Ilmestyskirjan lukemista ja ymmärtämistä helpottavat kaksi asiaa. Ensimmäinen on sen ymmärtäminen kronologisesti suoraviivaisesti eteneväksi ikään kuin näytelmän käsikirjoitukseksi. Tämä merkittävästi helpottaa sen kokonaisuuden hahmottamista, ymmärtämistä ja ennen kaikkea muistamista. Tämän omaksumisen jälkeen kaikki opetus, joka vapaasti muuntelee Ilmestyskirjan aikajärjestystä, tuntuu sekavalta.
Toinen asia, mikä sotkee luetun ymmärtämistä, ovat jakeet, jotka tuntuvat olevan jotenkin väärässä paikassa. Ne tulevat vastaan yllättäen, kun edellistä asiaa ei vielä ole saatu päätökseen. Itse pyrin välttämään kirjoitustyyliä, joka sekoittaa lukijan (parhaani mukaan). En koskaan tietoisesti tee niin, että sotkisin kaksi eri asiaa samaan kappaleeseen. Miksi Ilmestyskirja tekee näin? Ennen kuin vastataan tähän kysymykseen, katsotaan esimerkkejä.
Olemme näissä "Välähdyksiä Ilmestyskirjasta" -artikkeleissa jo useasti kohdistaneet tarkkaavaisuutemme 7. ja 8. lukuun, joten tehkäämme se taas. Kyseessä on Ilmestyskirjan rakenteen ymmärtämisen kannalta keskeinen kohta.
8. luku alkaa seitsemännen sinetin avaamisella ja sitä seuraavalla hiljaisuudella. Lukija voi kohottaa kulmakarvojaan ja miettiä, että oliko siinä kaikki. 2. jae tässä luvussa kertoo seitsemästä enkelistä, jotka puhaltavat pasuunaan. Kuitenkin kolmas jae ei enää puhukaan seitsemästä enkelistä, vaan yhdestä muusta enkelistä. Seitsemään enkeliin palataan vasta 6. jakeessa. Mitä ihmettä? Tässä välissä puhutaan siitä, miten rukoukset nousivat Jumalan eteen ja maassa tuli ukkosen jylinää ja maanjäristyksiä. Nämä liittyvät luonteeltaan 7. sinetin avaamisen tapahtumiin.
Tuo "liian aikainen" viittaus seitsemään pasuunaan puhaltavaan enkeliin siis sotkee sellaista lukijaa kuin minä, jonka työmuisti on kovin lyhyt. Mielelläni siirtäisin tuon toisen jakeen ennen kuudetta jaetta. Näin tekstin luettavuus selkeytyisi merkittävästi, kun koko 7. sinetin tapahtumat etenisivät katkeamattomasti.
Mutta älä siirrä jaetta, sillä Ilmestyskirja kieltää sen tekstin muuttamisen. Siitä olisi seurauksena kirous. Siihen siis täytyy olla jokin syy, miksi se on ikään kuin väärässä paikassa. Luonnollisesti 2. jae on juuri siinä hetkessä ja paikassa, missä Johannes näki enkelit. Miksi asiat sitten esitettiin tässä järjestyksessä? Miksi Jeesus sanoi, että nämä sanat ovat todet eli että Johannes kirjoitti ilmestyksen oikein? Hyvin oleellisia kysymyksiä.
Lisäksi tämä ei ole ainoa kohta missä kerronta katkaistaan asialla, joka kuuluu toiseen asiayhteyteen. Olen löytänyt seitsemän muuta kohtaa. Kun nämä selventää itselleen, teksti selkenee merkittävästi:
1)
7:2-3 "-- "Älkää vahingoittako maata, älkää merta älkääkä puita, ennen kuin olemme painaneet sinetin Jumalamme palvelijoiden otsaan." (Ilm. 7:3)
Alussa oleva "älkää" -kielto kohdistuu 8.lukuun ja neljään ensimmäiseen pasuunaan.
2)
10:7 "vaan että niinä päivinä, jolloin seitsemännen enkelin ääni kuuluu hänen puhaltaessaan pasunaan, Jumalan salaisuus käy täytäntöön sen hyvän sanoman mukaan, jonka hän on ilmoittanut palvelijoillensa profeetoille."
Vasta lukua myöhemmin (11:15) seitsemäs enkeli puhaltaa pasuunaan.
3)
"Ja pakanakansat ovat vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut, ja tullut on aika tuomita kuolleet ja maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille ja pyhille ja niille, jotka sinun nimeäsi pelkäävät, pienille ja suurille, ja turmella ne, jotka maan turmelevat." (Ilm. 11:18)
Tuomiot tulevat lopulta luvuissa 19 ja 20.
4)
14:2 "Ja minä kuulin äänen taivaasta ikäänkuin paljojen vetten pauhinan ja ikäänkuin suuren ukkosenjylinän, ja ääni, jonka minä kuulin, oli ikäänkuin kanteleensoittajain, kun he kanteleitaan soittavat."
Lukua myöhemmin jakeessa 15:2 Pedon merkistä voiton saaneet tulevat taivaaseen kanteleet käsissä.
5)
"Ja seurasi vielä toinen enkeli, joka sanoi: "Kukistunut, kukistunut on se suuri Babylon, joka haureutensa vihan viinillä on juottanut kaikki kansat". (Ilm. 14:8)
Babylonin kukistuminen kuvataan kaksi lukua myöhemmin 16:19 alkaen.
