Elämän ydin on kopiointi

Elämää syntyy vain elämästä - kopioitumalla. Tämän totesi Louis Pasteur jo 1800-luvulla eikä sitä sen jälkeenkään ole pystytty kumoamaan - ei edes laboratoriossa kiivaasti yrittämällä. DNA, perimäsi tietopankki, kopioituu biljoonia kertoja elämäsi aikana.

DNA on hieno kaksoiskierteinen jättiläismolekyylirakenne. Yllä olevassa kuvassa keltaisella, vihreällä, sinisellä ja punaisella olevat 'puolan puolikkaat' ovat kirjoitettua kieltä, koodia, joka kertoo rakennusohjeen kaikelle sille, mitä sinussa on. Kansankielellä kyseessä on siis biologinen perimä.

Jotta olisi elämää -  sitä, että eliöt lisääntyisivät lajiensa mukaisesti - pitää perimä kopioida. Elämän ytimessä on siis DNA:n kopioituminen. Ilman perimän kopioitumista ei ole elämää. Lisääntyminen vaatii aina, että DNA:n tieto, perimä, siirretään jälkipolvelle. Elämässä on siis kysymys tiedon kopioimisesta.

Elämän synnyn ymmärtämiselle avain asia on tietää, että tämä tietorakenne, DNA, ei osaa kopioitua itsestään. Se ei osaa tehdä itsestään kopiota. Se on passiivinen tietovarasto siinä kuin vaikkapa muistitikku on. Muistitikulla ei tee mitään yksinään, se pitää liittää tietokoneeseen. Samoin on DNA:n kanssa. Se pitää olla toimivan solun sisällä.

Solun sisällä on pieniä proteiineja, jotka itse asiassa ovat koneita. Mekaanisella liikkeellä ne suorittavat erilaisia molekyyliprosesseja. Näistä proteiinikoneista ja molekyyliprosesseista sitten tulee biologinen sinä.

Nämä proteiinikoneet hoitavat myös DNA:n, tiedon, kopioimisen. Alla oleva video selventää asian käytännössä. Pitkät nauhat ovat DNA ja palleroiset möntit ovat proteiinikoneita, jotka suorittavat DNA:n kopioimisen.

Tässä videossa ollaan elämän ytimessä. Siinä tapahtuu lisääntyminen ja se alkaa tiedon kopioimisesta. Tämän jälkeen solu jakautuu ja elämä jatkuu. (Huomaa, että koneet vaativat energiaa toimiakseen, ATP molekyylejä, joita toiset koneet valmistavat.)

Nyt kun evoluutiotiedemiehet miettivät, mitä elämä on ja miten se on alkanut itsestään, he kuvittelevat tilannetta, missä ja miten syntyi ensimmäinen itseään kopioiva molekyyli. Huomaa tässäkin siis kopiointi on avainasemassa, mutta he lisäävät käsitteen itseään kopioiva. Tällaista käsitettä ei elämässä ole edes olemassa. Mikään molekyyli ei osaa kopioida itseään - se on ns. wishfull thinking, päiväuni. Kopiointi on aina ulkopuolisen tahon suoritus, niin että tämä taho, proteiinikone tässä tapauksessa, osaa verrata milloin kopiointi on suoritettu.

Evoluutio-oppi varaa miljardeja vuosia aikaa, jotta tällainen yllä olevan mukainen elämä syntyi vähitellen jostain toisenlaisesta elämästä. Tätä DNA:n kopioitumiseen perustuvaa elämää edeltävää toisenlaista elämää ei ole koskaan tai missään havaittu, ei olla laboratoriossa rakennettu tai edes paperilla suunniteltu. Kaikki tunnettu biologinen elämä perustuu aina DNA:n kopioimiseen videolla kuvatun prosessin kaltaisesti.

Jos siis näet uutisotsikossa, jossa sanotaan, että tiedemiehet ovat luoneet uutta elämää, niin tarkista ensin perustuiko se DNA:n kopiointiin näillä jo tunnetuilla kopiointiproteiineilla. Jos, ja kun, perustuu, niin he eivät luoneet yhtään mitään, vaan vain muokkasivat nykyistä elämää.

Kun tämän biologisen elämän ytimen on ymmärtänyt, ei enää edes pysty ajattelemaan, millainen olisi se toisenlainen elämä, josta tämä olisi voinut tulla. Tämä filosofia, että elämä perustuu tiedon kopiointiin ja miten DNA:n ja proteiinikoneiden avulla se hoidetaan, on samalla kertaa sekä hyvin monimutkainen että yksinkertaisin mahdollinen tapa asian hoitamiseen. Ei voi olla olemassa jotain tätä yksinkertaisempaa käsitettä ja toimivaa mekanismia, joten tämä ei ole voinut kehittyä jostain toisesta vähäisemmästä.