Koronavirus - onko se osa elämää? - Osa 3

Ihmisessä on enemmän bakteerisoluja kuin omia soluja. Bakteerisoluissa on eri DNA, perimä, kuin ihmisen omissa soluissa. Siten ne on helppo erottaa toisistaan.

Mutta ihmisessä on enemmän viruksia kuin bakteereja. Miksi?

Viruksilla on tärkeä tehtävä: ne rajoittavat bakteerien kasvua.  Virukset ovat osa ekosysteemiä, joka on alun perin suunniteltu tarkkaan tasapainoon. Jos viruksia ei olisi, hukkuisimme bakteereihin muutamassa päivässä.

Elävätkö virukset?

Viruksien ei suoraan lasketa elävän, mutta se ei tarkoita, etteivätkö ne olisi osa elämää. Ne ovat kuin solun sisältä karkuun päässeitä suuria proteiinikoneistoja.

Niiden rakenne on sitä samaa kokonaisuutta kuin kaiken muunkin elämän rakenne. Ne koostuvat aminohapoista, joista muodostuu proteiineja. Niillä on oma RNA tai DNA, joka on niiden perimä. Ne ovat hyvin monimuotoisia. Niillä ei ole kykyä kopioida omaa DNA:taan tai RNA:taan, siksi niiden sanotaan olevan ei-eläviä, mutta ne ovat samasta rakennusmateriaalista rakentuneet kuin solutkin. Siksi ne minun mielestäni elävät siinä kuin isommatkin parasiitit.

Virukset elävät bakteerien avulla

Virukset käyttävät soluja lisääntymisalustana. Injektoivat oman DNA/RNA:nsa ja toisinaan myös omia proteiinikoneitaan solun sisälle. Siellä solun proteiinikoneet ottavat uuden RNA:n tai DNA:n vastaan ja käsittelevät sitä kuin omaansa. 

Monesti tämä troijan hevonen tekee sen, että bakteeri kopioi tätä RNA:ta loputtomasti. Tekee siis uusia viruksia ja lopulta halkeaa tämän kopioinnin tuloksena, jolloin uudet virukset pääsevät liikkeelle. Näin virus lisääntyy tehokkaasti ja samalla kontrolloi bakteeripopulaation kasvua.

Virukset ovat hyödyllisiä

Kaikki virukset ovat olleet alun perin hyödyllisiä ja niillä on tärkeä tehtävä. Syntiinlankeemus aiheutti kirouksen maailmalle. Sen mukana tuli kuolema ja taudit. Kuoleman ja tautien yksi ilmenemismuoto on satunnaiset mutaatiot perimään. Viruksetkaan eivät ole vapaat näiltä mutaatioilta.

Flunssa-viruksella, joka on yksi korona-viruksen muoto, on alun perin ollut suunniteltu tehtävä. Se on pystynyt kiinnittymään vain tiettyihin bakteereihin. Mutaatiot ovat aiheuttaneet sen kiinnityselimissä muutoksia ja nämä muutokset saavat sen kiinnittymään toisiin soluihin.

Mutaatioista johtuen eläimellä oleva virus saattaakin siirtyä ihmiseen. Tällöin se rikkoo suunnitelman mukaisen raja-aidan ja toimii hallitsemattomasti. Kuin vieraslaji Suomen luonnossa. Ihmisen keho alkaa puolustautumaan ja nostaa kuumeen hidastaakseen viruksen leviämistä.

Lopulta mutaatiot rapauttavat viruksen 

Mutaatiot eivät lopu tähän, vaan virus mutatoituu koko elinikänsä. Lopulta nämä mutaatiot tappavat itse viruksen. Näin kävi sikainfluenssavirukselle (H1N1) vuonna 2009, kun se suhteellisen nopeasti lakkasi leviämästä. Jopa 10% sen perimästä oli mutatoitunut. 1

Tämä viruksen nopea leviäminen esti luonnonvalinta karsimaan näitä mutaatioita. Vuosisatoja kyseinen virus oli tehnyt tehtäväänsä hallitusti eläinten bakteereissa, mutta sen siirtyminen lajista toiseen aiheutti nopean lisääntymisen ja sitä kautta kannan nopean mutatoitumisen. Kaikki mutaatiot saivat jatkaa, kunnes kuorma oli liikaa sen itsensä kannettavaksi.

Tästä myös nähdään, että vaikka lyhytaikaisesti mutaatiot saattavat lisätä kannan kokoa, niin pidemmän päälle mutaatiot aina tuhoavat populaation. Kaikki korruptoituvat eikä mutaatioista kehity mitään parempaa. Viruksetkin pysyvät viruksina ja bakteerit bakteereina. Siksi myös yhä uusia sairauksia ilmestyy ja tulee ilmestymään myös tulevaisuudessa.

Virukset eivät edeltäneet bakteereja

Virukset eivät myöskään ole muisto elämän varhaisesta vaiheesta. Niiltä uupuu monia geenejä, jotka tekisivät niistä kykeneviä selviytymään yksin ja taas toisaalta ne ovat rakenteeltaan hyvinkin järjestäytyneitä ja monimutkaisia.

Ylipäätänsä virukset jälleen osoittavat, että bakteeria yksinkertaisempi elämä yksin ei ole mahdollista. Tarvitaan kyky kopioida tietoa, perimää, DNA:ta ja RNA:ta.  Se taas on monimutkainen tietojenkäsittelyoperaatio, jossa on oltava koodi ja koodia aina samalla tavalla ymmärtävät tietojenkäsittelykoneet.

Koronavirus lähtöisin lepakosta

Nyt leviävä koronavirus on mahdollisesti lähtöisin lepakoista. Myös Suomen lepakoista on jo vuosia sitten löydetty koronaviruksia. Tavallisia flunssaviruksiakin on itse asiassa paljon linnuissa. Jos olet uinut luonnonvedessä, jossa vaikkapa hanhet ja sorsat elävät, olet varmasti altistunut niiden viruksille. Useimmiten ne eivät 'toimi' ihmisessä tai ihmisen puolustusjärjestelmä osaa ne tehokkaasti käsitellä. Nyt leviävällä korona-viruksella sen sijaan on mutatoituneet kiinnityselimet, joilla se pystyy leviämään ihmisessä.

Jo kolmetuhatta vuotta sitten Mooses sai Jumalalta ohjeen tätä varten:

Näitä lintuja teidän tulee inhota, eikä niitä saa syödä, sillä ne ovat iljettäviä: kotka, partakorppikotka ja harmaa korppikotka, haarahaukka ja suohaukkalajit, kaikki korppilajit, strutsi, pääskynen, kalalokki ja jalohaukkalajit, huuhkaja, kalasääski ja kissapöllö, sarvipöllö, pelikaani ja likakorppikotka, kattohaikara ja muut haikaralajit, harjalintu ja lepakko. …

Te tulette niistä saastaisiksi. Jokainen, joka koskee niiden raatoihin, on saastainen iltaan asti. Jokainen, joka nostaa jonkin sellaisen raatoa, pesköön vaatteensa, ja hän on saastainen iltaan asti.  (RK: 3. Moos. 11:13-25)

Alla olevasta animaatiosta, 3 minuutin kohdalta, näkee miten tämä nyt leviävä koronavirus toimii.

Viitteet:

1. Brewer, W., Smith, F.D., and Sanford, J.C., Information loss: potential for accelerating natural genetic attenuation of RNA viruses; in: Marks II, R.J., Behe, M.J., Dembski, W.A., Gordon, B., and Sanford, J.C. (Eds.), Biological Information—New Perspectives, World Scientific, Singapore, pp. 369–384, 2013.
2. Lisää aiheesta https://creation.com/wuhan-coronavirus