Välähdyksiä Ilmestyskirjasta, Osa 10. - Ristiriita Paavalin kirjeistä

Tempauskeskustelu jakaa asiantuntijoita pääasiassa kahteen ryhmään, jotka molemmat puolustavat omia näkökantojaan voimakkaasti ja rakentavat toistensa argumenteista ja väitteistä olkiukkoja: heikolta näyttäviä ja helposti palavia karikatyyrejä. Olin vuosia ymmälläni siitä, miksi tämä aiheuttaa joissakin niin suuria tunteita: syytetään toisia jopa pelastusopillisista virheistä. Kuitenkin Raamattu sanoo selkeästi, että Jumala ei jaa kunniaansa. Profetioiden tulkinta on lopulta aina hänen käsissään. Luulenkin suurten tunteiden nousevan sieltä, että lopultakin syvällä sisimmässään - tai sitten ihan tiedostamatta - tiedetään, että omat perustelut eivät kaikilta osin sittenkään saa tukea Raamatun sanasta. Ei haluta jälleen kerran lähteä tutkimaan avoimesti Raamatun sanaa: mitä se todella sanoo ja mitä se ei sano. Pahimmillaan luotetaan siihen, että joku toinen on jo tehnyt sen minun puolestani.

Mainitsin aikaisemmin, että loogisesti Ilmestyskirjan tekstillä perustelemani tulkinta aiheuttaa syyttelyä niin post- kuin pre-tribulation leirin oppineissa. Tämä nosti esiin kysymyksen, johon nyt joiltakin osin vastaan ja johon jo osin edellisessäkin artikkelissa vastasin. En mielelläni kirjoita toisten perusteluista, koska silloin on juuri vaarana, että tekee niitä olkiukkoja eli huonoja kuvia toisten ajatuksista. Kirjoitankin enemmän siltä kannalta, miten olen näitä argumentteja ymmärtänyt. Tämä ei ole millään tavalla täydellinen selvitys aiheesta vaan lyhyt "hyvä tietää" tiedonanto myös toisenlaisista näkökannoista. Näin "Välähdyksiä Ilmestyskirjasta" -artikkeleita seuranneet saavat laajemman kuvan eskatologisesta keskustelusta.

Monet myöhäisen tempauksen kannattajat vetoavat voimakkaasti Paavalin sanoihin ja erityisesti Tessalonikalaiskirjeisiin, joten keskityn tässä artikkelissa niihin. 

Post-tribulation opin mukaan Jeesuksen paluu ja tempaus ovat käytännössä samanaikainen tapahtuma, ajallisesti kutakuinkin samana päivänä. Seurakunta joutuu siinä kulkemaan koko vihan ajan läpi aina loppuun asti, kohdaten niin pasuunat, voi-huudot kuin vihan maljatkin. Jumala varjelee kyllä omansa jollakin tavalla tässä ajassa omalta vihaltaan, mutta ei kuitenkaan antikristuksen tai Babylonin vihalta. Oppi äärimmilleen vietynä lyhenee lausuntoon: lopulta Jeesus vain palaa takaisin. 

Ensin haluan kerrata sen, että tributlation sana on kaiken kaikkiaan  ongelmallinen, kuten olen sen aikaisemmissa artikkeleissa esiin tuonut. Tribulation tarkoittaa ahdistusta. Ilmestyskirja käyttää ahdistus -sanaa vain alussa 7. lukuun asti. Siitä eteenpäin ja jo 6. luvun lopusta alkaen käytetään sanaa (Jumalan) viha. Itse pyrin tekemään näiden käsitteiden välillä selkeän eron, mutta välillä joudun viittaamaan tähän yleisesti käytettyyn termiin. 

Paavalin 1. Tessalonikalaiskirje

Johdantona aiheeseen katsomme Paavalin 1. kirjettä tessalonikalaisille. Tämä Paavalin varhaisin kirje sisältää Tessalonikan uskoville uutta tietoa Jeesuksen paluusta. Paavali oli aikaisemmin käynyt perustamassa Tessalonikaan seurakunnan ja kertonut Jeesuksen ristinkuolemasta, ylösnousemuksesta ja taivaaseen nousemisesta. Myöhemmin seurakunnassa oli noussut kysymyksiä, mitä silloin tapahtuu, kun Jeesus tulee takaisin. Huolta oli tullut erityisesti kuolleiden kohtalosta. 

Paavali selventää kirjeessään, että kuolleet nousevat Jeesusta vastaan ennen eläviä. Sitten elävät temmataan yhdessä heidän kanssaan. Tapahtumat ovat siis hyvin samanaikaisia, mutta kuolleilla on kuitenkin "etuasema". 

Paavali ei tässä yhteydessä sano, että Jeesus palaisi, vaan että kuolleet nousevat ja seurakunta temmataan yhdessä Herraa (Jeesusta) vastaan yläilmoihin, pilviin. Jeesus ei siis tässä vaiheessa näy maassa asuville, hän ei kosketa jalallaan maata, eikä hän henkilökohtaisesti nouda seurakuntaa. Varsinaisen noudon tekevät enkelit (Matt. 24:31) ja kohtaaminen tapahtuu vasta yläilmoissa. Tämä sanonta ei tarkoita stratosfääriä tai jotain muuta ilmakehän kerrosta maan yläpuolella, vaan sitä toista ulottuvuutta, jossa Jeesus jo on. Tämän jälkeen uskovat saavat aina olla Jeesuksen luona. 

Lopuksi Paavali sanoo, että lohduttakaa toisianne näillä sanoilla. Jeesuksen kohtaaminen "yläilmoissa" tulee olemaan uskovan elämän hienoimpia hetkiä. 

Oman näkemykseni mukaan tätä jaksoa ei voi käyttää erityisesti kummankaan "leirin" perusteluna, mutta se tuhoaa sen olkiukon, että Jeesus palaisi kahdesti. Tätä olkiukkoa monet post-tribulation opin puolustajat käyttävät syyttäessään pre-tribulation oppia kannattavien opettavan kahta Jeesuksen paluuta. 

