Uudessa
tutkimuksessa näkyy merkkejä siitä, että mitä enemmän vauvoja halataan, sen
paremmin ne kehittyvät. Halaaminen näyttää vaikuttavan genomiin ja säilyvän
kehossa vuosia. Tutkimuksessa vertailtiin 100 vauvaa, joiden vanhemmat olivat
neljän vuoden ajan pitäneet päiväkirjaa kosketuksista lapsiinsa. Näiltä
lapsilta tutkittiin heidän genominsa epigeneettiset kytkimet viideltä
alueelta. Alueet olivat muun muassa immuniteettiin ja kehitykseen vaikuttavia
alueita. DNA järjestyi sitä paremmin käytettäväksi, mitä enemmän lapsi oli
saanut hoivaa. (1)
 |
| Kuva 1. |
Olemme tottuneet näkemään kuvia (kuva 2), joissa DNA on kromosomeina., mutta se on näin järjestäytyneenä vain solun jakautuessa.
 |
| Kuva 2. |
Normaalisti solun toimiessa DNA on osin histonimolekyylien ympärille kääriytyneenä ja osin vapaana (kuva 3). Ne osuudet, jotka ovat kääriytyneenä histonien ympärille eivät ole käytettävissä, koska tämä pakkausmekanismi estää niitä lukevien proteiinien toiminnan.
 |
| Kuva 3. |
DNA ei ole
satunnaisesti leijumassa tumassa, vaan solun mekanismit taivuttelevat DNA:ta niin, että
yhdessä tarvittavat genomin alueet ovat lähekkäin, vaikka ne DNA:n ketjussa
olisivatkin kaukana toisistaan (kuva 4).
 |
| Kuva 4. |
Kaikissa soluissa on sama DNA, silti soluja on satoja erilaisia. Jokainen erilainen solu käyttää eri osuuksia DNA:sta, joten eri tyyppisissä soluissa alueet ovat erilailla järjestäytyneet.
Alussa mainittua vauvatutkimusta vastaavia
tutkimuksia on muitakin. On tutkittu stressaavissa olosuhteissa eläviä ihmisiä
ja miten stressi vaikuttaa heidän genomiinsa. Vaikka DNA-sekvenssit ovat puoliksi
isältä ja puoliksi äidiltä, on perimässä silti eroja olosuhteiden mukaan. Nämä
erot tulevat juuri siitä, mitä osuuksia DNA:sta on käännetty päälle ja pois
päältä. Myös nämä kytkimet, epigenetiikka, periytyvät. Stressaavat olosuhteet
kuten vaino, nälkä, pelko ja perustarpeiden vajaus, muuttavat DNA:n kytkimiä.
Nämä muutokset periytyvät lapsille, vaikka lapset eivät enää olisikaan
vastaavissa olosuhteissa. Kestää jopa 2-4 sukupolvea ennen kuin aikaisemman
äärimmäisen stressin vaikutukset häviävät genomista.
Aikaisemmin
on tehty voimakasta julistusta siitä, että opitut asiat eivät periydy, mutta
tämä väite on kumottu viimeisen kymmenen vuoden aikana. (2) Tosin se ei vielä
kovinkaan laajasti ole levinnyt yleiseen tietoisuuteen ja oppikirjoihin. Osin
ymmärrettävää, kun tiedemiehetkin ovat tälle heränneet vasta 2000-luvulla,
mutta tällä on kuitenkin ratkaisevat suuret vaikutukset kehitysoppiin.
DNA:sta voi olla kymmeniä ellei satojakin sukupolvia jokin osuus
sammutettuna. Solulla on omat aistielimensä, joiden välittämän informaation avulla solu voi muokata DNA:nsa kytkimien asentoja. Olosuhteiden muuttuessa
solu sopeutuu. Sopeutuminen ei tapahdu mutaatioiden avulla
satunnaisesti, vaan ennalta ohjelmoidusti tarkoin määrättyjä ja tiedossa olevia
kytkimiä käännellen ja jo olemassa olevia geenisekvenssejä käyttäen. Tässä
tilanteessa ei siis synny uutta tietoa DNA:han, uutta sekvenssiä, vaan tieto on jo olemassa. Solu, ja koko eliö, alkaa olosuhteiden muuttuesssa ilmentää uudelta näyttävää
toimintoa, mutta valmius tälle toiminnolle on ollut olemassa jo aikaisemmin piilevänä. Toiminnot yleensä eivät myöskään toteudu vain yhden geenin päällekytkemisen avulla, vaan ovat useiden eri geenijaksojen yhteistyön tulos. (Kts. esim. tämä artikkeli seinäliskoista, joille kasvoi uudenlainen kyky käyttää ravintoa muutamassa sukupolvessa: http://mistametulemme.blogspot.fi/2018/03/56-liskot-sopeutuvat-hyper-nopeasti-ei.html )
Sopeutuminen
ei siis tapahdu mutaatioiden ja luonnonvalinnan avulla, kuten evoluutio-oppi
väittää, vaan ohjelmoidusti jo olemassa olevien geenien avulla. Satunnaiset mutaatiot vain
rikkovat geenisekvenssejä, eivätkä synnytä mitään uutta ja toimivaa. Luonnonvalinta poistaa
näitä rikkoutuneita geenejä, ja kyseisiä geenejä kantavia yksilöitä. Luonnonvalinta ei kehitä mitään uutta.
Tämä on se ratkaisevan suuri muutos, minkä epigenetiikka on tuonut
viimeisen 10 vuoden aikana biologiaan ja luonnontieteeseen. Mitään kehittävää
evoluutiota ei ole, vain sopeutumista olemassa olevan
geneettisen tiedon avulla. Evoluutio on 1900-luvun harhaoppi, jota professorit seuraavat, eivät tieteellisten syiden takia, vaan halustaan kieltää Luoja Jumalan olemassaolo.
Viitteet:
1) Uuutinen, jossa on linkki lapsitutkimukseen: https://www.sciencealert.com/cuddling-babies-alters-genetics-dna-for-years
2) Tutkijoide artikkeli vuodelta 2002, jossa he pyytävät ottamaan epigenetiikan vakasti. Tätä ennen siihen ei siis oltu kiinnitetty riittävän vakavasti huomiota. https://www.nature.com/articles/5200901
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti