LYHYESTI:
Abiogeneesi
on suomeksi elämää elottomasta - Sanana se on itsessään ristiriitainen
yhdistämällä kaksi vastakohtaa samoin kuin esimerkiksi tulikylmä. Tällaisen käsitteen keksiminen on mielikuvituksen
tuotetta eikä missään mielessä havaittavaa ja tutkivaa tiedettä, vaan pelkkää
tieteen filosofiaa, jossa tietoisesti piilotetaan tämän maailman havaitut
lainalaisuudet ja logiikan perusteet.
DNA on
jättiläismolekyyli, jonka erityisyys on sen kyvyssä tallettaa tietoa. Siinä on
tietoa proteiinien rakennusohjeista ja logiikka sen itsensä käytöstä. Sitä myös
käyttää monilukuinen joukko nanokoneita, jotka lukevat, kirjoittavat,
kopioivat, tuhoavat, siirtävät ja järjestävät sitä. Nämä proteiinit ovat osa
solun tietojenkäsittelykoneistoa.
Abiogeneesin
pitäisi selittää, miten nämä tietojenkäsittelyn perusoperaatiot olivat olemassa
ennen ensimmäistä solua (LUCA). Tästä ei kuitenkaan ole edes filosofista
yksimielisyyttä. Ajatus tietojenkäsittelyn vähittäisestä kehittymisestä on
absurdi.
Ajatus siitä, että vain osa tietojenkäsittelyoperaatioista oli
olemassa jossain vaiheessa ennen ensimmäistä solua ei täytä logiikan
perusvaatimuksia. Esimerkiksi, mitä tehdä kirjoitusoperaatiolla, jos ei ole
lukuoperaatiota: miten kirjoittaa kirja, jos kukaan ei osaa lukea, ei edes
kirjoittaja. Myös pitää huomioida, että kirjoittajalla ja lukijalla pitäisi
olla kyky ymmärtää samaa koodikieltä.
Elämä on
DNA-kopiointia ja tässä tietojenkäsittelyoperaatiossa tarvitaan niin luku,
vertailu kuin kirjoituskykyä yhdessä. Ei siis ole kopiointia ilman koodia ja
sen käsittelyä.
Tästä
johtuen ei ole voinut olla mitään elämää ennen solua. Eikä ole voinut olla
sellaista elämän ekosysteemiä, jossa ei ole solua. Tällaisen kuvitteleminen
ilman, että selittää, mitä se olisi voinut olla tietojenkäsittelyn kannalta, on
epärehellistä pohdintaa.
Kemiallinen
evoluutio, elämän syntyminen elottomasta, abiogeneesi, loogisia lainalaisuuksia
käyttäen ei ole voinut koskaan tapahtua.
TARKEMMIN:
Mistä LUCA tuli?
LUCA:lla ei
voinut olla samankaltaista edeltäjää, koska silloin sen edeltäjä olisi ollut se
LUCA
(Last
Universal Common Ancestor eli viimeinen yhteinen esi-isä, ensimmäinen solu). LUCA on siis yksinkertaisin mahdollinen nykymallin mukainen elämä.
Tämä minimi koostumus on myös kohtuu hyvin nykyisin todistettu köyhdyttämällä
mykoplasmaa eli poistamalla siitä DNA-jaksoja: lopputuloksessa on noin 350-400
proteiinia tuottava perimä.
LUCA:n piti
siis muodostua joistakin, useista, muiden mallisista elävistä kehityslinjoista
yhdistymällä. Kukin näistä oli yksinkertaisempi, vain osajoukko LUCA:sta. Yksi
toi sitä, toinen tätä, ja voittaja oli syntynyt. Jos elämä olisi vain materiaa
ja energiaa eli kemiallisia reaktioita, niin voisi ajatella, että yhdestä
lähteestä tuli osa proteiineista, toisesta DNA, kolmannesta RNA ja neljännestä
solukalvo, sitten ATP energia jne., mutta elämään tarvitaan myös
informaationkäsittelykoneisto.
Informaationkäsittelykoneiston synty vähitellen
Olemme
jahtaamassa sitä, että elämän syntyminen pitää myös olla vähittäinen,
sattumanvarainen evolutionaarinen luonnollinen prosessi (kun Luoja otetaan pois
mahdollisena syynä elämälle). Samalla kuitenkin kohtaamme sen, että abiogeneesi
oletus, elämän syntyminen elottomasta, ei ylipäätänsä ole mahdollinen reitti
elämän tarvitseman tietojenkäsittelyn synnylle.
Abiogeneesi
kaatuu tiedonkäsittelykoneiston kehittymisen mahdottomuuteen, sillä
tiedonkäsittely on aina kokonaisuus:
- jollei ole tiedon lähettäjää, kuuntelija ei kuule mitään,
- jollei ole sovittua koodia, viestinnän tahot eivät ymmärrä toisiaan,
- jollei ole takaisin kytkentää, lähettäjä ei tiedä, että viesti meni johonkin,
- jollei ole lukijaa, tietoa ei käytetä,
- jollei ole kirjoittajaa, ei ole tietoa,
- Ennen kaikkea, jollei jokainen osapuoli puhu samaa kieltä, käytä samaa DNA:n A, T, G, C koodauskieltä, ei tapahdu tietojenkäsittelyä ja elämää ei ole olemassa.
Edellä
olevan listan yksittäiset rivit eivät toimi yksinään ilman muita. Siksi
luonnonvalinta olisi karsinut ne pois Lucaa edeltävästä elämästä
(luonnonvalinta on aina olemassa käsitteenä, jopa ennen elämää). Siksi jää
ainoaksi mahdollisuudeksi, että tietojenkäsittely kokonaisuudessaan syntyi
kerralla.
Sama
toisilla sanoilla:
Se, että samaan koodiin perustuvat
eri tietojenkäsittelymekanismit olisivat syntyneet eri itsenäisille
kehityslinjoille yhtä aikaisesti (= olisivat olleet yhtä aikaa erillisinä
olemassa, jotta olisivat voineet yhdistyä Lucassa toimivaksi kokonaisuudeksi),
on sekä matemaattisesti mahdoton todennäköisyys että käytännön mahdottomuus,
koska puutteellinen tietojenkäsittelyjärjestelmä on aina rikki (vain
kokonaisuus toimii) ja siten ei kestä luonnonvalinnan karsintaa. Tämä johtaa
sen jatkuvaan ja välittömään häviämiseen perimästä aina, kun nykyisen koodin
mukaiset (tai itse asiassa minkä tahansa koodin mukaiset) yksittäisten
tietojenkäsittelymekanismien kehityshaarat sattumalta ilmestyisivät.
Lucaa edeltävä elämä on siis täysin mielivaltainen
käsite ja loogisesti ristiriitainen, kun sitä tarkastellaan tietojenkäsittelyn
kannalta. Toimivaa tietojenkäsittelyä ennen Lucaa ei ole voinut olla olemassa.
Ja taas elämää ilman tietojenkäsittelyä ei voi konstruktioida edes ajatuksena,
koska elämää on vain, jos on kopiointia ja kopiointi vaatii tietojenkäsittelyä.
Siksi
ainoaksi mahdollisuudeksi jää, että tiedonkäsittely syntyi kerralla ja samalla
syntyi solu ja elämä. Luca ei siis ole pelkästään yksinkertaisin mahdollinen
solu, vaan myös yksinkertaisin mahdollinen elämä. Sitä ennen ei ole mitään.
Yksinkertaisinta mahdollista ei edellä mitään vielä yksinkertaisempaa.
Abiogeneesi on ajatuksellisesti mahdoton ja voidaan rakentaa mielessä vain
tosiasiat unohtaen. Abiogeneesi on sanana kaikkien oksymoronien äiti. Tällaisen
käsitteen keksiminen on pelkän epärehellisen mielikuvituksen tuotetta eikä
missään mielessä tiedettä, pelkkää filosofiaa, jossa tietoisesti unohdetaan
tämän maailman lainalaisuudet ja logiikan perusteet: ne luonnolliset prosessit,
jotka pitäisi sen synnyttää.
Elämän syntyminen avaruudessa
Hyppy
kivestä LUCAan on siis paljon pidempi kuin LUCAsta ihmiseen koodin ja
tietojenkäsittelyn kannalta. Siksikin LUCA:n kehittymiselle annettu 100
miljoonaa vuotta ovat aivan liian vähän - itseasiassa mikään aika ei riittäisi
kuten edellä oleva päättelyketju osoitti.
Tieteellä ei
ole mallia siitä, miten LUCA syntyi, ja taas toisaalta Hän, joka osasi
suunnitella solun, osasi kyllä suunnitella kerralla valmiin ihmisenkin. LUCA:n
tiedonkäsittelykoneistossa on jo mukana kaikki se tarpeellinen
tiedonkäsittelykapasiteetti ja elämän potentiaali, joka tarvitaan ihmisen
rakentamiseen, toisin sanoen ihmisen olemassa olon mahdollisuus, sen kuva, on
jo tässä tiedonkäsittelymekanismissa.
Tiedemiehet
kuuntelevat avaruuden kohinaa, josko sieltä tulisi informaatiota, jotta
voisivat todistaa, että avaruudessa on älykästä elämää. Samalla he näkevät
solun sisälle ja löytävät sieltä informaatiota, mutta eivät halua tunnustaa,
että sen lähde on älykkäässä ajattelemaan kykenevässä mielessä.
Elämä ei synnyt itsestään luonnollisten prosessien avulla. Siksi ei myöskään tulla löytämään elämää avaruudesta.
Elämä ei synnyt itsestään luonnollisten prosessien avulla. Siksi ei myöskään tulla löytämään elämää avaruudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti