44. Elämän synnyn salaisuus - vanhimpien fossiilien todistus

Bathin yliopiston evoluutiobiologi Matthew Wills myöntää: 

“Kambrikauden fossiilit voivat aiheuttaa evoluutiobiologeille todellisen päänsäryn. Tiedämme vaistomaisesti, että meidän tulisi odottaa, että yksinkertaiset organismit kehittyvät ajan kuluessa ja niistä tulee yhä monimutkaisempia. Mutta kambrikaudella eläinten pääryhmät ikään kuin räjähtivät esiin; ne kaikki ilmenivät samanaikaisesti.” 

Lähde: Marine Worms Reveal the Deepest Evolutionary Patterns. Science Daily 9. 10. 2012.

Kiitokset käännöksestä: Joel konttinen: <http://bwanajoe.blogspot.fi/2012/10/kambrikauden-rajahdys-on.html>

Fossiiliaineistoon eliöt ilmestyvät aina valmiina ja toimivina omaten täydelliset rakenteet. Näin on myös ihan kaikkein vanhimmissa kerroksissa. Kambrikauden räjähdyksenä tunnetaan erittäin syvällä maassa olevaan kerrokseen yhtäkkiä ilmestyneet hyvin monimuotoiset ja täydellisesti toimivat eliöt. 

Kambrikauden eläimillä on aivan normaalit rakenteet, vaikka ne osin näyttävät oudoilta. Niillä on näkevät silmät (jota jopa evoluutiobiologit hämmästelevät), toimiva ruuansulatus kaikkine tarpeellisine sisäelimineen, hyvinkin tehokkaat raajat ja suojaavat rakenteet, aistit ja niitä tulkitseva hermosto. 

Niillä on ollut samoilla mekanismeilla toimiva perimä, DNA, kuin nykyisilläkin eläimillä. 

DNA 

Niiden tiedonkäsittely ja toiminta on perustunut proteiinikoneisiin kuten nykyisilläkin eläimillä. Ne ovat tarvinneet satojatuhansia erilaisia proteiineja.

Kuljetusproteeini

Kun ymmärrämme miten monimutkainen on yksikin solu (http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/10/3-miljoonakaupunki-pienoiskoossa.html) ja sen DNA:n käsittelykoneisto (http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/10/6-elama-on-kopiointia.html), niin käsitämme, että kambrikautena ei ollut kysymys mistään primitiivisestä elämästä, vaan aivan normaalista elämästä kuten nykyisinkin. Niissä eläimissä olivat kaikki elimet valmiina ja toimivina. 

Solu - monimtulkainen kuin suurkaupunki

Tunnetuimpia eliöitä ovat trilobiitit. Niiden nimi tulee ruumiin kolmijakoisuudesta. Muodoiltaan ne olivat moninaisia ja monen kokoisia. Suurimmat jopa kissaa isompia.

Trilobite; By Vassil - Alias Collections.,
CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=3200496

Tästä kerroksesta on löydetty monia eliökunnan pääjaksojen edustajia: sienieläimet, onteloeläimet, laakamadot, nivelmadot, niveljalkaiset, nilviäiset, lonkerojalkaiset, piikkinahkaiset. Nämä ilmaantuivat samaan kerrokseen ja toisistaan täysin erilaisina ja erillisinä, ilman mitään välimuotoja ja toiminnallisesti täydellisenä ja elinkelpoisena elinympäristöönsä. Niillä on kaikki yksityiskohdat tarkoituksenmukaisia eikä niillä ole keskeneräisiä kehittymässä olevia rakenteita.

Trilobiitin jalka

Erot rakennetyypeissä olivat olemassa alusta asti. Tämä on nähtävissä fossiiliaineistossa. Esikambrisesta fossiiliaineistosta ei myöskään löydy mitään muotoja, jotka olisivat näihin johtaneet.

Trilobiitin silmä - By Moussa Direct Ltd. - Moussa Direct Ltd. image archive, CC BY-SA 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=4437498 

Ongelmalliseksi tämän kaiken tekee se, että kambrikauden kerros on yksi vanhimmaksi oletetuista kerroksista ja sitä syvemmällä on hyvin vähän minkäänlaisia fossiileja.

Sen lisäksi, että tästä kerroksesta on löydetty nämä kaikki nykyisen eliökunnan pääjaksot, on siellä vielä paljon enemmän kovin kummallisia eliöitä, joita ei enää elä lainkaan. Onpa jopa väitetty, että pelkästään Kanadan Burgess-liuskeen fossiileista yksin olisi löydetty 20 uuttaa pääjaksoa, joilla on suuria rakenne-eroja. Monimuotoisuus siellä on siis hämmästyttävä - vielä paljon suurempi kuin mitä näemme tänään. Isoimmat näistäkin ovat jopa puolen metrin mittaisia.

Tuntemattoman (?) taitelijan näkemys Burgesin fossiileista.

Tämä kaikki ei koske pelkästään eläimiä, vaan myös kasveja ja kokonaisia ekosysteemejä. Ne ilmestyvät kambrikauden kerroksiin yhtäkkiä ja yhtälailla häviävät ylempänä nopeasti. Tehden pikaisen vierailun näissä syvissä maakerroksissa.

Tätä pidetään poikkeuksena, mutta tosiasiassa fossiiliaineisto on kauttaaltaan tällainen. Eläimet ilmestyvät sinne täysin valmiina ja kohta häviävät sieltä käytännöllisesti katsoen muuttumattomia. Ne häviävät niistä jopa siinä tapauksessa, että elävät nykyisin (kuten luukala). 

On hämmästyttävää, että monet pitävät fossiiliaineistoja hyvänä todisteena evoluutiosta, vaikka siinä ei juuri mikään todista eliöiden kehittymisestä. On totta, että syvemmällä aineistossa on erilaisia eläimiä, yleensä meren eliöitä, kuin pinnalla, mutta mitään kehittymistä sieltä ei ole havaittavissa. Puolivalmiita välimuotoja ei ole. On vain samankaltaisia ja erilaisia eläimiä ja kasveja.

Elämä on syntynyt valmiina, kukin eliöryhmä itsenäisenä ja erillisinä. 

Uusi tutkimus: Big Bang todistettu mahdottomaksi

Big bang on todistettu mahdottomaksi CERN:ssä yhdeksän desimaalin tarkkudeella. Tutkimus keskittyi etsimään materian ja antimaterian välillä epäsymmetriaa. 

Tämä epäsymmetria tarkoittaa, etteivät materia ja antimateria kumoisi toisiaan täydellisesti, vaan että olisi pienen pieni ero, jotta alkuräjähdysteoria olisi mahdollinen. Mitä enemmän tätä asiaa tutkiaan, niin sitä varmemmin näyttää siltä, että materia ja antimateria ovat täsmälleen samanlaisia, täysin symmetrisiä, eikä mitään eroa löydy. Nyt ollaan jo yhdeksässä desimaalissa, 350 kertaa tarkemmassa tuloksessa kuin aikaisemmin.

Ei vaan siis löydy tarvittavaa eroa materian ja antimaterian välillä, vaikka kuinka kaivetaan ja yritetään sitä todistaa - sen sijaan teorian mahdottomuus tulee yhä varmemmaksi eli päinvastainen asia tulee todistetuksi. Maailmankaikkeus olisi tuhonnut itsensä heti syntyessään, jos se olisi syntynyt ilman syytä tyhjästä. Matematiikka todistaa sen vääjäämättömästi. Universumin syntyyn tarvitaan syy. 

Olisko pikku hiljaa syytä ottaa tosissaan se mitä tieteen havainnot osoittavat, niin tässä kuin muuallakin.

Tämä tutkimus julkaistiin 19 lokakuuta 2017. Tutkijat sanovat mm:

"All of our observations find a complete symmetry between matter and antimatter, which is why the universe should not actually exist," explained Christian Smorra, first author of the study. "An asymmetry must exist here somewhere but we simply do not understand where the difference is. What is the source of the symmetry break?"

"Kaikki havaintomme näyttävät täydellisen symmetrian materian ja antimaterian välillä, siksi universumin ei pitäisi itse asiassa olla olemassa." selittää Christian Smorra, tutkimuksen vastuullinen laatija. "Epäsymmetrian täytyy olla olemassa tässä jossain, mutta me yksinkertaisesti emme ymmärrä missä ero on. Mkä on epäsymmetrian lähde?"

Ja:

To even greater levels of precision, say the CERN scientists. There has to be some reason why we're all here living and breathing.

Yhä suuremmalla tarkkuudella, sanovat CERN tutkijat. Täytyy olla jokin syy, miksi me kaikki olemme täällä, elämme ja hengitämme.

Hyvät ystävät, havainnot ovat esitetyt, aika tehdä johtopäätökset. Se syy on Jumala, maailmankaikkeuden Luoja. 

Lisää aiheesta: 

http://www.uni-mainz.de/presse/aktuell/3027_ENG_HTML.php 

http://www.sciencealert.com/scientists-have-concluded-that-the-universe-shouldn-t-really-exist 

photo/©: Stefan Sellner, Fundamental Symmetries Laboratory, RIKEN, Japan
Laite jolla voidaan mitata antimaterian magneettikenttiä.

43. Hermoston evoluutio menossa väärään suuntaan

Kuvassa on yksi maailman vanhimmaksi väitetyistä fossiileista. Se on 520 miljoonaa evoluutiovuotta vanha 'mato'.

Fossiili toukasta, jolta näkyy myös hermosto (alakuva). Credit: Jie Yang

Tällä monijalkaisella eliöllä on kaikki tarvittavat ominaisuudet: aistit, hermosto, ruuansulatus ja muut sisuskalut, lihakset ja liikuntaelimet. Mikroskooppisella tasolla se on hyvin monimutkainen, vaikkei se ihminen olekaan. Sitä vanhempia fossiileja ei juurikaan ole löydetty ja tätä kyseistä lajia ei yhtään.

Merkittävää tässä löydössä on, että sen hermosto on monimutkaisempi kuin vastaavilla eliöillä nykyisin. Siis sen jälkeen sen hermosto on vain yksinkertaistunut 520 miljoonan evoluutiovuoden aikana. Se on taantunut eli se on menettänyt geneettistä informaatiota. Tästä tutkijoiden varmistamasta toteamuksesta nousee tämä yksinkertainen kysymys: 

Milloin se sitten monimutkaistui?

Sehän ilmestyi fossiilirekisteriin täysin valmiina, yhtäkkiä, jopa monipuolisempana kuin esiintyy nykyään - yhtenä ensimmäisistä eliöistä.

Tästä löydöstä kertova tieteellinen artikkeli on kokonaisuudessaan täällä:

https://www.cam.ac.uk/research/news/520-million-year-old-fossilised-nervous-system-is-most-detailed-example-yet-found

Huomaa erityisesti tämä kommentti kyseisestä artikkelista:

" In contrast, these dozens of nerves have been lost independently in the tardigrades (water bears) and modern arthropods, suggesting that simplification played an important role in the evolution of the nervous system."

Tietoa on helppo menettää. Jokin geeni voi sammua (eli laitetaan epigeneettisesti pois päältä) tai mutaatiot voivat rikkoa sen, jolloin tuloksena on toimimattomia myttyproteiineja. Tällöin eliön jokin rakenne jää kehittymättä. Hermoston menettäminen on siis helppoa. Ei tämä ole mitään evoluutiota, ei siinä mikään kehity, vaan korruptoituu, taantuu, menetetään geneettistä tietoa.

Sen sijaan hermoston kehittyminen tyhjästä monimutkaisemmaksi vaati uutta geneettistä informaatiota ja tälle ei ole olemassa uskottavaa mekanismia.

Miten tämä fossiili sitten on voinut olla niin kehittynyt jo noin väitetyn varhain?

Informaation ei ole havaittu syntyvän itsestään, vaan sen on aina jokin tietoinen älykäs mieli luonut. Kirjat eivät synny itsestään kirjastoon. Kaikki tietävät sen. Jonkun täytyy ne kirjoittaa ja jo sitä ennen ajatella, mitä kirjoittaa. Ajatteluun menee yleensä paljon enemmän aikaa ja energiaa kuin kirjoittamiseen. Se on luovaa työtä ja sen tuloksena on jotain uutta. Samoin on biologisen elämän kirjan DNA:n kanssa. Joku on sen kirjoittanut omien aivoitustensa mukaisesti ja se on ollut luova työ. Häntä kutsutaan Luojaksi. Tutustu Luojaasi, tien hänen luokseen tunnet ja teitä on vain yksi, älä eksy siltä.

42. Evoluutio 'jäätyi' - Elävät fossiilit

Muisto satojen miljoonien vuosien takaa. Eliö joka ei ole muuttunut lainkaan.  Se ilmestyy sellaisena kuin se tänäänkin elää syvälle geologiseen kerrokseen ja ei ole kohdannut mitään muutoksia oletettujen vuosimiljoonien aikana. Se on elävä fossiili ja niitä on paljon.

Elämän monimuotoisuus maapallolla on käsittämätön. Jonkinlaista elämää on ihan kaikkialla. Talvella kevätauringon ensi säteiden lämmittäessä alkaa erilaiset pienet hyönteiset kulkemaan lumihangella. Syvällä merenpohjassa kuumissa lähteissä elävät erikoiset bakteerit. Kasvien siemen itsessään on merkillinen ihme. Se voidaan säilöä vuosiksi eikä siinä tunnu tapahtuvan mitään. Kuitenkin kun se sitten saa kosteutta se herää henkiin ja kasvaa taimeksi muutamassa päivässä. Salamanterikin voi olla jäätyneenä jään sisässä vuosikymmeniä ja herätä henkiin kun sulaa.

On käsittämätöntä, että tiedemiehet eivät saa elämää luotua laboratoriossa, kun sen ulkopuolella elämää on mitä haastavimmissa olosuhteissa. Silti ne julkaisevat 'tutkimuksia', joissa väittävät, että elämä syntyi siinä tömähdyksessä, kun meteoriitti iski maahan. Mikseivät sitten mene heittelemään isoja kiviä ja tutki sen alta, että millaista elämää tällä kertaa tuli?

Evoluutio-oppi opettaa, että tämä elämän monimuotoisuus on tullut vähitellen, kun eliöt ovat muuntuneet toisistaan erilaisiksi useiden välimuotojen kautta. Me kyllä havaitsemme joissakin lajeissa yhä tätä muuntumista. Koirat ovat klassinen esimerkki, mutta vaikka koiria on jalostettu jo satoja vuosia, ne ovat edelleen koiria. Niistä ei ole tullut rottia tai kanoja. Tällä muuntumisella tuntuu olevan selvät rajat. Toisilla eläimillä rajat ovat paljon tiukemmalla kuin toisilla.

Elävät fossiilit ovat eliöitä, joilla nämä muuntelun rajat ovat tiukalla. Niiden vanhimmat fossiilit ovat aivan samannäköisiä kuin ne ovat tänään. Klassinen esimerkki on hevosenkenkärapu. Sen fossiili ja elävän yksilön kuvat ovat alla. Jopa pienet väkäset kilven reunassa ovat säilyttäneet lukumääränsä. Fossiilin väitetään olevan satoja miljoonia evoluutiovuosia vanha eikä siinä ole muuttunut mikään. Sen ulkoasu, ruuansulatus, hermosto, lihakset, aistit, tukirakenne, ihan kaikki ovat aina olleet yhtä monimutkaisia kuin tänäänkin. Oletettavasti sen geneettinen koneista ja proteiinitkin ovat siis samoja kuin tänäänkin - jälleen hyvin monimutkaisia, eivät alkeellisia. Sen vanhimmatkin fossiilit ovat ihan samanlaisia nyky-lajin kanssa. Se vain ilmestyi sellaisenaan fossiilisiin kerroksiin.

Nykyaikainen hevosenkenkä rapu, Limulus polyphemus, World Aquarium, Missouri, USA (creation.com)

Hevosenkenkä rapu dinosaurusten elinaikana, Mesolimulus walchi, Jura Museum, Germany (creation.com)

Näitä vastaavia esimerkkejä on paljon. Toisinaan eliö on kovin harvinainen ja sen on jo luultukin aikoinaan kuolleen sukupuuttoon. Sen fossiileja on löytynyt vain tietyistä geologisista kerroksista ja sitten se on hävinnyt niin fossiilikerroksista kuin maan päältäkin 'jo kauan sitten'. Sitä pidetään 'välivaiheena' kehittymässä joksikin toiseksi. Varsieväkala on tällainen esimerkki. Se oli vuosia evoluution todiste kalasta, joka oli kehittämässä itselleen raajoja, kunnes se löytyi syvältä Intia valtamerestä elävänä. Tällöin havaittiin, että sen evät ovat kaikkea muuta kuin eturaajat eikä ne sen jälkeenkään ole raajoiksi muuttuneet - vuosimiljoonien aikana. Kaikki oli siis pelkkää oletusta ilman faktoja.

Varsievakalan fossiili.

Nykymuotoinen varsieväkala.

Meripihka on nimensä mukaisesti vedessä kovettunutta pihkaa. Sitä löytyy tietyiltä alueilta paljon kuten virosta ja sen oletetaan olevan hyvin vanhaa. Usein sen sisälle on tarttunut hyönteisiä tai muita pieniä eläimiä. Hyttyset, kärpäset, muurahaiset ja monet kasvit, joita niistä on löydetty, ovat aivan samanlaisia, kuin ne ovat tänäänkin. Hyönteisten ja kasvien evoluutiosta ei spekuloidakaan tieteessä kovin paljoa. Fossiiliaineisto ei anna siihen hyviä mahdollisuuksia, sillä aineistoa on paljon. Monia lajeja on kuollut sukupuuttoon, mutta nyky-lajit löytyvät sellaisenaan. 

Meripihkasta voidaan nähdä, että jopa siipien kuvioinnit ovat säilyneet samaan tyyppisenä. 

Mistä tämä muuntumattomuus voi johtua? 

Kun vertaamme näitä eläimiä koiriin, niin voimme vain ihmetellä, miksi toiset lajit vaihtelevat ulkomuotoaan niin paljon ja nopeasti, ja toiset eivät lainkaan. 

Evoluutio-oppi selittää, että nämä eläimet ovat löytäneet täydellisen lokeron, johon ne ovat täydellisesti sopeutuneet. Mutta tämä ei selitä, miten niissä ei ole tapahtunut edes vähäisiä muutoksia, sillä mutatoituminen ei ole voinut loppua. Myöskin on toiveajattelua kuvitella, että väitettyjen miljoonien vuosien aikana ei olisi tapahtunut muutoksia niiden elinympäristössä.

Joillakin eläimillä on paljon geneettistä informaatiota, jota ne eivät juuri siinä sukupolvessa käytä, mutta antavat kyllä eteenpäin jälkikasvulle. Tätä informaatiota säädellään epigeneettisillä kytkimillä ja olosuhteiden muuttuessa informaatio otetaan käyttöön. Toisilla eläimillä tätä ei ole, vaan niiden perimä on hyvin yksipuolista. Perimä on voinut olla sitä alun alkaen tai se on voinut köyhtyä.

Jos vaikkapa sadan villihevosen populaatiosta lähtee yksi pienikasvuinen pari omille teilleen, niin näillä kahdella on vähemmän yhteenlaskettua erilaista perimää kuin sillä sadan hevosen alkuperäisellä populaatiolla. Kun näiden kahden perustama uusi lauman  kasvaa jälleen sadan hevosen laumaksi, niin tämä uusi lauma on perimältään homogeenisempi kuin alkuperäinen lauma ja siis samalla köyhempi. Alkuperäinen lauma on siten elinvoimaisempi, kun se kohtaa olosuhteiden muutoksia, koska siellä todennäköisemmin on yksilöitä, joiden geenistö paremmin sopii uusiin olosuhteiseen - se on siis perimältään rikkaampi. 

Kun pullonkauloja tapahtuu useita kertoja ketjussa, niin muodostuu samanlaista geneettistä köyhtymistä kuin koiria sisäsiittämällä jalostettaessa. Köyhtyminen johtaa ensin erilaiseen hallitsevaan ilmiasuun laumassa, mutta sen jälkeen ilmiasu säilyy. Näin on selvästi käynyt juuri hevoseläinten ja monien muidenkin lajiryhmien kohdalla. 

Perimän köyhtyminen pullonkaula kautta.

Eräs evoluutio-opin muoto sanoo, että evoluutio on tapahtunut tällaisten pullonkaulojen kautta hyppäyksittäin. Mutaatiot ovat se mekanismi, millä pullonkaulojen yhteydessä pitäisi hyödyllistä geneettistä informaatiota nopeasti syntyä lisää, jotta erkaantunut populaatio voisi kehittyä monimuotoiseksi. 

Ongelma on vain siinä, ettei tällaista geneettistä mekanismia ole havaittu.  Mutaatiot mitä suurimmassa määrin vain tuhoavat perimää. Populaatiokokeissa on kyllä havaittu tämä perimän köyhtyminen mutta ei rikastuminen. 

Syy vaihtelukykyyn on siis lajien perimässä. Joidenkin eläinten genetiikka on köyhtynyt eikä se juurikaan anna mahdollisuuksia muunteluun. Siellä ei ole geenejä, joita yhdistelemällä eri tavalla rakenteet varioituisivat. Variaatioita tuottavat geenit ovat pullonkaulojen kautta hävinneet tai mutaatioiden kautta rikkoutuneet tai niitä ei alunperinkään ole ollut. Kysymys onkin jälleen siitä, miten rikas perimä alunperin syntyi.

Onko geneettistä informaatio alussa enemmän kuin lopussa vai toisinpäin? Evoluutio ja luominen ovat toistensa vastakohtaoppeja. Toisessa pitää uskoa, että Jumala loi kaiken geneettisen informaation alussa, toisessa taas, että geneettistä informaatio tulee satunnaisten mutaatioiden kautta lisää, vielä tänäänkin. Kummastakaan tapahtumasta ei ole suoraa ihmisen havaintoa, voimme vain nähdä nykytilan luonnossa. Raamatussa on luomisesta silminnäkijäkuvaus (kyllä luomisella oli silminnäkijä, Jumala itse.) Tiede olettaa, että koska Jumalaa ei ole, niin näin on täytynyt tapahtua itsestään. Valinta on sinun, mutta joka tapauksessa valinta on uskon varainen.

41. Miljardi fossiilia ei ole väärässä

Maailman museot ovat täynnä fossiileja. Kaikkiaan niitä on arvioitu olevan jo vuosia sitten yli miljardi kappaletta ja joka vuosi löydetään paljon lisää. Vaikka 99% fossiileista on vesieliöitä, niin fossiileina on löydetty 85% nykyisistä nisäkäsheimoista. (Muistutuksena että 1% miljardista on 10 miljoonaa.)

Fossiilit muodostuvat fossiloitumisprosessissa, joka on kemiallinen tapahtuma, missä orgaaniset molekyylit korvautuvat mineraaleilla. Tämän prosessin jälkeen hautautunut eläin tai kasvi onkin osa kiveä. Sedimenttiin jää ikään kuin eliön valokopio tai toisinaan koko luusto luu kerrallaan muuttuu kiveksi. Näin eliön kuva (2D tai 3D) säilyy pitkiäkin aikoja.

Lepakon fossiili - oletetun evoluutiomallin mukaan 50 miljoona vuotta vanha

Fossiloituminen tarvitsee sedimenttikerroksen, jossa pehmeä maa-aines nopeasti hautaa eliön hapettomaan olosuhteeseen ennen kuin se ehtii hajota bakteeritoiminnan vaikutuksesta tai joutuu petojen saaliiksi. Yhdessä maa-aineksen kivettymisen, sedimentoitumisen kanssa fossiili sitten säilöytyy kiven sisään.

On arvattavissa, että jos maailman museoissa on miljardi fossiilia, on niitä vielä jäljellä maakerrosten suojissa lukematon määrä. Työsarkaa siis riittää. Tilastollisesti kuitenkin miljardin fossiilin kokoelma on merkittävä ja sen pohjalta voidaan tehdä ennustuksia merkittävällä tarkkuudella.

Darwin oli aikoinaan huolissaan fossiiliaineiston epätäydellisyydestä, sillä hän kaipaisi kovasti välimuotoja. Hän kirjoitti mm näin:

”Mutta minä en olisi milloinkaan voinut edes aavistaakaan, kuinka köyhä parhaiten säilyneidenkin geologisten kerrosten antama kertomus on, jollei lukemattomien välimuotojen puuttuminen lajien väliltä, jotka elivät kunkin muodostuman alku- ja loppukaudella, olisi pannut teoriaani niin kovalle koetukselle.” (Lajien synty, s. 446, kursivointi lisätty.) ”Ne, jotka uskovat, että geologian kertomus on jotakuinkin täydellinen, hylännevät ilman muuta teoriani.” (Lajien synty, s. 457.)

Nyt 150 vuotta myöhemmin fossiileja on satoja miljoonia enemmän. Mikä on siis tilanne - uupuuko välimuotoja vai onko niitä lukemattomia? Ennen kuin löydämme vastauksen tähän, pitää arvioida kuinka paljon välimuotoja tulisi olla.

Välimuoto on evoluutio-opin vaatima kahden tunnetun selkeästi eri toimivaa rakennetta edustavan yksilön kuvitellussa kehityksellisessä välissä oleva rakenne, joka ei enää ole toimiva siinä ominaisuudessa kuin se oli kuvitellussa vähemmän kehittyneessä, mutta ei vielä ole toimiva siinäkään, mitä kohti se on ollut kehittymässä. Esimerkillä tämä on helpompi ymmärtää.

Kuvitteellinen lepakon käden kehityshypoteesi.

Kuvasarjassa alla on vasemmalla hiiri ja ääri oikealla lepakko. Siinä välissä on sitten välimuodot, kun hiiri on vähitellen kehittymässä lepakoksi. Vielä se ei pysty lentämään, mutta sen raajat vähitellen sitten alkavat näyttämään lepakon raajoilta. On kyseenalaista miten se on pärjännyt kilpailussa elintilasta, kun se ei vielä ole pystynyt lentämään.

Nyt kun maakerroksia kaivetaan ja niistä jokaisesta löytyy fossiileja niin siellä pitäisi olla näitä välimuotoja enemmän kuin alkupisteitä tai lopputuloksia.

Näin ei kuitenkaan ole. Maailman museoissa on yli tuhat lepakon fossiilia. Ne kaikki kuitenkin ovat täysin rakenteellisesti lentokykyisten lepakkojen fossiileja ja hyvin vastaavia nyky-lepakoiden kanssa. Samoin on 'vähemmän kehittyneen' eläimen kanssa. Löytyy vain nyky-hiirten kanssa rakenteellisesti samanlaisia hiiriä. Näin vaikka välimuotoja pitäisi evoluutio-opin mukaan olla enemmän.

Lepakon välimuotojen uupuminen ei ole mikään poikkeus. Tämä sama toistuu kaikkien eliöryhmien ja -luokkien kanssa: puolivalmiita toimimattomia rakenteita ei löydy.  Jos Darwin eläisi tänään hän ilman muuta hylkäisi oman teoriansa, onhan fossiiliaineisto nykyisin paljon täydellisempi kuin silloin, kun hän eli, ja välimuotojen vähäisyys on kiistaton tosiasia.

Fossiiliset kerrokset kyllä luokittelevat eliöitä eri kerroksiin, mutta tähän luokitteluun on haettava jotain muuta syytä kuin eliöiden vähittäinen kehittyminen, koska tätä eivät selkeät havainnot tue. Fossiiliaineisto ei todista evoluution puolesta vaan vahvasti sitä vastaan.

Lähdemme nyt seuraavissa blogeissa tutustumaan tähän ongelmaan eripuolilta tutkien selkeitä ymmärrettäviä havaintoja ja tekemättä liian aikaisin mitään erityisiä johtopäätöksiä.

Raamatun tutkijat perustivat modernin tieteen

Tiesitkö, että monet Euroopan yliopistot ovat alun perin perustettu katollisen kirkon ja luostarilaitosten toimesta? Raamattu kehottaa tutkimaan Jumalan ihmeitä. Uskonpuhdistuksella ja kansankielelle käännetyillä Raamatuilla on merkittävä osuus yleisen lukutaidon kehittymisessä. Lähi-idässäkin oli melko korkea tieteellinen osaaminen joka perustui aluksi monen eri kulttuurin yhteistyöhön, mutta noin 1000-luvulta eteenpäin ei siellä yli tuhanteen vuoteen ole tapahtunut juurikaan kehitystä. Kun taas läntisessä Euroopassa tiede kehitti monia niitä perusoppeja, joita vielä tänäänkin käytetään eri teknologioiden kehittämiseen. Uskonnoissa on eroja, mutta kristinusko ei missään mielessä ole tieteen vastainen, kuten alla olevasta tiedemiesten luettelosta voimme havaita.

Saman totesi Stephen Snobelen (tieteen ja teknologian apulaisprofessori, King’s College Yliopisto, Halifax, Kanada) seuraavasti:

“As strange as it may sound, science will forever be in the debt of millenarians and biblical literalists”

[Niin kummalliselta kuin se voi kuulostaakin, tiede on ikuisesti velassa milleniaristeille* ja raamatullisille kirjanoppineille.
*) siis niille, jotka uskovat Raamatun kirjaimelliseen tulkintaa ja tuhatvuotisen valtakunnan syntymiselle. Tuhatvuotinen valtakunta on Jeesuksen paluun - toisen tulemisen - jälkeinen aika, jolloin hän hallitsee maan päällä. ]

Nobelin palkinnon saajista 20% on juutalaisia, vaikka maailman väestöstä he ovat vain 0.2%. Tunnetuin heistä on tämä herra:

Albert Einsteinin työhuoneen seinällä olivat näiden tiedemiesten kuvat:

Isaac Newton (1642–1727)

Michael Faraday (1791–1867)

James Clerk Maxwell (1831–1879).

Tunnetko heidän taustansa?

Isaac Newton (1642-1727)  - mekaniikan kolme peruslakia. Voiman SI- yksikkö newton on nimetty hänen mukaansa. Gravitaatiokäsitteen keksijä. Kirjoitti enemmän Raamatusta kuin tieteestä!

Michael Faraday (1791-1867) – SI-yksiköissä kapasitanssin yksikkö faradi. Konservatiivi kristitty.

James Clerk Maxwell (1831-1879) – Maxwellin yhtälöt sähkömagnetismille ja valolle. Harras evankelinen raamatullinen kreationisti.

Muita tunnettuja tieteentekijöitä historiasta:

Lordi Kelvin (1824-1907) – Lämpöopin perustaja. SI-yksiköt: Kelvin asteet. Kristitty kreationisti.

Andrê-Marie Ampêre (1775-1836) – SI-yksiköt: sähkövirta ampeeri. Vakaumuksellinen katollinen kreationisti.

Blaise Pascal (1623-1662) – SI-yksiköt: paine. Lukuisia klassisia teologisia ja filosofisia kirjoituksia (Mietteitä).

James Joulen (1818-1889) – SI-yksiköt: energia Joule. Vankasti Raamattuun uskova.

Sir Francis Bacon (1561-1626) – tieteen toimintatapa, jahtasi sitä tietoa mikä Adamilla oli ennen syntiinlankeemusta.

Johannes Kepler (1571-1630) – ”Jumalan ajatusten tavoittelua”. Taivaankappaleiden liike, Raamatullinen kreationisti.

Robert Boyle (1627-1691) – nykyaikaisen kemian isä. Kumosi maa-vesi-ilma-tuli käsityksen peruselementteinä, tilalle alkuaine. Boylen laki. Kirjoitti useita kristinuskoa puolustavia kirjoja.

John Dalton (1766-1844) – Daltonin osapainelaki kaasuille. Harras kveekari, hurskas kristitty.

Gerardus Mercator (1512-1594) – mercatorin karttaprojektio. Flaamilainen kristitty.

Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä:

Louis Pasteur (1822-1895) - Pastorointiprosessi, jossa ruoka kuumennetaan ja jäähdytetään nopeasti bakteerien tappamiseksi. Roomalaiskatollinen kreationisti. Todisti, että elämää syntyy vain elämästä. Tätä todistusta ei vielä tähän päiväänkään mennessä ole kukaan pystynyt kumoamaan!

Suuri osa siis historian todella suurista tunnetuista tiedemiehistä ovat olleet myös kovia Raamatun tutkijoita. Monet SI-yksiköt ovat nimetty näiden uskovien miesten nimien mukaan. Tämä on se perusta, jolle nykypäivän tiede rakentuu.

Tarpeetonta siis sanoa, että uskon vaikutuksen alla ei ole tehty yhtään keksintöä tai saatu aikaiseksi tieteen saralla mitään merkittävää.

Se, että nykyisin elämme luopumuksen aikaa varsinkin tieteessä, ei muuta historiaa. Länsimaisella tieteellä on kristityt juuret.

Ja nykyisinkin on tiedemiehiä, jotka eivät tunnusta evoluutioteoriaa:

Yli tuhat tohtoria, professoria ja yliopistojen ja tutkimuslaitosten johtavaa tutkijaa ovat astuneet nimellään esiin vastustamaan tätä: http://www.dissentfromdarwin.org/

Nykyiset historiantutkijat myöntävätkin, että reformaatiolla oli merkittävä rooli myös tieteen jalostumisessa.

Peter Harrison, historian ja filosofian professori, Bond University, Queensland, Austraalia:

"Niin oudolta kuin se voi näyttääkin, Raamatulla oli positiivinen vaikutus tieteen kehitykseen. … Jos ei olisi ollut Raamatun kirjallisen tulkinnan kasvua ja sitä seurannut Raamatun kertomusten arvostusta varhaisen modernin tieteentekijöiden joukossa, moderni tiede ei ehkä olisi noussut lainkaan. Yhteenvetona siis Raamattu ja sen kirjaimellinen tulkinta on ollut suuressa roolissa  länsimaisen tieteen kehityksessä."

Stephen Snobelen,University of King’s College, Halifax, Canada, kirjoittaa samaan tyyliin ja myös selittää hieman harhaanjohtavan termin "kirjaimellinen tulkinta":

" Tässä lopullinen paradoksi: Viimeaikaiset työt varhaisen modernin tieteen parissa ovat osoittaneet suoran (ja positiivisen) suhteen protestanttisessa uskonpuhdistuksessa uudelleen nousseen hebrealaisen kirjaimellisen Raamatun tulkinnan  ja modernin tieteen empiirisen metodin välillä. En viittaa puiseen kirjaimellisuuteen, vaan älykkääseen kirjaimellis-historialliseen hermeneutiikkaan, jota Martti Luther ja muut (mukaan lukien Newton) harjoittivat menestyksekkäästi."

Aamen.

Lisää aiheesta ja lainauksien lähdeviitteet: https://creation.com/biblical-roots-of-modern-science