Uutta tietoa ihmisen alkuperästä - Ihminen on ollut ihminen

Maanantaina 12.6.2017 oli Satakunnan Kansassa artikkeli nyky-ihmisen luiden löytymisestä Marokosta. Mitä itse asiassa artikkelin mukaan löydettiin? Ihmisen luita ja kallon palasia. Siinä sinänsä ei ole mitään uutisarvoa. Artikkeli selkeästi kertoo, miten kallo on kutakuinkin samanlainen kuin nykyihmisen kallo ja sellaiseksi tämä oli luokiteltukin. Eikä siinäkään mitään uutista ole, että ihmisen luita löytyi Marokosta. Sieltä varmaan löytyisi paljon niitä - ainakin hautausmailta.

Sen sijaan uutiseksi tämän teki fossiilien väitetty ikä. Ne sanottiin 300 000 vuotta vanhaksi. Tämä tarkoittaisi, että ihmisen evoluutio olisi tapahtunut 100 000 vuotta aikaisemmin kuin ennen on väitetty. 

Tämä tarkoittaisi myös, että "Ulos Afrikasta" -malli joutuisi kiusalliseen tilanteeseen. Ulos Afrikasta -malli perustuu siihen väitteeseen, että nyky-ihminen kehittyi Itä-Afrikassa ja muutti sieltä kaikkialle maailmaan. Tämä Ulos Afrikasta -malli on tieteen pyrkimys piilottaa se tosiasia, että ihmisen evoluutio-oppi on syvästi rasistinen. Kehittyminenhän tarkoittaa, että jossain on vähemmän kehittyneitä. Siksi tällaiset väitteet ovat paleoatropologien (ihmisen historian tutkija) piireissä uutisia, joihin suhtaudutaan tunteella ja epäilyksellä, koska tämä rakas Ulos Afrikasta -malli joutuisi vaaraan ja heidän syvät ajatuksensa paljastuisivat. 

Evoluutio-opin mukaan kehittyminen Afrikassa tapahtui erittäin nopeasti jostakin ihmisen ja apinan yhteisestä esi-isästä. Nyt jos taas nipistetään 100 000 vuotta pois tästä kehitysajasta, niin kehittymisen on pitänyt tapahtua entistä nopeammin. 

Tätä peliä, että uusi fossiililöytö on entisiä vanhempi tai jo olemassa olevat fossiilit uudelleen ajoitetaan, on ollut menossa näissä tutkimuksissa aina. Esimerkiksi 1900-luvun alussa dinosaurukset katosivat maapallolta 12 miljoona vuotta sitten, mutta sittemmin vähitellen on päästy nykyiseen 65 miljoonaan vuoteen. Jostain se uutinen pitää kaivaa, jotta tutkimus saa julkisuutta ja sitä kautta jatkorahoitusta. Ja taas toisaalta, kun koko ajan opitaan elämän monimutkaisuudesta lisää, johdetaan, että aikaahan tarvitaan entistä enemmän lajien kehittymiseen. Näitä pitkiä aikoja ei tosiasiassa suoraan havaita, väitteistä huolimatta, vaan ne ovat johtopäätöksien vaatimuksia. 

Tässä ihmisen esi-historiaa tutkivassa jaksossa en lähde mukaan tähän ajoituspeliin. Otan sen myöhemmässä vaiheessa omana kokonaisuutenaan. Katsotaan suoria havaintoja, jotta jokainen voi tehdä omat johtopäätöksensä. Kuitenkin paleoatropologeja usein ohjaa juuri aika: riippuen kuinka vanhaksi jokin luunpala määritellään, niin sen mukaan siinä nähdään erilaisia piirteitä. Havaintoja tehdään maailmankuvasta käsin - ei objektiivisesti kohdetta tutkimalla. Tutkijoiden halu, ja lukijoiden mielenkiinto, löytää jotain erikoista historiastamme on niin kova, että he näkevät, mitä uskovat.

Tästä satojen tuhansien vuosien historiasta herää monta kysymystä. Ensimmäinen on, että missä ovat kaikki ihmiset? Jos sukupolven ikä on 20-vuotta ja kaikki lähtee liikkeelle yhdestä ihmispariskunnasta ja pariskunnat aina saavat 4 lasta, jotka lisääntyvät aina 20 vuoden päästä, niin jo alle 700 vuodessa pitäisi tulle ne miljardit ihmiset, joita on olemassa tänään. Eikö siis satojen tuhansien vuosien aikana ollut yhtään muutaman sadan vuoden jaksoa missään päin maapalloa, jolloin lisäännyttiin normaalisti? Satojatuhansia vuosia ihmispopulaatio ei kasvanut juuri lainkaan. Syntyi heimo sinne toinen tänne, mutta ne eivät milloinkaan kasvaneet muutamaa tuhatta yksilöä suuremmaksi, mutta silti ne säilyivät. Tämäkin täytyy ottaa vastaan uskolla. Matemaattisesti se ei ole perusteltua. 

Toinen kysymys on, että miten viimeiseen 300 000 vuoteen ei ole enää tapahtunut kehitystä (niin kuin tämäkin artikkeli kertoi)? Mutta sitä ennen on pitänyt tapahtua merkittäviä muutoksia, kun nyky-ihminen kehittyi tästä tuntemattomasta puuttuvasta lenkistä. Mikä pysäytti kehityksen?

Nykytutkimus on havainnut, että jokaiseen uuteen ihmissukupolveen kertyy 100-200 uutta mutaatiota. Ihmiseltä on jo tunnistettu 30 000 mutaatiota, jotka johtavat perinnöllisiin sairauksiin. Aikaisemmin ihmiseen ei olisi voinut kertyä perinnöllisiä sairauksia tätä vauhtia satoja tuhansia vuosia, muuten näitä perinnöllisiä sairauksia olisi moni sata kertainen määrä ja näin ollen ihmissuku olisi päättynyt täydelliseen geneettiseen rappioon. Tästä voidaan johtaa se toinen vaihtoehto, että ihmisten on täytynyt olla aikaisemmin geneettisesti terveempiä. Mutta silti ei ihmisten määrä kasvanut normaalisti?

Viruksesta apinaan annetaan kehitysaikaa miljardeja vuosia, mutta apinan ja ihmisen esi-isästä (ei-puhuva kädellinen) ihmiseen vain pari miljoonaa vuotta (ja sekin siis lyheni juuri 100 000 vuodella).

Neurokirurgi Michael Egnor sanoo: "…that this ability [kyky puhua] makes us more different from apes than apes are from viruses." (Puhekyky tekee ihmisen ja apinan erosta suuremman kuin mitä on apinan ero viruksesta.) 

Jokin tässä taas ei kohtaa. Mutta miksi tällaista tarinaa pidetään yllä ja yritetään rakentaa yhä uudelleen? Koska luonnontiede on 100%:sti materialistinen ja ateistinen oman määritelmänsä mukaan. Se ei salli mitään ei-näkyvää tekijää. Kaikki tekijät pitää löytyä luonnosta. Kaiken on pitänyt tapahtua "äiti maan" toimesta, itsestään ja sattumalta.

Jumala ei kuulu luonnontieteeseen. Jopa siinä määrin, että kun talvella 2016 kiinalaiset tiedemiehet julkaisivat tutkimuksen ihmisen käden erinomaisuudesta ja mainitsivat sivulauseessa, että onpa hienosti Luojan suunnittelema, niin tämä ateistis-materialistinen yhteisö älähti niin kovaa, että artikkelin julkaissut tiedesivusto joutui pyytämään lipsahdusta anteeksi. (http://www.hs.fi/tiede/art-2000002890003.html) Kiinalaiset selittivät, että heidän englantinsa on vähän heikkoa, sillä heidän piti sanoa, että luonto on hienosti suunnitellut käden. Harvemmin professoritason ihmisten englanti on niin heikkoa, ettei erota Luojaa luonnosta. Ennemminkin kyseessä on hätäpäissä keksitty valkoinen valhe, jotta saivat jatkaa tutkijantoimeaan. Tutkijan on kiellettävä Luojansa, jotta hänet hyväksytään näihin 'piireihin'. Uskonnonvapaus ei toteudu käytännössä, vaikka useimpien maiden laki sisältää sen. Tutkija ei saa työssään ilmaista uskoaan Luoja Jumalaan, ainoastaan uskoaan luonto äitiin.

Kun siis lähdemme tutkimaan, mitä meille kerrotaan ihmisen  oletetusta kehityshistoriasta, niin on pidettävä mielessä: meille myydään uskomusta siitä, ettei Jumalaa ole, tieteellisin termein ja subjektiivisen tutkimuksen keinoin. Joillakin tutkijoilla on hirvittävä halu todistaa tämä. Tämä johtaa siihen, että lopulta nähdään se, mihin uskotaan. Maasta löytyvästä hampaasta rakennetaan täydellinen luolamies, vaikka se olisi sian hammas.