Geeniterapia on sairauksien, usein perinnöllisten sairauksien, hoitomuoto, jossa ihmisen soluihin injektoidaan alun perin kyseisen yksilön perimään kuulumatonta geneettistä ohjetta, jota käyttäen solu pystyy tuottamaan proteiineja. (Tai toisaalta muutetaan perimää niin, että solu ei enää tuota jotain proteiinia, jonka tuottaminen on haitallista.)
Tässä mielessä koronarokote täyttää geeniterapian määritelmän tai vähintään sivuten sitä hyvin läheisesti, koska siinä geneettistä materiaalia ruiskutetaan soluihin niin, että solut siitä tuottavat proteiineja. Mutta asian ymmärtämiseksi on syytä tutkia aluetta hieman tarkemmin. Sen lisäksi on aivan toinen asia sitten, onko tämä hyvä vai huono asia, mutta sitä ei voi päättää ennen kuin on ymmärtänyt asian.
Suomenkielinen wikipedia sanoo geeniterapiasta seuraavaa:
"Jos geeni ruiskutetaan sellaisenaan soluun, se ei yleensä ala toimia. Siksi käytetään erilaisia muokattuja viruksia, jotka levittävät geeniä solusta toiseen. Viruksia muokataan tavallisesti niin että ne eivät aiheuta sitä tautia jonka muokkaamattomat virukset aiheuttaisivat. Jotkut virukset kuten retrovirukset liittävät oman geenistönsä ihmisen solun kromosomiin. Toiset, kuten adenovirus, vievät sen solun tumaan mutta eivät liitä sitä kromosomiin. Virusta voidaan antaa potilaalle ruiskeena tai tiputuksessa tai potilaan soluja voidaan altistaa koeputkessa ja palauttaa elimistöön. Jos hoito onnistuu, muokatut solut alkavat tuottaa haluttua proteiinia." (1)
AstraZenecan rokote käyttää juuri adenovirusvektoreita, joilla se kuljettaa geenin solun tumaan. Duodecim sivustolla oleva kattava geeniterapia artikkeli nimeään tämän tekniikan "lyhytaikainen geeniekspressioni", koska kyseinen kuljetettu geeni ei integroidu perimään, vaan jää 'leijumaan' pariksi viikoksi tumaan:
"Lyhytaikaisen geeniekspression aiheuttavat kuljettimet. Adenovirus on toistaiseksi tehokkain geeninkuljetin. Se aiheuttaa siirtogeenin 1-2 viikkoa kestävän voimakkaan ilmentymisen. Adenovirusvektorista on myös poistettu viruksen lisääntymisen kannalta keskeiset alueet, joilta vapautuneeseen tilaan haluttu hoitogeeni voidaan kloonata." (2)
Artikkeli siis liittää myös nämä lyhytaikaiset geneettisen materiaalin käytön geeniterapiaan. Adenovirusvektorirokotteet ovat juuri näitä. Kuitenkin, jos kuljettimena olisi käytetty retrovirusta, niin silloin käänteiskopioijaentsyymi liittäisi kyseisen tuotetun genomin osaksi ihmisen DNA:ta. Tällöin vaikutus olisi siis, kahden viikon sijasta, koko solun elinikä.
Geenihoidon turvallisuudesta
Tästä artikkeli mainitsee esimerkin:
" SCID-XI-oireyhtymän geenihoidon yhteydessä havaitut leukemiatapaukset ovat esimerkki siitä, että sattumanvaraisesti perimään integroituvat geeninkuljettimet voivat olla potilaille vaarallisia varsinkin silloin, kun itse siirtogeeni antaa geeninsiirron kohteena oleville soluille merkittävän valintaedun" (2)
Eli jos geeni tuodaan soluun sillä tarkoituksella, että se liitetään perimään, niin riskit kasvavat. Mainitussa tapauksessa vielä ongelma oli, ettei tiedetty mihin kohtaan perimää se liittyi. Viimeinen lause ja sana on myös merkittävä: valintaetu.
Normaalisti solu, johon on tuotu uusi geeni, on vähemmistössä ihmisen monimiljardisten solujen joukossa. Näin on varsinkin rokotuksessa, joissa uusi geeni menee paikallisesti vain muutamaan soluun.
Solujen lisääntyessä ja jakautuessa solu, jossa on uutta perimää, tulee yleisemmäksi vain, jos sillä on jokin etu muihin soluihin nähden. Geeniterapiassa tämä on itse asiassa ongelma: miten saada uusi geeni kaikkiin elimen soluihin. Saatetaan jopa tarttua niinkin voimakkaaseen aseeseen ennen hoitoa kuin kemoterapia eli olemassa olevien solujen tappaminen pois tieltä. Vasta tämän jälkeen istutetaan takaisin soluja, joissa jo on uusi geeni. Näin ajateltuna koronarokote taas ei ole geeniterapiaa.
Rokote ei muuta perimää
Joka tapauksessa koronarokotteet eivät ole tarkoitettu muuttamaan perimää, ainoastaan lyhytaikaisesti tuomaan vieras geeni, jotta koronan piikkiproteiinia saadaan solun pinnalle. Tämän jälkeen ihmisen immuunipuolustusjärjestelmä tunnistaa vieraan proteiinin ja tuhoaa itse asiassa sen mukana koko solun. Näin vieras perimä myös poistuu kehosta - riippumatta siitä, onko se integroitunut perimään vai ei.
Jos käytettäisiin retrovirusta ja vieläpä sellaista, jolta lisääntymiskyky ei ole poistettu, saataisiin aikaan 'ase', joka mahdollisesti kopioisi geenin ihmisen joka soluun, ja tämä saattaisi aiheuttaa ihmisen kuoleman muutamassa päivässä. Tämä olisi kuitenkin helposti tutkittavissa ja havaittavissa rokotteista ja aiheuttaisi rokotevalmistajan yhtä nopean kuoleman.
Terminologien muutoksia tulossa?
Koska koronarokotteen menetelmä on kuitenkin näin lähellä geeniterapiaa, joka kattaa paljon muutakin, niin aavistan, että geeniterapian määritelmään tullaan pian täsmentämään niin, ettei rokote enää kuulu sen piiriin.
Englannin kielinenkin Wikipedia vielä mainitsee geeniterapialle niin laajan määritelmän, että korona rokote ilman muuta kuuluun sen piiriin:
"Gene therapy (also called human gene transfer) is a medical field which focuses on the utilization of the therapeutic delivery of nucleic acids into a patient's cells as a drug to treat disease." (3)
Menetelmä ei ole ihan uusi
Vaikka näitä RNA ja DNA rokotteita ei ole ennen käytetty tässä mittakaavassa, samaa menetelmää on käytetty kuitenkin geeniterapiassa hyvin tuloksin:
"Hiljattain julkaisemassamme kahdeksan vuoden seurantatutkimuksessa emme havainneet mitään haittavaikutuksia sydänpotilailla, jotka olivat saaneet adenovirusvälitteisen geeninsiirron sepelvaltimotaudin hoitoon (Hedman ym. 2009)."(2)
Huomaa, että tämä artikkeli on kirjoitettu jo yli 10 vuotta sitten. Sen jälkeen on tapahtunut genetiikassa paljon.
Entäs sitte?
Tämän jälkeen voidaan pohtia sitä, että muuttako se, että koronarokote nykymääritelmän mukaan on geeniterapiaa, yhtään mitään. On selvää, että tätä sulkukierrettä ei voida jatkaa ikuisesti. Yhteiskuntaa johdetaan menetelmillä, jotka koituvat koko yhteiskunnan eduksi ja siinä johtamisessa joskus tulee sivullisia uhreja, jotta toimintakyky säilyy. Jotkut kuolevat rokotteeseen - toiset koronaan. Karavaanin pitää kuitenkin kulkea, vaikka koirat räksyttävät. Asiasta politikointi on sitten toinen asia.
Ps. Jotkut ns. faktantarkistussivustot ja jopa tunnetut lehdet painottavat, että koronarokote ei ole geeniterapiaa, mutta tekevät sen perustelematta tai pohtimatta asiaa. (4)
Viitteet:
1. https://fi.wikipedia.org/wiki/Geeniterapia
2. https://www.duodecimlehti.fi/duo98238
3. https://en.wikipedia.org/wiki/Gene_therapy
 |
| Kuva 1. Geeninsiirtovektorien valmistus ja toimintaperiaatteet. A) Retrovirusvektori tuotetaan pakkaussolussa, jonka genomiin on erikseen siirretty viruksen toiminnan kannalta tärkeiden proteiinien (rakennekomponentit SAG-Pol) geenit. Kun pakkaussoluun tuodaan sopivan promoottorin ohjaama siirtogeeni, pakkaussolu tuottaa geeninsiirtoon soveltuvia lisääntymiskyvyttömiä retroviruksia. Kohdesolussa viruksen RNA-genomi muuttuu käänteiskopioijaentsyymin avulla DNA-genomiksi, joka inkorporoituu pysyvästi isäntäsolun genomiin. Siirtogeenin luenta tapahtuu samaan tapaan kuin solun omien geenien, jolloin lääkkeenä toimiva geenituote muodostuu soluissa normaaliin tapaan. B) Lentivirusvektori tuotetaan pakkaussoluissa yleensä siten, että kaikki viruksen tärkeät komponentit (siirtogeeni, rakennekomponentit GAG-POL, REV ja pintaproteiinit) transfektoidaan erikseen pakkaussoluun plasmidin avulla. Pakkaussolu tuottaa tämän jälkeen lisääntymiskyvyttömiä lentiviruksia. Solulimassa lentiviruksen RNA-genomi muuttuu käänteiskopioijaentsyymin vaikutuksesta DNA-genomiksi, joka inkorporoituu isäntäsolun genomiin ja tuottaa solussa lääkkeenä käytettävän geenituotteen. C) Adenovirusvektori tuotetaan pakkaussoluissa siten, että solun genomiin siirretään erikseen geeninsiirtoviruksen genomista poistetut alueet (E1, E3). Pakkaussolu tuottaa lisääntymiskyvyttömiä adenoviruksia, joita voidaan käyttää geeninsiirtoihin. Solussa adenovirus vapautuu endosomista ja sen DNAgenomi kulkeutuu tumaan. Adenovirus ei inkorporoidu isäntäsolun genomiin vaan toimii kromosomiston ulkopuolella yleensä 1–2 viikon ajan tuottaen hyvin tehokkaasti lääkkeenä käytettävää geenituotetta. D) Esimerkki nonviraalisesta geeninkuljettimesta, jossa rengasrakenteinen plasmidi-DNA ja kolesteroli-fosfolipidiliposomi saatetaan yhteen pieniksi miselleiksi joko sonikoimalla tai haihduttamalla. Liposomit päätyvät pääasiassa endosomi-lysosomitielle, jossa suurin osa geeninkuljettimesta tuhoutuu. Yleensä vain noin 1–2 % liposomin sisältämästä DNA:sta siirtyy tumaan. Siellä plasmidi ei inkorporoidu isäntäsolun genomiin vaan jää kromosomiston ulkopuolelle yleensä 1–2 viikoksi tuottamaan lääkkeenä käytettävää geenituotetta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti