksineen se on ”nerokas pirunnyrkki” - kuten eräs jalkakirurgi asian ilmaisi. Se on niin monimutkainen, joustava, kimmoisa ja luja konstruktio, että apinan jalasta se on melkein yhtä kaukana kuin itä on lännestä. Kun ihmisen jalka askeltaessa osuu maahan, se varastoi itseensä suurimman osan iskuenergiasta, joka on sitten ponnistusvaiheessa välittömästi käytettävissä. Ihmisapinoiden jalat sitä vastoin ovat litteitä, eivätkä kykene varastoimaan energiaa. Eikä riitä, että muutaman sukupolven aikana, jotkut luut muuttuisivat. Samalla nivelsiteiden, lihasten ja jänteiden pitäisi muuttua. Polven, lonkan, lantion, selkärangan ja kallonpohjan sekä niihin liittyvien rakenteiden kuten lihasten pitäisi läpikäydä syvällisiä muutoksia. Myös sisäkorvan tasapainoelimen pitäisi muovautua uudelleen samalla kun pään asento muuttuisi.

Evoluutio-opin mukaan pystykävely oli keksitty jo paljon aikaisemmin: jopa Tyrannosaurus rex käveli kahdella jalalla. Sen pienemmän serkun (Dromiceiomimus) väitetään olleen hevosta nopeampi juoksija. Entä kenguru tai pingviini? Kengurun kädet taisivat vapautua muuhun käyttöön jo muutama miljoona vuotta sitten?

Tapauksesta Oreopithecus bambolii ei puhuta mitään. Kyseessä on sukupuuttoon kuollut, kahdella jalalla kävellyt apina. Sen fossiili löytyi Italiasta ja iäksi on arvioitu 7 - 9 miljoonaa vuotta. Se ei sovi evoluution kuvaan: väärä paikka ja väärä aika. Siksi siitä ei puhuta. Mutta kun pystykävelyyn viittaavia piirteitä löytyy afrikkalaisista apinafossiileista, on se selvä todiste ihmisen apinamaisesta alkuperästä. ”Muutama vuosikymmen sitten alkoi jo olla selvää, ettei aivojen kokoa voitu käyttää ihmisyyden mittana. Silloin tutkijat päättivät, että tärkein ihmisten ja simpanssien kehityslinjojen välinen ero oli liikkumistavassa… Viimeisten parin vuosikymmenen aikana löydetyt uudet fossiilit ovat osoittaneet, että käsityksen pystyasennosta vain ihmisen kehityshaaran ominaisuutena täytyy olla väärä” (Valste 2, s. 71)."


Ihmisen hienoja mekaanisen rakenteen malleja on käytetty myös robotteihin. Voisi kysyä sarkastisesti, että eikö viisas ihminen keksi mitään parempaa kuin itsestään sattumalta kehittyneen rakenteen. Ihmisen polvessa on 16 osaa mitä simpanssilla ei ole. Yhdessä ne muodostavat hienoja mekanismeja, kuten seisomisen lukitulla polvinivelellä. Miten lukittu polvinivel auttoi ihmistä selviytymään paremmin taistelussa elintilasta? Entä miten kehittymässä oleva polvinivel, jossa oli vasta 4 näistä 16 eroavasta ominaisuudesta? Miten se ylipäätään toimi lainkaan?







Ihmisen kyky käsitellä tietoa on apinoihin verrattuna aivan eri planeetalta (jos tämä evoluutioajattelun värittämä ilmaisu sallitaan). Miten luolamiehelle kehittyi kynäote? Miten se auttoi luonnonvalinnassa? Mitä hyötyä siitä oli lajien välisessä kilpailussa aikana jona kynää ei ollut olemassa? Kirjoittaminen ja muu vastaava toiminta on upeaa hienomotoriikkaa, johon eivät muut kädelliset pysty. Ihmisen käsi on 58 vapausasteenaan erikoisen monimutkainen. Vauvalta menee vuosia opettaakseen aivonsa hallitsemaan kaikkia sen mahdollisuuksia. Apinalla on vain 16 vapausastetta - tämän takia apinan aivoilta vaaditaan myös paljon vähemmän. Ihmislapselle syntyy joka minuutti satoja miljoonia kytköksiä aivoihin, kun simpanssin jälkeläiselle vain muutama sata.

Ihmisen käsi on selkeä esimerkki ylisuunnittelusta. Se on paljon yli sen tarpeen, mitä pelkkä luonnonvalinta vaatisi. Nimittäin sillä voi soittaa kitaraa, kutoa sukkaa, ja piirtää taidetta. Sen sijaan tiedonkäsittelyyn ja kommunikointiin se on nerokkaasti suunniteltu. Se on oiva jatke ihmisen aivoilla toteuttamaan tiedettä, kulttuuria ja tiedonvälitystä. Kaikki ihmisen aineettomia ominaisuuksia.


Kirurgi Mikko Tuuliranta kirjaa asian näin:
"Kätemme ovat hyvin erilaisia; simpanssin käsi on monin verroin yksinkertaisempi ja kömpelömpi. Simpanssi kykenee lähinnä tarttumaotteeseen ja siltä puuttuu ihmiselle uniikki hienomotoriikka, käden ja aivojen tiivis yhteistyö. Simpanssin kädestä puuttuu pikkulihaksia ja moneen suuntaan liikkuvia niveliä, jotka tekevät mahdolliseksi sen, että ihminen kykenee paitsi peukaloetusormiotteeseen, myös peukalo-pikkusormiotteeseen. Etusormemme liikkeitä ohjaa seitsemän, peukalon liikkeitä kahdeksan lihasta. Etusormen toinen ojentajalihas (extensor indicis proprius) voi toimia myös koukistajana. Erikoisia ovat myös kämmenen neljä lumbricalis-nimistä pikkulihasta, sillä ne eivät kiinnity luihin, vain toisiin lihaksiin ja jänteisiin. Niiden tehtävänä on kontrolloida muiden lihasten toimintaa tarkkuutta vaativissa liikkeissä. Etusormi ja peukalo voidaan asettaa yhdessä tai erikseen äärettömän moneen asentoon. Kun mikrokirurgi ompelee saumaa alle puolen millimetrin paksuiseen verisuoneen, hän saattaa käyttää vain yhtä motoneuronia saadakseen aikaan mahdollisimman pienen ja hallitun liikkeen. Jos ihminen menettää esim. etu- ja keskisormen, hän saattaa silti pystyä suurtakin tarkkuutta vaativaan työhön. Ihmisen sormenpäissä on äärettömän herkkä tuntoaisti, jota edustaa laaja alue aivokuorella. Silti kädessämme on voimaa ja kestävyyttä vähintään yhtä paljon kuin simpanssilla."


Entäpä iho ja ihokarvat? Ihminen tasaa lämpöään ihon kautta ja tämä menetelmä on hyvin tehokas verrattuna eläinten kykyyn luovuttaa lämpöä. Kuinka moni apina tekee samaa? Ihmisen iholla ja ihokarvoilla on monta tärkeää tehtävää. Ihokarvan tyven solut tuottavat kantasoluja. Kosketus aisti on hyvin hienovarainen ja toimii useassa kerroksessa: kevyt ja raskas paine, kylmä ja lämmin. Lisäksi iho kaipaa toisen ihmisen kosketusta - niin vanhempi lapsen kuin lapsi vanhemman. Ihonalainen rasvakerros pitää meidät lämpimänä. D-vitamiinin tuotanto ei toimisi turkin alla. Kaikki nämä erottavat meidät hyvin erilaiseksi apinasta. Kysymys ei todellakaan ole siitä, että ihminen olisi vähäkarvainen simpanssi. Ihmisen karvoituksella on oma tehtävänsä, kun taas ihmisen kyky valmistaa vaatteita mahdollistaa ihmisen (yhden lajin) levittäytymisen kaikkialle maailmaan niin kuin Jumala on ihmistä käskenyt.



Prototyyppi ihminen on myös kovin täydellisen oloinen niin kun tässä Leonard Davincin kuuluisasta kuvasta näkyy. Kultainen leikkaus näkyy ihmisessä useassa kohdin.



Mikään näistä ei kuitenkaan vielä tee ihmistä ihmiseksi. Ihminen luotiin ikuisuusolennoksi. Ihmisen tietoisuus, tietoisuus itsestään, menneestä, tulevasta ja ystävistä, ei ole osa ihmisen ruumista. Monilla on kokemuksia ruumiistaan irtaantumisista - riittävän hyvin todistettuja - jotka osaltaan tämän todistavat. Ihmisen tietoisuus ei ole materiassa - se on Jumalan kuva. Tiedemiehet eivät edes osaa määritellä tietoisuutta ja se varmasti ei ole aivoissa. Nykyinen tekoälytutkimus hyvin todistaa sen: tekoälyt matkivat aivoja ja niihin vaan ei koskaan voi tulla tietoisuutta. Sen jokainen alan asiantuntija jo ymmärtää, vaikka populaaritiedelehdissä yhä spekuloidaan tällaisilla ajatuksilla.

Olen monen vanhan ihmisen kuullut sanovan, että ei hän ole se, mikä peilistä katsoo takaisin. Hän on jotain vallan muuta, kuin se takaisin tuijottava kuihtuva keho. Kuolleen ihmisen näkeminen auttaa hyvin ymmärtämään, että se ihminen ei ole enää siinä. Ihminen on jotain muuta kuin materiaa. Evoluutio on vain materiaa tieteellisen määritelmänsäkin mukaan. Luonnontiedekin käsittelee vain luontoa, materiaa, ja siksi ei koskaan pysty vastaamaan kysymykseen, että mistä me tulemme. Meidän alkumme on näkymättömässä - tämän maailman ulottuvuuksien ulkopuolella. Siellä on myös tulevaisuutemme: todellisuudessa joka on todempaa kuin nykyisyys. Me emme häviä olemasta tai muutu tietoisuudeltamme joksikin toiseksi biologisen koneistomme kuoltua, ei - minä olen edelleen minä. Tietoisuuteni, muistoni, ymmärrykseni ja kykyni tunnistaa kanssaihmisiä säilyy ruumiista lähdettyämme. Sen sijaan se mihin päädymme tämän elämän jälkeen ratkeaa jo tässä kehossa. Varmista paikkasi tulevaisuudessa niin kauan kuin siihen on mahdollisuus. Hanki pelastusvarmuus. Apina ei koskaan voi pelastusvarmuutta ymmärtää eikä saada, eikä evoluutio selittää.




Mikko Tuuliranta otteet hänen ansiokkaasta teoksestaan "Koulubiologian analyysi": https://luominen.fi/materiaalit/pdf/koulubiologian_analyysi_osa_1_versio_3.pdf


Tämän artikkelin kuvat ovat tästä videosta: https://answersingenesis.org/store/product/uniqueness-man/?sku=30-9-489





SUOSITUT UUDET TEKSTIT


Lähettänyt

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)