Miksi se on tärkeää?

Miksi on tärkeää tietää, mistä me tulemme? Jos syvällä sisimmässäsi olet sitä mieltä, että me olemme vain materiaa, emmekä tule mistään ja vain minä itse olen tärkeä, niin et olisi lukenut näitä blogeja. Otsikko Mistä me tulemme?  -ei olisi saanut sinussa mitään liikehdintää. Nyt tiedän, että teissä lukijoissa on satoja, joita kiusaa ajatus siitä, mistä minä tulen.

Jotkut tutkivat sukuhistoriaansa (johon nykyisin on muuten hyvät nettityökalut). Jotkut tähyilevät tähtiä. Toisen palvova tieteen tarinoita. Kolmannet luottavat Jumalaan. Monia kiinnostaa kysymys alkuperästä. Tämä myös erottaa ihmisen apinasta - yhtenä monesta erottavasta tekijästä. Eläimet eivät omaa kykyä pohtia alkuperäänsä ja tämän kyvyn kehittymiselle ei ole evoluutiotarinaa.

Tämä sama pätee monissa alkuperäisheimoissa, joita viimeisten vuosikymmenien aikana on tavoitettu ja joiden parissa on tehty lähetystyötä. Heitä kaikkia kiinnostaa, mistä he ovat tulleet. Heillä on tarinoita itsellään tästä, mutta he haluavat saada varmuuden ovatko ne totta vai ei. Tämä tulee esiin uudestaan ja uudestaan raamatunkäännöstyössä. Luomiskertomus on heille tärkeä lukea käännettynä omalle kielelle yhtenä ensimmäisistä Raamatun kirjoista.

Miksi tämä on tärkeää? No siksi, että haluamme elämällämme olevan merkityksen. Merkitys ja alkuperämme ovat aina kiinni toisissaan. Jos ajattelet, että et ole mistään kotoisin, niin sinulla ei myöskään ole merkitystä. Tämä koskee myös mahdollisia jälkeläisiäsikin: jos ne ovat vain kemiallisia sattumia (anteeksi evoluutio-opin mukainen ilmaisu), niin ei heilläkään ole mitään merkitystä. Alkuperä kertoo merkityksen.

Ihminen ei voi antaa itselleen merkitystä uskottavasti. Merkitys tulee aina ulkopuolelta.  Niin se on kaikessa ihmisenkin toiminnassa. Jos näet luvut 4 ja 7 peräkkäin tässä blogissa, siis näin 47, niin et vielä tiedä mitä ne merkitsevät. Vasta kun kerron, että ne merkitsevät ikääni, niin sinulla alkaa raksuttaa: Olet siis syntynyt silloin ja silloin, olet jo elämäsi ehtoo puolella :-)  ja mahdollisesti jo pitkään työelämässä ollut jne… Merkitys tuo sisällön.

Samoin on elämän laita. Merkityksellinen elämä tuo sisällön. Alkuperän ymmärtäminen tuo merkityksen. Evoluutio sanoo, ettemme tule mistään, alkuperällämme ei ole merkitystä, koska se on sattuma. Silloin ei ole elämällä muuta sisältöä kuin välitön tarpeen tyydytys. Minä, minulle ja minun haluni. Mutta se on turhaa, sillä onnellisuuden tavoittelu omasta lähtökohdasta jää aina saavuttamatta. Edellistä nautintoa lopetellessa pitää jo seuraavaa suunnitella.

Elämässä, jossa ei ole merkityksellistä alkuperää, sisältö on itsekeskeistä ja itse keksittyä.

Jos onnellisuus olisi elämän merkitys (niin kuin monet sanovat) ja me olisimme vain materiaa, niin näistä voisit laskea yhteen 1+1: ota kemiallinen yhdiste, joka tekee sinut onnelliseksi. Tällaisia kemiallisia yhdisteitä kutsutaan myös huumeiksi. Puu tunnetaan hedelmistään. Materialistiseen välittömään tarpeen tyydyttämiseen keskittyneen elämän hedelmät ovat kaikkialla nyky-yhteiskunnassa näkyvissä. 

Merkityksettömyys johtaa käsittämättömiin tekoihin: kouluampumisiin, perhesurmiin, itsemurhiin, masennukseen ja erilaisiin addiktioihin, kuten esimerkiksi alkoholismiin, peliriippuvaisuuteen tai pornoriippuvaisuuteen - tyhjiö täyttyy aina jollain. Monissa näissä tilastoissa Suomi on kärjessä. Suomalaiset eivät enää koe elämää itsessään kovin merkitykselliseksi. Eikä se ole ihme, kun katsoo millä arvoilla koululaitoksemme kansalaisiamme kasvattaa: vain materialistinen menestyminen merkitsee.

On oltava jotain muuta.

Olen näissä blogeissa pyrkinyt saamaan sinut ajattelemaan, että ehkä asiat eivät ole niin kuin meille tiedotusvälineissä kerrotaan ja kouluissa opetetaan. Palaan myöhemmin siihen miksi meille kerrotaan mitä kerrotaan. Nyt toivon vain saavani sinut rehellisesti ja vilpittömästi keskustelemaan itsesi kanssa: voiko elämä olla sattuman tulosta. Jos ei voi, mitä se merkitsee minulle itselleni? Mitä se merkitsee sinulle? Mikä oli alkuperäni ja mikä on merkitykseni ja mihin olen menossa?

Sisällöltään rikasta ja merkityksellistä Joulun aikaa.

Sami,

Ps. Joulu ei ole supernautintoa, vaikka näin se meille nykyisin myydään. Joulun todellinen sisältö ja merkitys on siinä, että se on Luojamme, Jeesuksen, ihmiseksi syntymisen muistojuhla. Raamattu kertoo hänestä: http://raamattu.fi/ 

Lopuksi mainos edellisestä blogista, jos se jäi lukematta joulukiireiden takia.
Tämä kertoo ihmissuvun tulevasta biologisesta kohtalosta: http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/12/13-ihminen-rapistuva-elio.html

13. Ihminen - Rapistuva eliö

Mitä ihmiskunta onkaan ollut aikaisemmin, kun nykyisin perimäämme kumuloituu koko ajan lisää perinnöllisiä sairauksia? Tarkoittaako tämä sitä, että olimme aikaisemmin terveempiä ja parempia?

Ihmisellä on jo yli 200 000 mutaatioita, joiden lasketaan aiheuttavan perinnöllisiä sairauksia. Lisäksi tämä luku kasvaa joka sukupolvi 100-300 uudella mutaatiolla. Suurin osa mutaatioista on ilmeisesti vain vähän haitallisia eli ei ihan sairaudeksi luokiteltavia. Tosin tämä luku perinnöllisistä sairauksista kasvaa koko ajan huimaa vauhtia, kun ihmisen perimästä opitaan enemmän ja enemmän. Onpa jo tutkimuksia, jotka vihjaavat, että flunssaan sairastaminenkin olisi perinnöllistä, koska on ihmisiä, jotka eivät ole koskaan flunssaa sairastaneet.

Luonnonvalinta on mekanismi, joka evoluutio-opin mukaan pitäisi valita aina vain parempia yksilöitä lisääntymään ja siten perimän pitäisi aina vain kehittyä paremmaksi. Päättele itse seuraavasta, onko tämä väittämä totta.

Tämä parempien yksilöiden valinta on kyseisen opin mukaan sama asia kuin kehittyneiden mutaatioiden valinta. Aikaisemmissa kirjoituksessa on esimerkkejä siitä, miten pienikin mutaatio (yhden nukleotidin muutos) voi olla fataali. Sen sijaan uusi hyödyllinen rakenne tarvitsisi useita tuhansia samansuuntaisia muutoksia, jotka tavoittelisivat jotakin uutta. (Katso: http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/12/12-mutaatiosta-mutantti.html)

Luonnonvalinta, siis luonnossa olevat olosuhteen (kilpailu ruuasta ja elintilasta), kyllä huolehtivat siitä, että fataalin mutaation omaava yksilö joutuu ruokaketjun osaksi. Sen sijaan vain vähän haitalliset tai neutraalit mutaatiot jatkavat elämäänsä perimässä sukupolvesta toiseen. Alla olevan kuvasarjan mukaisesti.

Kuvassa pienet punaiset pisteet ovat vähän haitallisia mutaatioita, jotka eivät estä yksilön suvunjatkumista. Iso punainen on fataali, joka estää joko yksilön kasvamisen tai suvunjatkamisen.

Näin vähän haitallisia mutaatioita kertyy ihmisiin kuin ruostetta autoon. Miten on samaisten vähän hyödyllisten mutaatioiden, näiden pienten kehitysaskelten, laita? (HUOM: fataalin mutaation vastakohta, erittäin paljon hyödyllinen mutaatio tarkoittaisin satojen ja tuhansien mutaatioiden tapahtumista kerralla ja tällaista ei yksikään tiedemies ole ehdottanut.)

Ensinnäkin nykyisin tiedetään jo, että hyödylliset mutaatiot ovat äärimmäisen harvinaisia (ja kiistanalaisia) haitallisiin mutaatioihin nähden.

Toiseksi sellainen yksilö, jolla on ihan pieni hyödyllinen mutaatio, ei itse asiassa erotu populaatiosta. Tämä mutaatio hukkuu kaikkeen muuhun kohinaan ja sattumaan. Tämän takia luonnonvalinta ei pysty näitä häviävän vähän parempia suosimaan.

Se joka pystyy jatkamaan sukuaan, on erityisen onnekas. Ajatellaanpa vaikka sammakkoja. On hyvin paljon kiinni sattumasta, mikä osuus sammakonkudusta joutuu kalojen tai lintujen ruuaksi. Vielä on onnesta kiinni, mitkä yksilöt kohtaavat toisensa ja jatkavat sukua. Tässä onnellisten sattumien ketjussa, yksittäinen vähäinen mutaatio ei pääse mitenkään erottautumaan. Tarvitaan tuhansia nukleotidi muutoksia, että se tuottaisia jotain uutta ja hyödyllistä. 

Lisäksi suvun jatkuessa valituksi ei tule se yksittäinen mutaatio yksin, vaan koko genomi, yksilön koko perimä. Ja tässä perimässä on mukana myös nämä vähän haitalliset mutaatiot, joita siis kertyy paljon nopeammin kuin näitä vähän hyödyllisiä mutaatioita. Tämä on yleisesti tunnustettu havainto. Näin vähän haitallisia mutaatioita kertyy jälkipolviin moninkertaisesti nopeammin kuin vähän hyödyllisiä mutaatioita.

Vähän hyödyllisen mutaation kanssa yksilön perimässä voi olla haitallinen mutaatio, joka lopettaa tämän sukulinjan kokonaisuudessaan ja samalla siis hautaa tämän vähän hyödyllisen mutaation. Näin hyödyllisen mutaation mahdollisuus odottaa seurakseen toista hyödyllistä mutaatiota keskeytyy. 

Tämä on hyvä ymmärtää syvällisesti: kuolema hävittää huonon mutaation täydellisesti, mutta suvun jatkaminen ei valitse yhtä hyvää mutaatiota, vaan koko yksilön perimän - mitä tahansa sieltä tulikin mukana.

Tästä seuraa se, että aikaisemmista väitteistä huolimatta, nykyisin näyttää siltä, että luonnonvalinta ei pysty jalostamaan mitään kehittyneemmäksi. Se pystyy vain poistamaan lisääntymiskyvyttömät yksilöt. Jos ihminen ei omalla toimellaan tee jotain poistavaa valintaa estääkseen, kuten on tapahtunut esimerkiksi koirien jalostuksessa, niin luonnonvalinta vain hidastaa vähittäistä korruptoitumista.

Olemmeko siis olleet aikaisemmin kehittyneempiä ja nykyisin tämä rappeuttavat mutaatiot ovat köyhdyttäneet meitä? Tämä vaatii lisää tarkastelua myöhemmissä blogeissa, mutta kovasti siltä näyttää.

HUOM: ihmisen keskimääräinen elinikä on noussut pääasiassa lääketieteen, hygienian ja ravinnon ansiosta. Jonkin ihmisryhmän yksittäinen vanhin yksilö sen sijaan elää korkeintaan yhtä vanhaksi kuin aikaisemminkin (80-120 vuotta).

Tällä videolla asiaa vuosia tutkinut asiantuntija kertoo asiasta havainnollisesti:

12. Mutaatiosta mutantti

Mutaatio on tiedon muutos DNA:ssa, biologisen elämän rakennusohjekirjassa. Esimerkiksi A muuttuu C:ksi. Näitä on havaittu tapahtuvat ja usein sanotaan, että ne tapahtuvat sattumalta tai ainakin ennalta aavistamatta. Silti niitä tapahtuu toisiin DNA:n osiin enemmän kuin toisiin. DNA:ta tarkastelemalla havaitsemme, että silloin tässä kaksoiskierteessä tai tikapuussa, kuten olen sitä nimittänyt, yksi puola muuttuu toiseksi. (On muitakin mutaatiotyyppejä kuten lisäykset ja poistot, mutta niistä myöhemmin.)

Tämä muutos sitten vaikuttaa siihen, millainen proteiini valmistetaan. Siinä mahdollisesti yksi aminohappo muuttuu toiseksi. 

Kärpäsillä tehdyt mutaatiokokeet johtivat rakenteen rappeumiin.

(Jos genetiikan perusteet pääsivät unohtumaan, katso nämä aikaisemmat kirjoitukset: 
http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/10/6-elama-on-kopiointia.html
http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/10/7-porilaisen-dna-on-rna.html 
http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/11/8-tieto-muuttuu-rakenteeksi.html 
)

Tässä kuvassa tapahtuu yhden nukleotidin satunnainen mutaatio:

DNA:n mutaation mukaisesti siitä kohdasta valmistettava aminohappo muuttuu toiseksi:

Lopputuotteessa eli proteiinissa se taasen aiheuttaa rakenteellisen muutoksen (koneen käsivarsi lyhenee), joka johtaa virheelliseen toimintaan. Vasemmalla toimiva proteiinikone ja oikealla mutanttikone, joka ei enää pysty suorittaaan tehtäväänsä:

Tämä kuvitteellinen mutanttikone ei enää pysty toteuttamaan sitä, mitä sen alun perin piti eli syntetisoimaan jotain molekyylirakennetta yhteen (kuvassa oikealla alhaalla). Näin tätä molekyyliä ei enää tuoteta riittävästi solussa. Tästä kärsii ensin solu ja sitten koko ihminen, varsinkin jos tämä mutaatio on periytynyt eli on jokaisessa solussa.

Huomaa miten pieni muutos, yhden tikapuun puolan muutos, voi aiheuttaa aminohapon muuttumisen proteiinissa toiseksi ja tämä rampauttaa proteiinin toiminnan. Pienen pieni muutos tuhoaa toiminnan. Evoluutio-oppi kuitenkin nimeää nämä pienet satunnaiset muutokset uusia rakenteita luovaksi mekanismiksi, jonka avulla yksisoluisesta bakteerista on tullut vuosimiljoonien aikana ihminen.

Uuteen toimivaan rakenteeseen tarvitaan tuhansia tikapuun puolia, jotka ovat tarkoin järjestäytyneet. Hyvin helposti näkee, miten tulee näitä yhden nukleotidin muutoksia sattumalta ja mihin ne johtavat: ongelmiin. Samalla on vaikea kuvitella, miten tulisi tuhansia satunnaisia muutoksia useissa peräkkäisissä sukupolvissa uutta kehittynyttä rakennetta varten. Ja tämän pitäisi tapahtua niin, että välivaiheet eivät olisi haitallisia eri sukupolvissa eli eivät rikkoisi proteiinin olemassa olevaa toimintaa.

Tässä on rappeutumisen ja kehittymisen ero. Toinen on helposti ymmärrettävissä, toinen tuntuu käsittämättömältä. Toisesta on paljon havaintoja ja toisesta ei.

Tällä videolla muutamia esimerkkejä, mitkä havainnollistavat selkeästi, kuinka herkkiä nämä proteiinit ovat satunnaisille muutoksille. Videon ensimmäinen 1½ minuuttia käy animaatioin läpi sen minkä yllä esitin kuvin.

Jos kirjaan tehdään satunnaisia muutoksia muuttamalla kirjaimia sieltä täältä vähitellen kirjan sanoma rappeutuu. Tällä tavoin ei kirjaan synny uutta juonen käännettä, joka sopisi kirjan muuhun tarinaan. Ei vaikka jokaisen muutetun kirjaimen jälkeen kirjan sanoma joko hylätään tai hyväksytään sen pohjalta ymmärrettiinkö se ja sopiko se tavoitteeseen. Kymmeniä sivuja eripuolilla kirjaa pitäisi silloin olla koko ajan puolivalmiina, muodossa, josta ei ymmärretä mitään ja tällöin satunnaiset muutokset pitäisi hylätä. Kirja voisi vain rappeutua. DNA on rakennusohjekirja, jonka sisältö on tarkoituksenmukainen. Satunnaisilla muutoksilla se rappeutuu.

11. Nopeasti vanhentunut ymmärrys ihmisen alkuperästä

Miksi genetiikka ja molekyylibiologia ovat hirvittävän ajankohtaisia juuri nyt? Sen takia, että kymmenien vuosien sitkeän tieteellisen tutkimustyön ansiosta käytännön tuloksia on alkanut tulla. Tietysti tähän liittyy yhteiskuntien, teknologian ja erityisesti tiedonvaihdon (Internetin) kehityskin. Asiat tapahtuvat nyt kiihtyvällä tahdilla, kun viisaimmat aivot eripuolilla maailmaa toimivat ikään kuin yhdessä Internetin välityksellä. Kehitys kiihtyy.

Tämän takia oppi ja oppikirjat, jotka ovat kymmenen vuotta vanhoja, ovat auttamattomasti vanhentuneita. Samoin on vanhentunut näihin vanhoihin lähteisiin perustuva maailmankuva. Jokaisen olisi syytä nyt päivittää yleistiedon tasolla, mitä on tapahtunut viimeisten vuosien aikana. Ja tämän jälkeen tehdä asiaan kuuluvat johtopäätökset. Kukin oman tulkintansa mukaan. Vaarallisinta olisi pysyä vanhoissa tulkinnoissa, joista aika on jo ajanut ohitse.

(Nimeä tämä! Tällä kuvalla tosin ei ole mitään tekemistä genetiikan kanssa - pelkkää photosoppailua.)

Tässä lyhyt esimerkinomainen luettelo muutamista niistä asioista, mitkä ovat tapahtuneet ihan lähiaikoina. Tämä on kasvava ja nopeutuva trendi:

• CRISPR/Cas9 geenimanipulaatio ihmiselle 2016 - Koska syntyy ensimmäinen geeneettisesti manipuloitu vauva?
• Nobelin palkinto 2016 – solun sisäinen materiaalikierrätys. Ilman kierrätystä ihminen ei pystyisi elämään.
• Millenium palkinto 2016 – Ohjattu ”evoluutio”, osoittaa miten yhden geenin kehittyminen tapahtuu vain älykkäästi ohjaamalla.
• DNA:n ohjelmointi tietokoneella 2016 – MIT Yliopisto USA, todistaa yksiselitteisesti, että solussa on tietojenkäsittelyä.
• Nobelin palkinto 2015 – DNA korjauskoneet todistavat, ettei solu voinut jatkaa elämää ilman näitä koneita.
• DNA:n kaksoiskoodaus 2013 – sekä proteiinia että osoitteita (binding section) samassa kohtaa DNA:ta, hyödyllisten mutaatioiden haaste nousi pontenssiin kymmenen.
• Epigeneettiset löydöt – metyyliryhmän periytyminen, nopeat muutokset perimässä. Opitun ominaisuuden periytyminen.
• Ihmisen genomin toiminnan kartoitus 2003-2007 – koko genomi tarpeellinen, ei roska-DNA:ta (vuosia tämä oli evoluution suurin todiste).
• Apinan ja Ihmisen y-kromosomin vertailu 2010 – "tulokset kiusallisia evoluution kannalta".
• Neanderthal on ihminen, ei luolamies -2016 – DNA analyysi osoitti tämän. Lisäksi hän osasi kemiaa, lääketiedettä, ruuanlaittoa, taidetta, musiikkia.
• Denisovan ihmisellä samat geenit kuin nykyihmisellä 2016 - missä sitten on se kuuluisa luolaihminen?
• DNA:n tiedonkäsittelylogiikka, 2000-luku – Pyytää vastausta kysymykseen, missä on tiedonkäsittelyn ohjelman alkuperä?
• Dolly lampaan kloonaus 1996 – nykyisin kloonataan mitä vain: ravihevosia, koiria, lehmiä, … ihmisiä?

Näistä johtuen maailma on kovin erinäköinen kuin aikaisemmin tieteessä luultiin. Tieteen valtaapitävät jo harmaantuvat johtajat tosin pitävät vanhoista luutuneista käsityksistään kiinni kynsin hampain ja koulivat alaisensa pönkittämään heidän näkökulmaansa. 

Esimerkiksi vuosia oli irtisanomisuhalla kiellettyä tutkia dinosauruksen luissa olevaa pehmytkudosta (asiasta mm. laittomien irtisanomisiin liittyviä oikeudenkäyntejä USA:ssa ja lähes puolen miljoonan dollarin sovintokorvauksia). 

Siis maailmankatsomus, joka perustuu yli 10-15 vuotta vanhaan tieteelliseen tietoon, on auttamattomasti vanhentunut. 

Monesta näistä kohdista tulen kirjoittamaan yksityiskohtaisemmin jatkossa. Ne tulevat näyttämään, miksi väitän - siis monen muun asiaan perehtyneen tavoin -, että evoluutio-opissa ei ole mekanismiä, jolla yhdestä bakteerisolusta kasvaisi rakenteellisesti monipuolisempi eläin kuten susi. Sen sijaan en väitä, että sudesta ei voisi tulla kettua ja koiraa. Se miten tämä paradoksi ratkaistaan, että rakenteellisesti alemmasta ei voi tulla ylempää, mutta rakenteellisesti ylempi pystyy muuttumaan vähitellen rakenteelisesti kutakuinkin samantasoiseksi mutta erilaiseksi, selviää vähitellen talven aikana. 

Tutkitaan ja pohditaan mahdollisuuksia avoimin mielin, tekemättä johtopäätöksiä ennen kuin havainnot on esitetty.

10. Elämällä on tekijä - Yhteenveto osa I

Mediassa väitetään, että maailman on syntynyt itsestään ei mistään ja elämä on syntynyt itsestään ilman mitään merkitystä. Tälle kaikelle on annettu nimeksi evoluutio. Media mittaa "tykkäyksiä" ja julkaisee sellaista tietoa, mitä luetaan eniten eli kalastelee katsojia, riippumatta siitä kuinka luotettava uutinen on. Tätä on enemmistön ääni. Totuus elämästä on kuitenkin ihmisistä riippumaton ja olemassa, vaikka ei olisi yhtään ihmistä. 

Todisteet kumuloituvat nykyaikana nopeasti tätä yleistä käsitystä vastaan. Tässä yhteenveto mitä olemme toistaiseksi käyneet läpi. 

1. Tietääksemme mistä tulemme, meidän on ymmärrettävä, mitä olemme.
http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/10/alustus-mista-me-tulemme.html 

2. Solussa on kirjoitusta, tietoa. Tieto ei synny itsestään. Kukaan ei ole havainnut, että tietoa syntyisi tyhjästä sattumalta.
http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/10/elamankirja.html

3. Solu on hyvin järjestäytynyt. Satunnaisuudesta ei synny järjestystä. Järjestys ihmisen elämässä on aina työn takana. 
http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/10/3-miljoonakaupunki-pienoiskoossa.html

4. Solun tietojenkäsittely on kuin tietokoneen ohjelma. Se voidaan vaihtaa solusta toiseen ja solu alkaa toimimaan uuden ohjelman mukaan. Tietokoneohjelma vaatii aina ohjelmoijan.
http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/10/4-kolmen-vanhemman-lapsi.html

5. 2-metriä DNA:ta pakataan jokaiseen soluun ja avataan siellä hyvin järjestelmällisesti, ei satunnaisesti. Tällaisen teknisen järjestelmän luominen vaatisi ihmiseltäkin ylitsepääsemättömiä ponnisteluja.
http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/10/5-maailman-tihein-tiedon-pakkaus-dna.html

6. DNA on sellainen, että se voidaan helposti kopioida. Elämää syntyy vain olemassa olevasta elämästä ja vain kopioimalla ensin tieto.
http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/10/6-elama-on-kopiointia.html

7. Solun sisällä etäällä olevat yksiköt ovat osana samaa kommunikointilenkkiä. Kommunikointi vaatii aina sopimusta osapuolien välillä kuten samaa kieltä. Tällaista sopimusta ei ole havaittu syntyvän itsestään. Vain tietoinen älykäs ja ulkopuolinen mieli voi määritellä saman sopimuksen molemmille ei tietoisille osapuolille.
http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/10/7-porilaisen-dna-on-rna.html

8. Toimivia proteiineja saadaan aikaiseksi vain DNA:ssa olevan rakennusohjeen avulla. Sattunaisesti syntyy toimimattoma myttyjä. Rakennusohjeet ihmisen elämässä, kuten koneenrakennuksessa, ovat aina älyllisen ponnistelun tulos. 
http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/11/8-tieto-muuttuu-rakenteeksi.html

9. Proteenit ovat kuin koneita. Ihmisen rakentamat koneet toteuttavat suunnittelijan ajatuksia.
http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/11/9-nuo-pienet-koneet-sisallasi.html


Yhteenvetona voidaan todeta, analogian ja logiikan sääntöjä noudattaen*, että:
1.) niin kuin ihmisen käyttämät tietojenkäsittelyjärjestelmät ja koneet eivät synny itsestään (analogian perusta), 
2.) niin ei solukaan ole voinut syntyä itsestään (looginen johtopäätös). Solu ei ole voinut syntyä itsestään siinä muodossa kuin sen tänään voimme havainnoida. Ja toisaalta ei ole havaintoja elämästä, joka ei perustu nykyiseen soluun ja DNA/RNA:han (siis tietoon). Jos siis olisi ollut jotain toisenlaista elämää aikaisemmin, kaikki jäljet siitä ovat hävinneet, jolloin siitä puhuminen on vain spekulointia todisteiden puuttuessa. Tältä osin evoluutio-oppi ei siis ole fakta, vaikka tiedotusvälineissä näin väitetään. 

Käytettävissä olevien havaintojen mukaan ei siis ole muuta mahdollisuutta kuin, että solun, siis biologisen elämän, on joku alun alkaen tehnyt. 

Todisteet tosiaan kumuloituvat, mutta toistaiseksi olemme koskettaneet vasta jäävuoren huippua.

Seuraavaksi hyppäämme siihen, miten meille opetetaan, että  ihminen on kehittynyt alkusolusta sattumalta ja ilman tarkoitusta mutaatioiden avulla. 


*) Voit aina kieltää tämän analogian sopivuuden tähän tapaukseen maailmankatsomuksellisista syistä. Pääpointtini tässä onkin, että evoluutio-oppiin tukeutuminen on uskoa, ei tiedettä. 

Dinosaurukset ja suuret kysymykset

Emme tiedä dinosauruksista paljoakaan, koska niistä on jäljellä vain luita, joten usein niistä puhuttaessa on mukana paljon oletuksia. Osa oletuksista voi tulevaisuudessa muuttua tosiasioiksi havaintojen avulla. 

Yksi aikaisempi uskottava ja luonnollinen oletus on ollut, että ne ovat olleet eläimiä siinä kuin nykyiset liskotkin: niillä on verenkierto ja happeen perustuva elämä. Mutta vasta vuonna 2005 kun Mary Schweitzer löysi vahingossa katkenneen luun sisältä pehmytkudosta, joka myöhemmin osoittautui verisuoneksi, muuttuivat nämäkin oletukset havainnoiksi.

Dinosauruksen pehmytkudosta

Kaikki ovat kuulleet oletetun tarinan, että dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon 65 miljoonaa vuotta sitten, kun todennäköisesti meteoriitti iski maahan. Luonnollisesti tästä ei ole mitään havaintoja. Koko ajatus siitä, että nämä suuren eläimet elivät 65-230 miljoonaa vuotta sitten on oletus. Eikä tästäkään luonnollisesti voi olla havaintoja - ainakaan ihmisellä.

Tämä oletus perustuu siihen, kuinka syvältä maan alta niiden luita löytyy tai tarkemmin, mikä on tämä geologinen kerros. Tämän geologisen kivikerroksen ikä taas oletetaan sen mukaan, mitä fossiileja siinä on. Fossiili taas on vain toinen nimi kivettyneille luille. Saatat huomata, että tässä on kehäpäätelmä: kivet kertovat fossiilien iän ja fossiilit kivien iän. Kun ei ole havaintoja, niin silloin joudutaan tekemään oletuksia.

Silloin vuonna 2005, kun Mary ensimmäisenä julkisuuteen päässeenä henkilönä löysi pehmytkudosta, niin havaintoa ei ensin hyväksytty lainkaan, koska ne olivat oletuksen vastaisia. Kesti 10 vuotta ja useita uusia havaintoja, ennen kuin koko tiedeyhteisö hyväksyi havainnon todeksi.

Tässä Maryn haastattely niiltä ajoilta:

Populaarit tiedelehdet kirjoittivat näistä ensimmäisiä artikkeleja vasta niinkin myöhään kuin 2015. Miksi näin? Tämä havainto oli jyrkästi vasten sitä oletusta, kuinka vanhoja nämä luut ovat. Kaikki alan tiedemiehet tiesivät heti, että pehmytkudokset eivät voi säilyä näin kauan - olihan tätä tutkittu jo jonkin verran.

Mikroskooppikuvia kudoksista

Kesti kuitenkin pitkään ennen kuin kehitettiin teoria ja tapa todistaa se, miten tämä näin pitkään tapahtunut säilyminen olisi mahdollista. Vasta sitten kun oli tämä oletus, voitiin hyväksyä havainto. Nykyinen ajatus on, että rauta-atomit suojelevat näitä pehmytkudoksia miljoonia vuosia.

Pyydän jokaista käyttämään omaa järkeään siitä, miten tämä todistaa asian: He testasivat, että puhtaassa hemoglobiiniliuoksessa verisuoni säilyi laboratoriossa 2 vuotta ja totesivat, että kyllä se sitten säilyy 80 miljoonaakin vuotta tuolla ulkona jossain maan alla, missä ei ole puhdasta hemoglobiiniliuosta vain normaalia verta sekä kuivuutta ja vettä vaihtelevasti.

Todetaan isoista luvuista seuraava vertaus niin on helpompi ymmärtää mistä puhutaan: Kun 1000 tuntia on 42 päivää, niin miljoona tuntia on 114 vuotta! Kyllä hyvin tyhjiöpakattu liha säilyy 42 päivää, mutta se on ihan eri asia kuin 114 vuotta.

Pehmytkudosten myötä aukesi uusi mahdollisuus tutkia historiaa. Tämä on ns. C14 radiohiiliajoitus. C14 hiili on radioaktiivinen aine, joka hajoaa itsekseen typeksi. Sen puoliintumisaika on 5730 vuotta eli jos sinulla on 10 kpl C14 atomia, niin 5730 vuoden kuluttua jäljellä on enää 5 atomia.

C14 hiilen määrää voidaan mitata massaspektrometrilla. Sitä kertyy eläviin olentoihin vain niiden elinaikana ja sitä ei pitäisi olla yhtään jäljellä yli 100 000 vuotta vanhassa luussa. Voisi olla suoraviivaista sitten ajatella, että näitä luita on varmasti tutkittu paljon, jotta tiedetään ovatko ne vanhoja vai nuoria. 

Mutta ei - niitä ei kannata tutkia, koska ne ovat 65 miljoonaa vuotta vanhoja, joten niissä ei ole yhtään hiiltä jäljellä, varmasti ei ole, sanoo evoluutiotiedemies.

Mutta jos kuitenkin tutkittaisiin. Paljonhan tehdään tutkimusta, jolla suljetaan vain pois mahdollisuuksia, jotta voidaan olla ihan varmoja. Mutta nämä tutkimuslaitokset, jotka pystyvät tämän tekemään, eivät suostu ottamaan vastaan näytteitä dinosauruksen luita, koska ne ovat niin vanhoja (menee maine, jos tulos onkin joku muu kuin oletettu). 

Jääkö tämä asia sitten tähän?

Valehdella ei saa, mutta jos nyt kuitenkin hieman venytetään totuutta. Lähetetään luunäyte laboratorioon ja sanotaan, että se on eläimestä. Näin on tehtykin. Ja tulokset ovat kuten arvata saattaa: niistä löytyy C14 hiiltä. Tarkoittaako tämä, että ne eivät siis ole miljoonia vuosia vanhoja? Tähän asti tämä on aina tarkoittanut sitä.

Hyväksytäänkö tämä havainto? Ei. Nyt on menossa se vaihe, että haetaan tulkintaa siihen, mistä tätä C14 hiiltä on joutunut näihin näytteisiin. 

Uskon, että kymmenessä vuodessa käy samoin kuin pehmytkudosasiassa. Lopulta havaintoja on niin paljon, että se vain pitää hyväksyä. Mutta siltikään ei tulla hyväksymään, että luut olisivat nuoria, vaan keksitään jokin "rautatarina", joka selittää havainnon pitkän iän kannalta.

Miksi tätä ei tulla koskaan hyväksymään sekulaarin tieteen piirissä? Siksi koska sekulaari tiede palvelee materialismin käsitettä, johon kuuluu evoluutio ja evoluutio tarvitsee miljoonia vuosia. Jos osoittautuu, että dinosauruksia on elänyt yhdessä ihmisten kanssa, niin kuin miltä asiat nyt havaintojen pohjalta näyttävät, koko naturalistismaterialistinen maailmankuva sortuu:

Jurakauden fossiiliset kerrokset eivät olekaan enää miljoonia vuosia vanhoja, evoluutiolle ei jääkään enää aikaa, joten se ei olekaan voinut tapahtua.

1500-luvulta dinosauruksien kuvia Carlisle Katedraalissa (UK).
Miten osasivat siihen aikaan piirtää näitä?
Vastaavia vanhoja kuvia on eripuolilla maailmaa.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Tästä kuullaan vielä - palaamme silloin asiaan.

Ja lopuksi kiva video siitä, millaisista jäteistä on oikeasti ollut kysymys:

https://www.youtube.com/watch?v=jyoTwDfXZ6c

Tässä linkki, jossa on uskomaton ja pitkä tarina siitä, miten suvaitsevainen tiedeyhteisö on näille uusille havainnoille. Täältä löytyvät myös nämä radiohiiliajoitukset ja ikämääritykset, joita ei siis saa uskoa oikeiksi ;-)   http://newgeology.us/presentation48.html

Tässä ihan tieteellisesti hyväksytty artikkeli siitä, että pehmytkudosta on varmasti löytynyt (vain asiaan todella vihkiytyneille):

http://journals.plos.org/plosone/article?id=10.1371/journal.pone.0151143

Maailman miesten mielipiteitä elämän alkuperästä

Nämä seuraavat viitteet saattavat tulla täydellisenä yllätyksenä, sillä näistä asioista ei puhuta mediassa lainkaan. Kuitenkin näiden todistusvoima on merkittävä.

Olen tähän asti yrittänyt parhaani mukaan yksinkertaistaa näitä asioita niin, että ne olisivat ymmärrettävissä ilman yliopistotaustaa ja viiden vuoden molekyylibiologia lukuja (tosin en ole varma olenko onnistunut). Näin jokainen voisi tehdä omat johtopäätöksensä.

Teen poikkeuksen tähän periaatteeseen ja listaan seuraavana muutamia lausuntoja tiedemiehiltä, jotka oikeasti viettävät aikansa näiden asioiden parissa. Lopussa myös linkki sivulle, jossa tuhatpäinen joukko professoreita ilmoittaa, että eivät voi enää sitoutua evoluutio-oppiin. 

Missä siis on elämän alkuperä maailman viisaiden mukaan?

Ensimmäisenä kuuluisa ateisti-julistaja Richard Dawkins vastaa kysymykseen elämän alkuperästä suurin piirtein näin "Avaruusoliot tulivat ja suunnittelivat ensimmäisen solun" ja samalla tunnustaa elämän spontaanin syntymisen mahdottomuuden:  https://www.youtube.com/watch?v=BoncJBrrdQ8

Miksei edes hän, veden pitävä ateisti, voi väittää ensimmäisen solun ilmestyneen tyhjästä itsestään? Ja miksi avaruusolio-oletus ei ratkaise asiaa ollenkaan?

---

Seuraavana entinen ateisti Anthony Flew, joka myös kirjoitti kirjoja ja artikkeleita ateismista, sittemmin muutti maailmankatsomuksensa lähes kokonaan sen takia mitä oppi DNA:sta.

---

Denis Noble, Oxfordin yliopiston professori ja International Union of Physiological Sciences –järjestön johtaja, on julkaissut artikkelin tarkoituksenaan osoittaa, ”että kaikki synteettisen evoluutioteorian eli uusdarvinismin keskeiset oletukset on todistettu vääriksi”. Noble kirjoittaa, että hän odottaa toiveikkaana uutta teoriaa ”evoluutiosta”, joka selittäisi havaintoaineiston.

Physiology is rocking the foundations of evolutionary biology, Experimental Physiology z98(8):1235-1243,2013; DOI: 10.1113/expphysiol.2012.071134.

---

David Abel, The Gene Emergence Project, The Origin of Life Science Foundationista toteaa kansainvälisessä Molekyyli Tiede lehdessä seuraavanlaisesti. Tämä myös kuvaa hyvin tieteen nopeaa edistymistä tällä alueella:
 

"Tosiasia tarkoituksenmukaisesta ohjelmoinnista monella tasolla [solussa] tulee yhä enemmän ilmeiseksi jokaisen ilmestyneen molekyylibiologia lehden numeron myötä."

Abel, D.L., The Capabilities of Chaos and Complexity, International Journal of Molecular Sciences 10:247–291, 9 January 2009 | doi:10.3390/ijms10010247. Korostus blogistin toimesta.

---

Kaikesta tästä tieteen edistymisestä on seurauksena, että tutkijat ovat alkaneet epäilemään aikaisempia väittämiä ja oletuksia. Tässä linkki sivulle, johon yli tuhat professoria ovat ilmaisseet mielipiteensä vetäytyä pois evoluutio-opista. 

Huomion arvoista on, että tälle sivustolle voi rekisteröityä vain, jos sinulla on korkein mahdollinen yliopistotason koulutus.
http://www.dissentfromdarwin.org/about/fin/ 

Maailma on muuttumassa monella tapaa. Tieteen yli satavuotinen harharetki evoluutio-opissa on käymässä tukalaksi. 

9. Nuo pienet koneet sisälläsi

Olemme päässeet niin pitkälle, että vihdoin voimme tutustua näihin solun toiminnasta vastaaviin koneisiin lähemmin. Joidenkin mielestä olen julkaissut näitä blogeja ehkä liiankin usein, mutta puolustukseksi sanon, että minulla on ollut kiire päästää juuri tähän esitykseen. Nämä koneet, proteiinit, entsyymit, vastaavat kaikesta solun toiminnasta.

Tässä ensimmäisessä kuvassa on sekä taiteilijan näkemys, että elektronimikroskooppikuva bakteerin siimamoottorista. Bakteerit voivat liikkua pyörivien siimojen avulla. Tätä siimaa pyörittää ihan sähkömoottorin näköinen moottori, mutta se ei toimi sähköllä vaan solun sisäisellä energialla. Sen ominaisuudet ovat huikeat: jopa 200 000 kierrosta minuutissa ja suunnan vaihto alta kierroksen täydestä vauhdista. Siinä on akselit, laakerit, roottorit ja staattorit niin kuin sähkömoottorissakin.

Tässä kuvassa oranssilla proteiini, jonka tehtävä on kuljettaa kuormaa solun sisällä. Kyseessä luonnollisesti taiteilijan näkemys asiasta. Sen alla tarkempi kolmiulotteinen mallinnus ko. proteiinista. Jos haluat nähdä miten se liikkuu, klikkaa tästä: http://i0.wp.com/www.artofthecell.com/wp-content/uploads/2014/05/John-Liebler-Kinesin-Walking.gif?zoom=2&resize=256%2C256

Alla olevassa videossa näkyy miten solun sisäistä energiatabletteja (ATP) valmistetaan pyörivän protonimoottorin avulla. Näistä ATP molekyyleistä kaikki muu solussa saa energiansa. ATP on solun koneiden polttoainetta. Ilman ATP:tä mikään ei toimi solussa. Kaikki solussa nojaa siihen, että on juuri ATP-molekyyleja, joka tarjoavat energiaa eikä mikään muu. Jos solusta poistetaan ATP, niin käy kuin sähkölaitteelle, jonka tepseli vedetään seinästä, kaikki pysähtyy. ATP on yhdistävä tekijä kaikkien näiden itsenäisten koneiden välillä. 

ATP synthase: Structure and Function

Tämä ATP moottori tekee yksinkertaisimman mahdollisen toiminnon solun elämän kannalta: muuttaa protoneja energiamolekyyleiksi, joita muut solun elimet käyttävät.  Onko tämä moottori mielestäsi niin yksinkertainen, että se voi syntyä sattumalta, vahingossa, itsekseen ja kerralla kuntoon? 

Ei ole yksinkertaisempaa tunnettua välivaihetta, mistä tämä kone olisi voinut tulla vähitellen - ei ole mitään yksinkertaisempaa vaihtoehtoa protonille, jolla tämä kone käy. Protoni on alkeishiukkannen, atomin rakenneosa.

Yksinkertaisimpaan asiaan tarvitaan siis hyvin monimutkainen kone, jonka rakennusohje on hyvin laaja, tuhansia nukleotidejä (tikapuun puolia) pitkä. Kun yksinkertainen asia vaatii monimutkaisen koneen, ei voi olla evolutio-opin vaativaa kehityspolkua toimivine välivaiheineen. Voi olla polku vain ei-mistään suoraan tähän toimivaan koneeseen. Giganttinen kehitysloikka.

Insinöörimieli on taipuvainen ajattelemaan, että se on niin tarkoituksellinen, ettei se voi syntyä kuin suunnittelemalla. Lisäksi suunnittelijan on tunnettava atomirakenne hyvin yksityiskohtaisesti - myös ATP:n molekyylirakenne. 

Tämän ATP tuotantolaitoksen on ollut oltava olemassa "ensimmäisenä" solun rakenteista, koska muut proteiinit toimivat vain tämän tuotoksella, mutta tämän itsensä rakennusohje on DNA:ssa. Proteiinit, jotka lukevat tämän ATP moottorin rakennusohjeen DNA:sta, tarvitsevat sen tuottamaa energiaa, ATP molekyylejä, toimiakseen. Mutta ATP molekyylejä ei siis ole, ennen kuin on tämä tuotantolaitos. Siis mikä oli ensin? Vai kenties kaikki samanaikaisesti?

Solussa kaikki todella on tarkoin suunniteltua. Solun syntyminen sattumalta on yhtä todennäköistä kuin, että miljardi tornadoa synnyttää Boeign-747  lentokoneen vähitellen kaatopaikalla, mukaillakseni Fred Hoylen kuuluisaa lausetta, johon hän päätyi tehtyään tilastollista analyysiä elämän sattumanvaraisen syntymisen mahdollisuudesta.

Alamme näkemään jäävuoren huippua siitä, miksi väitän, että avaruus ei ole mitään verrattuna ihmiseen, mutta vielä on paljon edessäpäin. Saimme vasta jalkamme oven väliin.

8. Tieto muuttuu rakenteeksi

Solun tumassa olevasta DNA:sta on kopioitu RNA. RNA on viety ribosomi nimiseen tehtaaseen (käyty läpi edellisessä blogissa: Kommunikointi vaatii sopimuksen). Nyt alkaa proteiinin valmistus. Tässä ihmeellisessä tapahtumassa tieto muutetaan rakenteeksi, koneeksi, joka oikeasti toimii.

Se mikä proteiini valmistetaan, riippuu siitä mistä kohtaa DNA:ta ohje kopioitiin.

Kun tietokone tallentaa kaiken tiedon nollilla ja ykkösillä, niin DNA tallentaa tiedon A, T, C, tai G molekyylillä. Näiden molekyylien käsittely ei tapahdu sähköllä eikä suoraan kemiallisesti, vaan molekyylimekaniikalla. Tätä mekaniikkaa hoitaa proteiinikoneet. Virallisesti proteiinit tai entsyymit, mutta kone nimitys on hyvin kuvaava.

Tietokoneessa yhden suomenkielen aakkosen tallentamiseen menee kahdeksan nollaa tai ykköstä. Esimerkiksi "A"-kirjain on 01000001 tietokoneen muistissa. DNA:ssa niitä neljää merkkiä luetaan kolmen erissä ja koska jokaiseen paikkaan on neljä vaihtoehto voidaan kolmella merkillä kertoa 4*4*4 = 64 eri vaihtoehtoa. Näitä eri vaihtoehtoja käytetään proteiinien rakentamisessa niin, että jokainen kolmen merkin sarja (codon), esimerkiksi CCG tarkoittaa jotain aminohappoa. Aminohappo taas on proteiinikoneen rakennuspalikka eli koneen osa, ikään kuin levy, ruuvi tai mutteri.

Erilaisia aminohappoja maailmassa on paljon, mutta elämä käyttää vain tiettyjä 20:tä. Lisäksi aminohappoja on sekä vasen- että oikeakätisiä niiden avaruudellisen muodon mukaan, mutta elämä käyttää aina vain vasenkätisiä. Laboratoriossa aminohappoja valmistettaessa tulee yleensä molempia kätisyyksiä yhtä paljon. Kysymys pohdittavaksi: Miten siis elämä käyttää vain vasenkätisiä? (Ei siis ainakaan sattumalta.)

Edellisessä blogissa kävin läpi sen miten RNA luettiin DNA:sta ja lähetettiin eteenpäin. Kun RNA saapuu tehtaaseen, aminohapot tulevat omilla "kuljettimillaan". 

Jokaisella aminohapolla on omanlaisensa kuljetin, jolla on erilainen tunnistuspää. Se on vastinpari RNA:ssa olevalle kolmen puolan pätkälle (codon). Tästä tehdas (ribosomi) tietää laittaa aminohappoja DNA:n tarkoittamassa järjestyksessä peräkkäin.

Tehtaasta tulee ulos ikään kuin helminauha, jossa erilaiset aminohapot seuraavat toisiaan. Tämä helminauha viedään toiseen tehtaaseen, joka laskostaa siitä oikean muotoisen koneen (proteiinin).

Kun aminohappoketjuja tehdään satunnaisesti, tulee niistä lähes aina vain toimimattomia myttyjä. Kun niitä tehdään solussa DNA:n ohjeen mukaan, ne todella toimivat. Vaihtoehtoja erilaisten ketjujen rakentamiseen satunnaisesti on loputtomasti*, vain hyvin harvat, tähtitieteellisen harvat, muodostavat kolmiulotteisen toimivan rakenteen. Mistä DNA sai juuri toimivat rakennusohjeet itseensä monista mahdollisuuksista?

*) Koska Aminohappoja on 20 ja niitä voi olla peräkkäin jopa yli 1000 niin erilaisia vaihtoehtoja on sellainen luku, kun kerrot 20 itsensä kanssa 1000 kertaa peräkkäin: 20 x 20 x 20 x 20 x … Liian iso kotitietokoneellakin laskettavaksi. Luvussa on yli tuhat nollaa.

Koska vaihtoehtoja on näin paljon, sokeasti arvaamalla ja kokeilemalla toimiiko proteiini, ei pysty edes yhtä toimivaa proteiinia rakentamaan useissakaan miljardeissa vuosissa, puhumattakaan niistä sadoista proteiineista, joita yksinkertaisinkin elämänmuoto tarvitsee. 

Alla olevat kuvat pyrkivät kertomaan, mikä ero on sokealla arvauksella (mytty) ja tarkoituksenmukaisuudella (toimiva rakenne):

Tässä sama prosessi animaationa. Siitä näet hyvin, miten järjestelmällinen on koko tämä prosessi.

DNAtranscription and translation [HD animation]
Kun syvästi ymmärrät tämän prosessin, jossa tiedosta tulee rakenne, alat ymmärtämään myös biologista elämää uudella tasolla. Tasolla, jossa tiedosta tulee elämän perusta.

7. Kommunikointi vaatii sopimuksen

Edellisessä blogissa (jos se jäi välistä niin katso se ensin täältä: http://mistametulemme.blogspot.fi/2016/10/6-elama-on-kopiointia.html ) näimme jo proteiinikoneen työssä, kopioimassa DNA:ta uutta elämää varten. Nyt käsittelemme sitä, mistä se ilmestyi ja miten se on rakennettu.

Solun sydämessä, tumassa, on turvallisen suojavallin sisällä kallein asia, tietokanta, joka kertoo, miten sinut rakennetaan. Tämä tietokanta on 3 miljardia "tikapuun puolaa" pitkä, eli n. 2m, ja kulkee nimellä DNA.

Nyt meillä on ongelma: DNA on tumassa, mutta siinä olevien rakennusohjeiden mukaan pitäisi rakentaa proteiineja "tehtaassa", joka on tuman ulkopuolella. DNA:ta ei voi kuljettaa pois tumasta tehtaaseen, koska sitä tarvitaan koko ajan moneen eri asiaan. Rakennusohje pitää siis kopioida ja kopio kuljettaa tehtaaseen. Aivan kuin oikeassakin yrityksessä: toimistosta koneen rakennusohje, piirustus, kopioidaan ja viedään kopio tehtaaseen.

Täksi kopioksi riittää puolikas tikapuuta, sillä olihan puolikkaissa aina sama tieto, koska A&T ja C&G esiintyivät aina vain pareittain. Tätä kopioitua puolikasta kutsutaan RNA:ksi. Proteiinikoneet lukevat DNA:ta ja kirjoittavat RNA:n. Sitten RNA kuljetetaan tuman ulkopuolelle ribosomi nimiseen tehtaaseen, jossa proteiini valmistetaan. RNA:ssa on osoite, mihin tehtaaseen se pitää viedä.

Tässä on huomioitava tärkeä asia: ribosomin, tehtaan, on ymmärrettävä RNA:n ohje. Sen on osattava lukea se. Sen on ymmärrettävä, että sitä luetaan kolmen puolan puolikkaan ryhmissä. Sen on ymmärrettävä, että se kokoaa proteiinin niin kuin DNA:n sen oletti tekevän, jotta valmistuu se proteiini, jonka DNA:n tietokone päätti valmistaa (tästäkin myöhemmin lisää).

Tässä on kyseessä selkeä kommunikointilinkki. Kommunikoinnissa sekä lähettäjän että vastaanottajan on puhuttava samaa "kieltä". Niiden välillä on oltava sopimus siitä, miten tiedonvälitys hoidetaan. Koska ne ovat etäällä toisistaan solun mittakaavassa, olisi teoriassa mahdollista, että ne muuttavat sopimusta itsekseen, vahingossa, sattumalta. Tällöin ei kommunikointi enää toimisi ja solu kuolisi, elämä loppuisi.

Luonnollisesti nämä molekyylitason rakenteet eivät omaa mitään omaa ymmärrystä tai tietoisuutta. Eivät ne tiedä mitä tekevät. Ne toimivat niin kuin koneet: suorittavat niille suunniteltua tehtävää järjestelmällisesti. Täten ne eivät voi itse tehdä keskenään sopimustakaan siitä miten kommunikointi hoidetaan. Miten sopimus sitten on syntynyt? Kas siinäpä hyvä kysymys pohdittavaksi. Jonkun on asetettava se ulkopuolelta - ulkopuolisen tarkkailijan roolissa, määrättävä se kieli, millä tieto kerrotaan ja miten se luetaan.

Seuraavassa blogissa mennään tehtaan sisälle katsomaan miten tieto muuttuu rakenteeksi eli miten koneita rakennetaan ohjeiden mukaan.

Sitä ennen tämä animaatio antaa hyvän käsityksen siitä, mitä oikeasti tapahtuu:

From DNA to protein - 3D

Tämä video menee sen edelle, mitä olemme tähän asti käsitelleet, mutta ensi kerralla, asiat tarkentuvat jälleen eteenpäin.

6. Elämä on kopiointia

Elämää syntyy vain elämästä - kopioitumalla. Tämän totesi Louis Pasteur jo 1800-luvulla eikä sitä sen jälkeenkään ole pystytty kumoamaan - ei edes laboratoriossa kiivaasti yrittämällä.

DNA, perimäsi tietopankki, kopioituu biljoonia kertoja elämäsi aikana.

DNA

DNA on hieno kaksoiskierteinen jättiläismolekyylirakenne, mutta kuvaan sitä näissä blogeissa äärimmilleen yksinkertaistettuna tikapuurakenteena (kuva alla). Voit googlailla helposti erilaisia DNA:n kuvia ja olet niitä jo varmasti nähnytkin. 

DNA:ssa on molemmilla reunoilla tukirakenne, joka pitää sen koossa (sokeri+fosfaattimolekyyli). Varsinainen tieto on "tikapuun puolissa". Yksi tikapuun puola koostuu kahdesta osasta, puolikkaasta. Ja yhteen puolikkaaseen on neljä eri vaihtoehtoa. Nämä ovat ne A, T, C ja G, kirjaimet, jotka esiintyivät jo aikaisemmissa blogeissa. Käytännössä ne ovat erilaisia molekyylejä, mutta siitä meidän ei tarvitse välittää. Riittää että ymmärrämme tämän tietojenkäsittelyn tasolla.

DNA:n tiedontallennuksen nerokkuus on siinä, että nämä tikapuun puolan puolikkaat esiintyvät aina pareittain. A & T ja C & G. Kaksinkertainen kirjanpito estää virheiden muodostumista. Näin myöskin solu pystyy helposti kopioimaan tiedon: halkaistaan tikapuut keskeltä ja täydennetään puolikkaat: Jos puolikkaassa on A täydennetään se T:llä ja jos siinä on C täydennetään se G:llä ja toisin päin. Tämän jälkeen meillä on kaksi täysin samanlaista tikapuuta ja solu voi jakautua - elämä jatkua. 

Hedelmöittymisen jälkeen lähdit liikkeelle yhdestä solusta, joka jakaantui. Tätä jakaantumista tapahtui uudelleen ja uudelleen kunnes sinusta tuli sinä - biologisesti ajatellen. Solun jakautuminen tapahtuu kahdessa vaiheessa. Ensin jakautuu tieto eli DNA ja sitten vasta koko solu. 

Vaan miten tämä kopiointi käytännössä tapahtuu? Se selviää helposti katsomalla alla oleva video. Siinä esiintyy myös proteiinikoneita, jotka varsinaisesti tekevät työn. Näistä me tulemme puhumaan jatkossa paljon.

Ensi kerralla alamme käydä läpi miten näitä proteiinikoneita valmistetaan. Niiden rakennusohje on DNA:ssa ja solu ei voi jakautua ennen kuin ohje on luettu DNA:sta ja kyseiset koneet on rakennettu. 

Tämä video kertoo miten tiedon kopiointi tapahtuu käytännössä. Kiinnitä huomiota erityisesti siihen miten mekaaninen operaatio se on. Pienen pienet koneet tekevät työn mekaanisesti liikkumalla. Huomaa miten samanlaisia nämä koneet ovat kuin jossakin tehtaassa olevat automaatiokoneet ja robotit. Ne toistavat väsymättä samaa liikettä uudelleen ja uudelleen. Ne ovat atomitason koneita, joten jos yksikin atomi on väärin tai uupuu, kone ei enää toimi. Sen koneinsinöörin, joka on suunnitellut nämä koneet, on täytytyn tietää tarkalleen ihan kaikki molekyylibiologiasta ja atomeista jopa kvanttifysiikasta. Nämä koneet koostuvat useista alikokoonpanoista ja tuhansista osista (aminohapoista). Huomaa myös, että koko tiedon kopiointi prosessi vaatii useita eri koneita. Jos yksikin uupuisi, niin elämä loppuisi. Miten nämä koneet siis ovat alun alkaen syntyneet? Yksi ensin, toinen sitten? Mitä ne tekivät ennen kuin ne olivat kaikki olemassa? Mitä se yksi teki ennen kuin se osasi kopioida tietoa? Koneet toimivat vain yhdessä tehtävässä. Huomaa myös ettei niillä ole tietoisuutta, ne ovat atomeja. Ne eivät itsessään voi kehittyä tai sopeutua.  

Mechanism of DNA Replication (Advanced)

Katso useampaan kertaan, että todella näet mitä tapahtuu. Huomaa että toinen puolikas voidaan kopioida suoraan, mutta toinen pitää kopioida "vastakarvaan" ja siksi sitä pitää "lenkittää" pätkissä.

Amazing sanoisi amerikkalainen.