Kyllä tekniikan mies, tai nainen tässä tapauksessa (toimittaja Raili Leino), tietää, milloin hän näkee
koneen. Toimittajalle kehut fotosynteesin kuvauksesta, joka on rehellinen havainnolle: konehan se on. Lisäisinpä jopa että liukuhihna, jonka
alkupään pitää 'tietää', mitä loppupää tarvitsee. Eihän se itse tiedä, mutta
sen tekijän on pitänyt tietää niin kuin koneensuunnittelijan aina.
Koneensuunnittelijalla se äly on ja
viisaus ajatella, mitä tarvitaan missäkin vaiheessa.
Tuottavuutta Fotosynteesiin - Tekniikka ja Talous 31.3.2017
… Koneisto on
hyvin monimutkainen ja monikerroksinen. Energian- ja elektroninsiirtoreaktioiden pitää tapahtua jopa sekunnin miljardisosan miljoonasosan tarkkudella oikeaan
aikaan ja oikeassa paikassa. Jokaisessa kasvisolussa on miljoonia fotosynteesin
elektroninsiirtoketjuja, joiden pitää toimia kuin rasvattu
kone. Elektronit eivät saa pakkautua: niiden pitää koko ajan kulkeutua ketjussa eteenpäin. …
Toimittaja hienosti
teknisin termein kertoo kuinka monimutkainen ja äärimmäisen tarkka prosessi ja
tuotantoketju se on, kun valoa kaapataan fotoni kerrallaan, varastoidaan niitä
'akkuun', hajotetaan vesimolekyyli hapeksi ja protoneiksi sekä jatkojalostetaan
ne lopulta toisien proteiinikoneiden avulla solun sisäiseksi energiaksi ja
lopulta sokeriksi.
 |
| Viherhiukkasen liukuhihnakoneisto: energia vurtaa vasemmalta oikealle |
Tämän tuotantoketjun
alkupään hienous on siinä, miten se pystyy jalostamaan yksittäisistä fotoneista
sellaisen energia paukun, joka 'räjäyttää' vesimolekyylin hajalle. H2O, kaksi
vety- ja yksi happiatomia yhdessä, ovat lujasti toisissaan kiinni. Yksittäinen
auringosta tuleva fotoni ei sisällä riittävästi energiaa sen sidoksen
purkamiseen - ONNEKSI! Sillä jos näin olisi niin vesistäistä vapautuisi koko
ajan spontaanisti vetyä ja happea ilmakehään. Jokainen voi miettiä, mitä
tapahtuisi ensimmäisen salaman iskiessä: valtava vetyräjähdys. Eikö ole kätevä
hienosäädetty 'sattuma' tämäkin?
Fotosynteesi on
suunniteltu niin, että siinä käytetään viherhiukkasta ja proteiinia fotonin
kaappaamiseen ja siirtämiseen. Sen energia sidotaan fotoni kerrallaan. Kun energiaa on
kerääntynyt kahden fotonin verran, tämä energia johdetaan proteiinin sisällä vesimolekyylin luokse ja energia käytetään
molekyylin sidosten purkamiseen. Vapautuu vety-ytimiä eli positiivisesti
varautuneita protoneja ja elektroneja eli muodostuu sähkövaraus. Tätä sitten
liukuhihnan jälkimmäiset vaiheet käyttävät hyväkseen mm. protonimoottorin avulla tuotetaan ATP molekyylejä, joita käytetään sokerin
valmistukseen, mikä taasen tapahtuu kuudessa eri vaiheessa. Happea purkautuu ilmakehään ikään kuin sivutuotteena veden hajottua - eläinten ja ihmisten
onneksi.
Nyt tämä ensimmäinen
proteiini, joka kaappaa fotoneja on melkoisen monimutkainen, mutta tarkoin
järjestäytynyt. Silti se tekee äärimmäisen yksinkertaisen asian: kaappaa
valohiukkasen, fotonin. Ei ole kuviteltavissa minkäänlaista sattuman rakentamaa
ketjua, jolla tämä proteiini olisi voinut valmistua vähitellen ollen ensin
yksinkertaisempi ja silti käyttökelpoinen. Ei ole sellaista yksinkertaisempaa proteiinia, joka kaappaisi
jotain yksinkertaisempaa kuin fotonin, koska ei ole olemassa fotonin esiastetta: fotoni on alkeishiukkanen ja siten alkupiste. Ei ole siis mahdollista
olla olemassa proteiinia, joka toimisi jotenkin sinnepäin ja joka sitten
mutaatioiden avulla kehittyisi täksi proteiiniksi. Ei, tämän on täytynyt syntyä
kerralla valmiiksi ja olla juuri oikeassa paikassa liukuhihnaa, jotta siitä
olisi jotain hyötyä liukuhihnan loppuosalle. Ja kuten kuvasta näkyy tämä on
monimutkainen valon kaappauskone, joka ilmentää selkeitä suunnittelupiirteitä:
 |
| Fotonin kaappausproteiini |
Tiedätkö muuten
miksi kasvit ovat vihreitä? Vihreä värihän tarkoittaa sitä, että lehtien pinta
imee muut valon aallon pituuden paitsi vihreä. Vihreän valon aallonpituutta ei
saa päästää tälle tuotantolinjalle, koska se rikkoisi tämän herkän rakenteen.
Se on siis suojausmekanismi.
Vaikka
viherhiukkanen ei milloinkaan olisi voinut syntyä vähitellen ja sattumalta,
niin argumentin vuoksi, oletetaan nyt, että näin tapahtui. Leikitään
ajatuksella, että johonkin bakteeriin syntyi viherhiukkanen ja se alkoi
lisääntymään jakautumalla yhdessä bakteerin kanssa. Nyt merkittävän
kilpailuedun turvin, saihan se energiaa ensi kerran elämän historiassa auringosta, sen jakautuminen kiihtyi
vilkkaasti. Jos jakaantumista tapahtuisi, kilpailun puuttuessa, vaikkapa kahden
tunnin välein (joidenkin bakteerien tiedetään jakautuvan näin kiivaasti) niin
alta kuukaudessa maan vesistöjen kaikki atomit olisi käytetty eli jo paljon
ennen tätä 'viherlevää' olisi kaikkialla mihin valo yltää. Tämän prosessin toinen
raaka-aine veden lisäksi on hiilidioksidi. Hyvin nopeasti (miljoonia vuosia
ajatellen) kävisi niin, että hiilidioksidi loppuisi ilmakehästä ja tämän vallan
saanut bakteeri kuolisi raaka-aineen puutteeseen. Myöskin maailma olisi täynnä sokeria, jota kukaan ei käyttäisi. Ajatusleikeillä ei saa
luonnon tarkkaa tasapainoa aikaiseksi. Kaikki riippuu kaikesta.
Evoluutio-opissa ei
ole selitystä, miten ja mistä viherhiukkanen on kehittynyt. On vain opin
ennakko-oletukseen perustuva toteamus, että se syntyi silloin ja silloin
menneisyydessä ja siitä eteenpäin se on ollut olemassa. Näin on täytynyt olla,
koska tänään niitä on ja Luoja Jumalaa ei ole olemassa. Se siis vain oletetaan
ja tämä oletus ei perustu havaintoon. Koko tässä päättelyssä ei ole mitään
tieteellistä, vaan se on puhdas uskomus. Siihen voi ja pitää uskoa, jos haluaa
uskoa siihen, ettei Jumalaa ole olemassa, mutta se vaatii kyllä kovan ja vahvan
uskon. Heikkojen uskovien on parempi mennä vajavaisuuksiensa kanssa Ihmisen
Pojan luokse ja anoa armoa.
Tarvitaan siis hirvittävän monimutkainen koneisto tekemään äärimmäisen yksinkertainen asia: kaappaamaan fotoni.
Asiasta syvemmin kiinnostuneille tässä kaksi animaatiota, jotka hyvin kertovat miten monivaiheinen ja tarkoin järjestetty tämä prosessi on:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti