Tämän
tutkijan, Yoshinori Ohsumin,
suurimpia havaintoja oli, että ilman solun sisäistä kierrätystä ihminen ei
voisi elää. Kierrättämällä arvokkaita proteiineja saadaan ne uudelleen käyttöön
ilman, että ihmisen pitää syödä 300g
proteiineja joka päivä. Tämä määrä proteiineja olisikin terveydelle
vaarallinen. Koska solu kierrättää proteiineja, on tarve huomattavasti pienempi noin 70g päivässä.
Solussa
kierrätyksestä vastaa 15:sta geenin tuottamat proteiinit, jotka hän
tutkimuksillaan löysi. Näistä koostuu autofaagi, joka kerää roskia solusta ja
vacuole/lysosomi, johon autofaagi jättää lastinsa ja joka vastaa roskien
paloittelusta takaisin molekyyleiksi, joita solu voi uudelleen käyttää.
Autofaagi rakentaa "pussin" niiden jätteiden ympärille, mitkä muut
solun proteiinit ovat merkinneet. Kyseessä lienee jonkinlainen
laadunvalvontaosasto, joka kiertää solua ja merkkaa fosfaattisignaalilla ne
proteiinit ja muut kohteet, jotka toimivat väärin tai eivät toimi enää
lainkaan. Nämä merkatut kohteet autofaagi voi sitten viedä kierrätettäväksi.
Tämän
voi ajatelle toisin päin eli, että mitä tapahtuu, jos solussa ei olisi
tällaista mekanismia. Tällöin solu ei pelkästään hukkuisi roskiin, vaan lisäksi
rakennusaineet uusiin proteiineihin loppuisivat, koska niitä ei solun
ulkopuolelta saada riittävästi. No missä vaiheessa evoluutiopolkua tämä(kin)
mekanismi on sitten tullut soluun ja miten solu toimi ennen sitä?
Sitä
ei kukaan osaa selittää. On ainoastaan tutkimuksia, joissa evoluutiopolkua
rakennetaan siltä pohjalta kuinka samanlaisia nämäkin rakenteet ovat eri
eliöiden soluissa ja sitten kuvitellaan, miten mikäkin on tullut toisesta.
Mutta ei näistä siirtymisistä mitään havaintoa ole. Nämä vain oletetaan
perustuen samankaltaisuuteen. Samankaltaisuus ei kuitenkaan todista
kehittymistä. Samankaltaisuus voi yhtä hyvin tarkoittaa samaa suunnittelijaa.
On
kuitenkin selvää, että niin tässä järjestelmässä kuin monessa muussakin, vain
kokonaisuus toimii ja kokonaisuuden rakentamiseen tarvitaan kymmeniä tuhansia
nukleotideja (tikapuun puolia). Ei ole tunnettua mekanismia, miten tällaiset
valtavan laajat toisistaan riippuvat järjestelmät syntyisivät nopeasti ja
kerralla.
Edellisessä
blogissa (http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/02/18-dna-vaatii-huoltoa-ja-korjausta.html) nobelistit olivat löytäneet joitakin kymmeniä eri proteiinejä. Tästä
tulee 15 lisää. Kaikki nämä, ja jo paljon aikaisemmin läpi käydyt DNA:n lukemisesta ja kopioinnista vastaavat proteiinit, tarvitaan ihan ensimmäiseen soluun jo
ennen kuin se voi lisääntyä.
Nobelin arvoiset todisteet kumuloituvat. Se järjestäytyneen geneettisen tiedon määrä, mitä tarvitaan yksinkertaisimmankin elämän ylläpitämiseen, kasvaa kasvamistaan, kun etenemme syvemmälle solun toimintaan. Nyt meillä on koossa kymmeniä proteiineja, joita tarvitaan, mutta vielä on matkaa, sillä niitä tarvitaan satoja nykytiedon mukaan - ehkä jopa tuhansia. Ja jo yksi proteiini on niin pitkä tietorakenne, ettei se mitenkään synny itsestään edes miljardien vuosien aikana.
Nobelin arvoiset todisteet kumuloituvat. Se järjestäytyneen geneettisen tiedon määrä, mitä tarvitaan yksinkertaisimmankin elämän ylläpitämiseen, kasvaa kasvamistaan, kun etenemme syvemmälle solun toimintaan. Nyt meillä on koossa kymmeniä proteiineja, joita tarvitaan, mutta vielä on matkaa, sillä niitä tarvitaan satoja nykytiedon mukaan - ehkä jopa tuhansia. Ja jo yksi proteiini on niin pitkä tietorakenne, ettei se mitenkään synny itsestään edes miljardien vuosien aikana.
Roskien tuhous
(vacuole/lysosome) videona:
Roskien kuljetus
(autofagisome):
Linkki Ohsumin Nobel
palkinnon perusteisiin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti