29. Yksinkertaisin mahdollinen biologinen elämä - evoluutiopuun kanto?

Millainen on yksinkertaisin mahdollinen biologinen elämä? Siis DNA:han perustuva elämä, joka olisi voinut olla kuvitellun elämän kantamuoto. 

Tiedemiehet ovat käsitelleet mycoplasma 'bakteeria' vähentämällä sen geneettistä informaatiota minimiinsä (tarkkaan ottaen mykoplasma ei ole bakteeri, vaan bakteerin kaltainen loinen). Normaalisti pienimmässä mycoplasmassa on 525 geeniä, mutta poistamalla geeni kerrallaan tutkijat ovat päässeet 473 geeniin. Tällöin tämä bakteerin kaltainen eliö vielä selviytyy laboratorio-olosuhteissa tietyssä ravintoliuoksessa. Voidaan siis ymmärtää, että esimerkiksi niitä geenejä on poistettu, joita ei tarvita käytetyn tyyppisen ravinnon pilkkomiseen ja elämään suojatussa laboratorio-olosuhteissa.

Kuva ei vastaa mycoplasmaa, mutta tämäkin blogi tarvitsi edes yhden kuvan.

473 geeniä on edelleen paljon informaatiota. 525 geeniä on 580 000 nukleotidiä, joten näistä lienee jäljellä noin puolimiljoona nukleotidia (tikapuunpuolaa, kuten nimitin nukleotideja tämän blogin genetiikkajaksossa).

Kirjaksi muutettuna tämä vastaa n. 100-sivuista rakennusohjekirjaa, kun oletetaan yhden codonin, joka koodaa aminohappoja, vastaavan yhtä aakkosten kirjainta. Sivuja tulee paljon enemmän, jos ajatellaan, että nukleotidit olisivat kirjaimia - 3 kertaa enemmän.

Sillä tosin ei ole väliä olisiko vastaava kirja 10, 100 vai 1 000 sivua. Kirjassa nimittäin pitää olla juoni, joka saa aikaiseksi itseään kopioivan elämän. 

Lisäksi on huomioitava, että geenien rakennusohjeet ovat vain osa DNA:ta. Esimerkiksi ihmisen DNA:ssa geenit ovat vain 2% koko DNA:sta. Tiedossani ei ole miten asia on mykoplasman tapauksessa, mutta silläkin pitää olla koodattuna DNA:han se tietokone, joka ohjaa geenien sisältämän tiedonkäsittelyn materialisoitumista proteiineiksi.

Lisäksi mykoplasma on loinen eli se ei tule yksin toimeen. Siksi se ei myöskään voi olla evoluutio-opin mukainen välivaihe yksinkertaisesta elämästä monimutkaiseen. Yksinkertaisin aidosti itsenäiseen elämään pystyvä bakteeri sisältää noin kolme kertaa enemmän tietoa. Puhutaan siis melkoisen paksusta kirjasta, joka olisi pitänyt syntyä kirjain kirjaimelta satunnaisesti kokeilemalla. 

Ja tämän kokeilun olisi siis pitänyt synnyttää jotain uutta, mitä ei vielä ole olemassa: sellaisen kirjan, jota kukaan ei vielä ole kirjoittanut. Kaikki tiedemiehet tietävät, että tämä on täysin mahdotonta ja kukaan heistä ei ole tarkkaillut, kun edes yksi uusi toimiva lause olisi syntynyt itsestään mihinkään materiaan - puhumattakaan että lause olisi sopinut 'kirjan juoneen'.

Tietokoneohjelmana tämä tarkoittaisi kymmeniä tuhansia rivejä. Jokainen ohjelmoija tietää, että kaikki nämä rivit pitävät olla merkki-merkiltä täsmälleen oikein muuten ei ohjelma toimisi. Ohjelmoijat myös tietävät, että ohjelmakoodi ei synny itsestään, vaan sen tuottaminen on vaativa luova tapahtuma.

Kun joku keksii tavan millä kirja syntyy itsestään ilman ohjausta niin, että juoni on aukoton alusta loppuun ja kieli luettavaa kieliopinmukaista tekstiä, niin hän varmasti pystyy myös osoittamaan, että elämä syntyi samalla tavalla. Sitä odotellessa kannattaa tutustua siihen toiseen mahdollisuuteen, miten elämä on voinut syntyä, sillä ei juuri ole epävarmempaa tutkimustiedettä kuin tämä. 

Tämän 100-sivuisen kirjan pitää siis syntyä itsestään ja valmiiksi yhdellä yrityksellä. Tutkijat ovat todenneet, että jos tätä yksinkertaisinta elämää vielä yksinkertaistaa niin se ei elä. Ei siis ole jotain yksinkertaisemaa versiota tästä loisbakteerista, joka olisi ollut elävä. Tätä kirjaa ei siis voida rakentaa vaiheittain. 

Jos kerrot luvut 4 niin monta kertaa itsestään kuin tässä 100-sivuisessa kirjassa on kirjaimia (ja otat sen käänteisluvun), saat sen todennäköisyyden, millä tämä kirja olisi voinut syntyä itsestään yhdellä yrityksellä. Se on sellainen luku, että maailmankaikkeuden kaikkien atomien lukumäärä ei ole mitään siihen verrattuna (käänteislukuna). Se vain ei olisi mitenkään mahdollista, ei edes miljardeissa vuosissa, ei edes triljoonissa miljardeissa vuosissa. (Tätä lukua ovat monet tiedemiehet laskeneet ja siitä on esimerkkejä esimerkiksi täällä: http://creation.com/origin-of-life )

Ja tämäkin todennäköisyys vain siinä tapauksessa, että olisi jokin mekanismi, joka toisi näitä kirjaimia yhteen ja että ne kiinnittyisivät toisiinsa sponttaanisti. Tällaistakaan mekanismiä ei ole missän muualla kuin jo eläväsä solussa (jota siis ei vielä tässä ajatusleikissä ole olemassa). Elämä tarvitsee valmiin DNA:n, mutta se tarvitsee myös valmii proteiinikoneet, joiden rakennusohje on DNA:ssa, ja vielä se tarvitsee solukalvon, koska DNA on hyvin herkkä valolle, lämmölle ja vedelle. (Katso lisää: http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/11/10-elamalla-on-tekija-yhteenveto-osa-i.html )

DNA koodista on itse asiassa joitakin poikkeuksia. Kaikilla eliöillä ei ole samanlaista koodausta eli samoista codoneista ei eri eliöissä aina tule samoja aminohappoja. Onpa joitakin outoja eliöitä, joilla on aminohappoja, mitä muilla ei ole. Nämä ovat harvinaisia, mutta niitä on kuitenkin niin paljon, ettei sitä voida olla ottamatta huomioon. Nyt tämä koodausmuutos pitäisi tapahtua joissakin kohtaa tätä elämänpuuta, jotta sukulaisuus säilyisi, mutta se vaatisi miljoonittain muutoksia koko biologisen elämän järjestelmään.

Aikaisemmin evoluutio-oppi käytti kuviteltua DNA:n täydellisistä samankaltaisuutta todisteena - enää sekään 'todiste' ei siis ole olemassa (tottahan se ei ole ollut koskaan). Ei ole selitystä mikä olisi koodauksen muuttanut - jälleen mekanismi uupuu. Kaikki ei olekaan samankaltaista.

Tästä mahdottomuudesta johtuen tutkijat etsivätkin jotain sellaista elämää, jota ei enää ole olemassa. En suosittele tätä kuitenkaan elämänuraksi kenellekään - tämä olisi ehdottomasti varmin tapa tehdä tutkijan uralleen itsemurha.

Tässä linkki joka listaa noita joitakin yksinkertaisimpiakin genomien kokoja:

http://www.biology-pages.info/G/GenomeSizes.html  (Huom: sivu ei mainitse, mistä tiedot ovat alun perin noukittu.)

Yksinkertaisimmastakaan tunnetusta elämästä ei siis ole ole eliöiden sukupuun tyveksi tai oikeammin kannoksi, koska puun me olemme jo moneen kertaa kaataneet tämän blogin edellissä jaksoissa. Seuraavaksi voimmekin vetää yhteen, millä kaikilla havainnoilla voimme tukea väittämää, että kaikki eliöt eivät ole sukua toisilleen.