Tempauskeskustelu jakaa asiantuntijoita pääasiassa kahteen ryhmään, jotka molemmat puolustavat omia näkökantojaan voimakkaasti ja rakentavat toistensa argumenteista ja väitteistä olkiukkoja: heikolta näyttäviä ja helposti palavia karikatyyrejä. Olin vuosia ymmälläni siitä, miksi tämä aiheuttaa joissakin niin suuria tunteita: syytetään toisia jopa pelastusopillisista virheistä. Kuitenkin Raamattu sanoo selkeästi, että Jumala ei jaa kunniaansa. Profetioiden tulkinta on lopulta aina hänen käsissään. Luulenkin suurten tunteiden nousevan sieltä, että lopultakin syvällä sisimmässään - tai sitten ihan tiedostamatta - tiedetään, että omat perustelut eivät kaikilta osin sittenkään saa tukea Raamatun sanasta. Ei haluta jälleen kerran lähteä tutkimaan avoimesti Raamatun sanaa: mitä se todella sanoo ja mitä se ei sano. Pahimmillaan luotetaan siihen, että joku toinen on jo tehnyt sen minun puolestani.
Mainitsin aikaisemmin, että loogisesti Ilmestyskirjan tekstillä perustelemani tulkinta aiheuttaa syyttelyä niin post- kuin pre-tribulation leirin oppineissa. Tämä nosti esiin kysymyksen, johon nyt joiltakin osin vastaan ja johon jo osin edellisessäkin artikkelissa vastasin. En mielelläni kirjoita toisten perusteluista, koska silloin on juuri vaarana, että tekee niitä olkiukkoja eli huonoja kuvia toisten ajatuksista. Kirjoitankin enemmän siltä kannalta, miten olen näitä argumentteja ymmärtänyt. Tämä ei ole millään tavalla täydellinen selvitys aiheesta vaan lyhyt "hyvä tietää" tiedonanto myös toisenlaisista näkökannoista. Näin "Välähdyksiä Ilmestyskirjasta" -artikkeleita seuranneet saavat laajemman kuvan eskatologisesta keskustelusta.
Monet myöhäisen tempauksen kannattajat vetoavat voimakkaasti Paavalin sanoihin ja erityisesti Tessalonikalaiskirjeisiin, joten keskityn tässä artikkelissa niihin.
Post-tribulation opin mukaan Jeesuksen paluu ja tempaus ovat käytännössä samanaikainen tapahtuma, ajallisesti kutakuinkin samana päivänä. Seurakunta joutuu siinä kulkemaan koko vihan ajan läpi aina loppuun asti, kohdaten niin pasuunat, voi-huudot kuin vihan maljatkin. Jumala varjelee kyllä omansa jollakin tavalla tässä ajassa omalta vihaltaan, mutta ei kuitenkaan antikristuksen tai Babylonin vihalta. Oppi äärimmilleen vietynä lyhenee lausuntoon: lopulta Jeesus vain palaa takaisin.
Ensin haluan kerrata sen, että tributlation sana on kaiken kaikkiaan ongelmallinen, kuten olen sen aikaisemmissa artikkeleissa esiin tuonut. Tribulation tarkoittaa ahdistusta. Ilmestyskirja käyttää ahdistus -sanaa vain alussa 7. lukuun asti. Siitä eteenpäin ja jo 6. luvun lopusta alkaen käytetään sanaa (Jumalan) viha. Itse pyrin tekemään näiden käsitteiden välillä selkeän eron, mutta välillä joudun viittaamaan tähän yleisesti käytettyyn termiin.
Paavalin 1. Tessalonikalaiskirje
Johdantona aiheeseen katsomme Paavalin 1. kirjettä tessalonikalaisille. Tämä Paavalin varhaisin kirje sisältää Tessalonikan uskoville uutta tietoa Jeesuksen paluusta. Paavali oli aikaisemmin käynyt perustamassa Tessalonikaan seurakunnan ja kertonut Jeesuksen ristinkuolemasta, ylösnousemuksesta ja taivaaseen nousemisesta. Myöhemmin seurakunnassa oli noussut kysymyksiä, mitä silloin tapahtuu, kun Jeesus tulee takaisin. Huolta oli tullut erityisesti kuolleiden kohtalosta.
Paavali selventää kirjeessään, että kuolleet nousevat Jeesusta vastaan ennen eläviä. Sitten elävät temmataan yhdessä heidän kanssaan. Tapahtumat ovat siis hyvin samanaikaisia, mutta kuolleilla on kuitenkin "etuasema".
