27. Se mitä nyt tapahtuu, on vahingollista evoluutio-opille.

Monet 'asiantuntija' väittävät, että evoluutio on todistettu tuhansilla tavoilla todeksi. Miksi sitten tunnettu tiedelehti kirjoitti hiljakkoin:

”Lenskin bakteerit – evoluution todellisuus nyt ensimmäistä kertaa silmiemme edessä!” Näin raportoi tiedelehti New Scientist kesäkuussa 2008.

Siis ensimmäistä kertaa vuonna 2008 - ja tämäkin on myöhemmin osoitettu vähintäänkin kyseenalaiseksi johtopäätökseksi (tyhjentävä selvitys löytyy täältä sivulta 68 alkaen: https://luominen.fi/materiaalit/pdf/koulubiologian_analyysi_osa_1_versio_2.pdf).

Yksi evoluution puolustus onkin, että ehkä evoluutiota ei vielä ole todistettu oikeaksi, mutta tieteen kehittyminen tulee todistamaan sen todeksi. Tarkastellaan lyhyesti, että ollaanko tieteessä lähestymässä tätä hetkeä vai ei.

Tieteessä nimittäin on ennustamisen käsite, jonka mukaan teorian lujuudesta kertoo jotain se, kuinka hyvin sen pohjalta tehdyt ennusteet toteutuvat uusien havaintojen myötä. Loittoneeko siis evoluution todistus vai läheneekö se viimeaikaisten havaintojen myötä?

Orpogeenit ovat geenejä, joita ei ole löydetty muista kuin yhdestä eliöilajistä. Näitä orpogeenejä löytyy koko ajan lisää ja niiden toimintaa ei vielä tunneta, koska jokainen orpogeeni pitäisi tutkia erikseen. Suuri kysymys on, että miten nämä orpogeenit ovat syntyneet? Missä ovat ne välivaiheet, joissa jokin toinen geeni muuttuu toiseksi vähitellen? Orpogeeneillä ei nimensä mukaisesti ole verrokkeja missään. Ne vain 'ilmestyvät' kuin tyhjästä, valmiina, toimivina ja tärkeänä osana elämää.

Evoluutio-oppi ennustaa, että kun kirjataan ylös yhä enemmän geenejä geenipankkiin, siis tietokoneen tietokantaan, niin orpogeenien määrä koko rekisteröidystä genomista vähenee. Oletetaan siis, että se sama geeni lopulta löydetään jostain muustakin lajista. 

Todellisuus on kuitenkin ennustusta ihmeellisempi: mitä enemmän tutkitaan, sitä enemmän löydetään orpogeenejä eli orpogeenien osuus rekisteröidyistä geeneistä ei pienenekään vaan kasvaa. Tämä on evoluutio-opin ennusteen vastainen ilmiö.

Toistaiseksi tämä on jatkunut tasaisesti: mitä enemmän uusia geenejä rekisteröidään, sitä enemmän orpogeenejä löydetään.

Tämä toimii myös taaksepäin ajassa eli vanhoissa jo sukupuuttoon kuolleissa lajeissa on uusia orpogeenejä, vaikka evoluutio-opin mukaan pitäisi olla päinvastoin: alussa oli vähemmän geneettistä variaatioita ja sitä on tullut vähitellen lisää. Nyt tieto lisääntyykin ajassa taaksepäin mentäessä, mikä taasen sopii paremmin luomismalliin.

Jopa muurahaislajeilla on yli 10% orpogeenejä lajista toiseen.  Ne eivät siis voi olla lähisukulaisia, vaikka sukupuussa ne ovat esitetty näin. Itse asiassa tämä on siinä määrin ongelmallista (evoluution kannalta), että niin pienestä geenien määrästä ei saada niin paljon orpogeenejä millään aika välillä ja matematiikalla. Sukulaiset eivät olekaan toisistaan tulleita sukulaisia.

Tämä tilastollinen matematiikka todistaa selkeästi, että tieteen kehittyminen todistaa vastoin sitä oletusta, että evoluution oikeaksi todistaminen lähenisi. Itseasiassa tapahtuu juuri päin vastoin: todistus karkaa yhä mahdottomammaksi.

Aikaisemmin sukulaisiksi luokitellut eläimet eivät olekaan geneettisesti sukulaisia ja taas toisin päin. Miten siis tämä eläinten sukupuu pitäisi rakentaa? Olemme siinä vaiheessa tätä jaksoa, että voimme turvallisesti todeta, että tätä elämän puuta ei enää ole olemassa - se on kaadettu, pätkitty, klapit tehty ja poltettu. Katsotaan jatkossa mitä tehdään kannolle.

Huomaa, että eläimiä voidaan edelleen luokitella näennäisen samankaltaisuuden mukaan, mutta ei voida kertoa, että ne aina olisivat tulleet toisistaan.

Luomismalli kuvaa havaintoja paljon paremmin ja sen pitäisi korvata tämän sukupuun opetus kouluissa. Ihan oikeasti: lapsille pitäisi opettaa, että elämä ei ole tullut itsestään eikä sitä ole voitu todistaa, että kaikki eläimet olisivat sukua keskenään. Nyt me yhteiskuntana valehtelemme lapsille ja lapset ovat aina Jumalan erityissuojeluksessa: Jumala ei varmasti katsele tätä tilannetta hyvällä.

Tässä pidempi englannin kielinen luento aiheesta:

What Happened to the Tree of Life - Paul Nelson