5. Tulkoon valkeus

Ensimmäinen luomispäivä on jo pitkällä, kun Jumala luo valkeuden.

Ja Jumala sanoi: "Tulkoon valkeus." Silloin valkeus tuli. Jumala näki, että valkeus oli hyvä, ja Jumala erotti toisistaan valkeuden ja pimeyden. Jumala nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, yksi päivä oli mennyt. (RK: 1. Moos. 1:3-5)

Nämä ovat Jumalan ensimmäiset kirjatut sanat Raamatussa.  Se, että valo syntyy ennen aurinkoa, johdattaa ajattelemaan, että tarina ei ole ihmisen keksimä. Sen ymmärtäminen, että valo on jotain muuta kuin aurinko tai tuli, vaatii syvällistä pohdintaa eikä ole itsestäänselvyys ihmisille, jotka eivät ole nähneet nykymaailman moninaisia valonlähteitä. Tämän tähden auringon palvominen jumalana onkin tuttua monesta vanhasta kulttuurista. Nykyisin tiedämme, että valo itsessään on käsite ja että sitä voidaan synnyttää muutamalla eri tapaa.

-------------------------------------------------------------------------------------------
Muut artikkelit Luomiskertomuksesta:

1. Johdanto - Onko Raamatun Luomiskertomus kirjaimellinen?

2. Aika alkoi - Alussa... 

3. Ensimmäinen jae - Alussa Jumala loi taivaat ja maan 

4. Toinen jae - Maailma ilman järjestystä

           ------------------------------------------------------------------------------------------

Pimeydestä valoon

Huomaa, että Jumala erotti valkeuden pimeydestä. Fysikaalinen pimeys on valon puutetta ja siten erotettuna valkeudesta. Jumalaa syytetään monesta asiasta, myös pahuudesta maailmassa, mutta nämä asiat johtuvat monesti etäisyydestä Jumalaan, ei hänen läsnäolostaan.

Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valojen Isältä, jonka luona ei ole muutosta eikä varjoakaan vaihtelusta.  (RK: Jaak. 1:17)

Jumala on valon isä ja kaikki hyvä tulee häneltä. Kuitenkin Jumala koettelee meitä. Taivaallisen Isän näkökulma on aina ikuisuudesta ja taivaasta käsin: mikä on meille parasta, jotta eräänä päivänä kohtaamme hänet paratiisissa hyvissä merkeissä. Toisinaan tässä koettelemuksessa käytetään pimeyttä, jonka senkin Jumala on luonut:

minä, joka teen valon ja luon pimeyden, joka tuotan onnen ja luon onnettomuuden. Minä, Herra, teen kaiken tämän. (RK: Jes. 45:7)

Nykyisin on paljon opetusta, että Jumala on hyvä eikä häneltä tule mikään paha koskaan. Näin ei Raamattu kerro, vaan tosiaan kertoo, että onnettomuudetkin tapahtuvat Jumalan sallimuksen mukaan. Kuitenkin niissäkin on uskovan paras mukana. Jopa kuolemassa on toisinaan näin: saattaisi olla, että ihminen kiroaa Luojansa, jos elää pidempään. Jumala tietää oikean vaiheen ottaa omansa pois luokseen iankaikkisuuden rauhaan.

Kirkkaudessa ei ole mitään pahaa ja pahaa tekevä ihminen ei halua tulla pimeydestä valkeuteen.

Jeesus puhui taas heille ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeydessä, vaan hänellä on elämän valo."   (RK: Joh. 8:12)

Tässä yhteydessä on myös määritelty päivä ja yö sekä liitetty valo ja pimeys niihin. Tämä käsitepari kulkee läpi koko Raamatun. Päivän lapsia ovat he, jotka valossa kulkevat. Yöllä, näkymättömissä taas tehdään pimeyden tekoja. Pimeässä elävä ihminen ei halua tulla valoon, koska silloin hänen tekonsa paljastuvat.

Ensimmäisenä päivänä luotu valkeus ei kuitenkaan ollut Jumalan pyhyyden kirkkautta, koska Jumala oli jo ja on aina ollut sekä Pyhä että Kirkkaus. Sitä ei tarvitse erikseen luoda,  varsinkaan kun Jumala loi tämän materialistien maailman ulkopuolelta - Hän ei tarvitse kirkkaudekseen tämän maailman valoa, joka sekin on myöhemmin syntiinlankeemuksessa korruptoitunutta valoa mm. aiheuttaa palanutta ihoa liiallisesti nautittuna. Jumalan kirkkautta ei voi nauttia liikaa.

Jeesuskaan ei ole tässä luotu, vaikka onkin elämän valo, sillä Jeesus on Isästä syntynyt, ei luotu:

Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennen kuin Abraham syntyi, minä olen ollut."   (RK: Joh. 8:58)

Herra omisti minut tiensä alussa,  muinaisuudessa, ennen kuin hän oli tehnyt mitään. Iankaikkisuudesta minä olen ollut,  alusta asti, ennen kuin maata olikaan. Ennen kuin oli merten syvyyksiä,  ennen runsasvetisiä lähteitä synnyin minä.  (RK: Sananl. 8:22-24)

Ensimmäisen päivän luomisessa oli kyseessä fyysisen valon, sähkömagneettisen säteilyn, energian, fotonien, luomisesta. Näin on koko luomiskertomuksessa: siinä ei luoda niinkään hengellistä, vaan kaikkea fyysistä. Raamattu itse asiassa ei mainitse mitään hengellisten voimien, kuten enkelien luomisesta. Tämä voidaan vain olettaa epäsuorasti tapahtuneen jo ennen maan luontia, mutta kuitenkin ensimmäisen päivän aikana. Tämä käy ilmi esimerkiksi näistä jakeista:

"Kuka määräsi maan mitat – sinähän sen tiedät! Tai kuka veti mittanuoran sen yli? Mihin upotettiin sen peruspylväät, kuka pani paikoilleen sen kulmakiven, kun kaikki aamutähdet riemuitsivat ja kaikki Jumalan pojat puhkesivat riemuhuutoon?  (RK: Job 38:5-7)

Aamutähdet ja Jumalan pojat on VT:ssä yleinen ilmaisu, joka viittaa juuri enkeleihin. He siis riemuitsivat jo silloin kun maata luotiin.

Fysikaalinen valo

Fysiikan lakien luomisesta ei Luomiskertomuksessa puhuta mitään, mutta myöhemmin Raamattu mainitsee, että Jumala on niidenkin luoja:

Näin sanoo Herra: Vasta sitten jos liittoni päivän ja yön kanssa ei enää ole voimassa ja jos en ole säätänyt taivaan ja maan lakeja, vasta silloin minä hylkään Jaakobin siemenen ja palvelijani Daavidin jälkeläiset enkä valitse heistä Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisten hallitsijoita. Totisesti, minä käännän heidän kohtalonsa ja armahdan heitä." (RK: Jer. 33:25)

Tämä negaationa ilmaistu asia merkitsee siis, että koska Jumala on luonut maailmankaikkeuden/fysiikan lait, hän ei milloinkaan hylkää Israelin kansaa. 

Fysikaalisesti valolla on sekä hiukkas- että aaltoluonne. Se on osa valon mysteeriä. Lisäksi valo on kvanttisoitunut eli digitaalista. Sen voimakkuus riippuu elektronin siirtymisestä radalta toiselle. Itse asiassa nykyisen kvanttifysiikan teorioiden mukaan kaikki on digitaalista: on olemassa pienin mahdollinen pituus ja aika, joita ei enää voi puolittaa (Planckin vakion mukaan).

Valolla ja vedellä on merkittävä yhteys elämään maapallolla. Sillä fotosynteesissä, josta kaikki elämä saa energiansa, valo irrottaa vesimolekyylistä vetyatomin. Tämä ei kuitenkaan onnistu suoraan auringosta säteilevän valon avulla, koska sen voimakkuus on liian heikko - onneksi. Sillä, jos auringosta tulisi niin voimakkaita fotoneja, että ne suoraan irrottaisivat vedestä vetyä, niin maailma räjähtelisi aika pahasti jokaisella ukonilmalla, kun ilmakehässä vapaana oleva vety palaisi. Viherhiukkasessa sen sijaan on erityinen akku, joka kerää ja syntetisoi fotonien energiaa, kunnes sitä on tarpeeksi irrottamaan ionisoituneen vedyn eli protonin vedestä. Hieno osoitus maailmankaikkeuden suunnitelmallisuudesta. (Lisää fotosynteesistä: http://mistametulemme.blogspot.com/2017/04/ihmeellinen-kone-joka-kaappaa-valoa.html )

Yksi päivä

Raamattu Kansalle käännös, jota käytän tässäkin yhteydessä, kääntää tämän Luomiskertomuksen 5. jakeen lopun juuri täsmälleen oikein: yksi päivä. Hepreankielen sanassa on siis tämä numeraali perusmuodossa eikä järjestysnumerona ensimmäinen päivä. Tämä jotenkin korostaa, että kyseessä ei ollut jokin pitkä ajanjakso, vaan vain yksi päivä - ei ollut vielä muita päiviä olemassa. Samalla se määrittelee, että kuvattu ajanjakso oli se, mitä nimitetään yhdeksi päiväksi. 

Kaikkialla Raamatussa, missä päivä (yom) sanaa on numeraalin yhteydessä se tarkoittaa kirjaimellista 24-tunnin päivää. Päivä sanaa käytetään monessa muussakin merkityksessä, kuten esimerkiksi Herran Päivä -terminä, jolloin se tarkoittaa pidempää ajanjaksoa kuin yhtä päivää.

Sitä emme varmasti tiedä, oliko ensimmäisen päivän lopulla jo maapallo olemassa ja pyörimässä, mutta tästä ilmaisusta 'tuli ilta, tuli aamu' voisi näin päätellä.

Tarkkaan ottaen maapallo, vaikka jo pyörisikin, ei ole maapallo tässä vaiheessa, vaan enemminkin vesipallo, koska on kokonaan veden peittämä. Vettä ollee tässä vaiheessa joka puolella muuallakin todella paljon, sillä vasta toisena päivänä vettä aletaan erottelemaan paikasta toiseen.

'Tuli ilta ja tuli aamu' kertoo, että yöllä ei tapahtunut mitään. Tämä on ohjeena meille, että arkipäivienkin aikana pitää levätä. Jatkuva valvominen on ihmisen mielelle erittäin pahasta. Luonnollisesti Jumalalla, joka on kaiken ulkopuolella, ei ole yötä. Yö on maapallolla oleva paikallinen ilmiö: aina jossain on yö, aina jossain on päivä. Heti kun on riittävän korkealla maan ilmakehän ulkopuolella, ei enää ole yötä.

Tämä sama kaava toistuu jokaisen päivän lopuksi:

Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.

Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni toinen päivä.

Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä.

Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä.

Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni viides päivä.

Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.

Miksi noin yhden sivun tiivistelmässä maailman luomisesta 'tuhlataan' merkkejä sen toistamiseen, että tuli ilta ja tuli aamu? Halutaanko tällä vain varmistaa, että jokaisen päivän välissä on ihmiselle tarkoitettu lepohetki, vai liittykö tämä siihen, että oli vain kuusi normaalipituista päivää, jotka lasketaan maan pyörähtämisestä itsensä ympäri?

Hepreankielen sanat ilta ja aamu ovat: ereb ja boqer. Käsitteellisesti ereb on hämärää ja boger valoisuutta. Suunta on siis hämärästä kohti valoa. Järjestys lisääntyy koko ajan. Ehkäpä siksi ei seitsemännen päivän päätteeksi mainita tätä sanaparia lainkaan, sillä silloin kaikki oli erittäin hyvin, ei ollut enää hämärää mitä parantaa. Tässäkin siis tulee esille, miten luominen etenee vaiheittain kohti päämääräänsä.  

Olisiko sitten mahdollista, että aluksi maapallo pyöri hyvin hitaasti eikä samaa vauhtia kuin nykyisin? Me tiedämme, tieteen avulla, että elämälle suotuisat olosuhteet on säädetty maapallolle tarkoin. On monia muuttujia joiden pienikin muutos aiheuttaa sen, että elämä ei olisi mahdollista. Näitä on mm. auringon, kuun ja maan etäisyys toisistaan, maan akselin kallistuskulma ja lämpötilavaihtelut maan päällä. Nyt jos maa pyörisi hyvin hitaasti, olisi maan pimeällä puolella hyvin kylmä (olettaen että jo alussa lämpö tuli samasta lähteestä kuin valo).  Eli näin ei ainakaan olisi voinut enää olla kolmantena päivänä, kun kasvit luotiin.

Pietari tosin mainitsee, että tuhat vuotta on kuin yksi päivä:

Tämä yksi älköön kuitenkaan olko teiltä salassa, rakkaani: Herralle yksi päivä on kuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta kuin yksi päivä.  (RK: 2. Piet. 3:8)

Tässä on oltava tarkkana kenelle näin on: Jumalalle. Ihmiselle päivä on päivä ja tuhat vuotta saavuttamaton, samoin eläimille ja kasveille. Lisäksi tässä Raamatun kohdassa selitetään Herran pitkämielisyyttä, ei maailman luomista.

Vielä olisi sellainen mahdollisuus kumota edellinen, että voidaan katsoa, että Jumalan piti kertoa asiat niin, että sen aikaiset ihmiset olisivat asian ymmärtäneet. Ja näin varmasti olikin, mutta Hän kyllä tiesi, että ihminen tutkii avaruutta ja tekee siitä omia (jumalattomia) johtopäätöksiään myöhemmin. Ehkäpä juuri siksi Hän toisti, joka päivän jälkeen, että meni tosiaan yksi päivä, ettei jäisi mitään mahdollisuutta spekuloida muuta.

Luomishetken ajan kuluminen

Tämä aikakäsite on mahdollisesti kaikkein monimutkaisin ja vaikein asia ymmärtää koko luomisessa. Siitä huolimatta Raamatun suoraviivainen lukeminen ja luetun sanan konstailematon hyväksyminen antaa ymmärtää, että kyseessä on kuusi päivää iltoineen ja aamuineen.

Se mahdollisuus, että atomiaika kävi paljon nopeammin kuin planeetta-aika luomisviikon alussa, on tapa sanoa, että suhteellisesti ajateltuna atomiajasta käsin maapallo pyöri hitaasti. Miten ihminen olisi kokenut tämän, on aika mahdotonta todeta. Jätän tämän asian yksityiskohtaisemman käsittelyn neljänteen päivään.

Jos ei olisi sellaista tieteellistä ristiriita siitä, että, miten miljoonien valovuosien päässä olevista tähdistä valo olisi ehtinyt maahan, olisi nämä jakeet helpompi uskoa - eikö? Ensin tosin täytyy huomata, että kuuden päivän luominen ei vaikuta tähän asiaan enää meidän päivinämme mitään, vaan se, että luomisesta Raamatun mukaan on aikaa vain noin 6000 vuotta (palaan tähän myöhemmin). Tämä valonnopeus asia ei siis koske kuutta luomisen päivää mitenkään, joten voimme tässä vaiheessa unohtaa sen mielestämme ja palaamme siihen neljäntenä päivänä, kun tähdet luotiin.

Spekulaatioita voidaan tehdä, mutta Luomiskertomus ei paljon jätä varaa lisätä tai muuttaa tätä asiaa. Jäljempänä tulevat Raamatun kohdat voivat vain täsmentää tätä, mutta eivät koskaan kumota ensin ilmoitettua sanaa. Se jälleen tekisi Jumalan sanasta epäluotettavan ja Jumalasta harhaanjohtajan. Lopulta jokaisen on varmistettava tai kumottava tämä teksti uskossaan. Mene ja kysy rukouksessa: ”Jeesus mitä mieltä sinä olet tästä tekstistä?”

Mitkä olivat ne sanat, jotka Jumala itse omakätisesti kirjoitti Mooseksen tekemiin tauluihin? Ne olivat kymmenen käskyä, jotka Jumala oli aikaisemmin puhunut Israelilaisille tulen keskeltä. Nämä sanat on kirjattu 2. Mooseksen kirjan lukuun 20. Otan siitä 11. jakeen, joka kuuluu näin:

Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi. Sen tähden Herra siunasi sapatinpäivän ja pyhitti sen.  (RK: 2. Moos. 20:11)
 

Jumala siis sekä puhui, että kirjoitti tämän lauseen (vieläpä kahteen kertaan, koska Mooses rikkoi ensimmäiset laatat), joka kertoo Hänen luoneensa kaiken kuudessa päivässä - juuri niin kuin on 1. Moos 1:ssä kirjattu. Tämän suurempaa Raamatullista todistusta luomisviikolle on vaikea järjestää.

Luther taisi olla sitä mieltä, että ei luomiseen voinut mennä niin pitkään Kaikkivaltiaalta, vaan että se olisi voinut tapahtua päivässä.