Paavali ei tässä yhteydessä sano, että Jeesus palaisi, vaan että kuolleet nousevat ja seurakunta temmataan yhdessä Herraa (Jeesusta) vastaan yläilmoihin, pilviin. Jeesus ei siis tässä vaiheessa näy maassa asuville, hän ei kosketa jalallaan maata, eikä hän henkilökohtaisesti nouda seurakuntaa. Varsinaisen noudon tekevät enkelit (Matt. 24:31) ja kohtaaminen tapahtuu vasta yläilmoissa. Tämä sanonta ei tarkoita stratosfääriä tai jotain muuta ilmakehän kerrosta maan yläpuolella, vaan sitä toista ulottuvuutta, jossa Jeesus jo on. Tämän jälkeen uskovat saavat aina olla Jeesuksen luona.
Lopuksi Paavali sanoo, että lohduttakaa toisianne näillä sanoilla. Jeesuksen kohtaaminen "yläilmoissa" tulee olemaan uskovan elämän hienoimpia hetkiä.
Oman näkemykseni mukaan tätä jaksoa ei voi käyttää erityisesti kummankaan "leirin" perusteluna, mutta se tuhoaa sen olkiukon, että Jeesus palaisi kahdesti. Tätä olkiukkoa monet post-tribulation opin puolustajat käyttävät syyttäessään pre-tribulation oppia kannattavien opettavan kahta Jeesuksen paluuta.
Oma käsitykseni on, että koska Jeesus on Jumala Jumalana hänellä on mahdollisuus "poiketa" maassa juuri niin monta kertaa kuin on tarpeellista. Monet todistavat nähneensä, jopa keskustelleensa, Jeesuksen kanssa. Näitä kertomuksia on lähiaikoina tullut mm. Lähi-Idästä, jossa eräskin tyttö kertoi Jeesuksen käyneen hänen luonaan opettamassa psalmeja useampana kertana. Silloin hän ei vielä tiennyt, kuka oli tämä salaperäinen vierailija, joka pystyi tulemaan lukittujen ovien taakse.
2. Tessalonikalaiskirje 2. luku
Ensimmäinen kirje toki selvensi joitakin asioita Jeesuksen kohtaamiseen ja tempaukseen liittyen, mutta se ei ollut tyhjentävä selitys. Tämä jätti tilaa spekulaatioilla ja eksyttäjien hyökkäyksille. Ilmeisesti joku oli lähettänyt Tessalonikaan kirjeen, jossa väitettiin Herran Päivän jo tulleen tai olevan juuri tulossa.
Tällä kertaa Paavali oli täsmällisempi, mutta meidän huonoksi onneksemme viittasi myös heille aikaisemmin puhumaansa opetukseen toistamatta sen yksityiskohtia kirjeessä. Näin kirje jättää tulkintamahdollisuuksia. Näistä tulkinnoista on pitkälti kysymys, kun käytetään Paavalin sanoja myöhäisen tai aikaisen tempauksen perusteluina.
Ensin Paavali johdattaa Jeesuksen luo kokoontumisen aiheeseen viitaten näin ensimmäisen kirjeen "yläilmoissa" tapahtuvaan kohtaamiseen. Sitten hän rauhoittelee, että Herran Päivä ei vielä ole käsillä: me emme ole sellaista kirjettä lähettäneet teille.
Tämän jälkeen Paavali aloittaa opetuksen, jotta vastaavaa ei enää tapahtuisi:
"Ensin näet tapahtuu luopumus ja ilmestyy laittomuuden ihminen, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tai palvottavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala.
Ettekö muista, että puhuin teille tästä, kun vielä olin luonanne? Ja te tiedätte, mikä häntä nyt pidättää, niin että hän vasta ajallaan ilmestyy. Laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa, kunhan vain poistuu tieltä se, joka sitä on vielä pidättämässä. Silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa kirkkaudella.
Tuon laittoman tuleminen tapahtuu Saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla tunnusteoin ja ihmein, kaikin vääryyden viettelyksin niille, jotka joutuvat kadotukseen, koska he eivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen voidakseen pelastua. Siksi Jumala lähettää heille voimakkaan eksytyksen, niin että he uskovat valheeseen, jotta kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuuteen vaan ovat mieltyneet vääryyteen." (2. Tess. 2:3-12)
Myöhäisen tempauksen kannattajat vetoavat näihin sanoihin tapahtumien järjestyksestä yhtenä pääperusteluna. Tässä perustelussa on painotus Paavalin sanassa "Ensin". Eli ensin viittaa siihen, että laittomuuden ihminen (josta Johannes kirjeissään käyttää nimeä antikristus ja Ilmestyskirja nimeä peto) ilmestyy ensin ja julistautuu jumalaksi.
Toinen kappale opetuksessa kertoo siitä, että antikristus ei voi ilmestyä ennen kuin pidättäjä poistuu. Nyt tämä "pidättäjä" on joku tai jokin, joka jää hieman epäselväksi. Raamattu ei kerro siitä enempää. Tämä jää meiltä salaisuudeksi tai päättelyn varaan. Tämän avoimen tilanteen eteen voidaan rakentaa joitakin tulkintamalleja.
Näiden tulkintamallien perustelut tapahtuvat ennen tekstiä pohjustamalla tilanne johonkin tiettyyn kontekstiin. Myöhäisen tempauksen perustelussa tilanne pohjustetaan sillä, että teksti kertoo suoraan tessalonikalaisten pelkäävän antikristuksen ilmestymistä minä hetkenä hyvänsä. He eivät mitenkään osoittaneet huolettomuutta, että tempaus heidät siitä pelastaisi. He siis olisivat tietoisia siitä, että joutuvat kohtaamaan antikristuksen ja olivat siten ymmärtäneet, että tempausta ei tapahdu ennen sitä. Tällöin tempauksen ajankohdaksi jää vain jokin aika antikristuksen ilmestymisen jälkeen.
Post-tribulation opin kannattajien väite on, että suora yksinkertainen lukeminen johtaa tähän tulkintaan. Kuitenkin hekin ovat ensin asettaneet tämän kontekstin, niin, että tulkinta on mahdollinen.
Toinen tulkinta
Yksi tulkintavaihtoehto pidättäjälle on ensimmäisen kappaleen käsite luopumus. Luopumus useimmiten ymmärretään tarkoittavan uskovien luopumista uskosta. Luopumuksen pitää tapahtua eli uskon poistua tieltä. Eli niin kauan kuin maailmassa on uskoa, antikristus ei voi ilmestyä. Se tuntuisi loogiselta. Kun uskova seurakunta poistuu, antikristusta ei enää pidätä vanhurskaiden rukoukset.
Tämä on yksinkertaisin mahdollinen selitys ja samalla kaikkein tylsin. Ei olekaan mitään mysteeriä Paavalin sanoissa. Vastaus on sanassa niin kuin hyvissä selityksissä aina.
Tällöin tessalonikalaiset olivat kauhuissaan siitä, että miten on mahdollista, että tempaus (josta Paavali puhui edellisessä kirjeessä) oli jo tapahtunut ja he olivat yhä maan päällä. He olivat joko tulleet liian myöhään uskoon tai olivat omasta mielestään uskossaan jotenkin vajavaisia (kuten me kaikki). Paavali sen jälkeen rauhoitteli heitä ja sanoi, että käyttäkää hänen sanojaan tempauksesta rohkaisuna toisellenne: se on vielä edessäpäin ja vasta sen jälkeen antikristus tulee.
Uskovan ei tarvitse pelätä kuolemaan eikä sen tähden vainoja tai antikristusta. Pelastuksen menettämisen pelko taisi siten olla tessalonikalaisten pelon syy.
Paavalin kirjeiden pasuunat
Paavali puhuu viimeiseen pasuunan puhaltamisesta. Monet post-tribulation opin kannattajista sanovat, että tämä on sama kuin Ilmestyskirjan 7. pasuuna, koska se on viimeinen pasuuna. Siten Paavali kertoo, että seurakunnan tempaus tapahtuu Ilmestyskirjan 7. pasuunan jälkeen. Tämä Paavalin mainitsema pasuuna olisi siten profeetallinen ilmoitus, jonka Ilmestyskirja täydentää.
Toinen tulkinta pasuunasta
Paavalin kirje Tessalonikalaisille oli aikajärjestyksessä ensimmäinen UT:n kirje, kirjoitettu noin v. 51 (molemmat Tessalonikalaiskirjeet). Ilmestyskirja on kirjoitettu vuonna 96 jKr. Paavalin kirjeen vastaanottajille Ilmestyskirjan käsitteet eivät siten olleet tuttuja.
Sen sijaan heille, ainakin juutalaiskristityille, oli tuttua juutalaiset perinteet. Näihin kuuluivat Vanhan Testamentin kuvaukset pasuunoiden käytöstä ja juutalaisten syksyn juhlien pasuunat. Näistä yhden nimi oli suuren pasuunan soiton juhla (Jom Teruah). Suurin pasuuna oli aina viimeinen pasuuna myös kansaa koolle kutsuttaessa esim. sotaan lähdettäessä. Siten viimeisen pasuunan soitto on enemmänkin käsite ja kuvaus siitä, mihin ihmiset olivat tottuneet kuin viittaus ilmestyskirjaan, josta ihmiset eivät olleet kuulleetkaan.
Jom Teruah tarkoittaa kirjaimellisesti "torvensoiton päivää", mikä viittaa shofarin, eli lampaan sarvesta valmistetun torven, puhaltamiseen. Tämä puhallus on keskeinen osa juhlan perinteitä. Tämä uudenvuoden juhla tunnetaan myös nimellä Rosh HaShanana.
"Jom Teruah’na uskotaan taivaan portin olevan avoinna. Muinaisissa juutalaisissa häissä, kun sulhanen tuli hakemaan morsianta, hänen tuli hakea morsian kotoa ja tuoda isänsä kotiin ja tätä kutsuttiin ”Nisuin” eli ”Kotiin haku”. Nisuin tulee sanasta, jonka merkitys on ’nostaa ylös, kohottaa, noukkia’.
Pasuunansoiton päivä aloittaa aina syksyn juhlakauden. Päivällä on useita teemoja. Tärkein niistä on kuolleiden ylösnousemus. Joka syksyinen pasuunansoiton päivä on siis eräänlainen vuosittainen kertausharjoitus; ”tulevaisuuden varjo” siitä päivästä, kun JHVH itse puhaltaa pasuunaan, niin että kuolleet heräävät ja elossa olevien Messiaan pyhien ruumiit nousevat ylös pilviin kohtaamaan Ylkäkuninkaansa." (lainattu: https://shalom.fi/juhlat/jom-teruah/)
Edellisen kuvauksen mukaisesti juutalaisilla oli siis jo ennen Paavalin kirjettäkin ajatus mielessä, että ylösnousemuksessa pasuuna soi. Siitä ei tarvitse rakentaa yhteyttä Ilmestyskirjan 7 pasuunan ikään kuin jälkikäteen.
Pasuunan toki taivaassa täytyy soida, silloin kun tempaus tapahtuu, mutta sitä pasuunaa ei jostain syystä ole mainittu Ilmestyskirjassa. Tosin Johannes mainitsee Ilmestyskirjan 4. luvun alussa kuulevansa kuin pasuunan äänen puhuvan hänelle ja pyytävänsä nousta ylös. Perinteisen pre-tribulation opin mukaisesti tempaus tapahtuukin tässä vaiheessa salaisesti.
Olen jo useasti kirjoittanut, että seurakunta on taivaassa ennen 7. sinetin avausta ja pasuunat tulevat vasta tämän jälkeen. Ilmestyskirjan kronologinen tulkinta johtaa tähän. Juuri ennen 7. pasuunan puhaltamista kaksi profeettaa nousevat taivaaseen ja sen jälkeen, tosin ajallisesti ei välittömästi, taivaaseen nousevat 144000 tuhatta ja vihan ajassa Jeesukseen uskoon tulleet. Eli siinä mielessä viimeinen pasuuna aloittaa nämä seurakunnan jälkeiset ylösnousemustapahtumat.
Ilmestyskirjan seitsemän pasuunaa vertautuvat Jerikon valloitukseen. Jos kirjeen vastaanottajille olisi sanonut jotain seitsemästä pasuunasta, he olisivat yhdistäneet sen Jerikon valloitukseen. Vaikkakin tässä tapauksessa seitsemään pasuunaan puhallettiin yhtä aikaa. Ja kun niihin oli puhallettu, valloitus alkoi.
Lopuksi
Kun Jeesus kutsui Johanneksen taivaaseen Ilmestyskirjan 4. luvussa, hänellä oli tarkoitus selventää lopunaikojen asioita kristikunnalle, sillä Johannes sai käskyn kirjoittaa kaiken ylös seurakunnissa luettavaksi. Kirkastettu Jeesus Isän luona oli täysin tietoinen siitä, mitä kirjoituksia oli aikaisemmin annettu seurakunnalle mm. Paavalin toimesta. Pyhän Hengen kautta hän oli myös muistuttanut seurakuntaa kaikista omista sanoistaan kirjoituttamalla neljä evankeliumia ja Apostolien teot sekä kirjeet. Hän lakkaamatta rukoili seurakunnan puolesta ja tiesi sen tilan tarkkaan.
Täten yksi merkittävä syy Ilmestyskirjan näyn antamiseen on ollut, että Jeesus halusi, Isän tahdosta, selventää seurakunnalleen, mitä lopun aikoina tapahtuu. Hän tiesi, että aikaisemmat profeetalliset sanat olivat olleet yksityiskohdiltaan suppeat. Siksi Johanneksen piti nyt kirjoittaa asia tarkkaan kellotettuna ja yksityiskohtaisesti ylös näyn mukaisesti. Ilmestyskirja on Jeesuksen antama tarkennus lopun aikojen tapahtumiin. Se on pyhä teksti ja sen lukemisesta on luvattu siunaus.
Tästä johtuen Niin Matteus 24 kuin Paavalin kirjeetkin voidaan paremmin ymmärtää tulkitsemalla niitä Ilmestyskirjan valossa. Siellä on Jeesuksen viimeiset sanat meille.
 |
| Onko kuvassa näkyvä nainen nuori vai vanha? Näin me voimme saada samasta asiasta eri näkemyksen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti