52. Jälleen evoluutiotodistuksen ikoni tuhottu - silmätön luolakala

Viime vuosina on useita evoluution todisteita romuttunut (suppea lista artikkelin lopussa). Lokakuussa 2017 jälleen yksi siirtyi historiaan ja samalla heikkeni uskottavuus siitä, että mutaatiot ja luonnonvalinta toimisivat, kun eliöt mukautuvat muuttuneisiin olosuhteisiin. Näyttää yhä selvemmin, että mutaatiot vain tuhoavat perimää ja luonnonvalinta vain suorittaa näiden mutatoituneiden eliöiden putsaamisen, mutta ei jalosta eikä sopeuta.

Silmätön luolakala

Silmätöntä luolakalaa on pitkään käytetty yhtenä esimerkkinä, mistä voidaan havaita evoluution toiminta. Tämän kalalajin silmällinen versio tunnetaan ja niiden ilmiasua on voitu vertailla keskenään ja todeta, että ne todella ovat sama laji. Pimeässä luolassa asuva kala on menettänyt silmänsä eli sen silmien tilalla on vain suomuja. Tästä on vedetty turhan nopea johtopäätös, että kalan DNA:han olisi tullut silmät poistava mutaatio, jonka luonnonvalinta on 'hyväksynyt'. Näin mutaatio ja luonnonvalinta olisivat tulleet todistetuksi evoluution mekanismina.

Tätä on jo aikaisemmin kritisoitu, että tiedon menettäminen, silmien rakennusohjeen menettäminen, ei ole kehittävää evoluutiota, vaan taantuvaa, myöskin devoluution nimellä tunnettua. Informaation menettäminen ei ole askel eteenpäin vaan taaksepäin. Sillä jos vähitellen kala menettäisi kaiken muunkin informaation niin lopulta se katoaisi olemasta, ei kehittyisi joksikin toiseksi lajiksi, vaikkapa linnuksi. Linnun sulka on hyvin erilainen kuin kalan suomu ja suomu ei voi taantua tietoa menettämällä sulaksi. Sulkaan tarvitaan uusia rakennusohjeita, eikä evoluutiolla ole todistettua mekanismia siitä, miten näitä uusia rakennusohjeita perimään syntyisi.

Otetaan esimerkki autoista. Vertaa näitä kahta kuvaa alla. Jos alempi on tullut ylemmästä, niin ei se ole kehittyneempi, se on yksinkertaisempi, jopa korruptoitunut. Se on menettänyt osia, eikä tämä ole kehitystä. On helppo menettää, mutta vaikea ansaita. Evoluution suunnalla on merkitystä.

Edellistäkin oleellisempaa on, että silmättömän luolakalan pitäminen evoluution todisteena ei perustunut tieteen havaintoihin, vaan oletettuun mielikuvaan ja siitä tehtyihin johtopäätöksiin. Asiaa ei oltu varsinaisesti koskaan aikaisemmin edes geneettisesti tutkittu. Ei oltu verrattu silmällisen ja silmättömän luolakalan silmien rakennusohjetta ja katsottu mitä eroa niillä on eli onko siellä mutaatiota jossain. Kaikki todistelu oli siis vain oletuksia ja näitä meille jaettiin tieteen faktoina!

Nyt näiden kahden 'kalalajin' genetiikka on vertailtu:

On havaittu, että silmällisen ja silmättömän kalan silmien rakennusohjeet, geenisekvenssit, ovat samat.  

Silmätön kala ei siis ole saanut korruptoivaa mutaatioita silmän rakennusohjeeseen, jonka luonnonvalinta olisi sallinut jatkua sukupolvesta toiseen. Informaatiota ei ole (edes) menetetty. Mistä sitten on kysymys?

Epigenetiikka on geenitieteen kuumimpia aloja tällä hetkellä. Lyhyesti siinä on kysymys siitä, että DNA:n 'yläpuolella' on toinen informaatiokerros, joka ohjaa geenien käyttöä. Tämä on käytössä kaikkialla. Esimerkiksi kun alkiossa solu alkaa erikoistua joksikin elimeksi, niin epigenetiikka kytkee tietyt geenit pois päältä ja taas toisaalta aktivoi toiset geenit, jotta erikoistuminen tapahtuisi.

Tällä hetkellä kuumeisesti tutkitaan, mikä ohjaa epigenetiikkaa. Onko se DNA vai jokin muu. Nyt jo tiedetään, että jotkin opitut asiat periytyvät. Bakteerikokeissa on havaittu, että kun bakteeri oppii käyttämään hyväksi jotain ravintoa, se myös periytyy jälkipolville epigeneettisesti. Myös ihmisellä on havaittu periytyvää epigeneettistä ohjausta.

Tämä kaikki tarkoittaa, että aivoista (tai suoraan aisteista) täytyy olla yhteys epigeneettiseen tietokerrokseen (käsittääkseni tästä ei olla vielä ihan varmoja, joten on toistaiseksi looginen johtopäätös eikä havainto). Joka tapauksessa microRNA-jaksot kuljettavat tätä epigeneettistä tietoa solujen välillä elimeltä toiselle. Näiden avulla siis solut, kudokset ja elimet viestivät toisille. Se on ikään kuin eliön Internet.

Samainen tutkimus paljastaa, että luolakala on silmätön vain sen takia, että epigeneettiset kytkimet ovat kytkeneet silmien rakennusohjeen käytön pois päältä luolassa eläviltä kaloilta!

Tämä on huikea löytö. Miksi? 

Varmaksi ei tiedetä vielä, miten kytkin on mennyt pois päältä, mutta mekanismi on mahdollinen sille, että kala on havainnut olevansa jatkuvasti pimeässä. Täten silmien tarve on vähäinen. Epigeneettiset markkerit ovat alkaneet asettaa silmien ylläpitävien solujen rakennusohjeita pois päältä energiaa säästääkseen (soluthan uudistuvat koko ajan). Tarpeetonta ei kannata rakentaa. Näin sopeutuminen olisi tapahtunut ennalta ohjelmoidusti. 

Näitä markkereita on ajautunut siten myös 'solujen internetin' välityksellä sukusoluihin, joista epigeneettiset kytkimet ovat mahdollisesti periytyneet jälkeläisille. Vastaavaa on havaittu toisilla eläimillä mutta toisin päin, eli jokin rakenne on ilmestynyt eläimeen nopeasti muutamassa sukupolvessa (mm. Italian seinäliskolla, josta myöhemmin lisää).

Luonnonvalinnalla ja mutaatioilla ei siis ollut mitään tekemistä sopeutumisen kanssa. Tähän asti kaikki evoluutio-opin todistelut ovat nojautuneet näihin kahteen ja erityisesti luonnonvalinnan mystiseen kykyyn jalostaa bakteerista ihminen. Tämä tutkimustulos romuttaa ajatuksen luonnonvalinnasta edes sopeuttajana. Mitä ilmeisemminkin luonnonvalinta vain poistaa epäkelvot yksilöt, ei jalosta mitään.

Sopeutuminen, suvullinen muuntelu ja eliöiden muuntuminen, kaikki nämä voivat siis tapahtua epigenetiikan avulla. 

Nykyisin evoluutiota opetetaan kouluissa faktana. Ateistit ajavat sitä, jopa alakouluihin opetettavaksi. Kuitenkin, kuten nähdään, tiede kulkee todistelussaan aivan eri suuntaan  monella rintamalla. Havainnot ovat selkeät vain johtopäätöksissä kaikki väännetään itsestään tapahtuvaksi.

Alkuperäinen tutkimus: https://www.newscientist.com/article/2150233-blind-cave-fish-lost-eyes-by-unexpected-evolutionary-process/ 

Tässä suppea lista evoluution tuhoutuneista todisteista viime vuosilta. Youtubesta yhä edelleen löytyy videoita ajalta, jolloin evoluutiofanaatikot käyttivät näitä todisteina. Kannattaa siis aina tarkistaa, että 'todistus' on viimeiseltä parilta vuodelta, muuten törmää näihin 'todisteisiin':

• Roska DNA: Ihmisen genomin toiminnan kartoitus 2003-2007 – koko genomi tarpeellinen, ei roska-DNA:ta. Ei siis tilaa 'pankille', jossa geenit salaa valmistuisivat.
• Apinan ja ihmisen geneettinen vastaavuus. apinan ja Ihmisen y-kromosomin vertailu 2010 – "tulokset kiusallisia" sanoi tutkimuksen tehnyt tutkija. Lisäksi apinan RNA mekanismi on hyvin kaukana ihmisen vastaavasta, siksi koeluontoisesti ihmisen varaosaelimiä kasvatetaankin sioilla eikä kädellisillä.
• Luolamies 1: Neanderdalin ihminen on nimensä mukaisesti ihminen, ei luolamies. Vuonna 2016 tehty DNA analyysi osoitti tämän. Lisäksi hän osasi kemiaa, lääketiedettä, ruuanlaittoa, taidetta, musiikkia jne...
• Luolamies 2: Denisovan ihmisellä samat geenit kuin nykyihmisellä 2016 - missä sitten on se kuuluisa luolaihminen? Ei enää missään. Ihmistä alkeellisempi luolamies on keksitty myytti.
• Lukuisat palkitut geneettiset ja molekyylibiologiset löydöt, jotka osoittavat, että elämä ei ole voinut syntyä itsestään toisin kuin vielä menneillä vuosisadoilla väitettiin. Nykyisin luunkovat ateisti-evoluutionistitkin myöntävät tämän (mm. Richard Dawkins) ja uskovat, että elämä tuli avaruudesta (jättäen auki sen kysymyksen, miten se siellä syntyi):
• Nobelin palkinto 2016 – solun sisäinen materiaalikierrätys. Ilman kierrätystä solu ei pystyisi elämään.
• Millenium palkinto 2016 – Ohjattu ”evoluutio”, osoittaa miten yhden geenin muuntuminen tapahtuu vain älykkäästi ohjaamalla.
• DNA:n ohjelmointi tietokoneella 2016 – MIT Yliopisto USA, todistaa yksiselitteisesti, että solujen tietojenkäsittely on sitä samaa, mitä tehdään tietokoneilla.
• Nobelin palkinto 2015 – DNA:n       korjauskoneet todistavat, ettei solu voinut jatkaa elämää eli lisääntyä ilman näitä koneita 'jo heti alussa'.
• DNA:n kaksoiskoodaus 2013 – sekä proteiinia että osoitteita (binding section) samassa kohtaa DNA:ta. Hyödyllisten mutaatioiden haaste nousi potenssiin kymmenen.
• Orpogeenien osuus perimässä kasvaa. Edes erittäin pitkät ajanjaksot eivät enää riitä geenien erilaisuuden luomiseen.
• Ja nyt tämä: Epigeneettiset löydöt – mm. metyyliryhmän periytyminen, epigenetiikan ohjaamat nopeat muutokset perimässä, sopeuttavat ja muuntelevat eliön muuttuneisiin olosuhteisiin olemassa olevien geenisekvenssien avulla - ohjelmoidusti. Opittu ominaisuus periytyy sittenkin!