Oma käsitykseni on, että koska Jeesus on Jumala Jumalana  hänellä on mahdollisuus "poiketa" maassa juuri niin monta kertaa kuin on tarpeellista. Monet todistavat nähneensä, jopa keskustelleensa, Jeesuksen kanssa. Näitä kertomuksia on lähiaikoina tullut mm. Lähi-Idästä, jossa eräskin tyttö kertoi Jeesuksen käyneen hänen luonaan opettamassa psalmeja useampana kertana. Silloin hän ei vielä tiennyt, kuka oli tämä salaperäinen vierailija, joka pystyi tulemaan lukittujen ovien taakse.  

2. Tessalonikalaiskirje 2. luku

Ensimmäinen kirje toki selvensi joitakin asioita Jeesuksen kohtaamiseen ja tempaukseen liittyen, mutta se ei ollut tyhjentävä selitys. Tämä jätti tilaa spekulaatioilla ja eksyttäjien hyökkäyksille. Ilmeisesti joku oli lähettänyt Tessalonikaan kirjeen, jossa väitettiin Herran Päivän jo tulleen tai olevan juuri tulossa. 

Tällä kertaa Paavali oli täsmällisempi, mutta meidän huonoksi onneksemme viittasi myös heille aikaisemmin puhumaansa opetukseen toistamatta sen yksityiskohtia kirjeessä. Näin kirje jättää tulkintamahdollisuuksia. Näistä tulkinnoista on pitkälti kysymys, kun käytetään Paavalin sanoja myöhäisen tai aikaisen tempauksen perusteluina. 

Ensin Paavali johdattaa Jeesuksen luo kokoontumisen aiheeseen viitaten näin ensimmäisen kirjeen "yläilmoissa" tapahtuvaan kohtaamiseen. Sitten hän rauhoittelee, että Herran Päivä ei vielä ole käsillä: me emme ole sellaista kirjettä lähettäneet teille.

Tämän jälkeen Paavali aloittaa opetuksen, jotta vastaavaa ei enää tapahtuisi:

"Ensin  näet tapahtuu luopumus ja ilmestyy laittomuuden ihminen, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai palvottavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. 

Ettekö muista, että puhuin teille tästä, kun vielä olin luonanne? Ja te tiedätte, mikä häntä nyt pidättää, niin että hän vasta ajallaan ilmestyy. Laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa, kunhan vain poistuu tieltä se, joka sitä on vielä pidättämässä. Silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa kirkkaudella.

Tuon laittoman tuleminen tapahtuu Saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla tunnusteoin ja ihmein, kaikin vääryyden viettelyksin niille, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen voidakseen pelastua. Siksi Jumala lähettää heille voimakkaan eksytyksen, niin että he uskovat valheeseen, jotta kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat mieltyneet vääryyteen." (2. Tess. 2:3-12) 

Myöhäisen tempauksen kannattajat vetoavat näihin sanoihin tapahtumien järjestyksestä yhtenä pääperusteluna. Tässä perustelussa on painotus Paavalin sanassa "Ensin". Eli ensin viittaa siihen, että laittomuuden ihminen (josta Johannes kirjeissään käyttää nimeä antikristus ja Ilmestyskirja nimeä peto) ilmestyy ensin ja julistautuu jumalaksi.

Toinen kappale opetuksessa kertoo siitä, että antikristus ei voi ilmestyä ennen kuin pidättäjä poistuu. Nyt tämä "pidättäjä" on joku tai jokin, joka jää hieman epäselväksi. Raamattu ei kerro siitä enempää. Tämä jää meiltä salaisuudeksi tai päättelyn varaan. Tämän avoimen tilanteen eteen voidaan rakentaa joitakin tulkintamalleja.

Näiden tulkintamallien perustelut tapahtuvat ennen tekstiä pohjustamalla tilanne johonkin tiettyyn kontekstiin. Myöhäisen tempauksen perustelussa tilanne pohjustetaan sillä, että teksti kertoo suoraan tessalonikalaisten pelkäävän antikristuksen ilmestymistä minä hetkenä hyvänsä. He eivät mitenkään osoittaneet huolettomuutta, että tempaus heidät siitä pelastaisi. He siis olisivat tietoisia siitä, että joutuvat kohtaamaan antikristuksen ja olivat siten ymmärtäneet, että tempausta ei tapahdu ennen sitä. Tällöin tempauksen ajankohdaksi jää vain jokin aika antikristuksen ilmestymisen jälkeen. 

Post-tribulation opin kannattajien väite on, että suora yksinkertainen lukeminen johtaa tähän tulkintaan. Kuitenkin hekin ovat ensin asettaneet tämän kontekstin, niin, että tulkinta on mahdollinen.

Toinen tulkinta

Yksi tulkintavaihtoehto pidättäjälle on ensimmäisen kappaleen käsite luopumus. Luopumus useimmiten ymmärretään tarkoittavan uskovien luopumista uskosta. Luopumuksen pitää tapahtua eli uskon poistua tieltä.  Eli niin kauan kuin maailmassa on uskoa, antikristus ei voi ilmestyä. Se tuntuisi loogiselta. Kun uskova seurakunta poistuu, antikristusta ei enää pidätä vanhurskaiden rukoukset. 

Tämä on yksinkertaisin mahdollinen selitys ja samalla kaikkein tylsin. Ei olekaan mitään mysteeriä Paavalin sanoissa. Vastaus on sanassa niin kuin hyvissä selityksissä aina.  

Tällöin tessalonikalaiset olivat kauhuissaan siitä, että miten on mahdollista, että tempaus (josta Paavali puhui edellisessä kirjeessä) oli jo tapahtunut ja he olivat yhä maan päällä. He olivat joko tulleet liian myöhään uskoon tai olivat omasta mielestään uskossaan jotenkin vajavaisia (kuten me kaikki). Paavali sen jälkeen rauhoitteli heitä ja sanoi, että käyttäkää hänen sanojaan tempauksesta rohkaisuna toisellenne: se on vielä edessäpäin ja vasta sen jälkeen antikristus tulee.

Uskovan ei tarvitse pelätä kuolemaan eikä sen tähden vainoja tai antikristusta. Pelastuksen menettämisen pelko taisi siten olla tessalonikalaisten pelon syy. 

Paavalin kirjeiden pasuunat

Paavali puhuu viimeiseen pasuunan puhaltamisesta. Monet post-tribulation opin kannattajista sanovat, että tämä on sama kuin Ilmestyskirjan 7. pasuuna, koska se on viimeinen pasuuna. Siten Paavali kertoo, että seurakunnan tempaus tapahtuu Ilmestyskirjan 7. pasuunan jälkeen. Tämä Paavalin mainitsema pasuuna olisi siten profeetallinen ilmoitus, jonka Ilmestyskirja täydentää. 

Toinen tulkinta pasuunasta

Paavalin kirje Tessalonikalaisille oli aikajärjestyksessä ensimmäinen UT:n kirje, kirjoitettu noin v. 51 (molemmat Tessalonikalaiskirjeet). Ilmestyskirja on kirjoitettu vuonna 96 jKr. Paavalin kirjeen vastaanottajille Ilmestyskirjan käsitteet eivät siten olleet tuttuja. 

Sen sijaan heille, ainakin juutalaiskristityille, oli tuttua juutalaiset perinteet. Näihin kuuluivat Vanhan Testamentin kuvaukset pasuunoiden käytöstä ja juutalaisten syksyn juhlien pasuunat. Näistä yhden nimi oli suuren pasuunan soiton juhla (Jom Teruah). Suurin pasuuna oli aina viimeinen pasuuna myös kansaa koolle kutsuttaessa esim. sotaan lähdettäessä. Siten viimeisen pasuunan soitto on enemmänkin käsite ja kuvaus siitä, mihin ihmiset olivat tottuneet kuin viittaus ilmestyskirjaan, josta ihmiset eivät olleet kuulleetkaan. 

Jom Teruah tarkoittaa kirjaimellisesti "torvensoiton päivää", mikä viittaa shofarin, eli lampaan sarvesta valmistetun torven, puhaltamiseen. Tämä puhallus on keskeinen osa juhlan perinteitä. Tämä uudenvuoden juhla tunnetaan myös nimellä Rosh HaShanana. 

"Jom Teruah’na uskotaan taivaan portin olevan avoinna. Muinaisissa juutalaisissa häissä, kun sulhanen tuli hakemaan morsianta, hänen tuli hakea morsian kotoa ja tuoda isänsä kotiin ja tätä kutsuttiin ”Nisuin” eli ”Kotiin haku”. Nisuin tulee sanasta, jonka merkitys on ’nostaa ylös, kohottaa, noukkia’. 

Pasuunansoiton päivä aloittaa aina syksyn juhlakauden. Päivällä on useita teemoja. Tärkein niistä on kuolleiden ylösnousemus. Joka syksyinen pasuunansoiton päivä on siis eräänlainen vuosittainen kertausharjoitus; ”tulevaisuuden varjo” siitä päivästä, kun JHVH itse puhaltaa pasuunaan, niin että kuolleet heräävät ja elossa olevien Messiaan pyhien ruumiit nousevat ylös  pilviin kohtaamaan Ylkäkuninkaansa." (lainattu: https://shalom.fi/juhlat/jom-teruah/)

Edellisen kuvauksen mukaisesti juutalaisilla oli siis jo ennen Paavalin kirjettäkin ajatus mielessä, että ylösnousemuksessa pasuuna soi. Siitä ei tarvitse rakentaa yhteyttä Ilmestyskirjan 7 pasuunan ikään kuin jälkikäteen.

Pasuunan toki taivaassa täytyy soida, silloin kun tempaus tapahtuu, mutta sitä pasuunaa ei jostain syystä ole mainittu Ilmestyskirjassa. Tosin Johannes mainitsee Ilmestyskirjan 4. luvun alussa kuulevansa kuin pasuunan äänen puhuvan hänelle ja pyytävänsä nousta ylös. Perinteisen pre-tribulation opin mukaisesti tempaus tapahtuukin tässä vaiheessa salaisesti.

Olen jo useasti kirjoittanut, että seurakunta on taivaassa ennen 7. sinetin avausta ja pasuunat tulevat vasta tämän jälkeen. Ilmestyskirjan kronologinen tulkinta johtaa tähän. Juuri ennen 7. pasuunan puhaltamista kaksi profeettaa nousevat taivaaseen ja sen jälkeen, tosin ajallisesti ei välittömästi, taivaaseen nousevat 144000 tuhatta ja vihan ajassa Jeesukseen uskoon tulleet. Eli siinä mielessä viimeinen pasuuna aloittaa nämä seurakunnan jälkeiset ylösnousemustapahtumat.

Ilmestyskirjan seitsemän pasuunaa vertautuvat Jerikon valloitukseen. Jos kirjeen vastaanottajille olisi sanonut jotain seitsemästä pasuunasta, he olisivat yhdistäneet sen Jerikon valloitukseen. Vaikkakin tässä tapauksessa seitsemään pasuunaan puhallettiin yhtä aikaa. Ja kun niihin oli puhallettu, valloitus alkoi. 

Lopuksi

Kun Jeesus kutsui Johanneksen taivaaseen Ilmestyskirjan 4. luvussa, hänellä oli tarkoitus selventää lopunaikojen asioita kristikunnalle, sillä Johannes sai käskyn kirjoittaa kaiken ylös seurakunnissa luettavaksi. Kirkastettu Jeesus Isän luona oli täysin tietoinen siitä, mitä kirjoituksia oli aikaisemmin annettu seurakunnalle mm. Paavalin toimesta. Pyhän Hengen kautta hän oli myös muistuttanut seurakuntaa kaikista omista sanoistaan kirjoituttamalla neljä evankeliumia ja Apostolien teot sekä kirjeet. Hän lakkaamatta rukoili seurakunnan puolesta ja tiesi sen tilan tarkkaan.

Täten yksi merkittävä syy Ilmestyskirjan näyn antamiseen on ollut, että Jeesus halusi, Isän tahdosta, selventää seurakunnalleen, mitä lopun aikoina tapahtuu. Hän tiesi, että aikaisemmat profeetalliset sanat olivat olleet yksityiskohdiltaan suppeat. Siksi Johanneksen piti nyt kirjoittaa asia tarkkaan kellotettuna ja yksityiskohtaisesti ylös näyn mukaisesti. Ilmestyskirja on Jeesuksen antama tarkennus lopun aikojen tapahtumiin. Se on pyhä teksti ja sen lukemisesta on luvattu siunaus. 

Tästä johtuen Niin Matteus 24 kuin Paavalin kirjeetkin voidaan paremmin ymmärtää tulkitsemalla niitä Ilmestyskirjan valossa. Siellä on Jeesuksen viimeiset sanat meille. 

Onko kuvassa näkyvä nainen nuori vai vanha?
Näin me voimme saada samasta asiasta eri näkemyksen. 

Välähdyksiä Ilmestyskirjasta, Osa 9. - Matteus 24 ja Ilmestyskirjan aikajana

 Monelle Matteuksen evankeliumin 24 luku ja siinä olevat Jeesuksen sanat ovat referenssi lopun aikojen tapahtumien järjestykselle. Joillakin tämä referenssi ylittää Ilmestyskirjan, vaikka Ilmestyskirjassakin Jeesus puhuu, vieläpä Isän kanssa taivaassa kirkastettuna Kristuksena. Tämä Matteuksen painotus lähtee siitä ajatuksesta, että Ilmestyskirjassa ja tässä Matteuksen luvussa olisi jokin ristiriita, jolloin toista pitää korostaa yli toisen.

Raamatun sanaa tutkiessa lähtökohta pitää olla aina, ettei siellä ole ristiriitoja. On vain vajavaisuuksia meidän ymmärryksessämme. Kaikki korostaa Jumalan kunniaa, jota Hän ei jaa. Siksi on syytä avoimesti tutkia, miten Ilmestyskirja ja Matteus 24 sopivat toisiinsa. 

Matteus 24 tutkittaessa huomaamme, että siinä Jeesus kertoo sekä sen silloin kulumassa olevan aikakauden loppumisesta että seuraavan alkavan aikakauden loppumisesta. Heprealaisessa aikakäsityksessä on erilaisia aikajaksoja. Näistä tunnetuin on riemuvuosisykli, joka toistuu aina 50 vuoden välein. Kuolleen meren kirjakääröistä käy ilmi, että on myös 500 ja 2000 vuoden nimetyt aikajaksot. Tämä näkyy myös Raamatun tekstistä, kun se välillä puhuu ajan lopusta ja välillä aikojen lopusta monikossa. 

Jeesus kuoli ristillä syntiemme tähden meidän pelastukseksemme. Siitä alkoi lain aikakauden loppu. Lopullinen aikakauden loppu tapahtui, kun temppeli hajotettiin roomalaisten toimesta vuonna 70jKr. Osin Jeesus puhuu tästä Matteus 24:ssa ja pyytää kristittyjä olemaan hereillä tämän suhteen. Kristityt myös ottivat tästä vaarin ja perimätieto kertoo, ettei yksikään kristitty kuollut roomalaisten piirityksessä. He olivat kaikki ehtineet pakenemaan. Ilmestyskirjassa tätä asiaa ei enää tarvinnut mainita, koska sen kirjoittamisen aikaan temppeli oli ollut jo hajotettuna yli 20 vuotta.

Osin Jeesus puhuu myös seuraavan ajan lopusta, joka tulee sitten kun evankeliumi on julistettu kaikille kansoilla. Ilmestyskirja viittaa tähän, kun lopulta enkeli 14. luvussa saattaa tämän työn loppuun. Tällöin loppuu myös armon aikakausi ja alkaa seuraava Tuhatvuotinen valtakausi, jossa Jeesus lopulta ottaa maallisen Davidin valtaistuimen Jerusalemissa. Vasta sen jälkeen on kaikkien aikakausien loppu, aikojen loppu, monikossa. 

Matteus 24 ylikorostaminen ohi Ilmestyskirjan taustalla on monesti myös ajatus, että Jeesuksen piti tietää asiat tarkasti. Tämä on tarpeeton korostus, koska Jeesus itse sanoo, että hän on puhunut vain sen, jonka Isä pyysi häntä puhumaan. Hän oli Isän lähettiläs ja Isän lähettämä kuten hän itse sanoo. Jeesus vietti rukouksessa pitkiä aikoja saaden rukouksessa aina ohjeet, mitä puhua. 

Jostain syystä Isä valitsi, että nämä lopunajan asiat paljastetaan vaiheittain. Tämä alkoi jo Vanhan Testamentin profeettojen kuten Danielin kirjoissa. Lopulta tarkin esitys on annettu Johanneksen kautta Ilmestyskirjassa, jossa kohtaamme kirkastetun Jeesuksen Isän rinnalla. 

Matteus 24: 1-14

Kun opetuslapset kysyvät lopun ajoista Jeesukselta, hän alkaa puhumaan vainoista. Tämä on yhtenäistä Paavalin sanojen kanssa (2. Tess. 1:6), jossa hän kertoo ahdistuksen tulevan uskoville ja Jumalan kostavan tämän ahdistuksen ahdistajille (Jumalan kosto ei siis koske uskovia ja tulee vainojen jälkeen). Tämä on myös yhtenäinen esitys Ilmestyskirjan kanssa, sillä ensimmäisenä ihmisryhmänä taivaassa esitellään juuri marttyyrit. Heitä edeltää neljä hevosta ja ratsastajaa eli sinetit 1-4. Jatkossa 7. luvussa, kun seurakunta esitellään taivaassa, sanotaan, että he tulevat suuresta ahdistuksesta. Jumalan viha taas alkaa samoihin aikoihin, kuten aikaisemmassa artikkelissa kävimme asiaa läpi. Suuri ahdistus on siis suuri uskovien vaino.

Matteus 24: 15-28

Ahdistuksen eli vainojen jälkeen Jeesus puhuu temppelin hävityksestä, joka tapahtui vuonna 70 jKr. Tätä ei Ilmestyskirja toista, koska se oli jo mennyt tapahtuma Ilmestyskirjan kirjoittamisen aikaan. Sen sijaan Ilmestyskirja kertoo temppelin olevan taas pystyssä luvussa 11 ja siellä uusiutunee tämä tapahtuma, josta jo Danielkin puhuu ja johon Jeesus viittaa: hävityksen kauhistus on temppelissä. Tämän seurauksena Israelin kansa pakenee Jerusalemista Ilmestyskirjan luvussa 12. Samalla tapaa kristityt pakenivat Jerusalemista 70 jKr. Israelin kansan historiassa toistuu sellainen malli, että aina toisella kertaa he saavat asiat oikealle tolalle.

Tässä alkujaksossa Jeesus puhuu myös vääristä profeetoista useaan otteeseen. Ilmestyskirjassa pedolla on väärä profeetta ajamassa hänen asiaansa. Tässä yhteydessä voitaisiin ottaa esille lyhyesti myös Ilmestyskirjan luku 10, jonka olemme toistaiseksi ohittaneet. Siinä enkeli antaa Johannekselle syötäväksi pienen kirjakäärön, joka maistuu makealta hänen suussaan, mutta karvastelee vatsassa. Mikä on tällaista, mikä ensin tuntuu hyvältä, mutta sitten osoittautuu vääräksi valinnaksi? Väärän profeetan eksyttävä oppi. Opin sisältöä ei tässä kerrota, jotta meidät kaikki koeteltaisiin siinä, onko meillä rakkaus totuuteen. 

Matteus 24:29

"Mutta kohta niiden päivien ahdistuksen jälkeen aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa, ja tähdet putoavat taivaalta, ja taivaitten voimat järkkyvät."  (Matt. 24:29)

Heti ahdistuksen eli vainojen sekä väärien profeettojen väärän toivon jälkeen aurinko pimenee ja nähdään muita merkkejä taivaalla. Tämä vastaa Ilmestyskirjan jakeita 6:12-13, jossa Jeesus avaa kuudennen sinetin. Sanat ovat hyvin lähellä samat, vaikka Ilmestyskirja sitten lisääkin enemmän yksityiskohtia niin kuin monessa kohtaa muuallakin. 

"Ja minä näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin; ja tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi niinkuin karvainen säkkipuku, ja kuu muuttui kokonaan kuin vereksi, ja taivaan tähdet putosivat maahan, niinkuin viikunapuu varistaa raakaleensa, kun suuri tuuli sitä pudistaa,"  (Ilm. 6:12-13)

Matteus 24:30

"Ja silloin Ihmisen Pojan merkki näkyy taivaalla, ja silloin kaikki maan sukukunnat parkuvat; ja he näkevät Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella."  (Matt. 24:30)

Tässä kohdin Ilmestyskirja ja Matteus etenevät vain osin samassa tahdissa. Ilmestyskirjassa maassa asuvat kätkeytyvät luoliin, edellisen jakeen mullistusten tähden. Kätkeytyessään he sanovat, että Herran Vihan Päivä on tullut. Mistä he tämän tietävät? Epäilen näin olevan kahdesta syystä, joita ei tässä kohdin suoraan mainita. Tähän kohtaan sopii erityisen hyvin, että ihmiset näkevät taivaalla Ihmisen Pojan merkin. Sanat, jotka Jeesus lausuu jakeessa 30. Toinen mahdollinen asia on, että ihmiset ovat havainneet uskovien lähteneen pois maan päältä. 

Ja maan kuninkaat ja ylimykset ja sotapäälliköt ja rikkaat ja väkevät ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa meidän päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltansa, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta! Sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?" (Ilm. 6:15-17)

Matteus kuitenkin jatkaa Jeesuksen sanoneen, että he näkevät merkin lisäksi Ihmisen Pojan tulevan taivaan pilvien päällä suurella voimalla ja kirkkaudella. Tarkoittaako tämä, että Jeesus jo tässä kohdin palaa takaisin vai tarkoittaako tämä, että kyseessä on ihmisten tulkinta Ihmisen Pojan merkistä: merkki näkyy, nyt hän tulee? Olen taipuvainen jälkimmäiseen tulkintaan. Miksi ylipäätään pitäisi olla merkki taivaalla, jos Jeesuskin jo näkyy?

On myös mahdollista, että tässä välissä Jeesuksen puheessa on aukko. Vanhassa Testamentissa profetioissa on aukko monessa kohdin. Esimerkiksi kun Jeesus lukee synagogassa palvelutyönsä alussa Jesajan lukua 61 hän lopettaa kesken virkkeen (vertaa Jesaja 61:2 ja Luukas 4:19). Miksi? Koska hän esitti samalla profetian täyttymisen ja vain Jesajan profetian alkuosa toteutui sinä päivänä. Loppuosa vasta hänen paluussaan maan päälle. Siinä on siis noin kahden tuhannen vuoden aikahyppy kesken profeetallisen virkkeen. Jeesus ei tehnyt tätä vahingossa, vaan hän suunnitteli sen niin. Matteuksen 24:30 jakeessa on siis samankaltainen asioiden yhteen kurominen kuin on Jesaja 61 luvun alussa. 

Matteus 24:31

"Suuren pasuunan soidessa hän lähettää enkelinsä kokoamaan hänen valittunsa neljältä ilmansuunnalta, taivasten ääristä niiden toisiin ääriin asti." (Matt. 24:31)

Tässä jakeessa enkelit keräävät valitut kaikkialta maailmasta. Ketkä ovat valitut? Selitykseksi on ainakin kaksi vaihtoehtoa. Joko tämä kuvaa temmattavien keräämistä tai tässä puhutaan Juutalaisten keräämisestä tuhatvuotisen valtakunnan siemeneksi. Jos kyseessä on tempaus, vastaa se Ilmestyskirjan jaetta 7:14. Tämä tosiaan tapahtuu molemmissa samassa kohtaan, kun huomioidaan, että edellisessä jakeessa oli "aikahyppy". Jos taas kyseessä on juutalaisten kerääminen, tapahtuu se Ilmestyskirjassa loppupuolella. Perinteinen pre-tribulaatio-oppi tulkitsee tämän koko tekstikohdan kohdistetun nimen omaan israelille ja juutalaisille. 

Jeesus opetti oikeaa asennetta

Matteus 24:n lukijan on syytä huomata opetuslasten ja Jeesuksen välisen keskustelun dynamiikka. Niin tässä kohdin kuin monessa muussakin kohtaan Raamatussa Jeesuksen päätavoite on opettaa oikeaa asennetta, eikä tyydyttää meidän uteliaisuuttamme. Hänen tarkoituksensa on koko ajan ohjata opetuslapsia oikeaan asennoitumiseen. 

Kokonaiskuva Matteus 24:stä on siis, että Jeesus yrittää opettaa opetuslapsia oikeaan tapaan suhtautua tulevaan. Tämä oli heille vaikeaa, koska heillä oli juutalaiseen tapaan voimakas messiasusko ja nyt he tunnustetusti tiesivät keskustelevansa tämän Messiaan kanssa. Vielä Apostolien tekojen alussa, juuri ennen ylösnousseen Jeesuksen taivaaseenastumista, apostolit kysyivät, että tälläkö ajalla sinä otat vallan ja Daavidin valtaistuimen. Jeesus vastasi, että teidän ei tarvitse tietää aikoja, vaan teidän pitää levittää evankeliumia. Jeesus ei siis vastannut selkokielellä apostolien kysymykseen tässäkään kohtaan, vaan opetti heitä oikeaan suhtautumiseen. Samoin on Matteus 24:ssä, jossa Jeesus opettaa meitäkin oikeaan asennoitumiseen. 

Matteus 24:stä poiketen Ilmestyskirja on kellotettu esitys (7 sinetin,  7 pasuunan ja 7 maljan kello) lopunajan tapahtumista eikä enää samanlainen Jeesuksen opetus. Siinä hän kertoo, millä ajalla hän tulee ottamaan Daavidin maallisen valtaistuimen. Ilmestyskirja on profetia, ilmestys, näytelmä, siitä mitä tulee tapahtumaan. Matteus 24 ei ole profetia, vaan ensisijassa valmennusta opetuslapsille. Matteus 24:ssä järjestys ei ole prioriteetti, vaikka siinä on järjestystäkin, vaan opetuslasten opettaminen oikeaan asenteeseen. Kun Jeesus kutsui Johanneksen kirjaamaan Ilmestyskirjaa ja julisti lopuksi, että nämä sanat ovat todet, hän varmasti tiesi, mitä Matteuksen evankeliumissa sanotaan. Ilmestyskirjassa hän tarkensi sitä kuvausta kronologiseksi. 

Sama tapahtumien kulku Vanhassa Testamentissa

Seuraavaksi teemme pienen hypyn Vanhassa Testamentissa olevaan Jesajan Kirjaan. Siinä esitetään sama asioiden kulku ja järjestys. Jesajan kirja 26 luku käy nopeasti läpi koko pelastustapahtuman. Seuraavassa sen kommentointi.

"Sinä olet lisännyt kansan, Herra, olet lisännyt kansan, olet kunniasi näyttänyt, olet laajentanut kaikki maan rajat"

Seuraavien jakeiden pohjalta tulkitaan tämä kansa tarkoittamaan kristittyjä, jotka ovat levinneet kaikkiin maihin.

"Herra, ahdistuksessa he etsivät sinua, vuodattivat hiljaisia rukouksia, kun sinä heitä kuritit."

Vaikeiden aikojen aikana tapahtuu kristittyjen kasvu. Herra kurittaa häntä, jota rakastaa.

Niinkuin raskas vaimo, joka on synnyttämäisillään, vääntelehtii ja huutaa kivuissansa, niin me olimme sinun edessäsi, Herra.

Vaikea oli kristityn kansan synnytys.

Me olimme raskaina, vääntelehdimme, mutta oli niinkuin olisimme synnyttäneet tuulta: emme saaneet aikaan pelastusta maalle, maanpiirin asukkaat eivät ilmoille päässeet.

Kristittyjen evankeliointityö on tuottanut vain pienen hedelmän maailmassa, kun suhteutetaan kaikkien ihmisten lukumäärä. 

Mutta sinun kuolleesi virkoavat eloon, minun ruumiini nousevat ylös.

Kuolleiden ylösnousemus ensin ja sitten ruumiiden eli elävien ylösnousemus. Minun ruumiini - seurakunta.

Herätkää ja riemuitkaa, te jotka tomussa lepäätte, sillä sinun kasteesi on valkeuksien kaste, ja maa tuo vainajat ilmoille.

Ylösnousemus ja riemujuhlat taivaassa.

Mene, kansani, kammioihisi ja sulje ovet jälkeesi, lymyä hetkinen, kunnes viha on ohitse mennyt.

Kristittyjen ylösnousemuksen jälkeen on ohje israelilaisille mennä salaiseen piilopaikkaan. Ilmestyskirja luku 12.

Sillä katso, Herra lähtee asuinsijastaan kostamaan maan asukkaille heidän pahat tekonsa, ja maa paljastaa verivelkansa eikä surmattujansa enää peitä." (Jes. 26:13-21)

Jumalan viha kun molemmat ryhmät ovat suojatut, kristityt ja juuri Messiaansa tunnustaneet israelilaiset.

 

Lopuksi

Matteus 24 ja Ilmestyskirjan yhdistämisyritys yllä on vajavainen ja olen täysin tietoinen, että moni on asioista eri mieltä. Kirjoitan tämän painokkaasti: perusteluina ei saa olla se, että arvostetaan Raamatun kirjojen painoarvoja eri tavalla. Eli että Matteuksessa olisi Jeesuksen sanoja, mutta Ilmestyskirjassa ei olisi. Se on normaalia Raamatun tulkintaa vastaan. Raamattu on kokonansa Jumalan sanaa. Jos tulkintani on vajavainen, niin yhä lujemmin pitää etsiä sitä tulkintaa, joka vahvistaa niin Ilmestyskirjan kuin Matteus 24:n täydellisen yhtäpitävyyden ja totuuden. Väittämällä, että Matteus 24 on totuus ja Ilmestyskirja on jokin hämärämpi kuvaus, paljastaa tutkijan epäpyhyyden Raamatun sanan suhteen ja halun valita tekstejä oman mielivaltaisen päätelmänsä mukaan. Varhaisimmissakin Uuden Testamentin kokoelmaluetteloissa on aina Ilmestyskirja mukana. Sen tekstin arvovallan symbolisoiminen alkoi vasta 300-luvulla Rooman kirkon toimesta. 

Välähdyksiä Ilmestyskirjasta, Osa 8. - Profetia profetiassa

Ilmestyskirjan lukemista ja ymmärtämistä helpottavat kaksi asiaa. Ensimmäinen on sen ymmärtäminen kronologisesti suoraviivaisesti eteneväksi ikään kuin näytelmän käsikirjoitukseksi. Tämä merkittävästi helpottaa sen kokonaisuuden hahmottamista, ymmärtämistä ja ennen kaikkea muistamista. Tämän omaksumisen jälkeen kaikki opetus, joka vapaasti muuntelee Ilmestyskirjan aikajärjestystä, tuntuu sekavalta. 

Toinen asia, mikä sotkee luetun ymmärtämistä, ovat jakeet, jotka tuntuvat olevan jotenkin väärässä paikassa.  Ne tulevat vastaan yllättäen, kun edellistä asiaa ei vielä ole saatu päätökseen. Itse pyrin välttämään kirjoitustyyliä, joka sekoittaa lukijan (parhaani mukaan). En koskaan tietoisesti tee niin, että sotkisin kaksi eri asiaa samaan kappaleeseen. Miksi Ilmestyskirja tekee näin? Ennen kuin vastataan tähän kysymykseen, katsotaan esimerkkejä. 

Olemme näissä "Välähdyksiä Ilmestyskirjasta" -artikkeleissa jo useasti kohdistaneet tarkkaavaisuutemme 7. ja 8. lukuun, joten tehkäämme se taas. Kyseessä on Ilmestyskirjan rakenteen ymmärtämisen kannalta keskeinen kohta. 

8. luku alkaa seitsemännen sinetin avaamisella ja sitä seuraavalla hiljaisuudella. Lukija voi kohottaa kulmakarvojaan ja miettiä, että oliko siinä kaikki. 2. jae tässä luvussa kertoo seitsemästä enkelistä, jotka puhaltavat pasuunaan.  Kuitenkin kolmas jae ei enää puhukaan seitsemästä enkelistä, vaan yhdestä muusta enkelistä. Seitsemään enkeliin palataan vasta 6. jakeessa. Mitä ihmettä? Tässä välissä puhutaan siitä, miten rukoukset nousivat Jumalan eteen ja maassa tuli ukkosen jylinää ja maanjäristyksiä. Nämä liittyvät luonteeltaan 7. sinetin avaamisen tapahtumiin. 

Tuo "liian aikainen" viittaus seitsemään pasuunaan puhaltavaan enkeliin siis sotkee sellaista lukijaa kuin minä, jonka työmuisti on kovin lyhyt. Mielelläni siirtäisin tuon toisen jakeen ennen kuudetta jaetta. Näin tekstin luettavuus selkeytyisi merkittävästi, kun koko 7. sinetin tapahtumat etenisivät katkeamattomasti.

Mutta älä siirrä jaetta, sillä Ilmestyskirja kieltää sen tekstin muuttamisen. Siitä olisi seurauksena kirous. Siihen siis täytyy olla jokin syy, miksi se on ikään kuin väärässä paikassa. Luonnollisesti 2. jae on juuri siinä hetkessä ja paikassa, missä Johannes näki enkelit. Miksi asiat sitten esitettiin tässä järjestyksessä? Miksi Jeesus sanoi, että nämä sanat ovat todet eli että Johannes kirjoitti ilmestyksen oikein? Hyvin oleellisia kysymyksiä. 

Lisäksi tämä ei ole ainoa kohta missä kerronta katkaistaan asialla, joka kuuluu toiseen asiayhteyteen. Olen löytänyt seitsemän muuta kohtaa. Kun nämä selventää itselleen, teksti selkenee merkittävästi: 

1) 

7:2-3 "-- "Älkää vahingoittako maata, älkää merta älkääkä puita, ennen kuin olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijoiden otsaan." (Ilm. 7:3)

Alussa oleva "älkää" -kielto kohdistuu 8.lukuun ja neljään ensimmäiseen pasuunaan.

2) 

10:7 "vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille." 

Vasta lukua myöhemmin (11:15) seitsemäs enkeli puhaltaa pasuunaan.

3)

"Ja pakanakansat ovat vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut, ja tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille ja pyhille ja niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille, ja turmella ne, jotka maan turmelevat."  (Ilm. 11:18)

Tuomiot tulevat lopulta luvuissa 19 ja 20.

4) 

14:2 "Ja minä kuulin äänen taivaasta ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän, ja ääni, jonka minä kuulin, oli ikäänkuin kanteleensoittajain, kun he kanteleitaan soittavat." 

Lukua myöhemmin jakeessa 15:2 Pedon merkistä voiton saaneet tulevat taivaaseen kanteleet käsissä.

5) 

"Ja seurasi vielä toinen enkeli, joka sanoi: "Kukistunut, kukistunut on se suuri Babylon, joka haureutensa vihan viinillä on juottanut kaikki kansat". (Ilm. 14:8)

Babylonin kukistuminen kuvataan kaksi lukua myöhemmin 16:19 alkaen.

6) 

"Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi!" (Ilm. 16:15)

Luvussa 19 Jeesus tulee maan päälle näkyvästi ja kesken pedon valtakautta yllättäen kaikki pedon valtakunnan asukkaat, maassa asuvat. 

7) 

"Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu." (Ilm. 21:2)

Vasta jakeessa 21:9 enkeli näyttää kaupungin Johannekselle.

Kun ymmärtää näiden kohtien kertovan etukäteen, mitä myöhemmin tapahtuu, kummastelu tekstin sisällöstä merkittävästi vähenee. Nämä ovat ikään kuin profetioita profetiassa. 

Syy näille "väärässä" paikassa oleville jakeille

Vielä on antamatta vastaus, miksi Ilmestyskirja jäsentää tekstiään näin. Onko se tehokeino vai onko sillä jokin syvempi merkitys?

Mietitään asiaa toisesta suunnasta. Mitä jos nämä tekstikohdat siirrettäisiin niiden "oikeaan" paikkaan? Rakenne selkeytyisi ja luettavuus paranisi. Eikö se olisi hyvä asia? Nopeasti ajatellen kyllä, mutta koska kyseessä on Jumalan sana, sen täytyy olla väärä ratkaisu. 

Jos nämä etukäteen annetut otsikot (ikään kuin etiäiset, profetiat) olisi sijoitettu asiayhteyteensä, voisi Ilmestyskirjan tekstikappaleita alkaa järjestelemään kronologisesti haluamansa mukaisesti. Tällöin nämä eivät enää tekstissä estäisi erilaisia aikajärjestystulkintoja, vaan niistä tulisi itsenäisiä kertomuksia. 

Nämä "etiäiset" ovat juuri siellä, mihin Jeesus halusi Johanneksen ne taltioivan. Ne muodostavat sisäkkäisten "ketjujen" rakenteen, joka ei sallit asioiden ymmärtämistä millään muulla tavalla kuin kronologisesti suoraviivaisesti edeten. Nämä etiäiset sitovat tekstin yhdeksi rikkomattomaksi kokonaisuudeksi. Ne sitovat menossa olevan asian ja etiäisen ilmoittaman asian järjestyksen.  Menossa oleva asia tulee ensin ja etiäisen ilmoittava asia menossa olevan asian jälkeen (eikä esimerkiksi ennen).

Tätä tekstin paketointia tai sidontaa vielä vahvistavat voi-huudot, jotka käsittelimme aikaisemmin sekä Herran Vihan Päivän alkaminen ja täyttyminen. Otetaanpa tämä vielä esille tarkemmin. 

8. luvun alun tekstin sidonta.

Herran vihan päivä alkaa ja täyttyy

6. luvun lopussa maan kuninkaat ja muut ilmoittavat, että Herran päivä alkaa tästä:

"ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Kaatukaa päällemme ja kätkekää meidät valtaistuimella istuvan kasvoilta ja Karitsan vihalta, sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut! Kuka voi sen kestää?" (Ilm. 6:16-17)

Sitten luvussa 15 sanotaan vihan täyttyvän: 

"Minä näin taivaassa vielä yhden tunnusmerkin, suuren ja ihmeellisen: seitsemän enkeliä hallussaan seitsemän viimeistä vitsausta, joissa täyttyy Jumalan viha."  (Ilm. 15:1)

Jumalan vihan ja koston päivä kestää siis lähes koko ilmestyksen ajan. Se ei ole jokin yksi yksittäinen päivä, vaan yli seitsemän vuoden ajanjakso. 

Tämä on laajin sidonta Ilmestyskirjassa. Sen sisällä on voi huudot. Nämä edellä mainitut profetiat profetiassa sitovat pitkin kirjaa kaiken yhdeksi ketjuksi. 

Yhteenveto

Nämä 9 ensimmäistä artikkelia Ilmestyskirjasta ovat enemmän tai vähemmän antaneet välähdyksiä aikajärjestyksestä. Suoran lukemisen tulkinnalla on siis paljon asiasisällöllistä, tekstillistä ja rakenteellista tukea. Näin ymmärtäen suuri kiista tempauksen ajankohdasta asettuu myös oikeaan paikkaan. Olen hyvin (kivuliaasti) tietoinen tämän asian jakavasta luonteesta. Siksi olen tässä tarkoin vain Ilmestyskirjan tekstiin nojautuen pyrkinyt selvittämään oman kantani. Olen valmis ottamaan vastaan oppia muistakin vaihtoehdoista, kunhan se perustuu Ilmestyskirjan tekstiin eikä ulkopuolisiin oppeihin (eikä siihen, että Ilmestyskirjaa ei pitäisi tässä asiassa tulkita lainkaan tai että se on vain symbolinen tekstikokoelma, minkä kukin voi tulkita haluamallaan tavalla).

Välähdyksiä Ilmestyskirjasta -sarjan tarkoitus ei ole pelkästään edellä olevan todistaminen, vaan sen esilletuominen, että Ilmestyskirjaa voi lukea tarkasti ja ymmärtäen. Tämäkään artikkeli ei vielä siten ole viimeinen, vaan tulossa on vielä useita artikkeleita, missä pyrin muitakin löytöjä Ilmestyskirjasta tuomaan ymmärrettäväksi asianharrastajille. 

Tällaisessa teknisessä lähestymistavassa jää herkästi jalkoihin Ilmestyskirjan tärkein viesti. Mutta nyt kun perusasiat tulkinnasta on saatu paikalleen, on sen ymmärtäminen vielä helpompaa: Jeesus on Voittaja ja hän palaa taikaisin kuninkaiden kuninkaana.