Ymmärrä koronaviruksen mutaatiot - kehittyykö se?

Koronavirus, SARS-Cov-2, on elämän muodoista niin yksinkertainen, että sitä eivät kaikki eläväksi nimitä. Tästä riippumatta se on rakentunut juuri samoista osista kuin muukin elämä: perimästä (RNA), muutamasta proteiinista, jotka koostuvat  joukosta 20 aminohaposta (samoista kuin kaikki muukin elämä) ja kalvosta, joka sekin vastaa rakenteeltaan soluista tuttua rakennetta. Se on 100% yhteensopivan ihmisenkin solujen kanssa.

Merkillinen asia on viruksen perimän suhde sen rakenteisiin. Sen RNA:sta suurin osa koodaa rakenteita, joita ei siitä itsestään löydy. Nämä geenit aktivoituvat vasta, kun se pääsee solun sisälle. Ja juuri nämä NSP:t (non-structural proteins) ovat se koneisto, jolla virus alkaa villisti solun sisällä rakentamaan kopioita itsestään (keltaisella kuvassa alla).  

NSP proteiiniien RNA-alue kuvattu kuvassa keltaisella ja vaalean sinisellä.Piikkiproteiini (punainen) on suurin viruksen oman rakenteen proteiini. 

(Kuvan lähde:  https://www.nytimes.com/interactive/2021/health/coronavirus-variant-tracker.html).

Viruksen omissa rakenteissa on vain 4 proteiinia. Piikkiproteiinin tuntevat kaikki (spike)(s). Lisäksi siinä on Envelope (e), membrane (m) ja nukleocapsid (n)  proteiinit (suluissa proteiinista käytetty lyhenne).

SARS-Cov-2 viruksen rakenne. Huomaa miten vähän osia (proteiineja) siinä on.Suurin osa sen atomeista on RNA:ssa, viruskalvossa ja piikkiproteiineissa. Lonkeroinen 'ketju' viruksen sisällä on RNA.

Viruksen RNA

RNA vastaa läheisesti DNA:n puolikasta. Kaikissa soluissa on DNA, mutta osana solun prosesseja DNA:sta kopioidaan tietoa rakennettavaan RNA:han, joka viedään solun koneistolle mm. proteiinien valmistumista varten. Kun viruksen RNA joutuu soluun, solu tunnistaa sen rakenteen ja alkaa toteuttamaan sen ohjelmaa ihan niin kuin oman RNA:nsa.

Tässä kuvassa on RNA.
Jokaista värillistä 'puolaa' kuvataan A, U, C tai G kirjaimella. 

Koko SARS-Cov-2 viruksen RNA:n pituus on hieman alle 30 000 nukleotidiä/kirjainta (A, U, C tai G kirjainlyhenne). Piikkiproteiini on noin 13% RNA:n nukleotidien määrästä eli n. 4000 'bittiä'.  NSP:t ovat yhteensä yli 5/6 RNA:n pituudesta. Täten e, m ja n proteiineille jää yhteensä vain alle 1000 nukleotidiä. 

Tästä havainnekuvasta näkee  eri proteiinien nukleotidien lukumäärän ylimmällä janalla.
Kaikki geenit joissa on numero, ovat NSP jaksoja. 
(kuva: https://www.ibs.re.kr/cop/bbs/BBSMSTR_000000000738/selectBoardArticle.do?nttId=18344)

Kuvassa RNA:n eri osuuksista rakentuvat proteiinit.
Vaikka virus on yksinkertainen niin tämänkin 'elämän'
monimutkaisuus alkaa paljastua näistä proteiineista,
jotka ovat kaikki tarkkaan käyttötarkoituksensa mukaisia. 
(Kuvan lähde: https://zhanggroup.org/COVID-19/)

Koronaviruksen Mutaatiot

Alla oleva graafi osoittaa löytyneiden mutaatioiden määrä ajan kuluessa eri virussukupolvissa. Siitä voimme havaita melko lineaarisen lisääntymisen aina omikroniin asti. Punainen ja oranssi ovat omikronin kaksi eri varianttiperhettä (M ja L). Niissä on jopa 100 nukleotidimutaatiota, esimerkiksi A-->C. 

kuvan lähde: https://nextstrain.org/ncov/gisaid/global?branches=hide&l=clock

Mutaatioiden jakautuminen

Emme varmasti tiedä tuleeko mutaatioita alun alkaen RNA:han satunnaisesti, sillä on vaikea havaita, mitä atomitasolla tapahtuu solun sisällä. Näemme vain sen, mikä on jäänyt 'elämään' eli mitä tulee vastaan toimivissa viruksissa. Niissä havaitaan mutaatioita, jotka eivät enää olekaan satunnaisesti jakautuneet viruksen RNA:han. 

Omikronin tapauksessa voidaan ottaa esimerkiksi eräs virusvariantti, jossa on 72 nukleotidimutaatiota. Näistä 35 eli puolet on piikkiproteiinissa ja vain 16 on NSP:ssä, vaikka piikkiproteiini on vain 13% ja NSP:t 83% nukleotideista. Eli havaitut mutaatiot eivät ole satunnaisesti jakautuneet. Mutaatioita on tullut piikkiproteiinin nukleotideihin 14 kertaa useammin kuin NSP:n nukleotideihin. Miksi näin?

NSP:t ovat toiminnallisia ja hyvin tarkoin rakentuneita, spesifisiä, proteiinikoneita, joiden toiminta häiriintyy herkästi. Siksi mutaatiot siellä huomattavasti helpommin katkaisevat kyseisen viruskannan elämän jatkumisen (se ei enää pysty kopioimaan RNA:taan solussa). Kun taas piikkiproteiini on kokemusten mukaan hyvin 'väljä' tai epäspesifinen ja se toimii, huonommin tai paremmin, paljon mutatoituneenakin. 

Vaikka suhteellisesti NSP:n mutaatiot ovat vähäinen määrä, niin nekin ovat ajan kuluessa lisääntyneet. Eri varianteissa niiden mutatoituneiden nukleotidien määrä on vaihdellut viime vuonna 9-16 välillä. 

 Omikron variantin aminohappomutaatiot.
(lähde: https://covariants.org/variants/21K.Omicron)

Tukea uudesta tutkimuksesta

12.1.2022 16 tutkijaa julkaisi tutkimuksen, jossa todetaan avauslyhennelmän aluksi: 

1900-luvun ensimmäisestä puoliskosta lähtien evoluutioteoriaa on hallinnut ajatus siitä, että mutaatiot tapahtuvat satunnaisesti suhteessa niiden seurauksiin.

Ja avauksen lopuksi:

Lopuksi havaitsemme, että geeneillä, joihin kohdistuu voimakkaampi puhdistava valinta, on pienempi mutaationopeus. Päättelemme, että epigenomiin yhdistettävä mutaatiobias vähentää haitallisten mutaatioiden esiintymistä Arabidopsiksessa, haastaen vallitsevan paradigman, jonka mukaan mutaatio on ilman suuntaa olevan voima evoluutiossa. (3)

Tutkimuksen mukaan siis mutaatioiden merkitys ei ole satunnainen, vaan suuntautunut. Tässä vaiheessa moni evoluutiokriitikko voi oikeutetusti sanoa: "Mitäs minä sanoin!". Palaan tähän yksityiskohtaisemmin tulevissa kirjoituksissa. Tämä tutkimus siis tukee yllä tekemääni johtopäätöstä, että koronaviruksenkin kohdalla mutaatioiden jakaantuminen ei ole satunnaista. 

Kertyvät mutaatiot kasvattavat haittakuormaa

Mutaatioiden kertymä ovat omikronin oudon käyttäytymisen takana. Yksityiskohdat ovat vielä tutkijoilta piilossa, mutta otan esille kaksi arvausta. 1) Virus tarttuu helposti (epäspesifisen piikkiproteiinin mutaatiot auttavat), mutta on helpommin immuunipuolustuksen voitettavissa (kelpoisuuden lasku mutaatioiden kertymisen takia NSP proteiineihin). 2) Piikkiproteiini sopii erityisen hyvin limakalvojen soluille, mutta huonommin keuhkojen soluille, jolloin ei synnyt pitkittynyt sairautta. 

Jälkimmäinen tapaus kertoisi geneettisestä köyhtymisestä, mikä on tyypillistä esimerkiksi kasvinjalostuksessa. Kasvi alkaa yhä tarkemmin ja tarkemmin toteuttamaan tiettyä ohjelmaa. Sen kyky mukautua muuttuviin tilanteisiin vähenee eli sen diversiteetti pienenee.

Sama tapahtuu kaikissa pullonkaulailmiöissä: eliöpopulaatio on geneettisesti köyhempi ja mahdollisesti spesifisempi olosuhteisiin. Toisin kuin siis ajatellaan, eliö ajan kuluessa yhä paremmin sopii juuri niihin olosuhteisiin ja sen piilevät kyvyt muuntautua uusia olosuhteisiin oli alussa suuremmat kuin lopussa. 

Mutaatiot tuhoavat viruskantoja

Historia osoittaa, että virusten mutaatiot lopulta kuluttavat sen loppuun. Esimerkki tällaisesta kehityksestä on sikainfluenssa ja sen aiheuttama H1N1-virus. Se aiheutti pandemian ensimmäisen kerran vuonna 1918 ja katosi lopulta vuonna 1957. Sen jälkeen se karkasi tutkijoilta 1976 ja esiintyi siellä täällä 33 vuotta, kunnes hävisi lopulta vuonna 2009. Jokaisella ilmestymiskerrallaan se oli yhä heikompi. 

40 vuoden aikana (1918-1957) se kerrytti noin 1000 mutaatiota eli 25 mutaatiota vuodessa. Koronaviruksen mutaatiovauhti on kutakuinkin sama, siksi olisi ihme, että koronavirus jo nyt kuolisi mutaatiokuormaansa.

Kuvassa alla näkyy, miten H1N1 mutatoitui.
Tutkimuksen mukaan jopa 10% sen genomista oli muuttunut vuosikymmenien aikana.(1)

Osa elämää

Tiede kutsuu NSP proteiineja termillä 'hyvin säilyneet' tarkoittaen, että ne ovat samankaltaisia useilla eri eliöillä. Siitäkin näkee, että virukset ovat oikeastaan osa elämää vaikka eivät ehkä eläviä (tosin korona-aika on osoittanut, että melkoista elämää tämä virus pitää). 

Syytä siis muistaa, että on vain yhdenlaista elämää: DNA:han, RNA:han ja 20 aminohappoon pohjautuvaa. Ei todellakaan ole muuta elämän mallia. Ja jos jokin proteiini on 'hyvin säilynyt' se myöskin tarkoittaa, että se ei juurikaan kestä mutaatioita. Tästä nousee kysymys, että miten se on voinut alunalkaenkaan syntyä, kun se ei voi 'peruuttaa' edelliseen tilaansa, mistä se olisi mutaatiolla kehittynyt.

Virukset ovatkin hyvin tärkeä osa elämää. Ilman niitä me hukkuisimme bakteereihin, sillä virusten alkuperäinen tehtävä on kontrolloida bakteerikantoja. Ja kun ihmisessä on enemmän bakteerisoluja kuin omia soluja, niin viruksiakin on sisällämme tuhottoman paljon.

Miten virus syntyi?

Jos kerran mutaatiot eivät lopultakaan synnytä uusia sellaisia viruksia, joka olisivat kehittyneempiä, niin mistä niitä sitten ilmestyy? Ja miksi virus aluksi oli vakavampi kuin nyt? 

Ilmeisesti tässä merkittävin tekijä on virusten horisontaalinen geeninsiirto. Eli jos samaan soluun pääsee kaksi eri viruskantaa yhtä aikaa, saattaa syntyä uusi viruskanta, jonka perimä on yhdistelmä molemmista. Tällainen virus voi sitten toimia aluksi hyvinkin tehokkaasti. (Joku voi pitää tätä myös mutaationa, mutta se on olemassa olevan tiedon yhdistelemistä, ei olemassa olevan tiedon muuttamista.)

Mietittäväksi

Ihmisen perimään kertyy 100-200 mutaatiota sukupolvessa. Jos kerran mutaatiot koituvat virusten kohtaloksi, miten on ihmisen kanssa? Vastauksia viitteessä 2.

 

Viitteet: 

1. Tutkimus sikainfluenssa H1N1-viruksen mutatoitumisesta https://www.researchgate.net/publication/232245345_A_new_look_at_an_old_virus_Patterns_of_mutation_accumulation_in_the_human_H1N1_influenza_virus_since_1918

2. Geneettinen entropia: https://www.geneticentropy.org/whats-genetic-entropy

3. Mutaatiot eivät tapahdu satunnaisesti: https://www.nature.com/articles/s41586-021-04269-6

Onko omikron variantti koronan loppu?

Kerrataanpa ensin mitä me olemme oppineet viimeisen kahden koronavuoden aikana viruksista. Virukset siirtyvät ihmisiin eläimistä: lintuinfluenssa linnuista, sikainfluenssa siasta, espanjalainen ilmeisesti linnuista, HIV ilmeisesti vihreistä apinoista ja Covid-19 taudin aiheuttama SARS-CoV-2 virus lepakosta (koronavirus). Riippumatta siitä onko ihminen manipuloinut sitä matkalla on SARS-CoV-2 viruksen juuret silti lepakoissa kuten monen muunkin vastaavan koronavirusperheen viruksen.

(Korona)virus itsessään ei voi lisääntyä, koska sillä ei ole perimän kopioimiseen tarvittavaa proteiinikoneistoa. Siksi jotkut sanovat, että virus ei ole elävä, mutta kuten voimme todeta korona-ajasta, on se hyvinkin eläväinen.  Siten viruksen on päästävä soluun sisälle kopioitumaan. Ilman tätä se lakkaa leviämästä ja olemasta niin eläväinen. Soluun päästyään se 'kaappaa' solun kopiointikoneet haltuunsa ja muodostaa villisti kopioita itsestään kunnes solu hajoaa ja uudet virukset vapautuvat muiden solujen kiusaksi. 

Olemme myös oppineet, että sana korona tulee sen kruununmuotoisesta piikkiproteiinista. Tämä on ikään kuin viruksen avain, jolla se tunkeutuu solu sisälle. Mitä paremmin 'avain' sopii solun reseptoriin sitä vaivattomammin se pääsee solun sisälle. Tämä piikkiproteiini on kuitenkin niin sanottu epäspesifinen proteiini eli sen ei tarvitse sopia täydellisesti reseptoriin toimiakseen. Siksi muutokset tähän 'avaimeen' saattavat tehdä siitä vielä paremmin sopivan ja siten hanakamman tunkeutujan. 

Mutaatiot muuttavat virusta

Muutokset spesifiseen proteiiniin tekevät siitä yleensä aina huonommin toimivan. Otetaan vertauskuva vaikkapa polkupyörästä: rattaiden piikkien väli pitää olla lähes täsmälleen sama (spesifi) kuin ketjujen lenkkien väli. Pienikin muutos rattaiden piikkien etäisyyteen toisistaan ja ne eivät enää sovi ketjuun ja etenemisestä tulee vaivalloista kun ketju ei vedä kunnolla jos lainkaan.  Sen sijaan satula voi olla kovinkin eri muotoinen ja silti ajaminen yhä onnistuu. 

Koronavirus mutatoituu hyvin herkästi kuten kaikki RNA-virukset. SARS-CoV-2 virukselle näitä mutaatioita on rekisteröity jo kymmeniätuhansia ja joitakin laajalle levinneitä mutaatiosarjoja on myös nimetty kuten kuuluisat delta ja omikron variantit. Tarkkaan ottaen kaikki rekisteröidyt delta tai omikron variantit eivät ole läheskään samanlaisia, koska virus mutatoituu kokoajan, mutta niissä on tietty tunnistettava samankaltaisuus RNA-sekvensseissä. 

Mutaatio on RNA sekvenssissä olevien nukleotidien, joita merkataan A, U, C ja G kirjaimilla, muuttuminen toiseksi. Esimerkiksi aluksi jokin 'pätkä' RNA-sekvenssiä on vaikkapa CCG-GAA-UUA mutta mutaation ansiosta siitä tuleekin CCG-AAA-UUA.

Voidaan ajatella, että mutaatioita tulee satunnaisesti sinne tänne. Tarkkaan ottaen niiden esiintyminen todellisissa viruksissa ei ole täysin satunnaista, koska RNA:ssa on niin sanottuja kuumia alueita, joihin mutaatioita tulee helpommin monen tekijän yhteisvaikutuksesta. Taas toisaalta mutaatio johonkin paikkaan on niin fataali, että sellainen virus ei enää elä, joten käytännössä virusta, jossa mutaatio olisi fataalissa paikassa, ei tule vastaan. Lisäksi kemia vaikuttaa niin, että tietyt reaktiot tapahtuvat helpommin kuten vedenvaikutuksesta C:n muuttuminen U:ksi.

Nyt kun mutaatioita tulee epäspesifiseen proteiiniin kuten piikkiproteiiniin, niin sen voi alkaa sopimaan paremmin ihmisen solun reseptoriin ja tunkeutumaan tehokkaammin eli tarttumaan helpommin. Samanaikaisesti kuitenkin mutaatiokuorma muualla viruksessa kasvaa koko ajan. Nämä mutaatiot spesifisille proteiineille ovat siis haitallisia ja ne alkavat toimimaan huonommin (polkupyörän ratas). Eli vaikka virus saattaa levitä nopeammin ja laajemmalle tunkeutumiskykynsä ansiosta, se ei lisäänny yhtä tehokkaasti tai jokin muu sen ominaisuus heikkenee. Tällöin ihmisen immuunipuolustusjärjestelmä tuhoaa viruksen helpommin ja tauti ei ole enää niin paha sairastaa.

Näistä mutaatioista johtuen virus lopulta häviää maapallolta. Joka sukupolvi kertyneiden mutaatioiden ansiosta vie virusta kohti tuhoa. Matkan varrella saattaa lyhytaikaisesti näyttää siltä, että olosuhteista johtuen, virus olisi kehittynyt ikään kuin tehokkaammaksi ja yhä pahemmaksi. Lyhytaikaisesti näin voi viruksen elinkaaressa ollakin, mutta koko kehityksen kannalta, se kuitenkin lopulta korruptoituu mutaatioista niin pahasti, että sen 'elinkelpoisuus' katoaa. 

Esimerkki spesifisen proteiinin mutaatiosta, joka rikkoo sen toiminnalisuuden. Vasemmalla on alkuperäinen ehjä proteiini, joka pystyy kokoamaan valmiita tuotteita raaka-aineesta. Oikealla proteiinin tarttumapään varren yksi aminohappo on muuttunut toiseksi ja se ei enää pysty kohdistamaan toimintaansa oikein, jolloin valmiiden tuotteiden koostaminen ei enää onnistu. Solu kärsii tästä mutaatiosta, kun yksi sen tarvitsema aine ei enää ole saatavilla. 

Sikainfluenssa, H1N1 ja geneettinen entropia

Esimerkki tällaisesta kehityksestä on sikainfluenssa ja sen aiheuttama H1N1-virus. Se aiheutti pandemian ensimmäisen kerran vuonna 1918 ja katosi lopulta vuonna 1957. Sen jälkeen se karkasi tutkijoilta 1976 ja esiintyi siellä täällä 33 vuotta, kunnes hävisi lopulta vuonna 2009. Jokaisella ilmestymiskerrallaan se oli yhä heikompi: vuoden 1918 pandemiassa kuolonuhreja oli paljon kun taas vuonna 2009 se oli melko 'vaisu'. Kuvassa alla näkyy miten se mutatoitui. Tutkimuksen mukaan jopa 10% sen genomista oli muuttunut vuosikymmenien aikana.(1)

Siniset pisteet kertovat kunka monta mutaatiota H1N1 viruksessa löytyi viitteen 1 tutkimuksena minäkin vuonna. 

Mutaatiot H1N1 viruksessakaan eivät olleet täysin satunnaisia. A ja U kirjainten määrä kasvoi, kun taas C ja G kirjainten määrä väheni. Näin ei pitäisi evoluutioteorian mukaan olla, sillä tämä osoittaa suuntaa ja tarkoittaisi sitä, että genomissa jo alun perin pitäisi olla voimakas painotus tähän suuntaan. 

Viruksen heikkenemistä kutsutaan geneettiseksi entropiaksi. Se tarkoittaa, että perimä pikkuhiljaa matkaa kohti suurempaa epäjärjestystä kuten koko maailmankaikkeuskin. (2) Mutaatiot koituivat H1N1 viruksen kohtaloksi.

Koronaviruksen kohtalo

Voi olla, että SARS-CoV-2:lle on käymässä samoin - tosin yllättävän nopeasti. Näyttää siltä, että omikron variantti on selkeästi heikomman taudin aikaansaava. Jos todella näin on, niin se on ikään kuin aikainen joululahja. Koska se samalla leviää nopeammin, se syrjäyttää muut variantit. Seuraavat mutaatiot tekevät siitä yhä heikomman ja lopulta sen matka tyssää. Toivotaan että asia on näin - aika näyttää miten käy.

On toki mahdollista ja todennäköistäkin, että tämän jälkeen toisaalta nousee pintaan vähemmän mutatoitunut variantti. Ajan kuluessa kuitenkin siihenkin kertyy mutaatioita kuin ruostetta autoon ja sekin lopulta häviää. 

Omikronin piikkiproteiinissa on noin kolmekymmentä mutaatiota ja koko genomissa noin 60 mutaatiota. Piikkiproteiini on karkeasti neljännes kaikista nukleotideistä. Tästä nähdään, että mutaatiot eivät jakaannu satunnaisesti sinne tänne genomiin, vaan piikkiproteiini on alue, joka sallii mutaatioita, mutta esimerkiksi alueet, joissa on proteiinikoneet RNA:n kopioimiseksi, eivät kestä mutaatioita samassa mitassa. 

Mihin viruksia tarvitaan?

Suurin osa viruksista on hyödyllisiä. Ne rajoittavat bakteerien helposti eksponentaaliseksi muodostuvaa leviämistä. Meissä ihmisissä on enemmän bakteerisoluja kuin omia soluja ja viruksia vielä sitäkin enemmän. Jos ei olisi viruksia rajoittamassa niiden lisääntymistä, täyttäisivät ne elimistön nopeasti.

Viruksia on kaikkialla luonnossa. Esimerkiksi ankat kantavat influenssaviruksia. Jos olet ollut uimassa luonnonvesissä, jossa ankat uivat, olet varmasti uinut keskellä 'influenssavirusmerta'. Ne eivät normaalisti ole vaarallisia, mutta aina välillä mutaatioiden avulla ne pystyvät tunkeutumaan ihmisen soluihin ja lisääntyvät siellä, jolloin niistä seuraa sairastuminen. 

Miten haitallisia viruksia syntyy?

Jos kerran mutaatiot eivät lopultakaan synnytä uusia sellaisia viruksia, joka olisivat kehittyneempiä, niin mistä niitä sitten ilmestyy? Ja miksi virus aluksi oli vakavampi kuin nyt? Ilmeisesti tässä merkittävin tekijä on virusten horisontaalinen geeninsiirto. Eli jos samaan soluun pääsee kaksi eri viruskantaa yhtä aikaa, saattaa syntyä uusi viruskanta, jonka perimä on yhdistelmä molemmista. Tällainen virus voi sitten toimia aluksi hyvinkin tehokkaasti. (Joku voi pitää tätä myös mutaationa, mutta se on olemassa olevan tiedon yhdistelemistä, ei olemassa olevan tiedon muuttamista.)

Kaikesta tästä kuitenkin näemme, että mutaatiot eivät voi toimia evoluution moottorina. Virus kyllä muuntelee, mutta tietyissä rajoissa ja lopulta se korruptoituu niin pahoin, että menettää elinkykynsä. Siitä ei sittenkään kehity mitään uutta elämää. Siksi tämäkin epidemia eräänä päivänä häviää mutaatioiden ja ihmisen vastustuskyvyn ansiosta. 

Evoluutiomallin mukaan luonnonvalinnan pitäisi karsia pois huonontavia mutaatioita ja taas suosia parempia. Virusepidemiat hyvin osoittavat, että tämä ei käytännössä pidä paikkaansa. Virukseen kertyy mutaatioita tuhansittain kunnes sen voima vaimenee. Valinta vaikuttaa aina kokonaiseen yksilöön ja jos viruksella on mutaatio, mikä tekee siitä tarttuvamman, se leviää vauhdikkaasti. Samanaikaisesti siinä on kuitenkin mukana suuri joukko heikentäviä mutaatioita, jotka tekevät siitä vähemmän vaarallisen. Näin ihmisen immuunipuolustus oppii viruksen ilman vaurioita. Se on ikään kuin rokote itseään vastaan (eräät rokotteet sisältävät heikennettyä virusta).

Viitteet: 

1. Tutkimus sikainfluenssa H1N1-viruksen mutatoitumisesta https://www.researchgate.net/publication/232245345_A_new_look_at_an_old_virus_Patterns_of_mutation_accumulation_in_the_human_H1N1_influenza_virus_since_1918

2. Geneettinen entropia: https://www.geneticentropy.org/whats-genetic-entropy 

3. Lisää mutaatioista: http://mistametulemme.blogspot.com/2018/06/71-mita-mutaatio-todella-tekevat.html