6)
"Katso, minä tulen niinkuin varas; autuas se, joka valvoo ja pitää vaatteistansa vaarin, ettei hän kulkisi alastomana eikä hänen häpeätänsä nähtäisi!" (Ilm. 16:15)
Luvussa 19 Jeesus tulee maan päälle näkyvästi ja kesken pedon valtakautta yllättäen kaikki pedon valtakunnan asukkaat, maassa asuvat.
7)
"Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu." (Ilm. 21:2)
Vasta jakeessa 21:9 enkeli näyttää kaupungin Johannekselle.
Kun ymmärtää näiden kohtien kertovan etukäteen, mitä myöhemmin tapahtuu, kummastelu tekstin sisällöstä merkittävästi vähenee. Nämä ovat ikään kuin profetioita profetiassa.
Syy näille "väärässä" paikassa oleville jakeille
Vielä on antamatta vastaus, miksi Ilmestyskirja jäsentää tekstiään näin. Onko se tehokeino vai onko sillä jokin syvempi merkitys?
Mietitään asiaa toisesta suunnasta. Mitä jos nämä tekstikohdat siirrettäisiin niiden "oikeaan" paikkaan? Rakenne selkeytyisi ja luettavuus paranisi. Eikö se olisi hyvä asia? Nopeasti ajatellen kyllä, mutta koska kyseessä on Jumalan sana, sen täytyy olla väärä ratkaisu.
Jos nämä etukäteen annetut otsikot (ikään kuin etiäiset, profetiat) olisi sijoitettu asiayhteyteensä, voisi Ilmestyskirjan tekstikappaleita alkaa järjestelemään kronologisesti haluamansa mukaisesti. Tällöin nämä eivät enää tekstissä estäisi erilaisia aikajärjestystulkintoja, vaan niistä tulisi itsenäisiä kertomuksia.
Nämä "etiäiset" ovat juuri siellä, mihin Jeesus halusi Johanneksen ne taltioivan. Ne muodostavat sisäkkäisten "ketjujen" rakenteen, joka ei sallit asioiden ymmärtämistä millään muulla tavalla kuin kronologisesti suoraviivaisesti edeten. Nämä etiäiset sitovat tekstin yhdeksi rikkomattomaksi kokonaisuudeksi. Ne sitovat menossa olevan asian ja etiäisen ilmoittaman asian järjestyksen. Menossa oleva asia tulee ensin ja etiäisen ilmoittava asia menossa olevan asian jälkeen (eikä esimerkiksi ennen).
Tätä tekstin paketointia tai sidontaa vielä vahvistavat voi-huudot, jotka käsittelimme aikaisemmin sekä Herran Vihan Päivän alkaminen ja täyttyminen. Otetaanpa tämä vielä esille tarkemmin.
8. luvun alun tekstin sidonta.
Herran vihan päivä alkaa ja täyttyy
6. luvun lopussa maan kuninkaat ja muut ilmoittavat, että Herran päivä alkaa tästä:
"ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Kaatukaa päällemme ja kätkekää meidät valtaistuimella istuvan kasvoilta ja Karitsan vihalta, sillä heidän vihansa suuri päivä on tullut! Kuka voi sen kestää?" (Ilm. 6:16-17)
Sitten luvussa 15 sanotaan vihan täyttyvän:
"Minä näin taivaassa vielä yhden tunnusmerkin, suuren ja ihmeellisen: seitsemän enkeliä hallussaan seitsemän viimeistä vitsausta, joissa täyttyy Jumalan viha." (Ilm. 15:1)
Jumalan vihan ja koston päivä kestää siis lähes koko ilmestyksen ajan. Se ei ole jokin yksi yksittäinen päivä, vaan yli seitsemän vuoden ajanjakso.
Tämä on laajin sidonta Ilmestyskirjassa. Sen sisällä on voi huudot. Nämä edellä mainitut profetiat profetiassa sitovat pitkin kirjaa kaiken yhdeksi ketjuksi.
Yhteenveto
Nämä 9 ensimmäistä artikkelia Ilmestyskirjasta ovat enemmän tai vähemmän antaneet välähdyksiä aikajärjestyksestä. Suoran lukemisen tulkinnalla on siis paljon asiasisällöllistä, tekstillistä ja rakenteellista tukea. Näin ymmärtäen suuri kiista tempauksen ajankohdasta asettuu myös oikeaan paikkaan. Olen hyvin (kivuliaasti) tietoinen tämän asian jakavasta luonteesta. Siksi olen tässä tarkoin vain Ilmestyskirjan tekstiin nojautuen pyrkinyt selvittämään oman kantani. Olen valmis ottamaan vastaan oppia muistakin vaihtoehdoista, kunhan se perustuu Ilmestyskirjan tekstiin eikä ulkopuolisiin oppeihin (eikä siihen, että Ilmestyskirjaa ei pitäisi tässä asiassa tulkita lainkaan tai että se on vain symbolinen tekstikokoelma, minkä kukin voi tulkita haluamallaan tavalla).
Välähdyksiä Ilmestyskirjasta -sarjan tarkoitus ei ole pelkästään edellä olevan todistaminen, vaan sen esilletuominen, että Ilmestyskirjaa voi lukea tarkasti ja ymmärtäen. Tämäkään artikkeli ei vielä siten ole viimeinen, vaan tulossa on vielä useita artikkeleita, missä pyrin muitakin löytöjä Ilmestyskirjasta tuomaan ymmärrettäväksi asianharrastajille.
Tällaisessa teknisessä lähestymistavassa jää herkästi jalkoihin Ilmestyskirjan tärkein viesti. Mutta nyt kun perusasiat tulkinnasta on saatu paikalleen, on sen ymmärtäminen vielä helpompaa: Jeesus on Voittaja ja hän palaa taikaisin kuninkaiden kuninkaana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti