Sattumalta kommunikoitua - viestin viisi tasoa

Kun ihminen puhuu toiselle ihmiselle voidaan puheelle, viestille, määritellä periaatteita, joita viestin pitää noudattaa ollakseen merkityksellinen. Informaatioteoreetikko Werner Gittin kirjassaan "In the beginning was information" kuvaa näille periaatteille viisikerroksisen rakenteen. Yritän tässä tämän teoreettisen rakenteen kuvata mahdollisimman kansantajuisesti:

1. Tilastollinen taso kertoo, että viesti nyt ylipäätään on olemassa ja se sisältää merkkejä, kirjaimia (kirjoitettuna tai puhuttuna, sillä ei ole merkitystä)
2. Kielioppitaso kertoo, että kirjaimet ja sanat ovat tietyssä yhteisesti sovitussa järjestyksessä
3. Merkitystaso kertoo viestin merkityksen, mitä viesti tarkoittaa (voi olla kieliopillisesti oikea lause, joka ei tarkoita mitään järkevää: "Tuoli ajaa laulua.")
4. Vaikutustaso kertoo, minkä vaikutuksen viestin lähettäjä haluaa saada aikaiseksi viestin vastaanottajassa. Esimerkiksi minkä toiminnan viestin lähettäjä haluaa vastaanottajan toteuttavan.
5. Tarkoitustaso vastaa kysymykseen, miksi lähettäjä ylipäätään lähettää tätä informaatiota?

Esimerkiksi kun äiti kysyy lapselta: "Suttasitko sinä lattian?" On viestissä 1) selkeästi merkkejä (24 kpl), 2) se on suomen kieliopin mukainen, 3) se on ymmärrettävä, 4) lähettäjä haluaa vastauksen ja ehkäpä jopa saada vastaanottajan siivoamaan ja 5) lähettäjällä on kasvatuksellinen tarkoitus: lattiaa ei saa sutata.

Viestillä, informaatiolla, on aina lähettäjä ja vastaanottaja.

Viestin välitys tietokoneessa

Kun ihminen suunnittelee tietojärjestelmiä ja niiden välistä viestintää, noudatetaan niissä aivan samoja periaatteita. Esimerkiksi kun tietokoneesi latasi tämän blogi-sivun, selain lähetti viestin palvelimelle, jossa se pyysi sivua: "Anna sivu xxx." Tässäkin viestissä on 1) merkkejä (sähköisessä muodossa), 2) tietty kielioppi, syntaksi, joka on sovittu samaksi lähettäjän ja vastaanottajan kesken, 3) vastaanottaja, palvelin, ymmärtää sen merkityksen, 4) ja osaa toimia sen mukaan hakemalla oikean sivun muistista 5) ja lähettäjän tarkoitus* oli tietysti saada kyseisen sivun kopio itselleen.

*) suoraan lähettävällä tietokoneella ei tietenkään ollut mitään tarkoitusta, koska se on vain kone, ei sillä ole tietoisuutta. Tarkoitus oli kyseisen ohjelman suunnittelijalla, joka tarkoin ohjelmoi ohjelmakoodin noudattamaan sellaista protokollaa, jonka hän tiesi palvelimen ymmärtävän. Molemmat kommunikoinnin osapuolet noudattivat samaa kommunikoinnin sopimusta, muuten ei kommunikointi ylipäätänsä olisi onnistunutkaan.

Universaali Informaatio

Tämä viestinnän, kommunikoinnin tai informaation kaava on itse asiassa universaali. Se toimii kaikkialla missä kaksi tai useampi osapuoli kommunikoivat.

On merkillistä, että tutkimalla solujen sisäistä ja solujen välistä viestintää, voimme erottaa saman kommunikoinnin rakenteen sielläkin.

Kommunikointi soluelimien välillä

Solun sisällä, kun tumassa oleva DNA ja sitä käyttävät proteiinimekanismit lähettävät viestin eteenpäin, ne olettavat*, että tietty asia tapahtuu vastaanottajassa (soluelin nimeltä ribosomi, joka valmistaa proteiineja): 1) viesti lähetetään merkkijonona, joka tunnetaan nimellä RNA, 2) viestillä on kolmen nukleotidin, codonin, rakenne, jossa sitä on tarkoitus lukea (kielioppi, syntaksi), 3) viestin merkitys on koodata proteiini, 4) toiminta, jonka lähettäjä haluaa saada aikaiseksi on kyseisen proteiinin valmistaminen, 5) lähettäjän tarkoitus on saada lisää kyseistä proteiinia solun toimintaan.

*) ne eivät tietenkään oleta, koska ne eivät itsessään ole tietoisia yksiköitä, mutta niiden suunnittelija on koodannut tämän, aivan samoin kuin tietokone-esimerkin kohdalla suunnittelija oli varmistanut, että palvelin ymmärtää viestin.

RNA synteesissä lähettäjä on solun tumassa oleva DNA-koneisto ja vastaanottaja ribosomi, joka täydellisesti ymmärtää viestin sisällön, merkityksen, tarkoituksen ja toimii sen mukaisesti.

Viestintä solujen kesken

Jotkut RNA pätkistä  (itse asiassa lyhyet microRNA:t) lähetään ribosomin sijasta solun ulkopuolelle toisten solujen vastaanottamiseksi. Näillä solut keskustelevat keskenään esimerkiksi siitä, mihin tarkoitukseen kukin solu erikoistuu. Tässäkin toteutuu kommunikoinnin viisi tasoa: 1) microRNA sisältää merkkejä, 2) niillä on tietty järjestys (ei välttämättä sama kuin proteiineja koodaavilla RNA:lla) 3) vastaanottaja ymmärtää sen merkityksen, 4) se saa aikaiseksi toiminnan vastaanottajassa, 5) koko viestinnän merkitys on monisoluisen eliön kehittyminen perimän osoittamaan oikeaan lopputulokseen.

Tiedon satunnainen katoaminen

Me kaikki tiedämme, että onnistunut kommunikointi tarvitsee melkoista ponnistelua.  Se ei tapahdu sattumalta. Me myös tiedämme, että informaatiota katoaa helposti matkalla. Rikkinäinen puhelin -leikki, jossa ketjussa aina kuiskataan lause seuraavan korvaan, on hyvä esimerkki tästä.

Myös tietoliikenteestä tiedämme, että hyvin helposti matkalla palvelimelta selaimelle katoaa tietoa - yleensä käyttäjä ei tätä huomaa, koska järjestelmään on sisäänrakennettu mekanismi, joka huomaa tämän ja pyytää puuttuvan tiedon uudestaan.

Tiedon satunnainen syntyminen

Koskaan ei tietoliikenteessä ole tullut tilannetta, että matkalla tietoverkossa olisi viestiin tullut jotain uutta merkityksellistä tietoa, vaikkapa uusi tekstikappale, joka sekä sopii että syventää tekstin sisältöä. Ei vaikka nykyisin tietoverkoissa lähetettävän tiedon määrä on käsittämättömän suuri. Myöskään TV lähetyksissä ei koskaan ole tullut uuttaa juonen käännettä kuvainformaation liikkuessa sähkömagneettisina signaaleina taivaalla. Koko tällainen ajatus tuntuu naurettavalta.

Tällaista ei ole kukaan koskaan havainnut edes tutkimusolosuhteissa. Tällaista luonnonlakia ei ole todettu olevan olemassa. 

Koko evoluutioteoria nojaa siihen,

että sattuma luo uutta viisitasoista informaatiota itsestään.

Sattuma kommunikoijana

Evoluution sattuma-ajatuksessa ei ole lähettäjää, ei ole merkkijonoa, ei ole sovittua syntaksia vastaanottajan kansa, ei ole merkitystä, ei ole haluttua toimintaa, eikä tarkoitusta siitä, miksi informaation synnyttäminen ylipäätänsä tapahtuisi. Koko tässä ajatuksessa sattuman pitäisi olla persoonallinen viestien rakentaja ja lähettäjä sekä jossain pitäisi olla vastaanottajakin, jotta kommunikointi voisi tapahtua ja sattumalta ymmärtäisi viestin tarkoituksen. Koko ajatus on absurdi yhtä paljon kuin se, että TV ohjelmaan tulisi ilmassa uusi juonen käänne tai edes yhteen kuvaan yksi merkityksellinen muutos.

Yhteenveto

Juuri informaatioteoria tuhoaa evoluutio-opin väittämät perusteellisesti. Joka tämän ymmärtää, ei voi koskaan enää uskoa, että ihminen olisi tullut bakteerista.

Koko ajatuksen huippu on se, että sattuma, joka itse ei voisi muodostaa merkityksellistä viestiä ja kommunikointia, pystyisi luomaan ihmisen, joka taas pystyy sopimukselliseen kommunikointiin. Koko tämän ajatusrakennelman taustalla on vain pakonomainen tarve kieltää Luoja Jumala, millä tahansa perusteilla, vaikkapa sitten puhtaan maalaisjärjen vastaisesti.