Mitä geeniteknologioiden kehittäjä sanoo satunnaisten mutaatioiden hyvyydestä omassa työssään?

Harvardin professori George M. Church1, CRISP tekniikan ja monen muun geeniteknologian kehittäjä ja genetiikan tutkija useiden vuosikymmenien ajalta, sanoo tuoreessa haastattelussa näin2:

"I don’t think random is necessarily good. My experience with randomness is it tends to be bad. Engineering gives us a chance to ask whether a change is safe and effective."

"En ajattele että satunnaisuus [geenien muuntelussa] olisi välttämättä hyvä. Oma kokemukseni satunnaisuudesta on, että se vaikuttaa olevan paha. Suunnittelu antaa meille mahdollisuuden kysyä, että onko muutos turvallinen ja toiminnallinen. "

Suoraa puhetta mieheltä, joka on koko ikänsä kehittänyt näitä teknologioita ja muunnellut DNA:ta sekä tutkinut muuntelujen toimivuutta. Hänen kokemuksensa satunnaisuudesta on siis huono, uskoo enemmän suunnitteluun. Hän, jos kuka, tuntee DNA:n ja genetiikan sekä geenien muuntamisen ja korjaamisen. Jos satunnaiset mutaatiot toimisivat hänen kokeissaan, hän puolustaisi niitä, mutta omien kokemustensa pohjalta hän sanoo, että suunnittelu toimii paremmin. 

Hän ajattelee, että muutokset pitää järkeillä ja kopioida toisilta eliöiltä eli hän myös puolustaa geenien siirtoa lajien välillä, koska se on ennustettavampi tapa kuin yrittää satunnaisuudella, josta tuloksena voi olla mitä tahansa ei hyödyllistä:

"…Or recombinant DNA—combining genes from different species."

Puolustaessaan geeniteknologioita hän perustelee näin:

"We could save hundreds of billions of dollars, because about 5 percent of all babies are born with very severe genetic disorders. They die young, and there’s a lot of pain along the way and a lot of money spent."

"Voisimme säästää satoja miljardeja dollareita, koska 5 prosenttia kaikista lapsista syntyvät vakavan geneettisen ongelman kanssa. Ne kuolevat nuorina ja on paljon kipua matkanvarrella ja paljon rahaa käytetään."

5% on käsittämättömän suuri luku. Toisaalta kaikissa meissä on haitallisia mutaatioita, mutta ne eivät ole erittäin haitallisia. Älykkäällä suunnittelulla hän siis ajattelee parantavansa näistä satunnaisista mutaatioista kärsiviä lapsia.

Hän myös perustelee, miksi parinvalinta geenitutkimuksen keinoin voisi olla ihan hyvä ajatus, koska tilastollisesti se aiheuttaisi vain pienen menetyksen potentiaalisten puolisokandidaattien määrässä:

"You’re going to lose 5 percent of the people on your social network that you would otherwise be considering as a mate."

"Voit menettää 5 prosenttia sosiaalisen verkostosi ihmisistä, joita voisit muuten ajatella parinasi."

Tämän saman asian takia ei sukulaisten kanssa saa tehdä lapsia. Onkin erityistä, että nykyinen suvaitsevaisuussuuntaus ei ole puuttunut tähän monien maiden laissa olevaan rajoitukseen.

Geenitutkimuksen ja erityisesti sekvensoinnin nykytilasta hän suoraan mainitsee, että se ei vielä huomioi kaikkia tekijöitä, joita DNA:ssa on, vaan ennemminkin repii solun ja DNA auki jollakin tavoin ja järjestää sekvenssit osin satunnaisesti. Esimerkiksi DNA:n 3D muotoa, jonka tiedetään sisältävän paljon epigeneettistä informaatiota, ei vielä pystytä käsittelemään lainkaan. Nykyiset geenitutkimukset eivät siis mitenkään anna täydellistä vastausta perimästä.

"It could be ordinary, just seeing it on your computer screen, but the point is right now we throw away that 3D information by just blasting open the cells and randomly distributing their guts on a slide."

Samassa yhteydessä ei tosin tuoda esille, että edes 3D muoto ei riittäisi, sillä se vaihtelee solusta toiseen ja kehitysvaiheesta toiseen. Lisäksi pitäisi vielä mallintaa kaikki muutkin epigeneettiset tekijät kuten metyyliryhmät ja aktiiviset miRNA jaksot. Olemme siis kaiken kaikkiaan toimimassa alueella, josta ei vielä tiedetä kovinkaan paljoa. 

Tulokset tulevat olemaan osin ennustamattomia, kun DNA sekvenssejä muutetaan, sillä vaikka jokin sekvenssivirhe DNA:ssa korjattaisiin, niin vielä epigeneettiset tekijät tai sekvenssin muut päällekkäiset koodaukset eivät välttämättä tule korjatuksi.

Lopuksi häneltä kysytään mitä mieltä hän on ihmisen kehittymisestä lajina: onko tulevaisuudessa jokin eri ihmislaji vai haaraudummeko jotenkin. Hän vastaa:

"My guess is that we will go toward greater diversity and yet greater interoperability."

Eli hän arvuuttelee, että monimuotoisuus lisääntyy, eikä niinkään että olisimme matkalla johonkin tulevaisuuden ihminen 2.0 malliin. Artikkelissa hän vertaa tulevaa matkaamme myös koirarotuihin. Hän ei siis näe, että satunnaisuudella pystyisi kehittymään edistyneemmäksi ja taas toisaalta hän ei näe, että tulisi uusi ihmislaji. Tämä on luonnollinen ajatusmalli tutkijalta, joka syvästi ymmärtää genetiikan mekanismit. Pieniä muutoksia voi tulla, mutta suuria ei. Lajit muuntelevat tietyissä rajoissa ja se koskee ihmistäkin.

Artikkeli käy lävitse muitakin ihmisen geeniteknologian tutkimuskohteita, kuten esimerkiksi aivojen kasvattamista laboratorio-olosuhteissa ja erilaisten geenimuunnosten tutkimista niissä. Tällä alueella on monta eettistä kysymysmerkkiä.

Vaikka artikkeli ei missään kohdin suoraan käsittele evoluutiota, voidaan hänen näkemyksiään soveltaa evoluution mekanismiin, sillä edustaahan hän genetiikan osaamisen kärkeä. Evoluution mekanismin pitäisi olla satunnaiset mutaatiot, mutta George Churchin esittämät väittämät voidaan ymmärtää niin, että suunnittelu luo toimivia rakenteita ja satunnaiset muutokset sairauksia ja muita ongelmia.

Hän tai joku muu vastaava tutkija voi hyvin olla erimieltä johtopäätöksestäni, mutta silloin joudutaan nostamaan esille miljoonat vuodet ja miten mahdoton tulee mahdolliseksi, kun aikaa on riittävästi. Aika onkin evoluution puolustajien taikasauva ja jumala, sillä mitään niin kauan sitten tapahtunutta tai niin kauan vievää ei voida tieteellisesti todistaa. Siihen voi vain uskoa. Laboratorio-olosuhteissa ei siis evoluutiota voida todistaa, vaan satunnaisten mutaatioiden aiheuttamat moninaiset ongelmat antavat aiheen uskoa aivan muuta.

George Church - lähde Wikimedia Commons 

Viitteet:

1. https://en.wikipedia.org/wiki/George_M._Church
2. Koko haastattelu luettavissa täällä: https://medium.com/s/futurehuman/reversed-aging-pig-organs-and-the-future-of-humankind-50f1cdb1e014
3. Tällä videolla 14 min kohdasta eteenpäin, George mainitsee, miten bakteerin voi tehdä immuuniksi mille tahansa virukselle, koska kaikki eri virukset olettavat tietyn jakson löytymisen bakteerilta. Tämä on melko merkittävä todiste evoluutiota vastaan - miksi tällainen geenijakso olisi säilynyt bakteereissa evoluutiovuosimiljoonien ajan:  The future of genetic codes and BRAIN codes