Olivatko dinosaurukset arkissa?

Arkin päivittäiseen elämään liittyy paljon kysymyksiä kuten:

• Oliko Arkissa ruokaa? 
• Miten Nooa perheineen ehti ruokkia kaikki eläimet?
• Oliko dinosaurukset arkissa ja söivätkö ne muita eläimiä?
• Entä söivätkö leijonat muita eläimiä?

Nooa tiesi jo aloittaessaa Arkin rakentamista, mihin sen pitää olla valmiina, koska Jumala antoi ohjeet.

Ja hanki itsellesi kaikkinaista ravintoa, syötäväksi kelpaavaa, ja kokoa sitä talteesi, että se olisi ruuaksi sinulle ja heille." (KR38: 1. Moos. 6:21)

Arkki piti siis suunnitella niin, että sinne mahtuu sekä ruoka että jätteet. 

Nooalla oli aikaa rakentaa arkkia kymmeniä vuosia1 ja mitä todennäköisimmin Jumala piti huolta hänen maallisesta rikkaudestaan, joten niin työvoiman kuin tarveaineidenkin ostaminen ei ollut ongelma. 

Hän ehti myös suunnitella Arkin toimivaksi. Esimerkki tästä voivat olla erilaiset tekniset ja loogiset ratkaisut, kuten ruokavaraston sijoittaminen ylös ennemmin kuin alas, jolloin saadaan minimoitua kuljetustyö Arkissa ollessa. Tai jättämällä jätteille tilaa pohjalle, jolloin pystyi optimoimaan tarvittavan työvoiman jätehuollossa. Aaltojen liike keinuttaa Arkkia ja siitä voi hyvin ottaa käyttövoimaa erilaisiin mekanismeihin, joilla kuljettaa niin ruokaa kuin jätteitäkin kaltevia kuiluja pitkin.

Todennäköisesti samankaltainen mikrobitoiminto, mitä nykyisin tapahtuu hyvin hoidetuissa komposteissa, piti huolen jätteiden käymisestä puhtaasti. Alla kuva vanhasta hollantilaisesta navetasta, jossa oli tapana, että jätettä ei talven aikana kerätty, vaan annettiin kerrostua yhdessä kuivikkeen kanssa. Tolpissa näkyvä valkoinen raja kertoo, mihin asti jätettä talvella kertyy. Samanlaisesta menetelmästä Suomessa olen kuullut esimerkiksi lampoloissa ja pienemmissä navetoissakin.

Emme tiedä, kuinka aktiivisia eläimet olivat Arkissa. Nooa elokuvassa eläimet pääosin nukkuivat, niin kuin karhu nukkuu talviunta. Silloin ne eivät paljoa kuluta energiaa, eivätkä juurikaan syö. Oliko muillakin eläimillä silloin myös kyky horrostilaan? Ainakin matelijoilla yhä tänä päivänä on vastaavanlaisia kykyjä. 

Arkissa oli myös hyvin pimeää, koska ikkunoita ei ollut. Yhä nykyisinkin useimmat linnut vain nukkuvat, kun on pimeää, kuten moni lintuja lemmikkinä pitävä tietää. Emme voi myöskään tietää, mikä oli Jumalan vaikutuksen osuus eläinten olotilaan Arkissa. Esimerkiksi Israelin erämaavaelluksen aikana israelilaisten vaatteet eivät kuluneet Jumalan suojeluihmeen ansiosta:

Minä kuljetin teitä autiomaassa neljäkymmentä vuotta, mutta vaatteet eivät kuluneet yltänne eivätkä kengät jaloistanne.  (RK: 5. Moos. 29:4)

Jumala johdatti eläimet pareittain Arkkiin ja sulki Arkin oven. Tämä on yksi selkeimmistä ihmeistä:

Ja ne menivät Nooan luo arkkiin kaksittain, kaikki liha, kaikki, jossa oli elämän henki.

Ja ne, jotka menivät sisälle, olivat koiras ja naaras kaikesta lihasta, niinkuin Jumala oli hänelle käskyn antanut. Ja Herra sulki oven hänen jälkeensä. (KR38: 1. Moos. 7:15-16)

Keventääkseen Nooan taakkaa saattoi Jumala johdattaa Arkkiin eläimiä, jotka eivät vielä olleet täysikasvuisia. Tämä saattoi hyvin koskea myös dinosauruksia, joilla matelijoiden tapaan on taipumus kasvaa monia vuosia, jopa aikuisina.

Dinosaurukset, ainakin jotkut lajit, ovat olleet Arkissa, koska Raamattu myöhemmin kertoo niistä, niin kuin elävistä eläimistä kerrotaan: 

Katso, sen voima on lanteissa, sen väkevyys vatsalihaksissa. Se ojentaa jäykäksi häntänsä kuin setripuun, sen reisijänteet ovat lujiksi punotut. Sen luut ovat niinkuin vaskiputket, sen nikamat niinkuin raudasta taotut.   

Sen ylpeytenä ovat uurteiset selkäkilvet, kiinnitetyt lujalla sinetillä. Ne käyvät tarkoin toinen toiseensa, niin ettei ilma välitse pääse. Ne ovat toisiinsa liitetyt, pysyvät kiinni erkanematta.   

Sen vatsapuolessa on terävät piikit, se kyntää mutaa leveälti kuin puimaäes.  (KR38: Job 40-41)

Voit lukea nämä Jobin kirjan kohdat tarkempaa ja tehdä omat johtopäätöksesi, mistä eläimistä se kertoo.


Ruoka oli Raamatun mukaan tuohon aikaan oli vihreää ruohoa eläimille sekä siemeniä ja hedelmiä ihmisille: 

Ja Jumala sanoi: "Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut, joissa on siementä tekevä hedelmä; olkoot ne teille ravinnoksi. Ja kaikille metsäeläimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille, jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi". Ja tapahtui niin.  (KR38: 1. Moos. 1:29-30)

Vasta Vedenpaisumuksen jälkeen Jumala antoi ohjeet syödä myös lihaa: 

Kaikki maan eläimet, kaikki taivaan linnut, kaikki maassa matelevat ja kaikki meren kalat pelkäävät ja säikkyvät teitä. Ne on annettu teidän valtaanne. Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille syötäväksi. Samoin kuin olen antanut teille vihreät kasvit, minä annan teille kaikki eläimet.  (RK: 1. Moos. 9:2-3)

Vaikka tiedetään fossiililöydöksiin pohjautuen, että ennen Vedenpaisumusta, syntiinlankeemuksen jälkeen, eläimet jo söivät toisiaan, on oletettavaa, että Jumala johdatti Arkkiin eläimiä, jotka tyytyivät ruohoon. Vielä viime vuosisadalla eli Amerikkalaisessa eläintarhassa leijona, joka ei suostunut syömään lihaa, ainoastaan vihanneksia ja spagettia2. Omat kotikissamme syövät myös ruohoa. Tiedän sen heidän oksentamistaan karvapalloista.

Jumala käski Nooan rakentaa koppeja arkkiin ja tällä oli varmasti suojeleva tarkoitus. Eläimet eivät siis olleet sikin sokin arkissa, vaan omissa tiloissaan, joten tämä osaltaan esti eläinten käyvän toistensa päälle:

Tee itsellesi arkki goofer-puusta. Tee arkki täyteen koppeja ja sivele se maapiellä sisältä ja ulkoa. (RK: 1. Moos. 6:14)

Eläimillä ei siis ollut mahdollisuutta syödä toisiaan.

On melkoinen koettelemus mille tahansa eläimelle olla vuoden päivät pimeässä pienessä kopissa Arkissa, mutta tätä on tapahtunut nykyaikanakin. Monet pitävät lemmikkejään häkissä. Vielä useammat käyvät katsomassa eläimiä eläintarhan häkeissä. Ja onpa niitä ihmisiäkin pienissä pimeissä eristysselleissä pidetty useammankin vuoden ja voivat siitä selviytyä. Vaikka tänä päivänä nämä kaikki 'kopit' ovat koossa kasvaneet ja olosuhteissa parantuneet, niin näin ei ollut vaikkapa sata vuotta sitten.

Monet näistä asioista vaativat, että Jumala on käyttänyt normaalista elämästä poikkeavia kykyjään, eli tehnyt ihmeitä. Ihmeitä me voimme kokea yhä elämässämme, kun vaellamme yhdessä Jumalan kanssa. Selittämällä monia Arkkiin ja Vedenpaisumukseen liittyviä asioita loogisesti, minulle ei ole pienintäkään tarkoitusta poistaa Jumalan kaikkivaltiutta ja kaikkivoipaisuutta. 

Raamatusta voimme oppia, että monesti Jumala toimii ihmisten kautta, heitä auttaen ja tukien - tai  toisinpäin sanottuna, antaa ihmisten osallistua hänen toimintaansa. Jumala siis antoi Nooan osallistua ihmiskunnan ja maapallon pelastustyöhön. Mikä mahtava armo. Jumala eittämättä olisi voinut tehdä sen yksinkin. Se on suurin kunnia ihmiselle, kun voi olla osa Jumalan suunnitelmaa.


Viitteet:
1. Lisää siitä kuinka kauan oli aikaa rakentaa Arkki https://answersingenesis.org/bible-timeline/how-long-did-it-take-for-noah-to-build-the-ark/ 
2. Vegetaristi leijona: https://creation.com/the-lion-that-wouldnt-eat-meat 

Dinosaurusten pehmytkudoksista uutta tietoa

100 miljoona vuotta vanhassa fossiilissa ei kaiken järjen mukaan pitäisi olla mitään orgaanista ainetta jäljellä. 100 miljoonaa vuotta on käsittämättömän monta auringonlaskua ja -nousua - yli 36 miljardia - , joista jokainen aiheuttaa lämpötilanvaihtelun. 

Suurin osa alan tiedemiehistä väitti vielä 10 vuotta sitten, ettei luissa ole mitään orgaanista jäljellä. Oli täysin vastoin kaikkea uskomusta edes tutkia, että luissa olisi pehmytkudosta. Näiden väitteiden takia on tutkijoita jopa erotettu.1

Science Daily -sivusto kertoo asian taustoista uutisessa uudesta tutkimuksesta näin:

"Pehmytkudokset dinosaurusluissa on ollut kiistanalainen aihe tutkijoiden keskuudessa jo jonkin aikaa. Kovat kudokset kuten luut, munan kuoret ja hampaat kykenevät selviytymään fossilisoinnista erittäin hyvin. Pehmeät kudokset, kuten verisuonet, solut ja hermot - jotka on tallennettu kovan kudoksen sisälle - ovat herkempiä ja niiden ajatellaan tuhoutuvan nopeasti kuoleman jälkeen. ... 

... Useat pyrkimykset ratkaista tämä paradoksi eivät ole antaneet ratkaisevaa vastausta."2

Enää ei siis kielletä pehmytkudoksia olemassa oloa suurelta yleisöltä, koska myönnetään, että ongelmaa näiden säilymisestä on yritetty ratkaista useasti.

Kyseinen artikkeli viittaa uuteen tutkimukseen, jossa on havaittu, että proteiinit ovat oksidoituneet ja tämä auttaa niiden säilymisessä.3 Tämä on siis käsittääkseni hieman päinvastainen tulos, kuin mikä oli Mary Higby Schweitzerin (dinosauruksen verisolulöytöjen ensimmäinen julkaisija) aikaisempi johtopäätös siitä, että hemoglobiini on suojannut pehmytkudoksia oksidoitumiselta ja täten tuhoutumiselta.

Esittäisin seuraavan kysymyksen: miten te tutkijat tutkeitte, että tässä oksidoituneessa muodossa pehmytkudokset säilyvät miljoonia vuosia? 

Ette kait vain käyttäneet kehäpäätelmää: koska oletatte dinosaurusten kuolleen 100 miljoonaa vuotta sitten, oletatte myös, että löytämässänne muodossa pehmytkudokset säilyvät näin pitkään. Perustelette siis pitkää säilymistä sillä, että se löytyi näytteestä, jonka oletatte vanhaksi, mutta ette mitenkään voineet tutkia, kuinka kauan oksidoituneet proteiinit säilyvät. 

Mistä siis tiedätte, milloin oksidoituminen on tapahtunut? Viime vuonna, tuhat vuotta sitten, miljoona vuotta sitten? 

Credit: Jasmina Wiemann/Yale University

Dinosauruksen verisuonia rakenteessa, joka sisältää myös luusoluja. Näyte on sauropod suvun dinosaurukselta.

 Viitteet:

1. https://mistametulemme.blogspot.com/2017/03/dinosaurusten-pehmytkudostutkija.html 
2. https://www.sciencedaily.com/releases/2018/11/181109073039.htm

3. Jasmina Wiemann, Matteo Fabbri, Tzu-Ruei Yang, Koen Stein, P. Martin Sander, Mark A. Norell, Derek E. G. Briggs. Fossilization transforms vertebrate hard tissue proteins into N-heterocyclic polymers. Nature Communications, 2018; 9 (1) DOI: 10.1038/s41467-018-07013-3

Isä ja Kapteeni

Historiallisesti katsoen isät ovat kantaneet vastuun perheen suojelusta, tulevaisuudesta ja selviytymisestä. Kristillisen perinteen ja Raamatun sanan mukaan mies, isä, on perheen pää. Tämä asettaa suuren vastuun ja paineen isänä onnistumiselle. Kun jälkipolvet kasvavat isästä tulee myös koko suvun päämies. Nooa, jonka Jumala valtuutti pelastamaan ihmiskunnan Arkissa Vedenpaisumuksen aikana, oli meidän kaikkien isä - kaikki nykyiset ihmiset ovat Nooan jälkeläisiä ihonväristä riippumatta.

Useiden raamatuntutkijoiden mukaan Nooa rakensi arkkia noin 70 vuotta. Ja yhtä todennäköisesti arkin rakentaminen tapahtui kuivalle maalle. Valtava rakennus nousi pikkuhiljaa aikana jona ihmiset elivät elämäänsä, tyttäriä naitettiin ja naitiin, syötiin, juotiin ja laulettiin, vaikkakin maa oli täynnä väkivaltaa ja ihmisen ajatukset olivat kaiken aikaa vain pahat (1. Moos. 6:5). Siis ihan niin kuin nykyisinkin.

Voimme vain kuvitella sitä pilkan, piikittelyn ja herjausten määrää, mitä hän sai osakseen isänä. Silloin ei ollut somea, mutta someraivo ja herjauskampanjat olivat muilla tavoin läsnä ja tätä totuuden puhujaa vastaan.

Nooalla itsellään oli tukenaan oma maallinen isänsä ja isoisänsä lähes koko arkin rakentamisen ajan, sillä hänen isänsä kuoli pari vuotta ennen ja isoisänsä samana vuonna, kuin milloin vedenpaisumus tuli. Nooan isän nimi oli Lemek ja isoisän nimi oli Metuselah, joka muuten tarkoittaa: "hänen kuolemansa tuo". Koko Metuselahin elämän ajan ihmiset odottivat tuomiota, minkä hänen kuolemansa tuo.

Heprealaiskirje mainitsee Nooan myös yhtenä uskon isistä, sillä 'uskon kautta rakensi hän pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi, kun hän oli saanut ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt.' (Hepr. 11:7) Vaikka Jumala puhui Nooalle arkista ja vedenpaisumuksesta, ja vaikka Nooa oli saarnamies (2. Piet.2:5), niin hänen piti toimia uskon varaisesti ja uskollisesti. Jumala ei hänen kanssaan mitä ilmeisemmin keskustellut asiasta päivittäin, vaan saattoi mennä vuosia tai jopa kymmeniä vuosia, jolloin Nooa Heprealaiskirjeen mukaisesti toimi uskossa.

Silloin kun Nooa sai tehtävän arkin rakentamisesta Jumalalta, hänellä oli kolme poikaa Seem, Haam ja Jaafet ja pojilla oli jo vaimot, mutta ei lapsia. Pojat saivat pilkasta osansa ja tämä rasitti isää perheen päänä vielä enemmän. Valtaväestössä kukaan ei uskonut Nooaan, joten perheenä he olivat yksin. Edes hänen isänsä muut lapset tai isoisänsä koko suku eivät Nooa tukeneet. Vain Nooa oli saanut armon tuntea totuuden. Muut eivät myöskään ymmärtäneet, mitä oli tulossa, sillä he eivät aavistaneet mitään ennen kuin vedenpaisumus tuli (Matt 24:39). Nooaa ja hänen perhettään pidettiin vähintään hulluina, todennäköisesti sellaisina sekopäinä, joihin ei pidä kiinnittää mitään huomiota. Nooa kantoi isän taakkaa näkymättömän Jumalan ohjaamana.

Kymmenien vuosien jälkeen, kun Jumala lopulta antoi käskyn nousta Arkkiin ja kertoi, että seitsemän päivän kuluttua tulee vedenpaisumus (1 Moos.7:4) Nooaa kohtasi toisenlainen stressi: hänestä ja hänen pojistaan oli tulossa kaikkien elossa olevien ihmisten isä.

Kuvittele, että kaikki maailman tulevat ihmiset olisivat sinun lapsiasi. Myös kaikkien maaeläinten ja lintujen kohtalo olisi siitä kiinni, että onnistuit arkin rakentamisessa ja ymmärsit ja noudatit Jumalan ohjeita täsmällisesti. Sen lisäksi vielä joutuisit jättämään hyvästit vanhalle kotiseudullesi, kaikelle siihen mihin olet tottunut ja tulevaisuus olisi täysin tuntematon. Tilannetta voisi ehkä kuvata nykyisten scifi-elokuvien kaltaiseksi, jossa lähdetään omalta tuhoutuvalta planeetalta vieraalle planeetalle. Juuri tätä olikin tapahtumassa, sillä vedenpaisumuksessa Jumala pyyhki maan pinnalta kaiken Nooalle tutun pois.

Arkissa Nooan perhe oli tuhansien eläinten kanssa, mutta kovin pimeässä, sillä Arkissa oli valoaukkoja vain keskellä ylhäällä. Mahdollisesti öljylamput ja vastaavat loivat oman tunnelmansa. Ulkona velloivat valtavat aallot ja tsunamit, myrskyisät tuulet ujelsivat ja ilma oli hämärä tulivuorien purkausten tuhkasta.

Selviytymisestä oli Jumalan lupaus, eikä omiin voimiin ollut mahdollista luottaa; luonnonvoimat olivat hirmuiset. Tässä tilanteessa Nooa toimi arkin kapteenina yksin. Kaikki vanha oli taakse jäänyttä ja tuntematon tulevaisuus odotti. Vastuu oli inhimillisessä mielessä hirmuinen. Ilman kovaa uskoa tästä ei selviytyisi.

Ensimmäiset 40 päivää olivat pelkkää sadetta ja vasta 150 päivän kuluttua Jumala 'muisti' Nooaa ja Arkkia. (1 Moos 8:1) Tähän asti Nooa oli tietämätön tulevasta ja pelkän uskon varassa siitä, mitä tapahtuu. Raskas taakka kalliista lastista hallitsi mieltä ja arkin erikoinen äänimaailma, joka koostui niin eläinten huokaisuista kuin myrskyssä natisevien laipioidenkin rusahtelusta aaltojen moukaroidessa niitä, teki selkeän ajattelun vaikeaksi.

Jokaisella isällä on kuitenkin sama ja yhtäläinen taakka: jälkipolvien selviytyminen.  Heidän elämänsä onnistuminen riippuu pitkälti siitä, miten isä on onnistunut heidät varustamaan. Nykypäivänä varustaminen monesti ymmärretään taloudellisena asiana, koulutuksena ja työpaikkana, mutta paljon näitä tärkeämpää on hengellinen perintö. Ja kuinka vaikeaa se onkaan näissä nykyisissä ahtaissa ja myrskyisissä oloissa kaiken maailmallisen paineen ja informaatiotulvan alla.

Jeesus ohjeisti isiä menemään taivaallisen Isän luokse. (Matt 6:9) Muuta ei Nooakaan voinut, kuin luottaa Isään Jumalaan Kaikkivaltiaaseen, joka oli luvannut huolehtia tilanteesta. Saman lupauksen ja saman ohjeen arkkiin menosta me kaikki olemme saaneet. Jeesus on se ovi, josta arkkiin käydään ja niin kuin Arkissa oli vain yksi ovi pelastukseen, niin on vain yksi ovi Jumalan luo. "Minä olen ovi. Kuka ikinä tulee sisälle minun kauttani, hän pelastuu. Hän käy sisälle ja ulos ja löytää laitumen."  (RK: Joh. 10:9)

Ja kun olemme astuneet tästä ovesta, on taivaallinen Isä luvannut hoitaa päivittäiset murheemme. "Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä. Älkää siis kantako huolta huomisesta, sillä huominen päivä pitää huolen itsestään. Kullekin päivälle riittää oma vaivansa." (RK: Matt. 6:32-34)

Voi kun olisin jo nuorena isänä mennyt tästä ovesta, jotta olisin osannut arkkini hyvin rakentaa alusta asti. Älä sinä jätä ovesta astumista huomiseen. Maailman myrskyissä on paljon parempi olla arkin sisäpuolella kuin ulkopuolella.

Mitä Apostolit ja Jeesus sanovat Vedenpaisumuksesta ja ajasta ennen sitä?

Uudesta Testamentista katoaa yllättävän paljon, jos ottaa pois kaikki kohdat, missä viitataan 1. Mooseksen kirjan 11:n ensimmäiseen lukuun. Nämä luvut kertovat ihmeellisestä ajasta ennen ja heti jälkeen vedenpaisumuksen. 

Jaan tämän artikkelin kolmeen otsikkoon, koska tästä tuli kovin pitkä, mutta asia on sitäkin tärkeämpi: 

1. Miksi Raamatun sanaan voi luottaa kokonaisuudessaan
2. Mitä Apostolit ja Jeesus sanoivat Vedenpaisumuksesta
3. Miksi Raamatun alkulukujen historiallisuus on tärkeää

Jos jokin alue on sinulle itsestään selvyys, hyppää rohkeästi yli.

Miksi Raamatun sanaan voi luottaa kokonaisuudessaan

Jos otat vastaan evoluutio-opin, et joudu heittämään pelkästään näitä Raamatun alkulukuja pois, vaan et voi myöskään uskoa suureen määrään Uuden Testamentin sanoja. Tämän jälkeen Jumala ei enää olekaan kaikkivoipa luoja, vaan kutistuu pieneksi henkioppaaksi, joka kuiskailee korvaasi jotain moraaliohjeita, joita voi valikoiden yrittää noudattaa. Koko evankeliumi pirstoutuu ja sen sanoma hukkuu.

Tänä sekavana maailman aikana on tärkeää pystyä erottamaan totuus ja tarina. Paavali sanoo selkeästi Tessalonikalaisille kirjoittamassaan kirjeessä, miten välttää eksymästä uskomaan taruja:

tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua.  (KR38: 2. Tess. 2:9-10)

Voidakseen pelastua, on löydettävä rakkaus totuuteen. Rakkaus totuuteen on halu selvittää, mistä todella on kysymys. Evoluutio-oppi taas on eksytyksistä ja epätotuuksista suurin, sillä se eksyttää ihmiset pois Luojansa luota. Se on sellaisten ihmisten maailmanselitys, jotka eivät usko Jumalaan.

Lähdetään tutkimaan, miten uuden testamentin kirjoittajat suhtautuivat 1. Mooseksen kirjan ensimmäisiin lukuihin Pietarin kirjeistä.  Pietarihan oli se apostoli ja kallio, jolle Jeesus lupasi rakentaa seurakuntansa.

Pietari viittaa sekä luomiskertomukseen, jossa selkeästi käy ilmi, että maa oli ensin kokonaan veden peittämä, että vedenpaisumukseen.

Sillä tietensä he eivät ole tietävinään, että taivaat ja samoin maa, vedestä ja veden kautta rakennettu, olivat ikivanhastaan olemassa Jumalan sanan voimasta ja että niiden kautta silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen.  (KR38: 2. Piet. 3:5-6)

Pietari ottaa Arkin, Nooan ja Vedenpaisumuksen täytenä totena, sillä jos nämä eivät olisi totta, ei olisi myöskään ollut henkiä, joiden luokse Jeesus meni ristiinnaulitsemisen jälkeen julistamaan tuomion. Pietarille Vedenpaisumus oli siis yhtä totta kuin Jeesus ja Jeesuksen kanssa hän oli kulkenut kolme vuotta jo ennen ristiinnaulitsemista.

Jossa [hengessä] hän [Jeesus] myös meni pois ja saarnasi vankeudessa oleville hengille, jotka muinoin eivät olleet kuuliaiset, kun Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia, jossa vain muutamat, se on kahdeksan sielua, pelastuivat veden kautta.  (KR38: 1. Piet. 3:19-20)

Voimmeko sitten luottaa näihin sanoihin, jotka Pietari on kirjannut ylös? Mitä jos hän vain ei tiennyt paremmin? Avain tämän ymmärtämiseen on Pyhä Henki. Jeesus lupasi Pyhän Hengen apostoleille, joista Pietari siis oli yksi:

Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: "Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet. Sillä Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä, ei kauan näitten päivien jälkeen."  (KR38: Ap. t. 1:4-5)

Tämä Pyhä Henki saapui helluntaina ja Pietari oli tämän ryhmä johtaja, joka sai sen vastaanottaa:

Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi.  (KR38: Ap. t. 2:1-4)

Miksi tämä on merkittävää? Koska Jeesus lupasi, että Pyhä Henki kertoo kaiken totuuden:

Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa.  (KR38: Joh. 16:13)

Näiden jakeiden pohjalta on joko todettava, että Vedenpaisumus tapahtui niin kuin sana kuvaa tai että Pietari ei täyttynyt Pyhällä Hengellä Helluntaina eikä tuntenut kaikkea totuutta. On epärehellisyyttä, ottaa Raamatun sanoista toinen puoli, oman korvasyyhynsä mukaan.

Paavali antaa ohjeen Timoteukselle, että koko Raamattu on syntynyt Hengen vaikutuksesta - ei siis ihmisen ajatuksista.

Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, ja se on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi ja kasvatukseksi vanhurskaudessa,  (RK: 2. Tim. 3:16)

Jeesuskin varmentaa, että hänen sanansa on totuus ja että totuus tekee vapaaksi.

Niin Jeesus sanoi niille juutalaisille, jotka uskoivat häneen: "Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi".  (KR38: Joh. 8:31-32)

Näin Raamatun sanalla asiat yhdistyvät toisiinsa todistuksen yhtenäiseksi ja ehjäksi ketjuksi.

Mitä Apostolit ja Jeesus sanoivat Vedenpaisumuksesta

Juuda kirjeessään viittaa Vedenpaisumusta edeltävään sukupolveen ja samalla vahvistaa, että Eenok todella oli Aadamin jälkeläinen seitsemännessä polvessa:

Heistäkin Eenok, Aadamista seitsemäs, on ennustanut, sanoen: "Katso, Herra tulee tuhannen tuhansine pyhinensä  (KR38: Juud. 1:14) 

Hebrealaiskirje kertaa samasta henkilöstä, tästä Nooan iso-isoisästä, ja paljon muistakin Raamatun alkulehtien totuuksista:

Uskon kautta me ymmärrämme, että maailma on rakennettu Jumalan sanalla, niin että se, mikä nähdään, ei ole syntynyt näkyväisestä. Uskon kautta uhrasi Aabel Jumalalle paremman uhrin kuin Kain, ... Uskon kautta otettiin Eenok pois, näkemättä kuolemaa, "eikä häntä enää ollut, koska Jumala oli ottanut hänet pois". ... Uskon kautta rakensi Nooa, saatuaan ilmoituksen siitä, mikä ei vielä näkynyt, pyhässä pelossa arkin perhekuntansa pelastukseksi; ...  (KR38: Hepr. 11:3-7)

Hebrealaiskirjeen kirjoitta nimesi Nooan yhdeksi uskon isistä. Jos Nooa ei olisi oikeasti ollut olemassa, olisi tämä vertaus uskon isästä pelkkä satu ja siten merkityksetön eikä totuudellinen.

Paavali on kirjoittanut suurimman osan Uudesta Testamentista ja puhuessaan Kreikassa, tarkemmin Ateenan Areiopagilla, Paavali opettaa näin:

Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, …. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat,  (KR38: Ap. t. 17:24-26)

Paavalille Adam oli täyttä totta. Syntiinlankeemuskin oli hänelle historiallinen tapahtuma.

Mutta minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.  (KR38: 2. Kor. 11:3)

Sillä Aadam luotiin ensin, sitten Eeva; eikä Aadamia petetty, vaan nainen petettiin ja joutui rikkomukseen.  (KR38: 1. Tim. 2:13-14)

Roomalaiskirjeessä Paavali kertoo, mitä seuraa siitä synnistä, kun palvoo enemmän luotua kuin Luojaa:

... se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa,  (KR38: Room. 1:17-20)

Luomisessa siis näkyvät Jumalan teot.

Apostoli Johannes antaa evankeliuminsa alussa voimakkaan todistuksen Jeesuksesta luojana (Joh 1). Myös kirjeessään hän viittaa 1. Mooseksen kirjan sanomaan:

eikä olla Kainin kaltaisia, joka oli pahasta ja tappoi veljensä. Ja minkätähden hän tappoi hänet? Sentähden, että hänen tekonsa olivat pahat, mutta hänen veljensä teot vanhurskaat.  (KR38: 1. Joh. 3:12)

Mikä teho olisi sellaisella opetuksella, jossa viitataan tapahtumiin, jotka eivät ole tapahtuneet? Olisiko se Totuuden Hengen, eli Pyhän Hengen, tuoma ehdottoman tosi sanoma?

Miten Jeesus tehosti sitä, että hän varmasti puhuu totta, myös silloin kun puhuu historiasta? Tässä yksi monista, jossa hän vakuuttaa, että ne asiat, mitä hän puhuu maallisista asioista, ovat yhtä totta, kuin ne, mitä hän puhuu taivaallisista:

Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te ota vastaan meidän todistustamme. Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?  (KR38: Joh. 3:11-12)

Jeesus lisäksi oikoo, ettei hän tullut Mooseksen ja Profeettojen kirjoja kumoamaan vaan täyttämään eli vahvistamaan ne todeksi ja toteuttamaan niiden asettamat vaatimukset:
 

Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään. Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.  (KR38: Matt. 5:17-18)

Entä mitä Jeesus, Jumalan Poika itse, sanoi Nooasta:

Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.  (KR38: Matt. 24:37-39)

Jos Nooa ja Vedenpaisumus oli satu, niin  ihmisen pojan tulemus on verrattavissa siihen eli on myöskin satu. Koko Raamattu kuitenkin puhuu Jeesuksen toisesta tulemuksesta enemmän kuin mistään muusta tapahtumasta.

Jeesus myös selkeästi kertoo, että ihminen luotiin 'jo alussa'. Missä alussa? Luomisessa.

Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'  (KR38: Matt. 19:4)

Seuraavassa kohdassa Jeesus vielä vahvistaa Aabelinkin, toisen syntyneen ihmisen, historiallisuuden, sillä jos Aabel ei olisi historiallinen henkilö, niin Jeesus olisi tehnyt väärän valan eikä olisi ollut synnitön eikä siten voisi mitenkään meitä lunastaa.

Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon? Sentähden, katso, minä lähetän teidän tykönne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, ja toisia heistä te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin; että teidän päällenne tulisi kaikki se vanhurskas veri, joka maan päällä on vuodatettu vanhurskaan Aabelin verestä Sakariaan, Barakiaan pojan, vereen asti, jonka te tapoitte temppelin ja alttarin välillä.  (KR38: Matt. 23:33-35)

Jo näistä kaikista edellä olevista näemme selkeästi, että joko Raamattu on kokonansa sellaisenaan totta, tai sitten se on kokonansa satua. Jokaisen on se itse päätettävä, uskon avulla. Sen sijaan kenelläkään ihmisellä ei ole viisautta päättää, mitkä kohdat siitä voisivat olla totta ja mitkä valetta. Jokainen ihminen päättäisi tämän asian myös varmasti erilailla. Näin meillä silloin olisi vain suuri riita - ja sitähän meillä riittääkin.

Miksi Raamatun alkulukujen historiallisuus on tärkeää

Edellä ei vielä ole kuitenkaan kaikki - sillä kaikkein suurin asia, mikä täysin menettää merkityksensä, jos Raamatun alkulehdet ovat satua, on syntiinlankeemus. Jos sitä ei tapahtunut, niin Jeesuksen ristintyön merkitys sovituksena ja lunastuksena hämärtyy.

Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa,  (KR38: 1. Kor. 15:21-22)

Niin on myös kirjoitettu: "Ensimmäisestä ihmisestä, Aadamista, tuli elävä sielu"; viimeisestä Aadamista tuli eläväksitekevä henki. Mutta mikä on hengellistä, se ei ole ensimmäinen, vaan se, mikä on sielullista, on ensimmäinen; sitten on se, mikä on hengellistä. Ensimmäinen ihminen oli maasta, maallinen, toinen ihminen on taivaasta.  (KR38: 1. Kor. 15:45-47)

Sentähden, niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet - sillä jo ennen lakiakin oli synti maailmassa, mutta syntiä ei lueta, missä lakia ei ole; kuitenkin kuolema hallitsi Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet syntiä tehneet samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen esikuva, joka oli tuleva.  …  Niinpä siis, samoin kuin yhden ihmisen lankeemus on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi, niin myös yhden ihmisen vanhurskauden teko koituu kaikille ihmisille elämän vanhurskauttamiseksi; sillä niinkuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet ovat joutuneet syntisiksi, niin myös yhden kuuliaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiksi.  (KR38: Room. 5:12-19)

Edellä olevat moninaiset Paavalin sanat kertovat sen selkeästi: Jeesus ja Aadam, pelastus ja lankeemus, ovat kiinteästi saman asian eri puolia. Jos lankeemusta ei tapahtunut, niin miksi Jeesus kuoli?

Näin me näemme, että Raamattu on niin ristiin neulottu yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, että sen alkuperä pitää olla tämän ajan ja ulottuvuuden ulkopuolella, mistä Jumala on sen laskenut oman ylivertaisen suunnitelmansa mukaisesti maanpäälle. Jumala sanoo mitä tekee ja tekee mitä sanoo. Hänen sanansa ei koskaan tyhjänä palaa, vaan se toteuttaa sen ajatuksen, minkä Jumala itse on halunnut.

Jos ja kun hän pystyy luomaan ihmisen ja avaruuden, niin miksi ihmeessä hän ei olisi toteuttanut niitä tilanteita, mistä on meille kertonut? Ainakaan kyvystä se ei olisi ollut kiinni. Miksi Jumala olisi tieten tahtoen halunnut johdattaa ihmisiä harhaan itse keksimillään saduilla? Miksi Jumala ei olisi kertonut, mistä me tulemme, jos hän on kertonut, mihin me menemme? Miten hän pystyisi luomaan tulevan uuden taivaan, jos hän ei olisi pystynyt luomaan nykyistä taivasta? Raamattu on musta-valkoisen totta, myös sen ensimmäiset 11 lukua. Ota vastaan Jumalan siunaus siinä, että luet Raamattua niin kuin se on kirjoitettu.

Lopuksi vielä Hebrealaiskirjeen sanoin muistutus siitä kuka loi maailman:

on hän näinä viimeisinä päivinä puhunut meille Pojan kautta, jonka hän on pannut kaiken perilliseksi, jonka kautta hän myös on maailman luonut  (KR38: Hepr. 1:2)

Sekä Paavalin sanojen varmistus samasta aiheesta:

Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.  (KR38: Kol. 1:14-17)

Ja Luoja voi luoda vain, jos hän on olemassa ennen luomista:

Isä, minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani, että he näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua jo ennen maailman perustamista.  (KR38: Joh. 17:24)

Raamattu on siis hyvin yhtenevä viestissään Vedenpaisumuksesta, Luomisesta ja aikojen alun tapahtumista. Kaiken kaikkiaan Uusi Testamentti viittaa näihin asioihin 60 kertaa. Täydellinen listä näistä nähtävillä täällä: https://creation.com/genesis-new-testament