Onko elämän synty osa evoluutiota? - Osa 2

"Elämän synty elottomasta (abiogeneesi) ei kuulu evoluutioon" - on väittämä, jolla moni Jumalan luomisen kieltäjä pyrkii vahvistamaan omaa uskoaan. Tarkkaan ottaen he ovatkin oikeassa terminologian suhteen, sillä evoluutio tarkoittaa elämän monimuotoisuuden lisääntymistä luonnollisten prosessien avulla. Elämän synty tunnetaan tosin myös kemiallinen evoluutio nimellä. Tällöin siihen liitetään myöskin luonnollisten prosessien käsite (vrt. yliluonnollinen). Eli kun evoluutiosta puhutaan osana ihmisen maailmankuvaa ja -selitystä, siihen voi kuulua myös elämän synty, koska molemmissa luonnolliset prosessit (fysiikan lait ja satunnaisuus) ovat taustaoletuksena. Näin asiaa myös opetetaan koulukirjoissa.

Abiogeneesi tarkoittaa elämän syntymistä itsestään ei-elävästä - sitä prosessia kun atomit ja tarkemmin mineraalit alkavat elämään. Se hetki, jolloin elämä syntyi, voidaan yksinkertaistaa siihen hetkeen, kun ensimmäinen molekyyli kopioi itsensä. 

Ajatus, että mineraalit alkavat elää, perustuu väitteeseen siitä, että elämä olisi vain materiaa + energiaa, siis kemiaa. Näin ei ole, sillä elämä tarvitsee näiden lisäksi vähintään informaatiota:

informaatio + energia + materia = biologinen elämä.

Huomaa myös, että elämä kokonaisuudessaan on biologista elämää paljon laajempi käsite.

Tämän kuvitteellisen abiogeneesiprosessin lopputulos on LUCA (Last Universal Common Ancestor eli viimeinen yhteinen esi-isä). LUCA vastaa kutakuinkin nykyistä tunnettua yksinkertaista bakteeria tai solua, josta siis evolutionaarisilla prosesseilla olisi pitkän ajan kuluessa tullut ihminen.

Ei ole mitään tieteellistä näyttöä, miten LUCA olisi tullut. Ei ole edes toimivaa hypoteesia, miten informaatiota olisi alkanut syntymään elämän ensimmäiseen molekyyliin ja vielä suurempi mysteeri on, että miten tietojenkäsittelyoperaatiot (luku, kirjoitus, poisto, kopiointi) syntyivät. 

Wikipedia luettelee tieteitä, jotka tutkivat, miten elämä syntyi:

"Researchers study abiogenesis through a combination of molecular biology, paleontology, astrobiology, oceanography, biophysics, geochemistry  and biochemistry, and aim to determine how pre-life chemical reactions gave rise to life "

(https://en.wikipedia.org/wiki/Abiogenesis)

Tästä listasta on hyvä huomata, että siitä uupuu tieteenala nimeltä Information Science. Sen pois jättäminen johtaakin tutkijat helposti kuvittelemaan elämän synnyn tapahtuvan kovinkin helposti.

Informaation olemassaolo

Lopulta ateisti joutuu kieltämään informaation olemassaolon kokonaisuudessaan. Olen törmännyt yhteen tällaiseen arvostettuun henkilöön. Hän tuli "En usko evoluutioon" -Facebook ryhmään ja lopulta blokkasi minut, vaikka kärsivällisesti pyrin keskustelemaan hänen kanssaan. Tässä näkyy yhden evoluutioon uskovan logiikka: tulee ryhmään, jossa varmasti tietää olevan ihmisiä, jotka eivät usko evoluutioon ja sitten blokkaa ihmisen, joka ei usko evoluutioon.

No kuitenkin, hän ei milloinkaan myöntänyt, että elämässä tai solussa olisi informaatiota, tietoa. Valitettavasti tämä johtopäätös loogisesti vain johtaa siihen, ettei myöskään hänen omassa puheessaan ole informaatiota. Sillä jos luonnolliset prosessit eivät luoneet informaation käsittelyä soluun, niin miten se olisi voinut syntyä sitten sen jälkeenkään? Missä vaiheessa siis informaatio syntyi?

Kun koira ruikkaa merkkinsä reviirinsä rajaksi, niin onko se viesti toiselle koiralle? Tai kun muurahainen tekee saman? Entä kun puut niitä leikattaessa levittävät ympäristöönsä kemikaaleja, joista muut puut tietävät varautua, niin onko se informaatiota - viestintää ja viestin tulkintaa? Tämä jatkumo on loputon ja katkeamaton. Myös bakteerit viestivät toisilleen. Ihmisen aivot jopa viestivät suolistobakteereille ja toisinpäin. Ja sama viestinlähetys- ja vastaanottokonsepti toimii solun sisällä, kun DNA:sta luetaan RNA, jonka ribosomi osaa lukea ja valmistaa sen ohjeen mukaan proteiineja solun käyttöön.

Aina voidaan kiistellä siitä, mitä informaatio, tieto, on. Siksi sen sijaan pyydän keskittymään informaation käsittelyyn eli tietojenkäsittelykoneistoon - sitä ei voida kiistää. Se on fyysisesti olemassa oleva mekanismi ja voidaan havaita sekä voidaan nähdä sen käsittelevän tietoa.

Elämän alku ja informaation synty

Last Universal Common Ancestor eli Luca on monen mielestä se piste, mistä evoluutio alkoi. Uusimmat laskelmat asettavat tämän kuvitellun kaikkien esi-isän niinkin aikaiseksi kuin 4.5 miljardia vuotta sitten eli 100 miljoonaa vuotta maapallon syntymisen jälkeen.

LUCA sisälsi teorian mukaan kaiken mitä 'nykyaikainen' solukin: se kävi ATP energialla, siinä oli DNA, jota pitkin DNA:n korjauskoneet kulkivat ja toiset koneet kopioivat sen tiedon RNA:han, josta tehtiin 20 aminohaposta (vain vasenkätisistä) koostuvia proteiineja, satoja erilaisia. Kaikkea tätä ohjasi epigeneettinen muisti ja sitä ohjaavat muut proteiinikoneet. Eli evoluution mukaan Luca oli jo kopioituva samalla mekanismilla kuin solut tänään ja siinä oli satoja samoja proteiineja kuin eliöillä nykyisin. Suurin osa näistä proteiineista liittyi DNA:n ja epigenetiikan tietojenkäsittelyyn sekä näiden proteiinien valmistamiseen. LUCA oli solukalvon sisällä ja käytti ravinnokseen mitä sai - viherhiukkasia sokereita valmistamaan ei ollut vielä miljardeihin vuosiin. 

Abiogeneesista Wikipedia sanoo:

"...the transition from non-living to living entities was not a single event, but an evolutionary process of increasing complexity that involved molecular self-replication, self-assembly, autocatalysis, and the emergence of cell membranes."

Eli abiogeneesi tapahtui evolutionaaristen prosessien avulla lisäten vähitellen monimutkaisuutta. Tämä siis suoraan tarkoittaa, että samat luonnolliset prosessit, jotka toimivat evoluutiossa, loivat ensimmäisen solun.

LUCA:ssa on jo informaationkäsittelykoneisto

Lucassa oli siis mukana jo täysi informaationkäsittelykoneisto:

• DNA:n käyttökoneisto sai tietoa solun ulkopuolisista tapahtumista,
• sen mukaisesti luki DNA:sta RNA:n,
• käsittelin sen saman nykyisen kieliopin mukaisesti ja
• valmisti samoja proteiineja vain vasenkätisistä aminohapoista kuin valmistetaan ihmisessä tänään.

Luonnolliset prosessit olivat siis jo tähän mennessä synnyttäneet koodin, kieliopin, tietojenkäsittelyn, viestinnän, takaisinkytketyn ohjauksen, tiedon korjauksen, lukemisen, kopioinnin, tuhoamisen ja vertailun sekä DNA:n osoitetietojen hallinnan.

Aika hyvin luonnollisilta prosesseilta ja sattumalta sadassa miljoonassa vuodessa, kun tuosta meni ihmiseen 4.5 miljardia vuotta, siis 45 kertaa pidempään. LUCAn jälkeen solun tietojenkäsittelyssä ei mikään ole muuttunut. LUCA:n DNA voitaisiin istuttaa nykyaikaiseen bakteeriin ja se toimisi kuten silloin  4 500 000 000 vuotta sitten.

Koska evoluutio-opin mukaan kehittyminen tapahtuu informaation määrää lisäämällä satunnaisuuden ja luonnollisten prosessien avulla, on abiogeneesissa myöskin kysymys evoluutiosta. LUCA:ssa oleva informaatio oli jo lisääntynyt, siksi sen syntyminen on oltava osa evoluutio-oppia siinä kuin tämän ehkäpä noin puolen miljoonan "merkin" informaation lisääntyminen ihmisen 3 miljardiin merkkiinkin. Tämä kaikki on osa samaa luonnollisten prosessien jatkumoa.

Erottamalla elämän synnyn ongelma evoluutiosta halutaan vain hämätä ihmisiä niin, etteivät he huomaisi kuinka mahdoton ajatus on elämän syntyminen luonnollisten prosessien avulla.

Miten elämä syntyi? Alkuliemessä? - Osa 1

Elämän synnyn tutkimuksen nykytilaa voidaan kuvata tällä tarinalla:

Tiedemiehet päättivät haastaa Jumalan kilpailuun elämän luonnista. Itsevarmuutta täynnä tiedemiehet lähestyivät Jumalaa ja heittivät haasteen:

"Pystymme luomaan uuttaa elämää tyhjästä siinä kuin sinäkin. Otatko haasteen vastaan?"

Tähän Jumala vastasi:

"Pelkästä mielenkiinnosta annan teille tilaisuuden. Oletteko päättäneet, miten tämä toteutetaan?"

Tiedemiehet kertovat säännöt:

"Elämä pitää syntyä ei elävästä. Elämän pitää pystyä lisääntymään kopioimalla itseään, lajinsa mukaisesti."

Jumala vastasi tähän:

"Kuulostaa tutulta. Olkaa ystävälliset ja aloittakaa."

Tiedemiehet alkavat keräämään maan tomua laittaakseen sitä laitteisiinsa.

Silloin Jumala keskeyttää heidät:

"Stop. Luokaa itse omat tomunne. Tuo, mitä keräätte, on minun."

Kaikki, mitä saamme lukea tiedemiesten 'synteettisen' elämän luomisesta, on aina juuri edellisen vitsin kaltaista. He ottavat olemassa olevan solun ja muokkaavat sitä. Ei sellainen ole uutta elämää, mikä käyttää olemassa olevaa mallia ( ja vaikka olisikin, olisi se älykkään suunnittelun tulos). 

Jokainen atomi ja niiden jokainen alkeishiukkanen on tarkoin niin suunniteltu, että ihminen voi olla olemassa. Alkuaineista ei saa mitään muuta elämää aikaiseksi kuin DNA:han pohjautuvaa biologista elämää. Kaikki on hienosäädetty näin. Elämän suunnitelma alkaa jo paljon ennen DNA:n tietojenkäsittelyä. DNA:n kyky tallentaa perimää perustuu atomin osien, alkeishiukkasten, ominaisuuksiin - pienikin parametrin muutos niissä ja DNA ei toimi. 

Nykyaikainen sekulaari tiede tunnustaa vain luonnolliset prosessit elämän synnyn vaikuttaviksi tekijöiksi. Tämä tarkoittaa, ettei ole yliluonnollista tapahtumaa eikä yliluonnollista toimijaa. Luonnolliset prosessit taas ovat ne olosuhteet, jotka toimivat tänään luonnossa. Karkeasti tämä tarkoittaa satunnaisuutta, luonnonvalintaa ja fysiikan lakeja.

Elämän synty puetaan abiogeneesi sanan taakse. Varsinaisesti sana tarkoittaa elämää elottomasta. Ajatus siinä on, että jollakin tavalla atomit alkoivat muodostamaan supermolekyylejä, joilla oli  kyky kopioida itseään. Sen jälkeen vähittäisten muutosten avulla, ns. darwinistisia prosessia käyttäen, syntyi ensimmäinen solu. Kukaan ei kuitenkaan tiedä, miten tämä olisi varsinaisesti tapahtunut.

Populaarit tiedelehdet kertovat tarinaa, miten elämä syntyi alkuliemessä, meteoriitin törmäyksessä, kuumissa lähteissä tai miten jo syntynyt elämä päätyi maapallolle meteoriitin kyydissä. Elämän synnyn ajatellaan olevan niin yleinen ja yksinkertainen tapahtuma, että elämää on joka puolella maailmankaikkeutta kunhan olosuhteet vastaavat maapallon olosuhteita: vettä, lämpöä ja raaka-aineita sopivassa suhteessa.

Kuuluisa biologi Louis Pasteur todisti 1800-luvun puolivälissä, että elämää syntyy vain elämästä, eikä tätä olla pystytty kumoamaan tähän päivään mennessä. Viisaimmatkaan tiedemiehet eivät ole pystyneet luomaan elämää laboratoriossa edes älykkäästi suunnittelemalla puhumattakaan luonnollisten prosessien avulla.

Elämän perusmolekyylejä kyllä on pystytty tekemään jo 1950-luvulta alkaen kuten kuuluisat Miller–Urey -kokeet, joissa valmistui aminohappoja. Näitä, sokereita ja muita hiiliyhdisteitä on löytynyt myös meteoriiteista.

Näistä kokeista on vielä pitkä matka elämään. Kahden metrin ponnistus ei riitä, jos pitää hypätä kuuhun. On hypoteesin osia, mutta ei kokonaista teoriaa.

Tämän alueen tutkimus ei ole juurikaan edennyt, kun verrataan siihen, mitä on tieteessä muuten tapahtunut esimerkiksi teknologian kehityksen alueella.

Toistuvat Origin of Life -konferenssitkin luovat enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, kuten näiden kahden konferenssin teemat antavat ymmärtää:

Origin of Life Konferenssin teema Espanjassa 2009: Why the field of OoL research “has not progressed much since the early experiments of Stanley Miller [in the 1950s]?”

Origin of Life konferenssin teema Japanissa 2014: "Why is the origin of life still a mystery?"

Sen sijaan Luoja Jumala voi edelleen yhtä vahvasti kuin silloin kun hän loi kasvit, eläimet ja kaiken mitä on maassa, taivaassa ja vedessä. Jumala on sama eilen tänään ja huomenna. Hän ei muutu, koska totuus ei ole muuttuva käsite.

Viitteet:

1. Stanley Millerin kokeet elämän synnystä tehtiin 1950-luvulla Chicagon yliopistolla. Niissä luotiin kaasuseos, jonka siihen aikaan oletettiin muistuttavan varhaista maapallon ilmakehää. Lisäksi koejärjestelyyn johdettiin sähköä. Kokeen kestettyä viikon 10-15% hiilestä oli sitoutunut orgaanisiin yhdisteisiin. Lopputuloksesta löydettiin 13 elämän tarvitsemasta n. 20 aminohaposta. Aminohapot olivat sekä vasen- että oikeakätisiä, kun taas elämän proteiineista löytyvät aminohapot ovat aina pelkästään vasenkätisiä. Normaalisti nämä yhdisteet ovat yhdessä esiintyessään myrkyllisiä niitä käyttäville eliöille ja eliön kuoltua kätisyys alkaa nopeasti muuttua kohti tasapainotilaa. Näihin kokeisiin viitataan yhä edelleen, koska asiat eivät ole tästä juurikaan edenneet.
2. Louis Pasteur: (https://en.wikipedia.org/wiki/Louis_Pasteur) 

Uusi valtava tutkimus: mutaatiot ei-koodaavassa DNA:ssa aiheuttavat syöpää

Pan-syöpäprojekti kokosi yli 1 300 tutkijaa maailmanlaajuisesti sekvenssoimaan 38 syöpätyypin DNA:n lähes 2800 potilaalta. Heidän työnsä tuotti joukon uusia löytöjä. Tulokset julkaistiin 6.2.20201  ja ne ovat kaikkien aikojen suurin ja kattavin tutkimus syöpägenomeista.

Tutkimukset auttavat syöpälääkkeiden valmistamisessa ja muissa syöpähoitojen tutkimuksissa. Toivottavasti moni syöpää sairastava tulee samaan apua tämän tutkimuksen tuloksista.

Tulosten sivujuonteena varmistui jotain valtavaa alkuperätieteen kannalta:

"Moni syöpää aiheuttava mutaatio on geenejä koodaavan DNA:n ulkopuolella."
[Alueella, josta on käytetty myös nimeä Roska-DNA.]

Mitä tämä tarkoittaa? 

Käänteisesti tämän merkitys on, että tämä ns. Roska-DNA ei ole evoluution taakse jättämää käyttämätöntä genomia, niin kuin evoluutiobiologit ovat väittäneet, vaan ihmisen terveydelle äärimmäisen tärkeää ja hyvinkin käytössä olevaa, koska muutos siellä aiheuttaa syövän. Ei siis eroa proteiineja koodaavasta genomista tältä osin.

Kun kattavalla tieteellisellä tutkimuksella on nyt jälleen kerran todistettu, ettei ole mitään suurta käyttämätöntä DNA aluetta, niin tästä seuraa, että ihmisen kehittyminen mutaatioiden avulla ei ollut mahdollista. Perinteisessä evoluutioargumentoinnissa Roska-DNA on ollut ainoa mahdollisuus mutaatioiden luoda jotain uutta. Sillä vain tällä kuvitellulla 'käyttämättömällä' DNA:n alueella muutoksilla olisi ollut mahdollisuus ylittää ns. kuoleman laakso.

Koska useassa geenissä yksikin mutaatio saattaa aiheuttaa yksilön menehtymisen ennen suvun jatkamista, ei geeni voi periytyä ja siten kehittyä seuraavassa yksilössä jälleen eteenpäin. Roska-DNA argumentti lähtee siis siitä, että tällä käyttämättömällä alueella geeni voisi ylittää kuoleman laakson, koska yksilö ei menehdy tähän ongelmalliseen mutaatioon käyttämättömässä geenissä. Geeni voisi siten siellä parkissa odotella seuraavaa mutaatiota, jonka avulla kuoleman laakso ylitetään. 

Nyt tällaista parkkialuetta ei olekaan olemassa, joten genomin kehitys on mahdotonta. Monet laskelmat myös osoittavat, että kaksi samansuuntaista mutaatiota yhtä aikaa ovat käytännön mahdottomuus.3

Toinen merkittävä tulos tutkimuksesta on, että lähes kaikki syövät aiheutuvat mutaatioista. Evoluutio-oppi sanoo, että ihmisen genomi, DNA, kehittyy mutaatioiden avulla, mutta kaikki havainnot osoittavat, että mutaatiot vain aiheuttavat sairauksia, monesti juuri syöpää.

Mutaatioita löytyi myös valtava määrä erilaisia. Tämä osoittaa, että solu menee monella tavalla rikki. On myös kymmeniä tuhansia muita sairauksia, jotka johtuvat mutaatioista.

Samalla ei löydy mutaatioita, jotka jotenkin parantaisivat ihmistä. Esimerkiksi ei ole mutaatiota, joka synnyttäisi syövälle vastustuskyvyn. Tämä on fundamentalisti mahdoton  käsite evoluutiolle, koska vain mutaatioiden täydellinen estyminen estäisi syövän. Tämä taas poistaisi edes kuvitteellisen mahdollisuuden hyödyllisillekin mutaatioille.

Tämä paradoksi on peruuttamaton: evoluutio-opin mukaan vastustuskykyä geneettisille sairauksille ei voi kehittyä.

Evoluutio-opin omia teoreemoja käyttäen edellinen taas johtaa siihen, että tulevaisuus on genomien osalta huonompi kuin menneisyys. Rappeutuminen on varma. Mikään ei voi sitä pysäyttää.

Satunnaisuus ei tuo mitään hyvää genomille vain rappeutumista. Jumala taas on järjestyksen Jumala.

Viitteet:

1. Kokoelma tutkimuksista, jotka julkaistiin: https://www.nature.com/collections/afdejfafdb
2. Englannin kielinen uutinen aiheesta: https://www.sciencealert.com/decades-long-genome-study-reveals-the-secrets-of-cancer-formation
3. https://mistametulemme.blogspot.com/2019/06/evoluutiosta-ja-dnan-tietojenkasittelyn.html

Miten hävinneet todisteet todistavat jostakin?

LYHYESTI:

Kuvassa on oppikirjakuva lepakon siipien kehittymisestä. 

Mitä todisteita tästä kehityksestä on?

Evoluution todistaa se, kun ei ole mitään todisteita. Näin on erityisesti välimuotojen kanssa. Esimerkiksi tästä lepakon siiven kehittymisestä ei ole kuvassa esitetyjä välimuotoja fossiilirekisterissä. Tarinan mukaan ne ovat niissä miljoonien vuosien sedimenttikivikerroksista, jotka eroosio on joskus huuhtonut pois. Koska niitä kerroksia ei ole, ei ole jäänyt lepakon siipien kehitystäkään. Siten uupuvat kerrokset todistavat, että lepakon siipi on kehittynyt siinä vaiheessa, kun kerrokset olivat, mutta eivät enää ole. Ei-mikään siis todistaa, että lepakon siipi kehittyi vaiheittain miljoonien vuosien aikana.

Hassu yhteensattuma, että näin on kaikkien kehittymässä olevien elimien kanssa. Juuri ne kerrokset ovat huuhtoutuneet pois ja kaikista eliöistä on vain fossiilit, joissa elimet ovat valmiina ja toimivina.

Ai niin - unohdin yhden: höyhenpeitteisen dinosauruksen. Sen alkeellinen höyhen osoittaa, miten dinosauruksesta oli kehittymässä lintu. Tosin tämä fossiili on vasta kiinalaisten epäily. Saattaa olla, että sekin osoittautuu valmiiksi höyheneksi, eikä nahkasuomun ja höyhenen välimuodoksi. Ja saattaa olla, että sen luurankokin osoittautuu linnuksi. Vaikea niistä painaumista varmasti on mitään ehdotonta sanoa. Vähän niin kuin vanhaa mustavalkovalokuvaa käytettäisiin ratkaisemaan riitaa siitä, oliko isoisän lakki punainen vai sininen. Jotain uupuu.

TARKEMMIN:

Hävinneitä todisteita on vaikea analysoida tarkemmin.