Siirrymme
nyt tarkastelemaan toista luomisen päivää.
Jumala sanoi: "Tulkoon taivaanavaruus vesien välille erottamaan
vedet toisistaan." Ja Jumala teki taivaanavaruuden ja erotti vedet, jotka
olivat taivaanavaruuden alapuolella, niistä vesistä, jotka olivat
taivaanavaruuden yläpuolella. Näin tapahtui. Jumala nimesi avaruuden taivaaksi.
Tuli ilta ja tuli aamu, toinen päivä oli mennyt. (RK: 1. Moos. 1:6-8)
Ensi
lukemalla nämä jakeet jäävät jotenkin auki ja vähäpätöisiksi muihin päiviin
verrattuna. Otetaan vielä kolmannesta päivästä pieni välähdys:
Jumala sanoi: "Kerääntykööt taivaan alla olevat vedet yhteen
paikkaan, ja tulkoon kuiva alue näkyviin." Näin myös tapahtui. Jumala
nimitti kuivan alueen maaksi, ja vesien kerääntymispaikan hän nimitti mereksi.
Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. (RK:
1. Moos. 1:9-10)
Näissä
jälkimmäisissä jakeissa me olemme jo selkeästi maaplaneetan pintaa
tarkastelemassa. Näkökulma vaihdetaan siis ihmisen näkökulmaan. Ihmisen
elinympäristö on maapallolla ja siten luomiskertomus keskittyy siihen.
---------------------------------------------------------------------------
Muut artikkelit Luomiskertomuksesta:1. Johdanto - Onko Raamatun Luomiskertomus kirjaimellinen?2. Aika alkoi - Alussa...3. Ensimmäinen jae - Alussa Jumala loi taivaat ja maan4. Toinen jae - Maailma ilman järjestystä
5. Ensimmäinen päivä - Tulkoon valkeus
-------------------------------------------------------------------------
Tässäkin
kohtaa vielä ennen kuivan alueen näkyviin tulemista koko maapallo on veden
peitossa, kyseessä on siis vesipallo, tai jopa kokonaan veden seassa. Tämä teksti oli siis kolmannen päivän
puolelta, mutta missä oltiin toisen päivän kuvauksessa?
Ensimmäisen
päivän aikana Jumala loi ajan, tilan, materian ja valon (energian). Mutta
millään ei vielä ollut muotoa (kaikki oli tohuw bohuw = hyrskynmyrskyn,
sekamelska). Toinen päivä jatkaa tästä asetelmasta ja Jumala alkaa lisäämään
järjestystä ensin asettamalla materiaa oikeisiin paikkoihin. Kuljetaan hämärästä valoon: ereb ja boqer, illasta aamuun (aiheesta lisää edellisessä artikkelissa).
Taivaan avaruus ja niiden levittäminen
Raamatussa
Jumala sanoo profeettojen suulla 17 kertaa, että hän yksin levitti taivaat.
Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, joka muovasi sinut jo kohdussa:
Minä olen Herra, minä olen tehnyt kaiken. Yksinäni minä pingotin taivaan auki,
levitin maan paikoilleen - kuka oli minun kanssani? (RK: Jes. 44:24)
Taivaiden
levittäminen ja vesien erottaminen saattavat hyvinkin tarkoittaa osittain samaa asiaa.
Tällöin toisena päivänä alkaakin tapahtumaan laajalti, vaikkakin tähdet luodaan avaruuteen vasta neljäntenä päivänä.
Mutta mikä
ihme on tämä taivaanavaruus tai taivaanvahvuus, mitä sanaa käyttää vanha
käännös ? (Vuoden 1992 käännös käyttää sanaa taivaankansi ja on lisäksi
lisännyt sanan kaartuva, jota ei alkukielessä ole lainkaan. Tässä on selkeästi
laskettu aiheeseen jotain sellaista, mitä ei olla alkukielessä tarkoitettu.)
Jakeessa 20
sanotaan, että linnut lentävät tässä taivaan avaruudessa:
Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt
linnut taivaanavaruudessa maan yllä."
(RK: 1. Moos. 1:20)
Kun
katsomme tätä jaetta hepreankielellä niin siinä sanotaan nimen omaan, että
linnut lentävät siinä, ei sen (kannen) alla: https://www.blueletterbible.org/lang/lexicon/lexicon.cfm?Strongs=H6440&t=KJV
Tämä sana
paniym tarkoittaa jonkin pinnassa olemista, joka tosin on vaikea ymmärtää komiulotteisesta pinnasta. Suomenkielessä ehkä hyvä sanan olisi 'seassa'. Olla siinä niin kuin kala on vedessä.
Tämä
sana taivaanvahvuus tai taivaanavaruus ei ole mikään kiinteä kansi, vaan osa
kolmiulotteista tilaa. Englanniksi tämä on firmament ja hepreaksi raqia. Näillä
sanoilla on hieman eri merkitys. Raqia on jotain mikä on jännitetty. Sanoohan
raamattu myöhemmin:
Taivas väistyi syrjään kuin kirjakäärö, joka kääritään kokoon, ja
kaikki vuoret ja saaret siirtyivät paikoiltaan.
(RK: Ilm. 6:14)
Tämä kokoon
kääriminen voi tapahtua pelkästään sillä, että Jumala päästää jännittyneen
taivaan irti. Näin kirjakäärökin menee rullalle.
Firmament
sana taas tulee kreikasta ja on käytetty jo Septuagintassa (n. +200 eKr.
Käännetyssä kreikankielisessa VT:ss). Tämä firmament sana on otettu kreikkalaisesta monijumalisuuden mytologiasta. Se sisältää paljon
Raamatulle vierasta kuvausta siitä, miten Jumala taivaankannen päällä
katselivat maailman menoa. Näiden sanojen ero kuitenkin paljastaa, että
Raamatun alkuperäinen merkitys tälle sanalle ei ollut kansi tai kehä.
Ympäröivät kulttuurit ovat vaikuttaneet käännösten sananvalintoihin, siksi
meidän on pitäydyttävä mahdollisimman paljon alkukielen merkityksissä.
Tiede tuntee
käsitteen nollapiste-energia: tyhjässä tyhjiötilassakin on energiaa ja se
voidaan mitata. Avaruuden tyhjiö ei olekaan tyhjiö, vaan siinä on jotain,
vaikkei vielä tiedetä mitä. Onko se jotain, ikään kuin hilaverkko, joka
esimerkiksi kantaa gravitaatiovoimaa?
Lähelle
nollapistettä atomissa on edelleen liikettä ja elektronit eivät missään
lämpötilassa romahda ytimeen. Tämä nollapiste-energia esiintyy kaikkialla ja
sen mukaan tilassa on aina energiaa, siis tyhjässäkin on jotain. Tälle tyhjälle
voidaan sekä mitata että laskea arvo:
Yllä yksi tapa laskea nollapiste-energia. Tärkeää ei ole ymmärtää, mitä kaava tarkoittaa, vaan että ylipäätänsä on olemassa tapoja käsitellä nollapiste-energiaa. |
Raamattukin
sanoo, että tässä taivaan avaruudessa on voimaa. Kuningas Jaakon käännöksessä
tämä tulee selkeästi esille:
Praise
all of you the LORD. Praise God in his sanctuary: praise him in the firmament
of his power. (UKJV: Ps. 150:1)
Ragia siten
kuvaa hyvin avaruuden, tilan, fyysistä olemassa oloa. Se on jotain todellista,
vaikkakin hyvin huonosti ihmisen havaittavissa.
Minusta
kaiken kaikkiaan tässä on mukana Jumalan huumorintajua, sillä hänhän sanoo heti
perään, että tätä taivaanavaruutta, raqiaa, pitää kutsu vain taivaaksi (shamayim) - voisin lisätä, että "kun te
ette kuitenkaan ymmärrä".
Opettaako
Raamattu litteästä maasta?
On
myöhempien aikojen yritys alentaa niin Jumalan kuin sen aikaisten ihmisten
älykkyys siihen, että he olisivat ajatelleen maan olleen litteä ja sitä
ympäröineen kupolin, jossa on valonlähteitä. Vaikkakin Raamatun tekstin voidaan
joissakin katsontakulmissa rajoitetusti sanoa sopivan tähänkin käsitykseen niin
se sopii myös pallomaisen maan tulkintaan. Tällöin teksti ei todista kummankaan
puolesta eikä kumpaakaan vastaan, vaan asia jää ratkaistavaksi suorilla
havainnoilla. Raamattuhan sanoo, että voimme luottaa aisteihimme.
Tämän
irvikuvallisen tulkinnan historiallisen ihmisen ymmärryksestä kupolista ja
litteästä maasta teki Washington Irving (1783–1859) kirjassaan The Life and Voyages of Christopher Columbus vasta vuonna 1828 (https://creation.com/flat-earth-myth). Tämän sitten myöhempien aikojen
jumalankieltäjät ovat liittäneet niin Galileon ja kirkon riitaan, jossa
oikeasti oli kyseessä maa- vai aurinkokeskeisyys eikä maan litteys.
Jo niin
varhain kuin viidennellä vuosisadalla jKr. kuninkaat kantoivat symbolia nimeltä
globus cruciger - ristiä kantava maapallo (kuva):
Richard II of England, coronation portrait, Westminster Abbey.
Credit: Wikipedia.org
|
Lähes tuhat
vuotta tätä ennen Aristoteles jo päätteli kuun pimennyksistä, että maa on
pyöreä pallo. Häntä ennen jo Pythagoras oli vakuuttunut maan pyöreästä muodosta
n. 500 eKr. Taivaan tarkkailijalle on siis aina ollut näkyvissä, että maa on
pallo. Samoin pois purjehtivien laivojen tarkkailijat ovat nähneet laivan
rungon häviävän horisonttiin ennen laivan mastoa. Siihen ei tarvita
monimutkaisia instrumentteja.
Antiikin
Kreikassa Erastotheneksen (n. 276–194 eKr.) kerrotaan määrittäneen maan kokoa
kaivojen avulla hyvin lähelle oikein mittaamalla auringon kulmaa keskipäivällä
eri paikoissa. Kun verrataan ymmärrystä ja teknologiaa mitä Erastothenesillä
oli käytössä, siihen mitä oli käytössä vaikkapa Mooseksen aikana tuhat vuotta
aikaisemmin, niin ei siinä ole mitään eroa. Juutalaiset apokryfikirjat kertovat
(Riemuvuosien kirja), miten Abraham oli Nooan opetuksessa tähtitieteestä ja
juutalainen historioitsija Josephuskin kertoo, että opetuksen jälkeen Abraham
vei osaamisen Egyptiin. Tähtitiede on ollut yksi kaikkien aikojen vanhimmista
tieteistä.
(Muutakin asiaa maan koon mittaushistoriasta: https://www.maanmittauslaitos.fi/tietoa-maanmittauslaitoksesta/teemat/struven-ketju/historia
ja aivan mahtava Tekniikan Maailman artikkeli karttojen historiasta: https://tekniikanmaailma.fi/upeat-vanhat-maailmankartat-todistavat-etta-maailman-muoto-tunnettiin-jo-hyvin-varhain/
Litteän maan kieltävä artikkelini täällä: https://mistametulemme.blogspot.com/2019/03/onko-maa-littea.html )
Vielä olisi
sellainen mahdollisuus, että raqia tarkoittaisi ilmakehää, jonka kuvaukseen sen
jotenkin hyvin sopisikin, mutta kun neljännen päivän kohdalla sanotaan, että
aurinko on raqiassa, niin se estää tämän tulkinnan.
Jumala teki kaksi suurta valonlähdettä, suuremman valonlähteen
hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Jumala pani ne
taivaanavaruuteen valaisemaan maata,
(RK: 1. Moos. 1:16-17)
Tässä Jesaja sanoo
maan pyöreydestä:
Hän istuu korkealla maan piirin yläpuolella, kuin heinäsirkkoja ovat
sen asukkaat. Hän levittää taivaan kuin harson, pingottaa sen kuin teltan
asuttavaksi. (RK: Jes. 40:22)
Piiri
sanaksi tässä kirjoitettu tarkoittaa hepreankielellä yhtä hyvin palloa, kuten
tästä on opetettu jo yli tuhat vuotta sitten eläneiden juutalaisten toimesta.
Psalmistikin
on tavoittanut jotain tästä maan muodosta:
Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä
rikkomuksemme. (RK: Ps. 103:12)
Voit mennä
kuinka kauas tahansa itään ja silti jatkaa matkaasi yhä kauemmas lännestä,
vaikka maapallon ympäri. Et voi kuitenkaan tehdä tätä pohjois-eteläsuunnassa,
sillä päädyt lopulta pohjoisnavalle, etkä voi enää jatkaa matkaasi siitä
kauemmaksi pohjoiseen. Onko siis vain sattumaa, että tässä tunnetussa psalmissa
käytettiin itää ja länttä, eikä pohjoista ja etelään?
Jeesus itse
sanoo maapallon pyöreydestä epäsuorasti puhuessaan seurakunnan ylösotosta:
Minä sanon teille: Sinä yönä on kaksi samalla vuoteella: toinen
otetaan, toinen jätetään. Kaksi naista on yhdessä jauhamassa: toinen otetaan,
toinen jätetään. (RK: Luuk. 17:34-35)
Ylösotto
tapahtuu silmänräpäyksessä kaikkialla maailmassa samaan aikaan. Toiset siis
nukkuvat, toiset tekevät työtä. Aikavyöhykkeet olivat siis aivan selvät sen
ajan ihmisille.
Edellä
riittävästi todisteita siitä, että ateistien syytökset litteästä maasta ja
kupolista ovat olleet mielikuvituksen tuotetta. Koko ajatus lähtee siitä
evoluutioteorian asenteesta, että aikaisemmin ihmiset ovat olleet tyhmempiä.
Näin ei ole ollut, vaan mutaatiot, joita ihmisiin kertyy, ovat itse asiassa
vaikuttaneet älykkyyteemme negatiivisesti. Se teknologinen kehitys, mitä näemme
ympärillämme johtuu puhtaasti siitä, että ihmisiä, joiden ei tarvitse
osallistus ruuan hankintaan päivätöikseen, on joka päivä yhä enemmän. Siksi
teknologinen kehitys tulee vielä kehittymään tästä, mitä näemme nyt, vaikka
jokaisen ihmissukupolven vähän haitallisten mutaatioiden kuorma kasvaakin.
Mihin vesi meni?
Jumala siis
järjesti vedet näin: "erotti vedet, jotka olivat taivaanavaruuden
alapuolella, niistä vesistä, jotka olivat taivaanavaruuden yläpuolella"
Taivaanavaruus
on siis avaruuden tila, ei jokin kansi joissain taivaalla. Avaruus rajoittuu ulkoreunaltaan
veteen. Alapuolella oleva sana voi tarkoittaa, että vedet ovat maapallolla,
mutta yhtä hyvin että vedet ovat taivaanavaruuden sisällä, siinä itsessään.
Tässä pitää ymmärtää, että kun taivaanavaruus loppuu, siinä on ikään kuin raja
ja sen rajan sisäpuolella ja ulkopuolella on vettä, mutta ne on erotettu
toisistaan siten, etteivät voi sekoittua keskenään.
Eräs käsitys vesien sijainnista galaksien ja avaruuden ulkopuolella. |
Tämä psalmi
varmistaa, että vettä tosiaan on taivaitten yläpuolella :
Ylistäkää häntä, te taivaitten taivaat ja te vedet, jotka olette
taivaitten yläpuolella! (RK: Ps. 148:4)
Edellisessäkin
taivaat monikossa. Ja siellä vetten keskellä on Jumala:
Hän rakentaa yläsalinsa vetten keskelle, tekee pilvet vaunuikseen ja
kulkee tuulen siivillä. (RK: Ps. 104:3)
Koskaan ei
Raamatun kielenkäytössä Jumala asu merellä.
Ilmestyskirjasta
voimme nähdä välähdyksen taivaaseen:
Minä näin ikään kuin lasisen meren, tulella sekoitetun, ja ne, jotka
olivat saaneet voiton pedosta, sen kuvasta ja sen nimen luvusta, seisomassa
lasisella merellä. Heillä oli Jumalan harput,
(RK: Ilm. 15:2)
Minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä ensimmäinen taivas ja
ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta enää ollut. (RK: Ilm. 21:1)
Kun merta ei
enää ollut, tarkoitetaan sillä, että ei enää ollut vettä erottamassa taivasta
ja maata.
Myös
juutalaisten temppelissä oli suuri ”meri” eli vesiallas alttarin ja pyhän
välillä erottamassa niitä. Temppeli on monella tapaa vertauskuvallinen ja
tässäkin on jotain sellaista.
Onko tämä
vesi avaruuden reunojen rajalla samaa kuin mitä sekulaaritiede sanoo
taustasäteilyksi? Ei voi välttyä tältä ajatukselta. Kuvassa avaruuden
taustasäteilyä:
Avaruuden taustasäteily kuvattuna lämpötilaeroina. |
Edellä olevassa on paljon pohdintaa ja näitä asioita on vaikea varmasti sanoa olevan juuri näin. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää, että sekulaaria kosmologiaa koskee sama ongelma: se on osin pohdintaa, ei täsmällistä tiedettä.
Merkittävä
yksityiskohta tässä on myös, että toisen päivän jälkeen ei sanottu, että kaikki
oli hyvää. Palaamme tähän tarkemmin, miksi ei sanottu, että "kaikki oli
hyvää", seuraavan päivän kertomuksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti