53. Uusi tutkimus: 'Darwinin-sirkut' muuntelevat epigeneettisesti - ei evoluutiota, ei kehittymistä

Darwin antoi suuren painoarvon tutkimukselleen, minkä hän teki Galapagossaarilla tutkien sen luontoa. Yksi tutkimuskohde oli pikkulinnut, joiden nokan paksuuksia hän vertaili eri aikoina, kun kuiva ja kostea kausi vaihtelivat. Hän huomasi, että kuivana kautena sirkkupopulaatiot sopeutuivat niin, että keskimääräinen nokan koko kasvoi jälkeläisissä. Tästä pienestä mikrotason muutoksesta hän teki sen johtopäätöksen, että vastaavien pienten muutosten kautta mistä tahansa voi tulla mikä tahansa,  kalasta tulla lintu ja suomusta sulka. (Katso myös:  http://mistametulemme.blogspot.fi/2017/04/24-evoluution-ainut-havaittu-todiste.html)

Tämä oli siis yli 150-vuotta sitten. Sen jälkeen on ymmärretty, että solu ei ole limamuodostelma, niin kuin Darwinin aikalaiset luulivat. 1900-luvun puolivälissä löydettiin DNA:n kaksoiskierre ja ymmärrettiin, että perimä on koodattu tähän. Vähän yli 20 vuotta sitten ymmärrettiin, että on paljon muutakin perimää kuin DNA ja tätä aloitettiin kutsua epigenetiikaksi (epigeeni - geenin ulkopuolinen).

Epigenetiikan alueella on viimeisen 5-10 vuoden aikana tullut useita tutkimuksia, jotka rikkovat monia käsityksiä, joita tiede on pitänyt varmoina (beyond any doubt). Yksi näistä on, että opitut ominaisuudet eivät periydy. On tietenkin selvää, että jos luet kirjan ja opit siitä jotain, niin se ei periydy lapsellesi. Sen sijaan elämän perusmekanismeihin liittyvät opitut asiat periytyvät. Tätä on havaittu niin bakteereilla kuin monisoluisillakin eliöillä aina ihmiseen asti. Yksi tällainen alue liittyy ravinnon hyödyntämiseen. Eliö voi elämänsä aikana oppia kyvyn hyödyntämään jotain tiettyä ravintoa, mitä sillä ei syntyessään ollut mahdollisuus hyödyntää.

Kirjoitin aikaisemmin kuuluisista sokeista luolakaloista, jotka ovat menettäneet näkönsä epigeneettisen ohjauksen avulla. Niihin liittyen on toinen tutkimus, jossa silmien paikalle istutettiin linssi, ja sen seurauksena koko silmä kasvoi ja ilmeisemminkin kala sai näkönsä takaisin (http://www.sfgate.com/news/article/Science-gives-eyes-to-blind-subterranean-fish-3052068.php). 

Kalalle siis kasvoi silmä sen elämän aikana. Jokin linssin istuttamisessa laukaisi epigeneettisen ohjauksen ja kytki silmän geenistön jälleen päälle. Sama on havaittu alkion kehityksen aikana: silmän kehitys alkaa linssin kehittymisellä, mikä ikään kuin 'kutsuu' muut osat alleen (tämä kuvaa geneettisen tiedon hierarkkisuutta).

Alkuun tämä kuulostaa ihmeelliseltä, vähän kuin aikuiselle ihmiselle kasvaisi vaikkapa sarvet päähän tai jos käsi katkeaisi niin kasvaisi uusi käsi. Mutta lopultakin se on tavallistakin tavallisempaa. Ihmiselläkin kasvaa elimiä vielä lähellä aikuisikää. Otetaan esimerkiksi viisaudenhampaat ja pysyvät hampaat ylipäätään. Kehitysvaiheessa olevalle sikiölle se on luonnollisesti jokapäiväistä. Joillakin eläimillä menetetty elin kasvaa takaisin. Kaikkea tätä ohjaa epigenetiikka, missä joukko erilaisia kytkimiä määräävät, mitä aluetta DNA:sta käytetään (kuva alla).

Kuvassa näytetään miten epigeneettiset markkerit merkkavaat ne osuudet,
mitkä DNA:sta on milloinkin käytettävissä. 

Nyt on tehty uusi tutkimus Darwinin sirkuista. On havaittu, että niiden DNA on kutakuinkin samanlainen. Ei siis havaittu geneettisiä eroja. Silti niiden ilmiasu, nokan paksuus ja kallon muoto, vaihtelevat paljon. Tutkimuksessa vertailtiin epigenetiikkaa ja havaittiin, että siinä oli paljon suuremmat erot kuin DNA sekvensseissä itsessään.

Sopeutumisen ja ulkomuodon taustalla ei siis olekaan satunnaiset muutokset DNA:ssa ja luonnonvalinta, joka noukkisi näistä muutoksista sopivat uusiin olosuhteisiin, vaan täysin päinvastoin. Muuttuneet olosuhteet johtivat siihen, että epigeneettiset viestit aktivoivat jo valmiina olevat ohjeet jykevämmän rakenteen aikaansaamiseksi. Linnut muuntuivat ja sopeutuivat, mutta luonto ei valinnut mitään, ei tapahtunut luonnonvalintaa, eikä mutaatioita, vaan ennalta ohjelmoitua sopeutumista.

Väitetyt evoluution mekanismit, mutaatiot ja luonnonvalinta, ovat osoitettu tässä tapauksessa vääräksi. Voi olla, että evoluutiota tapahtuu näiden avulla jossain, mutta ei sitä ainakaan tapahdu tässä klassisessa esimerkissä, jota evoluutio-oppi käyttää perustanaan.  Darwinin sirkut muuntelevat olemassa olevan geneettisen informaation avulla - uutta informaatiota ei synny.

Evoluutiotutkimukset eivät muuallakaan ole pystyneet osoittamaan uuden geneettisen tiedon syntymistä, vain ja ainoastaan tiedon häviämistä, jonka avulla joissakin marginaalisissa tapauksissa on tapahtunut sopeutumista, mutta yleensä vain seurauksena on sairauksia - eikä sairauksia valitesemalla asiat kehity. Siksi evoluution todistukset usein sanovat, että evoluutiolla ei ole suuntaan, jotta voidaan sanoa, että rappeutuminenkin on evoluutiota. Jokainen voi ymmärtää ihan maalaisjärjellään, että jossain vaiheessa sillä olisi pitänyt olla tietoa synnyttävä suunta, koska väitetään, että bakteerista tuli ihminen.

Lisää Darwinin sirkuista tässä Forbes lehden artikkelissa:

https://www.forbes.com/sites/grrlscientist/2017/09/06/how-do-darwins-finches-respond-so-quickly-to-environmental-changes/#63ee56225810

Tässä artikkelissa tutkijan kerrotaan mainitsevan sähköpostissaan:

“Darwin’s finches are known for being phenotypically very variable, yet [they are] genetically pretty similar,” Ms. McNew explained in email.

"Darwinin sirkkujen tiedetään muuntelevan ulkoasultaan paljon, silti ne ovat geneettisesti hyvin samanlaisia."

On selvää, että jos jotkin eläinpopulaatiot ovat geneettisesti samanlaisia, ovat ne samaa lajia. Näin jälleen osoitetaan, että fossiileja tutkimalla ja vaikkapa kallon muotoja vertailemalla, ei tiedetään juuri mitään varmaa eläimien sukulaisuudesta.

Olen tämän blogin aikaisemmissa artikkeleissa jo osoittanut selkeästi, että mutaatiot vain rikkovat. Tässä epigenetiikka-sarjassa käy ilmi, että luonnonvalinta ei ole niin kuin evoluutio-oppi sitä opettaa. Mitä sitten evoluutio-opista jää tämän jälkeen jäljelle? Se että eliöt muuntelevat, mutta syy tähän on ihan muualla kuin satunnaisissa olosuhteissa. Muuntelu on ennalta ohjelmoitua.

Tässä alkuperäinen tutkimus: https://bmcevolbiol.biomedcentral.com/articles/10.1186/s12862-017-1025-9