Maailman suurin rytinä videona - Suomenkielinen tekstitys

1800-luvun alkuun asti tieteessä vallitsi Raamatullinen järjestys, jonka mukaan maan muodot ovat Vedenpaisumuksen tulosta. Charles Lyell kumppaneineen loivat vähitellen ajatuksen miljoonista vuosista ja että maan pinnan muodot, mm. sedimenttikerrokset, ovat vähittäisen kerrostumisen tulosta, muutama millimetri vuodessa. Tämä tapahtui ilman yhtään uutta todistetta tai tieteellistä menetelmään, vain 'järkeilemällä' asioita toisin, ja motivaationa oli luoda Raamatun vastainen oppi.

Vasta 1970-luvulle tultaessa tieteessä alettiin päästä hieman eroon tästä  'nykyisyys on avain menneisyyteen' opista ja vähitellen hyväksyttiin myös katastrofaaliset elementit kuten jokien suurtulvat, meren pinnan korkeuden suuret ja nopeat vaihtelut, räjähdysmäiset tulivuoren purkaukset, jättiläistsunamit, järvialtaiden patojen murtumiset ja erityisesti meteoriitit, joita sinkoilee apuun aina tarvittaessa menneisyyden tapahtumia selitettäessä.

Alla olevalla videolla, jolla nyt on suomenkieliset tekstit, on hyvin selitetty animaatioiden avulla, miten kaikki tapahtui nopeasti vuoden kestäneen Vedenpaisumuksen aikana. Videon alla kerron johdantona videoon muutamia oleellisia kohtia, jotta sitä on helpompi seurata. Koska video on melko kiihkeä rytminen, kannattaa sitä hidastaa esim. 75% nopeuteen niin ehtii lukea tekstit ja nähdä animaatiot - tämä löytyy samasta kohtaa asetuksista kuin tekstinkin asettaminen. Video kestää noin 20 minuuttia.

  

Katselemalla mannerten muotoja näemme hyvin, että Afrikka+Eurooppa ja Amerikka sopivat rantaviivaltaan hyvin yhteen. Tutkimalla molempien rannoilta fossiileja ja kivikerrostumia voidaan varmistaa, että ne todella ovat joskus olleet yhtä. Tällöin ei Atlanttia ollut lainkaan olemassa, oli vain yksi manner ja yksi meri (Tyynivaltameri). Nämä mantereet yhä erkanevat kauemmaksi toisistaan, mutta vain muutamia senttejä vuodessa.

Kun Atlantti alkoi syntymään keskiselänteen kohdilta tehden uutta merenpohjaa halkesi manner ja osat lähtivät liikkeelle: Eurooppa+Afrikka itään ja Amerikka länteen yhtenä elementtinä uuden merenpohjan kanssa. Sen sijaan Tyynivaltameri alkoi pienenemään, kun Amerikan ja Aasian laatta kevyempinä alkoivat työntyä sen ainekseltaan raskaamman merellisen pohjan päälle. Tähän subduktioon, eli alityöntökohtaan, muodostui jännitettä, joka yhä on havaittavissa: mm. suurin osa maapallon tulivuorista on näillä alueilla.

Kevyempi mannerlaatta jyrää raskaamman merellisen laatan päälle ja merellinen laatta painuu kohti maan keskustaa. Aina välillä kitkan vaikutuksesta mannerlaatan reuna kulkeutuu merellisen laatan mukana aavistuksen alaspäin. Tämä luo jännitteen. Jännite laukeaa nopeasti, kun mannerlaatta jälleen ponnahtaa ylös. Tämä tapahtuu sekunneissa ja syntyy valtava tsunamiaalto. Näin kävi juuri siinä suuressa tsunamissa, joka pyyhkii Japanin rannikkoa ja aiheutti mm. ydinvoimaloiden tuhot muutama vuosi sitten. Tämä on esimerkki nykypäivän katastrofista, jossa tsunami yltää jopa 10 km sisämaahan.

Jos merenpohjaa syntyisi nopeammin lisää, syntyisi näitä tsunameja paljon enemmän, pidemmältä matkalta ja tuloksena olisi huomattavasti korkeampia aaltoja. Tsunamit matkaisivat tuhansia kilometrejä sisämaahan. Nämä kuljettaisivat mukanaan massiivisen määrän 'rojua ja mutaa' kerrostaen niitä painonsa mukaan virtauksen vähetessä ja muuttaessa suuntaansa.

Juuri tätä tapahtui Vedenpaisumuksessa. Pangea, alkumanner, halkesi siitä kohtaa, missä nykyisin on Atlantin keskirepeämä. Tämä tapahtui katastrofaalisen nopeasti eikä hitaasti kuten nykyisin Atlantin kasvaminen tapahtuu. Maapallon sisäisen magman konvektiovirtauksen purskaus sai tämän kaiken aikaiseksi.

Huomattavaa on, että tsunameja ei ole Atlantin rannikoilla, koska merenpohja ja mannerlaatta ovat 'yhtä puuta', mutta Tyynen meren puolella niitä on havaittu viime vuosisatoinakin useita. Vastaavia 'siirrossaumoja' on myös Intian valtameren alueella, josta meillä on todisteena vuoden 2006 tuhoisa tsunami Thaimaassa.

Atlantin pohjan muodostuessa se syntyi nykyistä tasoaan ylemmäksi, aluksi ehkä jopa lähelle maanpintaa. Koska sen uusi pohja oli raskaampaa kiveä, kuin mannerlaatta, se lopulta painui syvemmälle ja 'imi' mantereille nousseen veden itseensä.

Niin mannerlaatat kuin merenpohjankin laatta 'lepää' sulan kiviaineksen, magman, päällä ja tämä mahdollistaa eripainoisen laatan korkeuden vaihtelun.

Alkumantereella eläimet elivät eri ekosysteemeissä ihan kuten nykyisinkin. Ihmiset eivät oikein viihdy susien ja karhujen kanssa samalla alueella. Ei myöskään silloin ihmiset eläneet dinosaurusten kanssa. Dinosaurukset olivat kosteikkojen eläimiä, kuten krokotiilit, liskot ja kilpikonnatkin vielä nykyisinkin. Ne elivät alkumantereen reunoilla ja ihmiset kaukana merestä, lähellä mantereen keskustaa.

Tämän takia eri sedimenttikerroksissa on eri eliökunnan edustajia. Meren ja rannikon eläimiä on fossiileista yli 95%. Sisämaan eläimiä, kuten isoja nisäkkäitä, on hyvin vähän. Tämä johtuu siitä, että siellä meri nousi maltillisemmin ja eläimet alkoivat kellumaan eivätkä hautautuneet. Kelluvat eläimet, ja ihmiset, hajosivat vähitellen jättämättä juurikaan jälkeensä fossiileja. Sen sijaan esimerkiksi dinosauruksia on tsunameihin hautaamina valtavat määrät Keski- ja Länsi-Amerikassa sekä jonkun verran Tyynenmeren toisella rannikolla Kiinassa, johon tsunamit myös ylsivät.

Katsele lisää kuvausta aiheesta videolla. Alkuperäinen video on Genesis Apologetics järjestön tuottamana ja suomenkielisiin teksteihin sekä julkaisuun on heidän lupansa.