DNA
sekvensointi on tullut viime vuosina yhä nopeammaksi ja halvemmaksi. Samalla tiedonkäsittelykapasiteetti on
moninkertaistunut. Siksi maailmalla olevat DNA-geenipankkien sisältö kasvaa
eksponentiaalisesti koko ajan. Tästä datasta on mahdollista tehdä tilastollisia
analyysejä. Yhden tällaisen tekivät Mark Stoeckle (The
Rockefeller University in New York) ja David Thaler (the University of Basel in
Switzerland).1
Heidän
löydöksensä olivat tiedeyhteisöä ravistelevia. Oppikirjoissa opetetaan, että
suuret populaatiot, kuten ihmisten, muurahaisten ja rottien populaatiot, pikkuhiljaa kasvavat geneettisesti yhä moninaisemmiksi. Nämä uudet löydökset ovat
jyrkästi tätä vastaan. Stoeckle vastaa kysymykseen siitä, ovatko oppikirjat
oikeassa, seuraavasti:
"The answer is no,"
genetic diversity "is about the same,"
["Vastaus on ei,"
geneettinen monimuotoisuus "on kutakuinkin sama,"]
Tämä tutkimus kertoo järisyttävän tuloksen: yhdeksän
kymmenestä lajista, ihmiset mukaan lukien, ilmestyivät yhtä aikaa 100 000 - 200 000 (evo)vuotta
sitten.1
Samasta asiasta toinen tutkija Thaler sanoo:
"This conclusion is very
surprising, and I fought against it as hard as I could,"
[Johtopäätös on hyvin
yllättävä, ja minä taistelin sitä vastaan niin kovaa kuin pystyin,"]
Miksi tällainen reaktio? Jos data johtaa tähän, niin
eikö tiedemiesten pitäisi ottaa se vastaan sellaisenaan? Eikö tiede ole
tosiasioiden tunnustamista ja tutkijoiden pitäisi riemuita, että löytyi uusi
fakta.
Taustalla on taistelu maailmankuvaa vastaan. Jos
eläimet ja ihmiset ilmestyvät yhtä aikaa maapallolle, ei ihminen ole evoluution
keinoin voinut tulla eläimistä, eivätkä muut eläimet toisistaan. Siksi tämä
tutkija on kauhuissaan tuloksista: evoluutio ei voi olla totta.
Mutta tutkimus löysi vielä vakuuttavamman merkin
siitä, että evoluutiota ei ole tapahtunut lajiryhmien välillä. Geneettisesti
katsoen lajiryhmät ovat kaukana toisistaan ja siinä välissä ei ole mitään.
"If individuals are
stars, then species are galaxies," said Thaler. "They are compact
clusters in the vastness of empty sequence space."
[Jos yksilöt ovat tähtiä,
lajit ovat galakseja," sanoi Thaler. "Ne ovat kompakteja klustereita
avaruuden tyhjyydessä.]
The absence of
"in-between" species is something that also perplexed Darwin, he
said.
[ Puuttuvien lenkkien
olemattomuus hämmensi myös Darwinia, hän sanoi.]
Kuinkahan
paljon todisteita tarvitaan, että ihmiset uskovat, ettei mitään lajiryhmien
välistä evoluutiota ole koskaan tapahtunut?2
Mitä näemme luonnossa on ainoastaan olemassa olevien luotujen lajien
sopeutumista muuttuneisiin olosuhteisiin jo niissä valmiina olleen geneettisen
ohjelman avulla. Tällä mekanismilla on susista tullut koiria, mutta koirista ei
koskaan kissoja. Kun tämän ymmärtää, ei tarvitse hämmästyä tällaisista
tutkimustuloksista eikä taistella niitä vastaan.
Viitteet:
- Lisää aiheesta: https://phys.org/news/2018-05-gene-survey-reveals-facets-evolution.html#jCp
- Käytän sanaa lajiryhmä lajin sijasta. Tiedetään että kaikki koirat ja sudet ovat samaa lajiryhmää ja tulevat samasta kantaeläimestä, mutta niillä ja esimerkiksi kissoilla ei ole yhteistä esi-isää. Sitä tarkoittaa Thalerin kommentti ja vertaus avaruuteen ja galakseihin sekä välissä olevaan ammottavaan tyhjyyteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti