Yleinen käsitys on,
että dinosaurukset kehittyivät ensin ja sitten linnut ja nisäkkäät ja lopuksi
ihmiset. Ikään kuin kauniissa järjestyksessä toinen toisensa jälkeen. Tämä
käsitys ei kuitenkaan perustu tieteen havaintoihin ja löytöihin. Suuri osa ihmisistä ei tiedä, että sekä nisäkkäiden että lintujen fossiileja on löydetty merkittävässä määrin dinosaurusten fossiilien joukosta.
Nisäkkäiden fossiilien löytymisestä dinosaurusten fossiilien seassa on paleontologien yleisesti hyväksymä kirjakin. Se ei siis ole mikään salaisuus: https://www.amazon.com/Mammals-Age-Dinosaurs-Evolution-Structure-ebook/dp/B009G1X9U2/ref=mt_kindle?_encoding=UTF8&me= (Sen verran kallis, että olen jättänyt toistaiseksi hankkimatta.)
Vastaavia
tieteellisiä julkaisuja tehdään jatkuvasti. Kuvassa alla on sorsalinnun
fossiili, joka on löytynyt samasta maakerroksesta dinosaurusten fossiilien
kanssa. Tämä laji selviytyi kuvitellusta katastrofista, jossa dinosaurukset kuolivat,
eikä ole sen jälkeen juurikaan muuttunut.
Lainaan seuraavassa artikkelia, jossa Don
Batten haastattelee Dr. Carl Werneriä Living Fossils (Evolution: the
Grand Experiment vol. 2) –kirjan kirjoittajaa. (https://creation.com/werner-living-fossils-finnish)
”Tiedemiehet ovat löytäneet dinosauruskaivauspaikoilta monia epätavallisia sukupuuttoon kuolleita nisäkkäiden muotoja, kuten multituberkulaatit, mutta he ovat löytäneet myös fossiloituneita nisäkkäitä, jotka näyttivät oravilta, opossumeilta, pussiahmoilta, siileiltä, päästäisiltä, majavilta, kädellisiltä ja vesinokkaeläimiltä. En tiedä kuinka lähellä nämä nisäkkäät ovat nykymuotoja, koska en kyennyt näkemään useimpia niistä, vaikka kävin niin monta museota läpi.”
”Harvat ovat tietoisia siitä suuresta määrästä nisäkäslajeja, joita on löydetty dinosaurusten kanssa. Paleontologit ovat löytäneet 432 nisäkäslajia [engl. species] dinosaurus-kerrostumista; tämä luku on melkein yhtä suuri, kuin dinosauruslajien [engl. species] määrä. Näihin sisältyy lähes 100 kokonaista nisäkkään luurankoa. Mutta missä ovat nämä fossiilit? Vierailimme kuudessakymmenessä museossa, mutta emme nähneet missään näistä museoista esillä ainoatakaan dinosaurus-kerrostumista löydettyä kokonaista nisäkkään luurankoa. Tämä on hämmästyttävää. Lisäksi näimme vain muutaman tusinaa epätäydellistä luurankoa/yksittäistä luuta niistä tähän asti löydetyistä 432 nisäkäslajista. Miksi museot eivät pidä esillä näitä nisäkäsfossiileja ja myös lintufossiileja?”
Edellä oleva artikkeli viittaa juuri tuohon alussa mainittuun
kirjaan löytöjä dokumentoivana todisteena.
Evoluutio-oppia suojellaan tänä päivänä niin tarkoin, että jos jotain sitä uhkaavaa löytyy, se
pitää hävittää heti työpaikan menettämisen uhallakin, niin kuin olen
aikaisemmin kirjoittanut.
Tämän takia eivät museotkaan halua laittaa esille mitään, mikä aiheuttaisi liian vaikeita
kysymyksiä vastattavaksi. Sen sijaan yleisön annetaan ymmärtää kuviteltu esi-historiallinen tarina. Tämä on tarkoituksellista harhaanjohtamista.
Ihmisen fossiileja yhdessä dinosaurusten fossiilien kanssa?
Yleensä pyrin tässä
blogissa kertomaan jotain selkeästi havaittavaa faktaa, josta voi tehdä omat
johtopäätökset. Tässä seuraavassa asiat eivät valitettavasti ole niin selkeitä
kuin voisi olla. Evoluutionistit selkeästi ja todistettavasti pyrkivät piilottelemaan
heidän mielestään kyseenalaisia löytöjä. Näitä seuraavia todisteita voi myös kyseenalaista, mutta ei savua ilman tulta.
1800-luvulla, kun
evoluutio-opin tunnustaminen ei vielä ollut suoranaisesti tutkimusrahojen
saamisen vaatimus, ihmisen fossiileja löytyi yllättävistä paikoista. Näitä
löytöjä tulivat dokumentoimaan tutkijat, jotka tekivät niistä normaaleja tieteellisiä julkaisuja. Silloin myös kaivoksia kaivettiin käsityönä, joten löydöt huomattiin nykyistä paremmin. Nykyisin ei enää päästä alkuperäiselle löytöpaikalle varmistamaan
asiaa, mutta näitä tieteellisiä julkaisuja ja niistä tehtyjä lehtiartikkeleita voidaan yhä tutkia.
Michael Cramo tutki
kattavasti näitä vanhoja arkistoista löytyviä julkaisuja. Ei ole mitään
teknistä syytä suhtautua epäilevästi näihin tutkimuksiin - sen enempään
alkuperäisiin kuin Cramonkaan. Ainoa syy, miksi itse laitan ne tämän
kysymysmerkkiotsikon alle, on se, että niitä ei enää voida tarkistaa. Olemme ihmisen kirjoittaman
yli satavuotta vanhojen sanojen varassa.
Cramon kirja on
täällä ja siinä on näitä ihmisfossiililöytöjä evoluutio-opin nykykäsityksen mukaan
liian vanhoista kerroksista satojen sivujen verran.
Tarkoituksella
katkaistu luu, vaikkapa kirveellä lyöden, on selkeä epäsuora todiste ihmisen
läsnäolosta. Tämä voidaan erottaa tapaturmaisesti katkenneista luista joissakin
tapauksissa melko selvästi. Cramo listaa lukuisia esimerkkejä tällaisista luista 'väärissä' maakerroksissa tutkimuksessaan.
On muitakin
tällaisia välillisiä todisteita. Yksi selkeä tulee esille Cramon puheessa:
Tästä videossa on alla oleva kuva, jossa on selkeästi tunnistettavissa kankaanpala
meripihkassa. Meripihkan väitetään olevan kymmeniä miljoonia vuosia vanhaa.
Hän viittaa myös
tiedelehtien vanhoihin numeroihin, joissa vielä mainitaan näistä. Alla kuva
Scientific American lehdestä, jossa kerrotaan, miten löytyi hopea-astia
maakerroksesta, jonka pitäisi olla 600 miljoonaa evoluutiovuotta vanha.
Cramosta voidaan persoonana olla montaa mieltä, mutta hänen tutkimuksensa vanhoista tutkimuksista ovat selkeästi verifioitavissa ja siten tieteelliset kriteerit täyttäviä.
Vastaavia löytöjä on kerännyt mm. Tomi Aalto blogiinsa: http://sciencerefutesevolution.blogspot.fi/2017/05/the-most-inconvenient-findings-that.html
Nostan sieltä yhden
löydön esille esimerkkinä, sillä tällaisia vanhat löydöt yleensä ovat - ajalta
jolloin kultaa kaivettiin käsin eikä suurilla koneilla:
Table Mountain CA, Gold mine finds, 30 million charlie-years
Wright, Frederick G. Science 20:275-27 1892
In February 1866, a skull was removed by one Mr. Mattison, in Calaveras County from a layer of gravel 130 feet below the surface. Later a human jaw, also inspected by J. D. Whitney, State geologist at that time who researched its location and authenticity. The jaw was given to a Dr. Snell by miners, who stated it came from the gravels beneath the lava cap at Table Mountain in Tuolumne County, CA. Noted geologists Mr. George H. Baker, Mr. King along with Professor Marsh, Professor Putnam and W. H. Dall attested to the fact that the Calaveras skull was found in place beneath a stream of gravel in the Table beneath this same stream of lava. Their position indicates they were over 30 million years old.
Jos hyväksyy 1800-luvun tiedemiesten toiminnan luotettavaksi, voi täydellisesti vakuuttua, että ihmisen fossiileja on löytynyt dinosaurusten fossiilien kerroksista ja syvemmältäkin. Löytöjen monilukuisuus 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa on hämmästyttävä.
Joka tapauksessa on selvää, että todisteita on, mutta ne eivät ole enää nykyisin verifioitavissa. Nykyinen koneistettu kaivostoiminta ja evoluutio-oppia ylläpitävä museo- ja yliopistojärjestelmä huolehtivat siitä, että uusia ei enää löydy eikä laiteta esille, eikä niistä tehdä tieteellisiä julkaisuja. Ihmisten fossiilien löydöt ovat tosin näissä kerroksissa hyvin vähäisiä. Tähän löytyy kuitenkin hyvä peruste, jota tutkimme joskus myöhemmin.
Kaikki tämä ei tarkoita sitä, että uskoisin ihmisen eläneen täällä kymmeniä miljoonia vuosia. Ajoituksen näissä löydöissä eivät ole kohdallaan sen enempää ihmisen kuin dinosaurustenkaan osalta.
Se, joka haluaa lisää todisteita siitä,
että ihminen ja dinosaurus ovat eläneet yhtä aikaa, voi tutkia myös asiaa toisinpäin:
mitä muistoja ihminen on kirjannut tästä yhteiselosta, ja lukea vaikkapa tämän kirjoituksen: http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/11/dinosaurukset-ja-suuret-kysymykset.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti